Lue keskustelun säännöt.
Vaihtamalla paranee - vai paraniko?
No?
20.01.2020 |
Oletko vaihtanut "tavallisen", "ihan hyvän" puolisosi uuteen ihastukseesi? Oliko uusi puoliso parempi? Onko parisuhteesi ollut parempi?
Tähän EI tarvitse kommentoida, jos olet jättänyt: alkoholistin, pettäjän, väkivaltaisen, peli/päihde/jne. riippuvaisen, narsistin, tms. Jokainen varmasti ymmärtää, että näiden jälkeen kuka tahansa normaali ihminen on parempi puoliso. Tai jos sinut on kylmästi jätetty (lähinnä haen niitä jättäjien tarinoita). Tai jos olet ollut uuden puolison kanssa vasta muutaman vuoden.
Itse siis mietin näin lähes 15v yhdessäolon jälkeen, että pitäisikö erota... Miehessä ei ole juuri vikaa (tai no, onhan niitä, mutta ei mitään väkivaltaa/alkoholiongelmaa, tms. vakavaa), mutta olemme vuosien aikana ajautuneet hieman erilleen.
Millaisia kokemuksia teillä on, vaihdoitko parempaan?
Kommentit (68)
Vaihdoin huonompaan.
25 vuotta kestänyt parisuhteemme oli muuttunut varsin harmaaksi ja vuorovaikutus harvasanaiseksi, kaikenlaisia ongelmiakin tuntui välillämme olevan, joten vuosia haudoin ajatusta voiko parisuhde olla tällaista. Tylsää ja arjen puurtamista.
Ihastuin aivan erilaiseen persoonaan kuin mieheni oli. Vakuutuin hyvin nopeasti uuden miehen hyvistä puolista, ja muutin pois kodistani.
Uusi mies osoittautuikin hyvin vaikeaksi raivopääksi ja kaikin tavoin käytösongelmaiseksi kontroloijaksi kuin myös tuntui älykkään aviomieheni jälkeen karsean yksinkertaiselta juntilta. Myös hirveän huonokuntoinen, mitä taas aviomieheni ei ollut. Mutta halusin nähdä uudessa miehessä pelastuksen elämälleni ja heräsin siitä valheesta hyvin pian.
En kuitenkaan palannut aviomieheni luokse, vaan jatkoi matkaani yksin eteenpäin. On vienyt useampi vuosi tokeentua siitä kaikesta sotkusta, mutta ehkä hirviöön ihastuminen oli tarkoituskin että havahdun miettimään mitä minä oikeasti tahdon. Onko onni parisuhteessa vai ihan muualla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole ajatellut tuolta kantilta, että oliko vaihto parempaan. Vaihto oli eri ihmiseen. Exäni oli kaikinpuolin hyvä ihminen ja kumppani, mutta minä olin siinä vaiheessa aika huono ihminen.
Vaihdoin ja olen nyt onnellinen. Ex oli se ensimmäinen poikaystävä ja naimisiin menimme ja luulin suhteen olevan hyvän. Kaikki tehtiin miehen ehdoilla. Missään asioissa ei halunnut joustaa tai tulla vastaan. Parisuhde oli paskaa. Ex ei puhunut, lopetti seksin ja pilkkasi minua ja asioita, jotka olivat minulle tärkeitä.
Nyt minulla on mies, joka puhuu, pussaa ja meillä on ihanaa yhdessä ja rakastetaan. Ei exän kanssa tällaista tunnetta ollut koskaan. Kuitenkin yhdessä olimme 20 vuotta.
Todellakin parani. Edellissä liitossa ei ollut himon häivääkään, enkä rakastanut vaimoani. Nykyisessä on kaikkea mitä tarvitsen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Todellakin parani. Edellissä liitossa ei ollut himon häivääkään, enkä rakastanut vaimoani. Nykyisessä on kaikkea mitä tarvitsen.
Miksi sitten olit hänen kanssaan?
Vierailija kirjoitti:
Todellakin parani. Edellissä liitossa ei ollut himon häivääkään, enkä rakastanut vaimoani. Nykyisessä on kaikkea mitä tarvitsen.
