Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ärsyttääkö muita tyypit, jotka kuuntelevat äänikirjoja, mutta eivät ikinä lue mitään?
20.01.2020 |
Vastaus: on alkanut ärsyttää. En oikein tiedä miksi, mutta niin vain on.
Kommentit (291)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin kauan kun eivät kutsu kuuntelemista lukemiseksi, asiassa ei ole mitään ongelmaa. Se on ärsyttävää ja valheellistakin, että ihminen väittää lukeneensa jonkun kirjan, vaikka todellisuudessa on kuunnellut sen äänikirjana. Se on sama kuin väittäisi laulaneensa jonkun kappaleen, vaikka on todellisuudessa vain kuunnellut sen toisen laulamana.
Vertauksesi ontuu pahasti. Et sinäkään sitä kirjaa ole kirjoittanut, vaikka olet lukenut sen. Ei lukeminen sinänsä ole mikään erityinen suoritus, se on vain tapa ottaa sisään informaatiota ja saman informaation voi sisäistää myös kuuntelemalla.
Ei suinkaan. Sinä vain et ymmärtänyt, mitä tarkoitin. Ei laulajakaan välttämättä ole laulamaansa laulua säveltänyt. Silti on ihan eri asia laulaa laulu kuin kuunnella laulu toisen laulamana. Samoin kuin kirjoissa on ihan eri asia lukea kirja kuin kuunnella kirja toisen henkilön lukemana. Ja näistä kahdesta täysin erillinen asia on kirjoittaa kirja. En ole sanonut, että lukeminen olisi erityinen suoritus. Mutta se ei missään tilanteessa ole sama asia kuin kuunteleminen. Se oli pointtini. Oliko riittävän vahvaa rautalankaa?
Otat asian jotenkin todella oudon vakavasti. Mitä väliä sillä on, lukeeko vai kuunteleeko kirjan? Eikö sinulle koskaan pienenä luettu ääneen? Eikö mielestäsi lapsillekaan pitäisi lukea ääneen sen jälkeen, kun ovat oppineet lukemaan?
Miksi en saisi ottaa? Miksi on väärin, että minulle on tärkeää käyttää oikeita termejä oikeissa asiayhteyksissä? Onko sinulle ihan sama, mitä sanaa käytetään missäkin tilanteessa? Kyse ei vieläkään ole siitä, että pitäisin lukemista parempana kuin kuuntelemista. Minulle on luettu pienenä päivittäin. Siksi ymmärrän, mitä eroa on lukemisella ja kuuntelemisella. Rautalangasta: Iltasatuhetkenä äiti/isä LUKI, minä KUUNTELIN.
Totta kai lapsille saa lukea sen jälkeen kun ovat oppineet lukemaan. Mistä päättelit, että minä olisin sitä vastaan? Mutta lapsenkin pitää ymmärtää, mikä ero on lukemisella ja kuuntelemisella.
Joko nyt meni perille?
No miten se eroaa tarinan ymmärtämisen kannalta? Lapsi osaa kertoa mitä tarinassa tapahtui, oli lukenut tai kuunnellut. Miksi aikuinen ei saisi kuunnella vaan pitää lukea, vaikka lopputulos on täysin sama?
En ole missään kohtaa sanonut, että tiedon vastaanottamistapa vaikuttaisi tarinan ymmärtämiseen. Kun nyt tuon näkökulman otit esiin, niin silläkin on merkitystä, miten tiedon vastaanottaa. Osa ihmistä oppii paremmin lukemalla, osa kuuntelemalla, osa tekemällä. Siksi voi olla suurikin merkitys tiedon omaksumisen kannalta, lukeeko asian vai kuunteleeko asian. Esimerkiksi minä olen hyvin auditiivinen ihminen. Jos minun pitää opetella joku asia esimerkiksi tenttiin, paras tapa minulle on kuunnella kun joku kertoo siitä asiasta. Jollekin toiselle paras tapa on lukea kirjasta, mitä asiasta kerrotaan. En ole missään sanonut, että aikuinen tai lapsi ei SAISI kuunnella. Olen vain ja ainoastaan korostanut, että ei pidä puhua lukemisesta, jos on kuunneltu eikä kuuntelemisesta jos on itse lukenut. Sekä kuunteleminen että lukeminen ovat molemmat erittäin hyviä asioita. Mutta kaksi täysin eri asiaa, joita ei pidä sekoittaa toisiinsa.
No mutta tämän ketjun aiheenahan oli ihmiset, jotka kuuntelevat äänikirjoja, ei ihmiset, jotka sanovat lukeneensa kirjan, vaikka ovat oikeasti kuunnelleet sen.
Minua ainakin hämmästyttää, että miten viitsit ottaa asian itseesi noin vahvasti. Suhtaudutko kaikkeen yhtä suurella intohimolla? Kun poikkiksesi kertoo voidelleensa leivän maksamakkaralla, alatko skitsota, että ei maksamakkaralla voi voidella, vain voilla voidellaan? Voi voi!
