Lue keskustelun säännöt.
Ei ne suuret tulot vaan pienet menot. Unohdettu viisaus.
Minä väitän että aivan liian monen suomalaisen ongelma ei ole pieni palkka, vaan se ettei osata elää tuhlaamatta turhaan.
Lisäksi on otettu velkaa ja vippejä. Ei ole kenenkään muu syy jos noiden maksamiseen menee iso osa palkasta.
Olisi opittava uudestaan yllä mainittu viisaus.
Kommentit (731)
Köyhällä saa olla unelmia. Mutta ne saisi olla mallia 'opiskelen hyvän ammatin ja ostan kaikki haluamani kahvit', ei mallia 'minä unelmoin ja muut rahoittavat'.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, jos on ruma ämmä niin on ruma ämmä. Mutta usein se värittömyys ja meikittömyys vielä rumentaa enemmän.
Tahallaan ei kannata pitää itseään vielä rumempana ja laiminlyödä tarkoituksella ulkomuotonsa, ei se ole mikään hyve eikä siitä yhtään kirkkaampaa kruunua saa.
Eivätkä ne, jotka tekevät toisin joudu ikuiseen kadotukseen. Vaikka te kuinka niin toivoisittekin käyvän.Sopiva hiusmalli ja väri, (ei se pinkki tai mikään muukaan shokkiväri) ripsiväri ja kevytkin meikkaus tekevät jo paljon ja piristävät omaa ja muidenkin mieltä.
Mikään ei ole sen kamalampi ilmestys kuin harmaasta seinästä reväisty, ei enää niin nuori nainen ilman meikin häivääkään ja mallista uloskasvanut epämääräisen pituinen tukka vedettynä niskaluiruun hiirenhäntään jollain kumilenkillä.
Jos on vielä hymytön, happaman tai vihaisen näköinen suupielet alaspäin. Kuten ikävä kyllä usein on.Jos olette itse tyytyväisiä, niin mikäs siinä, mutta miksi ihmeessä ette välitä ja huolehdi vähääkäån itsestänne?
Miksi ette arvosta itseänne ja naisellisuuttanne?
Kyllä se vaikuttaa mielialaankin ja suu menee hymyyn helpommin kun hiukan parantelee luojan töitä. ☺Mikä ihmeen puritarismi nykyään kukoistaa.
Sinulta on mennyt koko ketjun aihe ihan yli ymmärryksen. Ketään ei sano etteikö naiset saisi kaunistaa itseään niin halutessa, vaan puhe on siitä, että paljonko asian eteen tulisi käyttää rahaa, jos sitä ei ole. Ettei mikään kaunistaminen ole niin välttämätöntä, että sen takia kannattaa velkaantua. On myös yritetty kertoa vaihtoehtoisia keinoja miten kaunistaa itseään halvalla tai jopa ilmaiseksi. Nyt sinä tulkitset tämän jotenkin, että kaunistaminen haluttaisiin kieltää. Ei haluta, mutta suu säkkiä myöden. Kauneudenkin hoidossa.
On paljon naisia, jotka arvostavat naisellisuutta. He keräävät yrttejä pihalta tai metsästä tehdäkseen kasvonaamiota. Katsovat tutorealeja netistä, miten tehdä itse. He ostavat meikkejä halvalla, alesta ja vaikka Lidlistä. He käyttävät vaikka kananmunia hiuksiin, jotta ei tarvitse ostaa monen kympin hiusnaamiota, he pyytävät ystävää tasoittamaan sen etutukan ja takatukan ja nukkuvat yöllä papiljotit päässä jne.
Tätä sinulle niin tärkeää naisellisuutta voi kyllä hoitaa ja ylläpitää paljon halvemmin kuin 60€ kampaajakäynneillä. 100€ kosmetologi hoidoilla ja 50€ suihkurusketuksilla, 3000€ rinnansuurennuksilla tai 30€ ripsipermanentilla.Onhan se tietenkin aikaavievempää ja vaativampaa, mutta ei se vuosien ulosotossakaan oleminen taida kovin helppoa olla? Ihminen, joka ei osaa ja joka ei suostu oppimaan, joutuu tietenkin maksamaan muille, jos haluaa näitä asioita ja tosiaan monia näistä, joilla on vaikeaa oppia tai ovat liian saamattomia opetellakseen löydämme sieltä ulosottomerkinnöistä. Halutaan ylläpitää sitä naiseutta, keinoilla joihin ei ole varaa ja lopputulos on sitten monen vuoden velkahelvetti.
Mitä siihen sitten sanomaan, jos sinusta se naisellisuuden ylläpitäminen on kaiken sen arvoista ja niin tärkeää, että omasta palkasta haluat maksaa osa vuosia ja monin kertaisesti takaisin se alkuperäinen summa. Minusta se on vain hölmöä, eikä siinä ole edes kyse, ettenkö osaa arvostaa kauneutta. Arvostan kauneutta, mutta en velkarahalla hankittua.
Sen sijaan, jos joku ei halua kauniista itseään. Ei halua olla edes naisellinen. Vaan jopa miesmäinen, niin eikä hänellä ole siihen oikeus ilman, että sinä tuomitset?Pitääkö nämä esimerkit vetää toiseen ääripäähän eli rintasuurennuksiin? Henkilö käytti esimerkkinä sopivaa hiusmallia ja väriä ja kevyttä meikkiä. Ei ollut puhetta eikö väri voisi olla purkista kotona tai ripsari Lidlistä.
Kukaan ei käytä nykyään kananmunia hiustenhoitoon. Halvimmat hoitoaineet ja naamiot maksavat kaksi euroa putkilo tai purkki. Ei paha.
Kyllä, leikkaan usein itse otsatukan ja jopa latvoja vaikka olisi varaakin käydä tiheämmin leikkauttamassa. Takaa kerrostettua tukkaa en mielelläni anna kaverin saksittavaksi. Se 60 € kampaajaan muutamua kertoja vuodessa ei ole paljon.
Koska nämä muutama kerta vuodessa 30€ hiusten leikkuuseen ei ole ongelma. Se esimerkki ei kuulu kategoriaan, pienet tulot ja suuret menot. Se kuuluu ketjuun "käytän palkkatuloista sopivan summan kauneuden hoitoon".
Puhumme aiheesta, jossa tuloihin nähden käytetään ihan liikaa rahaa asioihin, joita voisi tehdä halvemmalla tai jättää kokonaan väliin.
Ongelma ei ole 2€ hiusnaamio, mutta siltikin jostain syystä toiset naiset käyttävät velkaantumisen asti kauneuspalveluita. Niin, se vaan on vaikka et halua, että ottaisin heidät esimerkiksi. Voit leikkiä ettei ulosotossa ole näitä vaatteisiin, kauneudenhoitoon ja kauneuskirurgiaan ihan liikaa omaan tulotasoon rahaa laittaneita ihmisiä, mutta huijaat vain itseäsi.
Minun esimerkkini eivät koske nyt vain tätä yhtä kirjoittajaa. Jos hänellä on varaa käydä velkaantumatta sekä leikkaamaassa, että värjäämässä hiuksiaan, niin käyköön ja nauttikkoot ja piristykööt jne. Arvosteluni koskee ihmisiä, joilla ei ole siihen varaa. Mutta sinusta kauneuden hoito jopa velkaantumalla on sen arvoista, koska kauneus on niin suuri arvo? Niinkö?