Jos et kerta rakastanut ex-vaimoasi niin minkä ihmeen takia menit hänen kanssaan naimisiin? En ymmärrä tälläisiä ihmisiä, jotka hukkaavat toisten aikaa ja aiheuttavat pahaa mieltä toiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaihdoin tylsän seksittömän suhteen uuteen intohimoiseen ihastukseen. Olimme molemmat varattuja pitkissä väljähtyneissä suhteissa. Kaipasin elämää, jännitystä ja seksiä. Ja sitä totisesti sain. Jätimme molemmat vanhat suhteemme ja heittäydyimme täysillä uuteen onneen. Jaikki oli täydellistä, olimme kuin luotuja toisillemme. Monta kuukautta leijuin taivaissa. Olin todellakin ansainnut uuden onnen tuon kaiken tylsyyden jälkeen.
Nyt kahden vuoden jälkeen olen loukussa. Mustasukkaisuutta, hirvittäviä riitoja, puhumattomuutta, erouhkauksia, kontrollointia ja rahavaikeuksia, jätettyjä katkeria ihmisiä, joiden kanssa ei omaisuudenjako ja lasten tapaamisen sopimiset meinaa luonnistua. Syyttelemme toisiamme. Uusi kumppani tuntuu narsistilta, joka haluaa pitää minua vain viihdykkeenä. Arki vastuineen on hänelle yhtä helvettiä. Suhteemme muuttui katastrofiksi, kun jouduin onnettomuuteen ja olin tilapäisesti ihan invalidi. Silloin huomasin, ettei hän todellisuudessa välitä minusta yhtään, olin hyödytön. Ylpeyteni ei vielä anna minulle lupaa lähteä tästä uudesta suhteesta. Monet ystävät ovat kääntäneet minulle selkänsä sen jälkeen, kun jätin ex-mieheni toisen takia. Sukulalaisetkin ovat minut tuominneet. En voi kääntyä kenenkään puoleen. Ikävöin exääni ja toivon, että olisimme hakeneet ajoissa apua.
En vaihtanut parempaan vaan hirviöön, josta en pääse irti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todellakin parani. Edellissä liitossa ei ollut himon häivääkään, enkä rakastanut vaimoani. Nykyisessä on kaikkea mitä tarvitsen.
Jos et kerta rakastanut ex-vaimoasi niin minkä ihmeen takia menit hänen kanssaan naimisiin? En ymmärrä tälläisiä ihmisiä, jotka hukkaavat toisten aikaa ja aiheuttavat pahaa mieltä toiselle.
Samaa mieltä, todella epäkunnioittavaa. Ja sitten tuntuu, että äänensävy puhuttaessa/kirjoittaessa on usein tällaisissa tilanteissa se, että siinä exässä jotain vikaa, kun ei häntä kyetty rakastamaan. Niin hirveää luettavaa välillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaihdoin ja parani!
14 v olin perushyvässä mutta tunnekylmässä liitossa kunnes tajusin että ansaitsen (samoin lapset) parempaa.
24 v tulee täyteen nykyisen mieheni kanssa, hyviä ja hauskoja vuosia arvostavassa ja rakastavassa oarisuhteessa. Nyt jo aikuiset lapsetkin ehtivät saamaan terveen parisuhteen mallin omaan elämäänsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todellakin parani. Edellissä liitossa ei ollut himon häivääkään, enkä rakastanut vaimoani. Nykyisessä on kaikkea mitä tarvitsen.
Jos et kerta rakastanut ex-vaimoasi niin minkä ihmeen takia menit hänen kanssaan naimisiin? En ymmärrä tälläisiä ihmisiä, jotka hukkaavat toisten aikaa ja aiheuttavat pahaa mieltä toiselle.