Kyllä ja minä kerroin asiaan oman näkemykseni. Se ymmärrettiin täysin väärin ja minun piti tarkentaa useaan otteeseen, mitä oikeasti tarkoitin. Mitä väärää siinä on? Miksi sinua häiritsee tämä asia noin paljon? Minä olen luonteeltani tarkka ihminen ja haluan, että termejä käytetään oikein. Onko se jotenkin sinulta pois vai miksi "skitsoat" asiasta noin paljon?
Jos joku kysyy "Oletko lukenut kirjan x?" Pitääkö minun vastata "En", koska olen vain kuunnellut kyseisen kirjan?
Kyllä. Vaihtoehtoisesti voit vastata: "En ole lukenut, mutta kuuntelin sen äänikirjana". Näin vastaanottaja tietää, miten olet kirjaan perehtynyt.
Jos joku kysyy, kuinka usein matkustan lentämällä, niin pitäisikö vastata että en koskaan? Kun minä en osaa lentää eikä minulla ole siipiä.
Jokainen täysijärkinen ymmärtää, että kun on lentokoneen kyydissä sitä itsekin lentää. Samoin kuin auton kyydissä oleva liikkuu eteenpäin, vaikka istuu paikallaan. Samoin kuin jokainen täysijärkinen ymmärtää, että ei ole lukenut kirjaa, jos on kuunnellut sen jonkun toisen lukemana.
No voinko sanoa ajaneeni autolla, vaikka minulla ei ole ajokorttia?
En kestä jankkaajaa. Jonkinlainen häiriö täytyy olla, että jaksaa nipottaa tuosta.
Jonkinlainen häiriö täytyy olla, että jaksaa kysellä näin tyhmiä. Kai ymmärrät, että näin suorastaan kerjäät sitä, että sinulle jankutetaan lisää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ärsytä. Toki jos joku väittää lukeneensa kirjan jonka on kuunnellut, se olisi vale ja siksi ärsyttäisi. Mutta jos vaan kuuntelee niin minulle ihan sama, ei mua haittaa ihmisten radion kuuntelukaan vaikken itse kuuntele.
Itse en lue enkä kuuntele kenenkään ääneen lukua. Äänikirjojen kuuntelu tuo minulle mieleen lapsuuden, kun minulle luettiin paljon ääneen. Kuuntelin myös satukasetteja. Siksi vähän hassu ajatus, että kuuntelisin kirjoja nyt, kun yhdistän sen vahvasti lapsuuteen. Mutta tottumiskysymyshän se on.
Ehkä pitäisi koittaa kuunnella jotain iltasatuna näin aikuisenakin, tulisikohan uni paremmin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin kauan kun eivät kutsu kuuntelemista lukemiseksi, asiassa ei ole mitään ongelmaa. Se on ärsyttävää ja valheellistakin, että ihminen väittää lukeneensa jonkun kirjan, vaikka todellisuudessa on kuunnellut sen äänikirjana. Se on sama kuin väittäisi laulaneensa jonkun kappaleen, vaikka on todellisuudessa vain kuunnellut sen toisen laulamana.
Vertauksesi ontuu pahasti. Et sinäkään sitä kirjaa ole kirjoittanut, vaikka olet lukenut sen. Ei lukeminen sinänsä ole mikään erityinen suoritus, se on vain tapa ottaa sisään informaatiota ja saman informaation voi sisäistää myös kuuntelemalla.
Ei suinkaan. Sinä vain et ymmärtänyt, mitä tarkoitin. Ei laulajakaan välttämättä ole laulamaansa laulua säveltänyt. Silti on ihan eri asia laulaa laulu kuin kuunnella laulu toisen laulamana. Samoin kuin kirjoissa on ihan eri asia lukea kirja kuin kuunnella kirja toisen henkilön lukemana. Ja näistä kahdesta täysin erillinen asia on kirjoittaa kirja. En ole sanonut, että lukeminen olisi erityinen suoritus. Mutta se ei missään tilanteessa ole sama asia kuin kuunteleminen. Se oli pointtini. Oliko riittävän vahvaa rautalankaa?
Otat asian jotenkin todella oudon vakavasti. Mitä väliä sillä on, lukeeko vai kuunteleeko kirjan? Eikö sinulle koskaan pienenä luettu ääneen? Eikö mielestäsi lapsillekaan pitäisi lukea ääneen sen jälkeen, kun ovat oppineet lukemaan?
Miksi en saisi ottaa? Miksi on väärin, että minulle on tärkeää käyttää oikeita termejä oikeissa asiayhteyksissä? Onko sinulle ihan sama, mitä sanaa käytetään missäkin tilanteessa? Kyse ei vieläkään ole siitä, että pitäisin lukemista parempana kuin kuuntelemista. Minulle on luettu pienenä päivittäin. Siksi ymmärrän, mitä eroa on lukemisella ja kuuntelemisella. Rautalangasta: Iltasatuhetkenä äiti/isä LUKI, minä KUUNTELIN.