Missä kohtaa olen leikkinyt että ulosotossa ei ole tissi- ja hiuslisäkkeillä velkaantuneita? Missä? Äläkä viitsi olla yksinkertainen ja laittaa sanoja suuhuni millä viittaan myös viimeiseen lauseeseesi. En pidä siitä. Kommentoit itse ihmistä joka puhui vain meikistä ja hiusväristä, eikä tissilisukkeista ja nyt jauhat edelleen samaa. Kerro ohjeesi näille tekokynsibarbeille ja jätä kananmunaohjeet vähemmälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pienituloisena olen erittäin hyvä sopeuttamaan menot tuloihin, mutta pitkällä ajanjaksolla liikkumavaran puute ivalidisoi. Joskus tekee mieli sinne kahville kavereiden ja se pilaa sijoittamisen.
Sain lipun teatteriin ja ajattelin kuinka upeaa ja hienoa oli siellä käydä. Himo yllätti ja voi olla, että kiusaus käy liian suureksi ja balanssi on sitten sillä yhdellä itse ostetulla lipulla menetetty.Kyllä! Pienituloiselle se hiustenleikkuu tai kahvilareissu saati teatteri joskus voi olla keino selviytyä elämästään taas seuraavaan päivään.
Jos ei edes niitä harvoja ja pieniä asioita ei koskaan olisi odotettavissa tai mahdollista/sallittua tehdä, niin voisi olla , että mielenterveys järkkyisi vielä enemmän tai elämänhalu loppuisi tyystin. Seuraukset saa itse päätellä.
Mitä ihmeen arvoa ja järkeä on edes elää, jos ensin koko ajan taistelet päivästä päivään että joten kuten selviät ja pysyt järjissäsi ja koskaan ei ole mitään muuta odotettavissa? Ei ihmismieli jaksa loputtomiin vain pelkkää selviytymistä.
Tällä usein on kommentteja, että ne köyhät ja työttömät erottaa muista ihmisistä.
Usein syynä on juuri myös se, että ei ole mitään mieltä ja kiinnostusta mihinkään. Se lyö leimansa.
Ensin kielletään kaikki mieltä piristävä ja sitten haukutaan, että kyllä ne ovat kauheita ja miksi ovat niin kauheita, että eroavat muista ihmisitä jo ulospäin.
Kyllä köyhä ihminenkin kaipaa tai ymmärtää teatterin päälle. Ja se kuuluu myös yleissivistykseen joskus käydä teatterissa tai elävässä konsertissa. Kun ne kaikki suljetaan pois, köyhyydestään huolimatta älykkäältä ja kulttuurista kiinnostuneelta ihmiseltä, niin miten voi loputtomasti ja pelkästään nauttia vain niistä tuhannesti mainituista ilmaisista huveista.
Niille ihmisille se on ihan eri asia, jotka kertovat etteivät mitään kaipaa ja heillä on kuitenkin joku kiinnostuksen kohde mihin pystyvät laittamaan rahaa halutessaan.
En nimittäin millään pysty uskomaan, että on todellisuudessa olemassa aikuinen ihminen joka ei koskaan halua mitään muuta kuin niitä asioita mitä ilmaiseksi saa. No, onhan niitä erakkoluonteita, kovin sulkeutuneita, sydänvereen saakka luontoihmisä tai niukkuuden apostoleita. Mutta se ei ole mikään normi kuitenkaan.
Ei köyhällä saa olla edes unelmia. Täällä syntyy hirveä poru, jos köyhän lapsi unelmoi jostain kalliista. Tai jos sanoo haluavansa käydä kahvilassa kahvilla. Useimmat eivät käy, koska on tärkeämpiä rahareikiä. Moni tuntuu olevan varma, että vain hännitae osaa katsoa mihin rahansa laittaa ja samalla ei näe omassa elämässään niitä toisten mielestä turhia rahareikiä.
"En juo kahvia=kahvi on turhaa. Juon sen sijaan smootheita=ei turhaa."
Mitään porua ei synny vaikka köyhä unelmoisi omasta saaresta tyynellä valtamerellä. Et selvästikään ymmärrä mistä puhutaan. Puhumme rahan kuluttamisesta. Emme unelmista, emme haaveista, emmekä toiveista. Ja jos ihmisella tai perheellä on määrätty summa käytettävissä kuukaudessa/ vuodessa tuon summan ylittäminen ei välttämättömien asioiden takia ei ole järkevää. Se nimittäin johtaa aina vaan suurempaan velkaantumisen. Käytännön tasolla se tarkoittaa, että kun velan maksu koittaa, paljon siitä rahasta, jota muuten voisi käyttää menee velanhoitoon ja korkoihin. Eli se sinun kahvisi, kun maksat sen vuoden päästä tms. ei ole enää 2€ vaan ehkä jo 4€. Tai se sinun teatterireissusi ei ole enää 25€ vaan 45€. Ihan vaan, koska sinulla ei sillä hetkellä ollut rahaa, vaan rahoitit sen velalla ja paikkailit pikavipeillä ja lopulta se meni ulosottoon.
Tilanne on kyllä todella huolestuttava, jos lapsi ei saa mentyä kerran vuodessa kahvilaan juodakseen 2€ kahvia. Mutta jos tuon haaveen toteuttaminen on niin tärkeää, niin voisiko sen 60€ kampaamokäynnin jättää väliin? Sillä rahalla pääsee kahvilaan jo useamman kerran.
Kukaan ei vieläkään syyllistä omilla rahoilla kahviloissa, matkoilla tai shoppaamassa käyviä ihmisiä. Mutta käytännössä oli se velka tehty kahvilla, smoothiella tai tekokynsillä, niin se on aika sama. Se olisi kannattanut välttää, koska elämä ilman suuria korkoja maksettava on paljon helpompaa.
Tämä ei tietenkään sairauksien kohdalla päde. Silloin tärkeintä on pysyä hengissä ja maksaa lääkkeet, vaikka sitten lainarahalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, jos on ruma ämmä niin on ruma ämmä. Mutta usein se värittömyys ja meikittömyys vielä rumentaa enemmän.
Tahallaan ei kannata pitää itseään vielä rumempana ja laiminlyödä tarkoituksella ulkomuotonsa, ei se ole mikään hyve eikä siitä yhtään kirkkaampaa kruunua saa.
Eivätkä ne, jotka tekevät toisin joudu ikuiseen kadotukseen. Vaikka te kuinka niin toivoisittekin käyvän.Sopiva hiusmalli ja väri, (ei se pinkki tai mikään muukaan shokkiväri) ripsiväri ja kevytkin meikkaus tekevät jo paljon ja piristävät omaa ja muidenkin mieltä.
Mikään ei ole sen kamalampi ilmestys kuin harmaasta seinästä reväisty, ei enää niin nuori nainen ilman meikin häivääkään ja mallista uloskasvanut epämääräisen pituinen tukka vedettynä niskaluiruun hiirenhäntään jollain kumilenkillä.
Jos on vielä hymytön, happaman tai vihaisen näköinen suupielet alaspäin. Kuten ikävä kyllä usein on.Jos olette itse tyytyväisiä, niin mikäs siinä, mutta miksi ihmeessä ette välitä ja huolehdi vähääkäån itsestänne?
Miksi ette arvosta itseänne ja naisellisuuttanne?
Kyllä se vaikuttaa mielialaankin ja suu menee hymyyn helpommin kun hiukan parantelee luojan töitä. ☺Mikä ihmeen puritarismi nykyään kukoistaa.
Sinulta on mennyt koko ketjun aihe ihan yli ymmärryksen. Ketään ei sano etteikö naiset saisi kaunistaa itseään niin halutessa, vaan puhe on siitä, että paljonko asian eteen tulisi käyttää rahaa, jos sitä ei ole. Ettei mikään kaunistaminen ole niin välttämätöntä, että sen takia kannattaa velkaantua. On myös yritetty kertoa vaihtoehtoisia keinoja miten kaunistaa itseään halvalla tai jopa ilmaiseksi. Nyt sinä tulkitset tämän jotenkin, että kaunistaminen haluttaisiin kieltää. Ei haluta, mutta suu säkkiä myöden. Kauneudenkin hoidossa.