Ihmiset tekevät virheitä. He ajautuvat tilanteisiin ja varsinkin nuorina. Ei osata, ei uskalleta, tehdään mitä toinen sanoo ja haluaa. Parikymppisinä ihmiset ovat erilaisia kuin nelikymppisinä ja ehkä vasta silloin on rohkeutta edes kohdata omat halut ja toiveet ja toteuttaa niitä. Ihmiset hukkaavat aikaa. Omaansa ja muiden. Sellaista elämä on. Virheitä täynnä ja toisinaan jopa sen jälkeenkin tulevat ratkaisut ovat virheitä ja vääriä. Itseä ja muita kohtaan. Maailman on täynnä pahaa mieltä aiheuttavia ihmisiä. Eikä se jätettykään selviä puhtain paperein.
Ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todellakin parani. Edellissä liitossa ei ollut himon häivääkään, enkä rakastanut vaimoani. Nykyisessä on kaikkea mitä tarvitsen.
Jos et kerta rakastanut ex-vaimoasi niin minkä ihmeen takia menit hänen kanssaan naimisiin? En ymmärrä tälläisiä ihmisiä, jotka hukkaavat toisten aikaa ja aiheuttavat pahaa mieltä toiselle.
Samaa mieltä, todella epäkunnioittavaa. Ja sitten tuntuu, että äänensävy puhuttaessa/kirjoittaessa on usein tällaisissa tilanteissa se, että siinä exässä jotain vikaa, kun ei häntä kyetty rakastamaan. Niin hirveää luettavaa välillä.
Miksei siinä exässä voisi olla vikaa? Ei se, että joku tulee jätetyksi tee tästä henkilöstä välttämättä jotain hyvää ihmistä. On tapauksia joissa hyviä ihmisiä jätetään ja tapauksia, joissa jätetään suoraan hirviöitä.
Vierailija kirjoitti:
Vaihdoin tylsän seksittömän suhteen uuteen intohimoiseen ihastukseen. Olimme molemmat varattuja pitkissä väljähtyneissä suhteissa. Kaipasin elämää, jännitystä ja seksiä. Ja sitä totisesti sain. Jätimme molemmat vanhat suhteemme ja heittäydyimme täysillä uuteen onneen. Jaikki oli täydellistä, olimme kuin luotuja toisillemme. Monta kuukautta leijuin taivaissa. Olin todellakin ansainnut uuden onnen tuon kaiken tylsyyden jälkeen.
Nyt kahden vuoden jälkeen olen loukussa. Mustasukkaisuutta, hirvittäviä riitoja, puhumattomuutta, erouhkauksia, kontrollointia ja rahavaikeuksia, jätettyjä katkeria ihmisiä, joiden kanssa ei omaisuudenjako ja lasten tapaamisen sopimiset meinaa luonnistua. Syyttelemme toisiamme. Uusi kumppani tuntuu narsistilta, joka haluaa pitää minua vain viihdykkeenä. Arki vastuineen on hänelle yhtä helvettiä. Suhteemme muuttui katastrofiksi, kun jouduin onnettomuuteen ja olin tilapäisesti ihan invalidi. Silloin huomasin, ettei hän todellisuudessa välitä minusta yhtään, olin hyödytön. Ylpeyteni ei vielä anna minulle lupaa lähteä tästä uudesta suhteesta. Monet ystävät ovat kääntäneet minulle selkänsä sen jälkeen, kun jätin ex-mieheni toisen takia. Sukulalaisetkin ovat minut tuominneet. En voi kääntyä kenenkään puoleen. Ikävöin exääni ja toivon, että olisimme hakeneet ajoissa apua.
En vaihtanut parempaan vaan hirviöön, josta en pääse irti.
Voisiko sinulla ja exällä vielä olla mahdollisuus?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todellakin parani. Edellissä liitossa ei ollut himon häivääkään, enkä rakastanut vaimoani. Nykyisessä on kaikkea mitä tarvitsen.
Jos et kerta rakastanut ex-vaimoasi niin minkä ihmeen takia menit hänen kanssaan naimisiin? En ymmärrä tälläisiä ihmisiä, jotka hukkaavat toisten aikaa ja aiheuttavat pahaa mieltä toiselle.
Samaa mieltä, todella epäkunnioittavaa. Ja sitten tuntuu, että äänensävy puhuttaessa/kirjoittaessa on usein tällaisissa tilanteissa se, että siinä exässä jotain vikaa, kun ei häntä kyetty rakastamaan. Niin hirveää luettavaa välillä.