On paljon naisia, jotka arvostavat naisellisuutta. He keräävät yrttejä pihalta tai metsästä tehdäkseen kasvonaamiota. Katsovat tutorealeja netistä, miten tehdä itse. He ostavat meikkejä halvalla, alesta ja vaikka Lidlistä. He käyttävät vaikka kananmunia hiuksiin, jotta ei tarvitse ostaa monen kympin hiusnaamiota, he pyytävät ystävää tasoittamaan sen etutukan ja takatukan ja nukkuvat yöllä papiljotit päässä jne.
Tätä sinulle niin tärkeää naisellisuutta voi kyllä hoitaa ja ylläpitää paljon halvemmin kuin 60€ kampaajakäynneillä. 100€ kosmetologi hoidoilla ja 50€ suihkurusketuksilla, 3000€ rinnansuurennuksilla tai 30€ ripsipermanentilla.Onhan se tietenkin aikaavievempää ja vaativampaa, mutta ei se vuosien ulosotossakaan oleminen taida kovin helppoa olla? Ihminen, joka ei osaa ja joka ei suostu oppimaan, joutuu tietenkin maksamaan muille, jos haluaa näitä asioita ja tosiaan monia näistä, joilla on vaikeaa oppia tai ovat liian saamattomia opetellakseen löydämme sieltä ulosottomerkinnöistä. Halutaan ylläpitää sitä naiseutta, keinoilla joihin ei ole varaa ja lopputulos on sitten monen vuoden velkahelvetti.
Mitä siihen sitten sanomaan, jos sinusta se naisellisuuden ylläpitäminen on kaiken sen arvoista ja niin tärkeää, että omasta palkasta haluat maksaa osa vuosia ja monin kertaisesti takaisin se alkuperäinen summa. Minusta se on vain hölmöä, eikä siinä ole edes kyse, ettenkö osaa arvostaa kauneutta. Arvostan kauneutta, mutta en velkarahalla hankittua.
Sen sijaan, jos joku ei halua kauniista itseään. Ei halua olla edes naisellinen. Vaan jopa miesmäinen, niin eikä hänellä ole siihen oikeus ilman, että sinä tuomitset?Pitääkö nämä esimerkit vetää toiseen ääripäähän eli rintasuurennuksiin? Henkilö käytti esimerkkinä sopivaa hiusmallia ja väriä ja kevyttä meikkiä. Ei ollut puhetta eikö väri voisi olla purkista kotona tai ripsari Lidlistä.
Kukaan ei käytä nykyään kananmunia hiustenhoitoon. Halvimmat hoitoaineet ja naamiot maksavat kaksi euroa putkilo tai purkki. Ei paha.
Kyllä, leikkaan usein itse otsatukan ja jopa latvoja vaikka olisi varaakin käydä tiheämmin leikkauttamassa. Takaa kerrostettua tukkaa en mielelläni anna kaverin saksittavaksi. Se 60 € kampaajaan muutamua kertoja vuodessa ei ole paljon.
Koska nämä muutama kerta vuodessa 30€ hiusten leikkuuseen ei ole ongelma. Se esimerkki ei kuulu kategoriaan, pienet tulot ja suuret menot. Se kuuluu ketjuun "käytän palkkatuloista sopivan summan kauneuden hoitoon".
Puhumme aiheesta, jossa tuloihin nähden käytetään ihan liikaa rahaa asioihin, joita voisi tehdä halvemmalla tai jättää kokonaan väliin.
Ongelma ei ole 2€ hiusnaamio, mutta siltikin jostain syystä toiset naiset käyttävät velkaantumisen asti kauneuspalveluita. Niin, se vaan on vaikka et halua, että ottaisin heidät esimerkiksi. Voit leikkiä ettei ulosotossa ole näitä vaatteisiin, kauneudenhoitoon ja kauneuskirurgiaan ihan liikaa omaan tulotasoon rahaa laittaneita ihmisiä, mutta huijaat vain itseäsi.
Minun esimerkkini eivät koske nyt vain tätä yhtä kirjoittajaa. Jos hänellä on varaa käydä velkaantumatta sekä leikkaamaassa, että värjäämässä hiuksiaan, niin käyköön ja nauttikkoot ja piristykööt jne. Arvosteluni koskee ihmisiä, joilla ei ole siihen varaa. Mutta sinusta kauneuden hoito jopa velkaantumalla on sen arvoista, koska kauneus on niin suuri arvo? Niinkö?Missä kohtaa olen leikkinyt että ulosotossa ei ole tissi- ja hiuslisäkkeillä velkaantuneita? Missä? Äläkä viitsi olla yksinkertainen ja laittaa sanoja suuhuni millä viittaan myös viimeiseen lauseeseesi. En pidä siitä. Kommentoit itse ihmistä joka puhui vain meikistä ja hiusväristä, eikä tissilisukkeista ja nyt jauhat edelleen samaa. Kerro ohjeesi näille tekokynsibarbeille ja jätä kananmunaohjeet vähemmälle.
Rauhoitu.
Minua ei kiinnosta pidätkö sinä vai et, mutta tekstisi antaa ymmärtää määrätyllä tavalla ja minä vaan kerron sen miten tekstisi tulkitaan. Viimeinen lause on varsinkin ihan puhdas kysymys. Sen tunnistat kysymysmerkistä.
Kommentoin samassa viestissä sekä yhtä kirjoittajaa, että yleisesti aihetta. Tämä taitaa olla sinulle jo liian monimutkaista? Kerron ajatukseni ketjua lukeville, etkä sinä määrittele kenelle voin tai kenelle minun kuuluu "ohjeita" antaa. Kunhan tuon esille asian, joka luulisi olevan itsestään selvyys, että kampaajan 30€ hiusnaamioille on vaihtoehtoja, jopa todella halpoja, sen takia ei tarvitse velkaantua. Mutta jostain syystä tämä ärsyttää sinua.
Voisi melkein kysyä, että mikä intressi sinulla on saada ihmiset käyttämään kalliita palveluita ja velkaantua, kun lähes samaan tulokseen voi päästä halvemmalla ja velkaantumatta.
En tiedä kuka kommentojista edes olet, mutta selkeästi kovin velkamyönteinen. Ole ihan rauhassa, itsehän ne mahdolliset velkasi ja korkosi maksat. Toivottavasti ainakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, jos on ruma ämmä niin on ruma ämmä. Mutta usein se värittömyys ja meikittömyys vielä rumentaa enemmän.
Tahallaan ei kannata pitää itseään vielä rumempana ja laiminlyödä tarkoituksella ulkomuotonsa, ei se ole mikään hyve eikä siitä yhtään kirkkaampaa kruunua saa.
Eivätkä ne, jotka tekevät toisin joudu ikuiseen kadotukseen. Vaikka te kuinka niin toivoisittekin käyvän.Sopiva hiusmalli ja väri, (ei se pinkki tai mikään muukaan shokkiväri) ripsiväri ja kevytkin meikkaus tekevät jo paljon ja piristävät omaa ja muidenkin mieltä.
Mikään ei ole sen kamalampi ilmestys kuin harmaasta seinästä reväisty, ei enää niin nuori nainen ilman meikin häivääkään ja mallista uloskasvanut epämääräisen pituinen tukka vedettynä niskaluiruun hiirenhäntään jollain kumilenkillä.