Miksei siinä exässä voisi olla vikaa? Ei se, että joku tulee jätetyksi tee tästä henkilöstä välttämättä jotain hyvää ihmistä. On tapauksia joissa hyviä ihmisiä jätetään ja tapauksia, joissa jätetään suoraan hirviöitä.
Tarkoitin näitä, jotka eivät rakasta, mutta aikansa pysyvät suhteessa ja jälkikäteen kailottavat ainaista rakkauden puutetta ja seksin vähyyttä yms. Varmasti jos eivät rakasta ja halua puolisoaan, niin alitajuisesti sen näyttävät, niin vaikeaa sen toisenkaan osapuolen aina olla parhaimmillaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todellakin parani. Edellissä liitossa ei ollut himon häivääkään, enkä rakastanut vaimoani. Nykyisessä on kaikkea mitä tarvitsen.
Jos et kerta rakastanut ex-vaimoasi niin minkä ihmeen takia menit hänen kanssaan naimisiin? En ymmärrä tälläisiä ihmisiä, jotka hukkaavat toisten aikaa ja aiheuttavat pahaa mieltä toiselle.
Samaa mieltä, todella epäkunnioittavaa. Ja sitten tuntuu, että äänensävy puhuttaessa/kirjoittaessa on usein tällaisissa tilanteissa se, että siinä exässä jotain vikaa, kun ei häntä kyetty rakastamaan. Niin hirveää luettavaa välillä.
Miksei siinä exässä voisi olla vikaa? Ei se, että joku tulee jätetyksi tee tästä henkilöstä välttämättä jotain hyvää ihmistä. On tapauksia joissa hyviä ihmisiä jätetään ja tapauksia, joissa jätetään suoraan hirviöitä.
Pakottiko kyseinen ex miehen kanssaan naimisiin? Kyllä silloin on itsessäkin vikaa jos menee naimisiin henkilön kanssa jota ei rakasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todellakin parani. Edellissä liitossa ei ollut himon häivääkään, enkä rakastanut vaimoani. Nykyisessä on kaikkea mitä tarvitsen.
Jos et kerta rakastanut ex-vaimoasi niin minkä ihmeen takia menit hänen kanssaan naimisiin? En ymmärrä tälläisiä ihmisiä, jotka hukkaavat toisten aikaa ja aiheuttavat pahaa mieltä toiselle.
Ilmeisesti itse olet täydellinen ja virheetön; näet tulevaisuuteen etkä koskaan erehdy. Onneksi olkoon. Luulisi tosin, että täydellinen ymmärtää myös epätäydellisyyden ja osaa hahmottaa rajallisempien rajallisuuden. Mutta mitäpä minä tiedän, kun en ole täydellinen. Anteeksi. Sivusta.
"Vaihdoin tylsän seksittömän suhteen uuteen intohimoiseen ihastukseen. Olimme molemmat varattuja pitkissä väljähtyneissä suhteissa. Kaipasin elämää, jännitystä ja seksiä. Ja sitä totisesti sain. Jätimme molemmat vanhat suhteemme ja heittäydyimme täysillä uuteen onneen. Jaikki oli täydellistä, olimme kuin luotuja toisillemme. Monta kuukautta leijuin taivaissa. Olin todellakin ansainnut uuden onnen tuon kaiken tylsyyden jälkeen.
Nyt kahden vuoden jälkeen olen loukussa. Mustasukkaisuutta, hirvittäviä riitoja, puhumattomuutta, erouhkauksia, kontrollointia ja rahavaikeuksia, jätettyjä katkeria ihmisiä, joiden kanssa ei omaisuudenjako ja lasten tapaamisen sopimiset meinaa luonnistua. Syyttelemme toisiamme. Uusi kumppani tuntuu narsistilta, joka haluaa pitää minua vain viihdykkeenä. Arki vastuineen on hänelle yhtä helvettiä. Suhteemme muuttui katastrofiksi, kun jouduin onnettomuuteen ja olin tilapäisesti ihan invalidi. Silloin huomasin, ettei hän todellisuudessa välitä minusta yhtään, olin hyödytön. Ylpeyteni ei vielä anna minulle lupaa lähteä tästä uudesta suhteesta. Monet ystävät ovat kääntäneet minulle selkänsä sen jälkeen, kun jätin ex-mieheni toisen takia. Sukulalaisetkin ovat minut tuominneet. En voi kääntyä kenenkään puoleen. Ikävöin exääni ja toivon, että olisimme hakeneet ajoissa apua.
En vaihtanut parempaan vaan hirviöön, josta en pääse irti."
Karma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todellakin parani. Edellissä liitossa ei ollut himon häivääkään, enkä rakastanut vaimoani. Nykyisessä on kaikkea mitä tarvitsen.
Jos et kerta rakastanut ex-vaimoasi niin minkä ihmeen takia menit hänen kanssaan naimisiin? En ymmärrä tälläisiä ihmisiä, jotka hukkaavat toisten aikaa ja aiheuttavat pahaa mieltä toiselle.
Samaa mieltä, todella epäkunnioittavaa. Ja sitten tuntuu, että äänensävy puhuttaessa/kirjoittaessa on usein tällaisissa tilanteissa se, että siinä exässä jotain vikaa, kun ei häntä kyetty rakastamaan. Niin hirveää luettavaa välillä.
Miksei siinä exässä voisi olla vikaa? Ei se, että joku tulee jätetyksi tee tästä henkilöstä välttämättä jotain hyvää ihmistä. On tapauksia joissa hyviä ihmisiä jätetään ja tapauksia, joissa jätetään suoraan hirviöitä.
Pakottiko kyseinen ex miehen kanssaan naimisiin? Kyllä silloin on itsessäkin vikaa jos menee naimisiin henkilön kanssa jota ei rakasta.
Joo, just näin. Jos menee naimisiin henkilön kanssa, jota ei rakasta, niin saa kuule just sitä mitä tilaa. Ihan saa itse sitten kärsiä siitä. Siinä samalla pilaa tehokkaasti sen vastapuolenkin elämän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todellakin parani. Edellissä liitossa ei ollut himon häivääkään, enkä rakastanut vaimoani. Nykyisessä on kaikkea mitä tarvitsen.
Jos et kerta rakastanut ex-vaimoasi niin minkä ihmeen takia menit hänen kanssaan naimisiin? En ymmärrä tälläisiä ihmisiä, jotka hukkaavat toisten aikaa ja aiheuttavat pahaa mieltä toiselle.
Samaa mieltä, todella epäkunnioittavaa. Ja sitten tuntuu, että äänensävy puhuttaessa/kirjoittaessa on usein tällaisissa tilanteissa se, että siinä exässä jotain vikaa, kun ei häntä kyetty rakastamaan. Niin hirveää luettavaa välillä.
Miksei siinä exässä voisi olla vikaa? Ei se, että joku tulee jätetyksi tee tästä henkilöstä välttämättä jotain hyvää ihmistä. On tapauksia joissa hyviä ihmisiä jätetään ja tapauksia, joissa jätetään suoraan hirviöitä.
Pakottiko kyseinen ex miehen kanssaan naimisiin? Kyllä silloin on itsessäkin vikaa jos menee naimisiin henkilön kanssa jota ei rakasta.
Joo, just näin. Jos menee naimisiin henkilön kanssa, jota ei rakasta, niin saa kuule just sitä mitä tilaa. Ihan saa itse sitten kärsiä siitä. Siinä samalla pilaa tehokkaasti sen vastapuolenkin elämän.
Terveisin täydellinen, erehtymätön selvänäkijä.
Jos pitää miettiä, pitäisikö erota, suhteessa on jotain vikaa. Onnellisessa suhteessa sellaista ei tarvitse miettiä. Omalla kohdallani lähdin "ihan kivasta" suhteesta ja löysin onnen suhteesta joka on paljon enemmän kuin "ihan kiva". Jälkimmäistä suhdetta kestänyt nyt noin 8 vuotta. Ensimmäinen kesti 5 vuotta.