Jos on vielä hymytön, happaman tai vihaisen näköinen suupielet alaspäin. Kuten ikävä kyllä usein on.Jos olette itse tyytyväisiä, niin mikäs siinä, mutta miksi ihmeessä ette välitä ja huolehdi vähääkäån itsestänne?
Miksi ette arvosta itseänne ja naisellisuuttanne?
Kyllä se vaikuttaa mielialaankin ja suu menee hymyyn helpommin kun hiukan parantelee luojan töitä. ☺Mikä ihmeen puritarismi nykyään kukoistaa.
Sinulta on mennyt koko ketjun aihe ihan yli ymmärryksen. Ketään ei sano etteikö naiset saisi kaunistaa itseään niin halutessa, vaan puhe on siitä, että paljonko asian eteen tulisi käyttää rahaa, jos sitä ei ole. Ettei mikään kaunistaminen ole niin välttämätöntä, että sen takia kannattaa velkaantua. On myös yritetty kertoa vaihtoehtoisia keinoja miten kaunistaa itseään halvalla tai jopa ilmaiseksi. Nyt sinä tulkitset tämän jotenkin, että kaunistaminen haluttaisiin kieltää. Ei haluta, mutta suu säkkiä myöden. Kauneudenkin hoidossa.
On paljon naisia, jotka arvostavat naisellisuutta. He keräävät yrttejä pihalta tai metsästä tehdäkseen kasvonaamiota. Katsovat tutorealeja netistä, miten tehdä itse. He ostavat meikkejä halvalla, alesta ja vaikka Lidlistä. He käyttävät vaikka kananmunia hiuksiin, jotta ei tarvitse ostaa monen kympin hiusnaamiota, he pyytävät ystävää tasoittamaan sen etutukan ja takatukan ja nukkuvat yöllä papiljotit päässä jne.
Tätä sinulle niin tärkeää naisellisuutta voi kyllä hoitaa ja ylläpitää paljon halvemmin kuin 60€ kampaajakäynneillä. 100€ kosmetologi hoidoilla ja 50€ suihkurusketuksilla, 3000€ rinnansuurennuksilla tai 30€ ripsipermanentilla.Onhan se tietenkin aikaavievempää ja vaativampaa, mutta ei se vuosien ulosotossakaan oleminen taida kovin helppoa olla? Ihminen, joka ei osaa ja joka ei suostu oppimaan, joutuu tietenkin maksamaan muille, jos haluaa näitä asioita ja tosiaan monia näistä, joilla on vaikeaa oppia tai ovat liian saamattomia opetellakseen löydämme sieltä ulosottomerkinnöistä. Halutaan ylläpitää sitä naiseutta, keinoilla joihin ei ole varaa ja lopputulos on sitten monen vuoden velkahelvetti.
Mitä siihen sitten sanomaan, jos sinusta se naisellisuuden ylläpitäminen on kaiken sen arvoista ja niin tärkeää, että omasta palkasta haluat maksaa osa vuosia ja monin kertaisesti takaisin se alkuperäinen summa. Minusta se on vain hölmöä, eikä siinä ole edes kyse, ettenkö osaa arvostaa kauneutta. Arvostan kauneutta, mutta en velkarahalla hankittua.
Sen sijaan, jos joku ei halua kauniista itseään. Ei halua olla edes naisellinen. Vaan jopa miesmäinen, niin eikä hänellä ole siihen oikeus ilman, että sinä tuomitset?Pitääkö nämä esimerkit vetää toiseen ääripäähän eli rintasuurennuksiin? Henkilö käytti esimerkkinä sopivaa hiusmallia ja väriä ja kevyttä meikkiä. Ei ollut puhetta eikö väri voisi olla purkista kotona tai ripsari Lidlistä.
Kukaan ei käytä nykyään kananmunia hiustenhoitoon. Halvimmat hoitoaineet ja naamiot maksavat kaksi euroa putkilo tai purkki. Ei paha.
Kyllä, leikkaan usein itse otsatukan ja jopa latvoja vaikka olisi varaakin käydä tiheämmin leikkauttamassa. Takaa kerrostettua tukkaa en mielelläni anna kaverin saksittavaksi. Se 60 € kampaajaan muutamua kertoja vuodessa ei ole paljon.
Koska nämä muutama kerta vuodessa 30€ hiusten leikkuuseen ei ole ongelma. Se esimerkki ei kuulu kategoriaan, pienet tulot ja suuret menot. Se kuuluu ketjuun "käytän palkkatuloista sopivan summan kauneuden hoitoon".
Puhumme aiheesta, jossa tuloihin nähden käytetään ihan liikaa rahaa asioihin, joita voisi tehdä halvemmalla tai jättää kokonaan väliin.
Ongelma ei ole 2€ hiusnaamio, mutta siltikin jostain syystä toiset naiset käyttävät velkaantumisen asti kauneuspalveluita. Niin, se vaan on vaikka et halua, että ottaisin heidät esimerkiksi. Voit leikkiä ettei ulosotossa ole näitä vaatteisiin, kauneudenhoitoon ja kauneuskirurgiaan ihan liikaa omaan tulotasoon rahaa laittaneita ihmisiä, mutta huijaat vain itseäsi.
Minun esimerkkini eivät koske nyt vain tätä yhtä kirjoittajaa. Jos hänellä on varaa käydä velkaantumatta sekä leikkaamaassa, että värjäämässä hiuksiaan, niin käyköön ja nauttikkoot ja piristykööt jne. Arvosteluni koskee ihmisiä, joilla ei ole siihen varaa. Mutta sinusta kauneuden hoito jopa velkaantumalla on sen arvoista, koska kauneus on niin suuri arvo? Niinkö?Missä kohtaa olen leikkinyt että ulosotossa ei ole tissi- ja hiuslisäkkeillä velkaantuneita? Missä? Äläkä viitsi olla yksinkertainen ja laittaa sanoja suuhuni millä viittaan myös viimeiseen lauseeseesi. En pidä siitä. Kommentoit itse ihmistä joka puhui vain meikistä ja hiusväristä, eikä tissilisukkeista ja nyt jauhat edelleen samaa. Kerro ohjeesi näille tekokynsibarbeille ja jätä kananmunaohjeet vähemmälle.
Rauhoitu.
Minua ei kiinnosta pidätkö sinä vai et, mutta tekstisi antaa ymmärtää määrätyllä tavalla ja minä vaan kerron sen miten tekstisi tulkitaan. Viimeinen lause on varsinkin ihan puhdas kysymys. Sen tunnistat kysymysmerkistä.
Kommentoin samassa viestissä sekä yhtä kirjoittajaa, että yleisesti aihetta. Tämä taitaa olla sinulle jo liian monimutkaista? Kerron ajatukseni ketjua lukeville, etkä sinä määrittele kenelle voin tai kenelle minun kuuluu "ohjeita" antaa. Kunhan tuon esille asian, joka luulisi olevan itsestään selvyys, että kampaajan 30€ hiusnaamioille on vaihtoehtoja, jopa todella halpoja, sen takia ei tarvitse velkaantua. Mutta jostain syystä tämä ärsyttää sinua.
Voisi melkein kysyä, että mikä intressi sinulla on saada ihmiset käyttämään kalliita palveluita ja velkaantua, kun lähes samaan tulokseen voi päästä halvemmalla ja velkaantumatta.
En tiedä kuka kommentojista edes olet, mutta selkeästi kovin velkamyönteinen. Ole ihan rauhassa, itsehän ne mahdolliset velkasi ja korkosi maksat. Toivottavasti ainakin.
Kyse on jostain psykologisesta defenssistä, jonka vuoksi näistä jutuista loukkaannutaan ja aletaan puolustelemaan omaa velkaantumista. Vaikeiden tosiasioiden myöntäminen itselle ei toimi, niin suututaan kun joku osoittaa ongelman ja usein samalla myös ratkaisun siihen.
Tuli mieleen taannoinen talousneuvojan luento, jossa hän kertoi, että aina kun kertoo sijoittamisen mahdollisuuksista ja plussista, ryhmä ihmisiä aina suuttuu. "Minähän en sijoita enkä tule koskaan sijoittamaankaan! Mitäs siihen sanotte, häh?!" :D
Ikään kuin se, ettei ihminen sijoita, loukkaisi jotenkin tämän neuvojan tunteita. Hänhän vaan haluaa auttaa ja viisastuttaa ihmisiä ja auttaa näitä saavuttamaan parempi taloudellinen tasapaino, jopa vauraus, mutta ihmiset vaan loukkaantuvat. Vähän niin kuin uhmaikäinen lapsi ruokapöydässä kieltäytyy syömästä ja kuvittelee tällä loukkaavansa vanhempaansa, joka vaan haluaa tämän parasta.
Velkaantuminen on käyttäytymisongelma, ei matematiikkaongelma. Kaikki ihmiset kyllä tietävät, että velkaa ei kannata ottaa eikä ainakaan korkealla korolla. Järjellä ei ole sen kanssa mitään tekemistä, vaan tunteiden ja käytöksen hallinnalla. Tästä on olemassa lukuisia psykologisia tutkimuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos tuloni on 600 euroa niin saa silllon myös tukia. En sen pelkän 600 euroa.
Jos nyt ajatellaan, että hiustenleikkuu maksaa 60 euroa (tosin ei maksa kuin ehkä pääkaupunkiseudulla), 40 euroakin riittää. niin sehän menee vain yhdessä kuussa. Silloin pitää jättää joku muu meno pois, vaikka näin yksineläjänä pihistän ruokamenoistani.
Seuraava leikkuu on sitten korkeintaan puolen vuoden tai vuoden päästä. Ihminen jaksaa juuri silllon pihistää ja luopua jostain muusta kun saa edes joskus jonkun haluamansa tai hyvinvoinnin kannalta tarpeellisen asian.
Mutta juuri sitä protestoin, että köyhä ihminen ei koskaan saisi haluta tai toteuttaa mitään muuta kuin aivan pakollisen. Sehän on täällä monella ajatus.
Silloinhan juuri on vaarana se, että hän lyö vain enemmän lekkeriksi ja antaa mennä.
Kun ei se elämä siitä ainakaan pahemmaksi enää mene.
Se pieni piristys välillä toimii motiivina, että on halua yrittää sinnitellä. Ja saattaa toimia voimavipuna parempaa kohti.
Ei aina keppiä vaan välillä porkkanaa.
Vierailija kirjoitti:
Jos tuloni on 600 euroa niin saa silllon myös tukia. En sen pelkän 600 euroa.
Jos nyt ajatellaan, että hiustenleikkuu maksaa 60 euroa (tosin ei maksa kuin ehkä pääkaupunkiseudulla), 40 euroakin riittää. niin sehän menee vain yhdessä kuussa. Silloin pitää jättää joku muu meno pois, vaikka näin yksineläjänä pihistän ruokamenoistani.
Seuraava leikkuu on sitten korkeintaan puolen vuoden tai vuoden päästä. Ihminen jaksaa juuri silllon pihistää ja luopua jostain muusta kun saa edes joskus jonkun haluamansa tai hyvinvoinnin kannalta tarpeellisen asian.
Mutta juuri sitä protestoin, että köyhä ihminen ei koskaan saisi haluta tai toteuttaa mitään muuta kuin aivan pakollisen. Sehän on täällä monella ajatus.
Silloinhan juuri on vaarana se, että hän lyö vain enemmän lekkeriksi ja antaa mennä.
Kun ei se elämä siitä ainakaan pahemmaksi enää mene.
Se pieni piristys välillä toimii motiivina, että on halua yrittää sinnitellä. Ja saattaa toimia voimavipuna parempaa kohti.
Ei aina keppiä vaan välillä porkkanaa.
Jos se, että elämäsi pysyy henkisesti kasassa yhden 40€ tai 60€ hiuksen leikkuulla, niin ehkä se tosiaan on hyvä investointi. Saat sen jopa maksettua velkaantumatta, syömällä vähän vähemmän ja vähän huonommin ja itse olet tyytyväinen, niin mikäs siinä. Go for it! Mutta uskon, että se joka tuhoaa tämän tulevaisuuden uskon, ei niinkään ole se puuttuva kampaajan leikkaama hiusmalli, vaan järkyttävät velat, jotka ensin saapuvat laskun muodossa ja sitten ulosoton kautta pienestä rahasta menevä osuus. En ymmärrä mitä protestoit, kun kukaan ei kiellä ketään haluamasta eikä edes toteuttamasta niitä unelmia, joihin on varaa. Tämä väite on nyt ihan sinun ja muutaman muun kirjoittajan päässä ja joka ei vastaa ollenkaan sitä mitä me "suu säkkiä myöden" taloudenpidon kannattajat tarkoitamme järkevällä rahankäytöllä.
Sinänsä on ollut mielenkiintoista lukea, miten köyhät ja velalliset järkeilevät, kuinka uusi kampaus kampaajalla on jopa nälkään näkemisen arvoista. Miten on? Meneekö se sähkölaskunkin edelle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuratkaapa nuoria aikuisia ja lapsiperheitä, jotka elävät jatkuvasti yli varojensa ja ovat ylivelkaantuneita ja osa heistä on jopa ulosotossa. Jo heidän lapsuudenkodissaan on eletty usein yli varojen ja usein yhteiskunnan tuilla (Kelan asumistuki, Kelan työttömyyskorvaus, ammattiliiton ansiosidonnainen päiväraha, toimeentulotuki, seurakunnan diakonia-avustukset jne.). Samat perheet hakevat ja saavat mm. Hopelta ja muilta avustusjärjestöiltä ilmaisia lastenvaatteita, kenkiä, harrastusvälineitä ja lahjakortteja. Rahankäytön malli opitaan kotona.
Tämä yhteiskunnan avustuksilla ja tuilla eläminen on usein ns. itse aiheutettua syrjäytymistä. Ei osata laskea ja budjetoida omia tuloja ja menoja. Kaikki menot pitää ottaa suurennuslasin alle ja karsia turhat ostokset ja palvelut. Tuloja voi hankkia lisää mm. keikkatöillä ja osa-aikatyöllä.
Jo asumismuoto kertoo ihmisestä ja ihmisen arvomaailmasta. On pääosin oma valinta, asuuko ylihintaisessa vuokra-asunnossa, osaomistusasunnossa tai asumisoikeusasunnossa. Toinen vaihtoehto on hankkia omistusasunto ja maksaa se ASP-lainalla tai pankkilainalla. Omistusasunnossa asuvalla on lainanlyhennysten jälkeen oma, velaton koti. Vuokralla asuja maksaa vuokraansa vaikka satavuotiaaksi asti ja lihottaa vuokranantajansa pankkitiliä. Kaikkien suomalaisten ei tarvitse asua kalliilla pääkaupunkiseudulla. Kohtuuhintaisia asuntoja, hyviä työpaikkoja ja laadukkaita palveluja löytyy muualta Suomesta.
Vierailija kirjoitti:
Sinänsä on ollut mielenkiintoista lukea, miten köyhät ja velalliset järkeilevät, kuinka uusi kampaus kampaajalla on jopa nälkään näkemisen arvoista. Miten on? Meneekö se sähkölaskunkin edelle?
Ensimmäinen kommentti tähän ketjuun, joten kysymys ei ollut minulle, mutta vastaan silti.
Ihmisellä pitää olla tärkeysjärjestyksessä
- asunto / yösija
- riittävä ravinto
- asianmukainen, sääolosuhteisiin sopiva vaatetus
Nämä neljä ovat yleisesti hyväksytyt kriteerit absoluuttisen köyhyyden määritelmäksi maailmanlaajuisesti. Länsimaista absoluuttinen köyhyys on käytännössä kadonnut, mutta suhteellista köyhyyttä Suomessa on edelleen eikä se koskaan katoa. Suhteellinen köyhyys riippuu siitä yhteiskunnasta ja yhteisöstä, jossa yksilö elää, mutta Suomessa asianmukainen elintaso, joka kertoo suhteellisen köyhyyden riskistä, sisältää mm. nämä:
- perushygienian ja välttämättömän terveydenhuollon taso (hammasharja ja -tahna, suihku tai sauna, mahdollisuus julkiseen terveydenhuoltoon, jos sairastuu)
- puhelin ja internetyhteys (älypuhelin)
- sähkösopimus ja kotivakuutus, jota vastuullinen vuokranantaja edellyttää vuokralaiseltaan
- mahdollisuus käyttää julkista liikennettä tai polkupyörää
Suhteellisen köyhyyden yhtälö monimutkaistuu, jos perheessä on lapsia, koska lapset tarvitsevat niin paljon erilaisia asioita tasapainoiseen kehitykseen. Suhteellisen köyhyyden mittareina näkee käytettävän myös kulttuuripalveluja, kauneus- ja hyvinvointipalveluja ja lomamatkoja (koti- tai ulkomaat).
Tässä yhtälössä sähkösopimus ja puhelinlasku tulevat kyllä ennen kampaajaa, mutta eivät ole toistensa esteenä, jos henkilöllä on realistinen tulonlähde.
Mielenkiintoinen huomio köyhyyden mittaamisesta Suomessa ja globaalisti: Köyhyys vaikuttaa ihmisiin voimakkaasti yksilötasolla ja on yksilötason ilmiö, mutta sitä mitataan kotitalouskohtaisesti. EU-tasolla ja myös Suomessa suhteellisen köyhyyden mittarina on pidetty 60% mediaanituloista. Eli jos kotitalouden tulot ovat 60% tai alle (esim. suomalaisten) mediaanituloista, kotitalous (siihen kuuluvat ihmiset) elää suhteellisessa köyhyydessä tai sen riskissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Seuratkaapa nuoria aikuisia ja lapsiperheitä, jotka elävät jatkuvasti yli varojensa ja ovat ylivelkaantuneita ja osa heistä on jopa ulosotossa. Jo heidän lapsuudenkodissaan on eletty usein yli varojen ja usein yhteiskunnan tuilla (Kelan asumistuki, Kelan työttömyyskorvaus, ammattiliiton ansiosidonnainen päiväraha, toimeentulotuki, seurakunnan diakonia-avustukset jne.). Samat perheet hakevat ja saavat mm. Hopelta ja muilta avustusjärjestöiltä ilmaisia lastenvaatteita, kenkiä, harrastusvälineitä ja lahjakortteja. Rahankäytön malli opitaan kotona.
Tämä yhteiskunnan avustuksilla ja tuilla eläminen on usein ns. itse aiheutettua syrjäytymistä. Ei osata laskea ja budjetoida omia tuloja ja menoja. Kaikki menot pitää ottaa suurennuslasin alle ja karsia turhat ostokset ja palvelut. Tuloja voi hankkia lisää mm. keikkatöillä ja osa-aikatyöllä.
Jo asumismuoto kertoo ihmisestä ja ihmisen arvomaailmasta. On pääosin oma valinta, asuuko ylihintaisessa vuokra-asunnossa, osaomistusasunnossa tai asumisoikeusasunnossa. Toinen vaihtoehto on hankkia omistusasunto ja maksaa se ASP-lainalla tai pankkilainalla. Omistusasunnossa asuvalla on lainanlyhennysten jälkeen oma, velaton koti. Vuokralla asuja maksaa vuokraansa vaikka satavuotiaaksi asti ja lihottaa vuokranantajansa pankkitiliä. Kaikkien suomalaisten ei tarvitse asua kalliilla pääkaupunkiseudulla. Kohtuuhintaisia asuntoja, hyviä työpaikkoja ja laadukkaita palveluja löytyy muualta Suomesta.
Tänään juuri syrjäsilmällä seurasin eilisiä TV:n alueuutisia. Jostain Pohjanmaalta oli juttu, että tarvittaisiin tosi paljon uutta työvoimaa, mutta ihmiset eivät halua muuttaa sinne. Toisekseen työ olisi tehdastyötä, mikä on varmaan monelle so last season. Mutta turha sanoa, ettei voi muuttaa pois isommista kaupungeista, kun ei ole töitä. Tai no, av:llahan suurin osa vastaajista ilmoittaa aina tekevänsä vaativaa asiantuntijatyötä...
Muuten olen tässäkin ketjussa huomannut, että joillain köyhemmillä on se käsitys, että yhtään rikkaammat käyttävät rahaa ties mihin, kun taas heillä ei ole varaa ja pitäisi olla, koska muuten ei voi elää ihmisarvoisesti. En sano, etteikö raha helpottaisi tietysti elämän suunnittelua, mutta voin kyllä ihan rehellisesti sanoa tietäväni PALJON ihmisiä, jotka eivät käy kahvilla, eivät värjäytä hiuksiaan, eivät käy teatterissa jne. Ei siinä ole mitään ihmeellistä. Eivät he ole mitenkään syrjäytyneitä ja koe elävänsä vajaata elämää. En tarkoita tätä millään pahalla, ehkä enemmän koettaisin lohduttaa, että ei se muidenkaan elämä niin hohdokasta ole, jatkuvaa erikoiskahvien siemailua konsertin ja kosmetologikäynnin välissä. Toki näitä paljon kuluttaviakin on, mutta ei nyt ehkä niin paljon kuin täällä kuvitellaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä esim ruoassa voi säästää paljon hyvällä suunnittelulla. Itse jossain vaiheessa tajusin miten paljon kuussa voi heittää rahaa hukkaan ruoassa.
Ja jopa syödä terveellisemmin.Ruokamenot taitaa olla yleisin missä tuhlataan turhuuksiin.
Ruuassa voi säästää helposti kun jättää lihat, herkut ja erikoisruokavaliot pois. Ostaa ainoastaan satokauden tuotteita ja tekee ruuan niistä. Lisäksi puuro on terveellistä, ravitsevaa ja täyttävää perusruokaa jota kaikkie tulisi syödä.
Ruuasta säästäminen kostautuu!
Kukaan ei tarvitse karkkia, leivonnaisia, limuja, viinaa, mutta että alkaa säästämään lihan, kalan ja muun kunnon ruuan kohdalla, niin metsään menee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksikään hyvin toimeentuleva ei oikeasti tiedä, miten jatkuva köyhyys vaikuttaa tukevaisuudenuskoon ja mahdollisuuksiin parantaa tilannettaan. On aivan turha hurskastella ja neuvoa! Vain jos itse kitkuttaa sillä muutamalla satasella kuussa kuukaudesta ja vuodesta toiseen tietää oikeasti, mitä se on! Työtä ei kertakaikkiaan ole sille noin 400 000 työtä vaikke olevalle ja ei tule enää koskaan olemaankaan! Ettekö vieläkään tajua, muten automatisaatio ja kova kansainvälinen kilpailu merkitsee yritysten työvoimatarpeelle?! Massatyöpaikat ovat menneet ja täsmäasiantuntijoita tarvitaan suhdanteissa ja sykleissä nopeasti ja etikoistuneesti. Ei niitä oteta pakasta vetämällä. Tämä pitöisi viimeistään nyt ottaa huomioon koulutuspolitiikassa kuten täydennyskoulutuksessa ja työvoimakoulutuksessa sekä yritysten koulutusvastuussa. Eihän syyllistäminen ja byrokratian lisääminen auta yhtään mitään ruikutukselle työvoimapulasta ja työttömyydestä! Klukutukseen kelpaamattomat ja lähellä kansaneläkeikää olevat pitää pitää hengissä sosiaaliturvalla. Joukko on kirjava ja erilainen eri puolella Suomea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinänsä on ollut mielenkiintoista lukea, miten köyhät ja velalliset järkeilevät, kuinka uusi kampaus kampaajalla on jopa nälkään näkemisen arvoista. Miten on? Meneekö se sähkölaskunkin edelle?
Ensimmäinen kommentti tähän ketjuun, joten kysymys ei ollut minulle, mutta vastaan silti.
Ihmisellä pitää olla tärkeysjärjestyksessä
- asunto / yösija
- riittävä ravinto
- asianmukainen, sääolosuhteisiin sopiva vaatetus
Nämä neljä ovat yleisesti hyväksytyt kriteerit absoluuttisen köyhyyden määritelmäksi maailmanlaajuisesti. Länsimaista absoluuttinen köyhyys on käytännössä kadonnut, mutta suhteellista köyhyyttä Suomessa on edelleen eikä se koskaan katoa. Suhteellinen köyhyys riippuu siitä yhteiskunnasta ja yhteisöstä, jossa yksilö elää, mutta Suomessa asianmukainen elintaso, joka kertoo suhteellisen köyhyyden riskistä, sisältää mm. nämä:
- perushygienian ja välttämättömän terveydenhuollon taso (hammasharja ja -tahna, suihku tai sauna, mahdollisuus julkiseen terveydenhuoltoon, jos sairastuu)
- puhelin ja internetyhteys (älypuhelin)
- sähkösopimus ja kotivakuutus, jota vastuullinen vuokranantaja edellyttää vuokralaiseltaan
- mahdollisuus käyttää julkista liikennettä tai polkupyörää
Suhteellisen köyhyyden yhtälö monimutkaistuu, jos perheessä on lapsia, koska lapset tarvitsevat niin paljon erilaisia asioita tasapainoiseen kehitykseen. Suhteellisen köyhyyden mittareina näkee käytettävän myös kulttuuripalveluja, kauneus- ja hyvinvointipalveluja ja lomamatkoja (koti- tai ulkomaat).
Tässä yhtälössä sähkösopimus ja puhelinlasku tulevat kyllä ennen kampaajaa, mutta eivät ole toistensa esteenä, jos henkilöllä on realistinen tulonlähde.
Mielenkiintoinen huomio köyhyyden mittaamisesta Suomessa ja globaalisti: Köyhyys vaikuttaa ihmisiin voimakkaasti yksilötasolla ja on yksilötason ilmiö, mutta sitä mitataan kotitalouskohtaisesti. EU-tasolla ja myös Suomessa suhteellisen köyhyyden mittarina on pidetty 60% mediaanituloista. Eli jos kotitalouden tulot ovat 60% tai alle (esim. suomalaisten) mediaanituloista, kotitalous (siihen kuuluvat ihmiset) elää suhteellisessa köyhyydessä tai sen riskissä.
Aivan. Jos vaikkapa meitä varakkaampien norjalaisten keskitulo olisi 60 000 € vuodessa, kaikki jotka tienaavat siitä max. 60 % ovat siellä köyhiä. Tämän (täysin kuvitteellisen) esimerkin mukaan 3 000 € kuukausituloilla olisi Norjassa köyhä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pienituloisena olen erittäin hyvä sopeuttamaan menot tuloihin, mutta pitkällä ajanjaksolla liikkumavaran puute ivalidisoi. Joskus tekee mieli sinne kahville kavereiden ja se pilaa sijoittamisen.
Sain lipun teatteriin ja ajattelin kuinka upeaa ja hienoa oli siellä käydä. Himo yllätti ja voi olla, että kiusaus käy liian suureksi ja balanssi on sitten sillä yhdellä itse ostetulla lipulla menetetty.Kyllä! Pienituloiselle se hiustenleikkuu tai kahvilareissu saati teatteri joskus voi olla keino selviytyä elämästään taas seuraavaan päivään.
Jos ei edes niitä harvoja ja pieniä asioita ei koskaan olisi odotettavissa tai mahdollista/sallittua tehdä, niin voisi olla , että mielenterveys järkkyisi vielä enemmän tai elämänhalu loppuisi tyystin. Seuraukset saa itse päätellä.
Mitä ihmeen arvoa ja järkeä on edes elää, jos ensin koko ajan taistelet päivästä päivään että joten kuten selviät ja pysyt järjissäsi ja koskaan ei ole mitään muuta odotettavissa? Ei ihmismieli jaksa loputtomiin vain pelkkää selviytymistä.
Tällä usein on kommentteja, että ne köyhät ja työttömät erottaa muista ihmisistä.
Usein syynä on juuri myös se, että ei ole mitään mieltä ja kiinnostusta mihinkään. Se lyö leimansa.
Ensin kielletään kaikki mieltä piristävä ja sitten haukutaan, että kyllä ne ovat kauheita ja miksi ovat niin kauheita, että eroavat muista ihmisitä jo ulospäin.
Kyllä köyhä ihminenkin kaipaa tai ymmärtää teatterin päälle. Ja se kuuluu myös yleissivistykseen joskus käydä teatterissa tai elävässä konsertissa. Kun ne kaikki suljetaan pois, köyhyydestään huolimatta älykkäältä ja kulttuurista kiinnostuneelta ihmiseltä, niin miten voi loputtomasti ja pelkästään nauttia vain niistä tuhannesti mainituista ilmaisista huveista.
Niille ihmisille se on ihan eri asia, jotka kertovat etteivät mitään kaipaa ja heillä on kuitenkin joku kiinnostuksen kohde mihin pystyvät laittamaan rahaa halutessaan.
En nimittäin millään pysty uskomaan, että on todellisuudessa olemassa aikuinen ihminen joka ei koskaan halua mitään muuta kuin niitä asioita mitä ilmaiseksi saa. No, onhan niitä erakkoluonteita, kovin sulkeutuneita, sydänvereen saakka luontoihmisä tai niukkuuden apostoleita. Mutta se ei ole mikään normi kuitenkaan.
Se on vain lyhytnäköistä ja vie syvemmälle suohon. Luuletko, että vuoden päästä tilanteesi on parempi, jos olet käyttänyt kauneuden hoitoosi 500€ pikavipeillä ja sitten ne päätyvät ulosottoon ja sen 500€ lisäksi, maksat korkoja ja hiuksesi ovat jälleen pitkät ja roikkuvat? Tietenkin toivon, että köyhät pitävät huolta ulkonäöstään ja varsinkin mielenterveydestään, mutta velkarahalla se on vain äärettömän lyhytnäköistä. Se voi olla kivaa, piristävää saada tuntumaan olo hienolta, mutta se on vaan lyhytnäköistä, koska jonain päivänä se maksu koittaa kuitenkin. Te jotka puolustatte tätä kauneudenhoitoa velkarahalla, niin paljonko teillä sitä velkaa oikein on tai kuinka pienet tulot?
Koska minusta ihan oikeasti joku 60€ hiustenleikkuu, jos tulot ovat 600€ kuussa on suorastaan hölmöä.
Ja taas vedetään esimerkit niin tappiin, että varmasti saadaan kaikki köyhät näyttämään velalla kynsiään huollattavilta idiooteilta.
Helsingissä hiustenleikkuu voi maksaa 60 €, muualla 30-45€, kurdipartureissa vähemmän. Hiuksia ei leikata joka kuukausi. Jos pienituloiselle velattomalle jää tiukasti budjetoitujen ruoka- sähkö- puhelin- ja vakuutuskulujen ja jopa parinkympin sivuun pistämisen jälkeen se toiset kaksi-kolmekymppiä kuussa rahaa, niin mielestäni hän voi laittaa ne vapaasti itseensä, vaikka keikkalippuun. Ostakoot tai tehkööt mitä haluaa. Meneepä kulutukseen. Mihin hän ne laittaisi, osakesalkkuunko?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinänsä on ollut mielenkiintoista lukea, miten köyhät ja velalliset järkeilevät, kuinka uusi kampaus kampaajalla on jopa nälkään näkemisen arvoista. Miten on? Meneekö se sähkölaskunkin edelle?
Ensimmäinen kommentti tähän ketjuun, joten kysymys ei ollut minulle, mutta vastaan silti.
Ihmisellä pitää olla tärkeysjärjestyksessä
- asunto / yösija
- riittävä ravinto
- asianmukainen, sääolosuhteisiin sopiva vaatetus
Nämä neljä ovat yleisesti hyväksytyt kriteerit absoluuttisen köyhyyden määritelmäksi maailmanlaajuisesti. Länsimaista absoluuttinen köyhyys on käytännössä kadonnut, mutta suhteellista köyhyyttä Suomessa on edelleen eikä se koskaan katoa. Suhteellinen köyhyys riippuu siitä yhteiskunnasta ja yhteisöstä, jossa yksilö elää, mutta Suomessa asianmukainen elintaso, joka kertoo suhteellisen köyhyyden riskistä, sisältää mm. nämä:
- perushygienian ja välttämättömän terveydenhuollon taso (hammasharja ja -tahna, suihku tai sauna, mahdollisuus julkiseen terveydenhuoltoon, jos sairastuu)
- puhelin ja internetyhteys (älypuhelin)
- sähkösopimus ja kotivakuutus, jota vastuullinen vuokranantaja edellyttää vuokralaiseltaan
- mahdollisuus käyttää julkista liikennettä tai polkupyörää
Suhteellisen köyhyyden yhtälö monimutkaistuu, jos perheessä on lapsia, koska lapset tarvitsevat niin paljon erilaisia asioita tasapainoiseen kehitykseen. Suhteellisen köyhyyden mittareina näkee käytettävän myös kulttuuripalveluja, kauneus- ja hyvinvointipalveluja ja lomamatkoja (koti- tai ulkomaat).
Tässä yhtälössä sähkösopimus ja puhelinlasku tulevat kyllä ennen kampaajaa, mutta eivät ole toistensa esteenä, jos henkilöllä on realistinen tulonlähde.
Mielenkiintoinen huomio köyhyyden mittaamisesta Suomessa ja globaalisti: Köyhyys vaikuttaa ihmisiin voimakkaasti yksilötasolla ja on yksilötason ilmiö, mutta sitä mitataan kotitalouskohtaisesti. EU-tasolla ja myös Suomessa suhteellisen köyhyyden mittarina on pidetty 60% mediaanituloista. Eli jos kotitalouden tulot ovat 60% tai alle (esim. suomalaisten) mediaanituloista, kotitalous (siihen kuuluvat ihmiset) elää suhteellisessa köyhyydessä tai sen riskissä.
Aivan. Jos vaikkapa meitä varakkaampien norjalaisten keskitulo olisi 60 000 € vuodessa, kaikki jotka tienaavat siitä max. 60 % ovat siellä köyhiä. Tämän (täysin kuvitteellisen) esimerkin mukaan 3 000 € kuukausituloilla olisi Norjassa köyhä.
Tuo on täysin järkeenkäypää ja luultavasti totta. Tähän voisi kommentoida Norjassa asuneet ja asuvat, paljonko asuminen Norjassa maksaa kaikkine kuluineen (asunto, sähkö, vesi, kiinteistön hoitokulut jne.), ruoka, vakuutukset, liikkuminen, vaatteet jne. 3000 e voi tällöin olla pieni raha. Joskus turistina Norjassa käyneenä tulee köyhä olo, vaikka olenkin keskipalkkaisessa työssä Suomessa ja pärjään kohtalaisesti täällä!
Käsittääkseni pikavippeihin eniten sortuvat ovat n.30-40-vuotiaita , ei siis enää mitään nuoria. Koska syntyvyys vähenee tässä ikäryhmässä kovaa vauhtia, käytetään vipit muuhun kuin lapsiin ja perheeseen. Ilmeisesti nettipelit, velkaantuminen tästä jne. ovat osassa tapauksia syynä. Eilen uutisoitiin, miten keski- ja hyvätuloisillakin on isoja pikavippejä elintason rakentamiseen ja ylläpitämiseen.
Oli tulot mitähyvänsä, niin kuluremontti alkaa selvityksellä mihin ne nykyiset tulot menevät. Ellei tulot riitä kuluihin jokaisen kulun kohdalla pohdinta:
- onko tämä pakollinen kulu?
- voiko tämän kulun saada halvemmalla?
Noilla kysymyksillä varmasti löytyy karsittavaa.
Vierailija kirjoitti:
Oli tulot mitähyvänsä, niin kuluremontti alkaa selvityksellä mihin ne nykyiset tulot menevät. Ellei tulot riitä kuluihin jokaisen kulun kohdalla pohdinta:
- onko tämä pakollinen kulu?
- voiko tämän kulun saada halvemmalla?
Noilla kysymyksillä varmasti löytyy karsittavaa.
Juurikin näin.
Jo edes listaamalla yhden kuukauden menot saa aika hyvän käsityksen mihin rahaa kuluu. Sitten kriittinen tarkastelu kunkin kulun kohdalla; tarvitsenko, haluanko, voinko luopua?
Juurikin näillä yli varojensa elävillä puuttuu näkymys siitä, mihin rahat on kulutettu. Sekä käsitys siitä, mihin oikeasti on varaa. Mulla on sukulaisperhe, joka elää aivan liian leveästi suhteessa palkkatuloihin, mutta ei vain tahdo ymmärrys riittää siihen, ettei osamaksulla ostaminen ole ratkaisu hankkia tuotteita, joihin ei ole varaa.
Onko tämä palsta kaapattu?
Tämä on keskustelupalsta, ei mielipidepalsta tai kirjoitus.
Ei kukaan ota tolkkua noista pitkistä kommenteista, eikä viitsi edes lukea eli hukkaan menee kirjoituksenne vai pidättekö maratonipituisia keskusteluja myös oikeassa elämässä.
Lieneekö sama henkilö vai useampi, jolle tuli into kirjoittaa keskustelupalstalle romaani.
Ei köyhällä saa olla edes unelmia. Täällä syntyy hirveä poru, jos köyhän lapsi unelmoi jostain kalliista. Tai jos sanoo haluavansa käydä kahvilassa kahvilla. Useimmat eivät käy, koska on tärkeämpiä rahareikiä. Moni tuntuu olevan varma, että vain hännitae osaa katsoa mihin rahansa laittaa ja samalla ei näe omassa elämässään niitä toisten mielestä turhia rahareikiä.
"En juo kahvia=kahvi on turhaa. Juon sen sijaan smootheita=ei turhaa."