Totta kai lapsille saa lukea sen jälkeen kun ovat oppineet lukemaan. Mistä päättelit, että minä olisin sitä vastaan? Mutta lapsenkin pitää ymmärtää, mikä ero on lukemisella ja kuuntelemisella.
Joko nyt meni perille?
No miten se eroaa tarinan ymmärtämisen kannalta? Lapsi osaa kertoa mitä tarinassa tapahtui, oli lukenut tai kuunnellut. Miksi aikuinen ei saisi kuunnella vaan pitää lukea, vaikka lopputulos on täysin sama?
En ole missään kohtaa sanonut, että tiedon vastaanottamistapa vaikuttaisi tarinan ymmärtämiseen. Kun nyt tuon näkökulman otit esiin, niin silläkin on merkitystä, miten tiedon vastaanottaa. Osa ihmistä oppii paremmin lukemalla, osa kuuntelemalla, osa tekemällä. Siksi voi olla suurikin merkitys tiedon omaksumisen kannalta, lukeeko asian vai kuunteleeko asian. Esimerkiksi minä olen hyvin auditiivinen ihminen. Jos minun pitää opetella joku asia esimerkiksi tenttiin, paras tapa minulle on kuunnella kun joku kertoo siitä asiasta. Jollekin toiselle paras tapa on lukea kirjasta, mitä asiasta kerrotaan. En ole missään sanonut, että aikuinen tai lapsi ei SAISI kuunnella. Olen vain ja ainoastaan korostanut, että ei pidä puhua lukemisesta, jos on kuunneltu eikä kuuntelemisesta jos on itse lukenut. Sekä kuunteleminen että lukeminen ovat molemmat erittäin hyviä asioita. Mutta kaksi täysin eri asiaa, joita ei pidä sekoittaa toisiinsa.
No mutta tämän ketjun aiheenahan oli ihmiset, jotka kuuntelevat äänikirjoja, ei ihmiset, jotka sanovat lukeneensa kirjan, vaikka ovat oikeasti kuunnelleet sen.
Minua ainakin hämmästyttää, että miten viitsit ottaa asian itseesi noin vahvasti. Suhtaudutko kaikkeen yhtä suurella intohimolla? Kun poikkiksesi kertoo voidelleensa leivän maksamakkaralla, alatko skitsota, että ei maksamakkaralla voi voidella, vain voilla voidellaan? Voi voi!
Kyllä ja minä kerroin asiaan oman näkemykseni. Se ymmärrettiin täysin väärin ja minun piti tarkentaa useaan otteeseen, mitä oikeasti tarkoitin. Mitä väärää siinä on? Miksi sinua häiritsee tämä asia noin paljon? Minä olen luonteeltani tarkka ihminen ja haluan, että termejä käytetään oikein. Onko se jotenkin sinulta pois vai miksi "skitsoat" asiasta noin paljon?
Jos joku kysyy "Oletko lukenut kirjan x?" Pitääkö minun vastata "En", koska olen vain kuunnellut kyseisen kirjan?
Kyllä. Vaihtoehtoisesti voit vastata: "En ole lukenut, mutta kuuntelin sen äänikirjana". Näin vastaanottaja tietää, miten olet kirjaan perehtynyt.
Jos joku kysyy, kuinka usein matkustan lentämällä, niin pitäisikö vastata että en koskaan? Kun minä en osaa lentää eikä minulla ole siipiä.
Jokainen täysijärkinen ymmärtää, että kun on lentokoneen kyydissä sitä itsekin lentää. Samoin kuin auton kyydissä oleva liikkuu eteenpäin, vaikka istuu paikallaan. Samoin kuin jokainen täysijärkinen ymmärtää, että ei ole lukenut kirjaa, jos on kuunnellut sen jonkun toisen lukemana.
No voinko sanoa ajaneeni autolla, vaikka minulla ei ole ajokorttia?
En kestä jankkaajaa. Jonkinlainen häiriö täytyy olla, että jaksaa nipottaa tuosta.
Voit tietenkin, jos olet ajanut autoa. Kyydissä istuminenhan ei ole auton ajamista. Samoin kuin kuunteleminen ei ole lukemista.
Jos et kestä jankkaajia, miksi provosoit heitä jatkamaan esittämällä näin typeriä kysymyksiä?
Onko autolla ajaminen sama asia kuin auton ajaminen? Etkö ole koskaan kuullut kenenkään sanovan "me ajettiin sinne autolla", vaikka ajajia olisi todellisuudessa ollut vain yksi? Voinko sanoa "menin kauppaan autolla", vaikka en olisi itse ajanut? Eikö sinua ärsytä, että mieheni ajoi, vaikka häntä ei mainittu lainkaan?
Toivoisin, että jankkaaja näkisi oman typeryytensä. Siksi provosoin.
Kuuntelin Koirapuiston juuri äänikirjana - sihteerini oli lukenut sen samaan aikaan printtinä. Kun keskustelimme kirjasta lounaalla eilen, muistin paljon paremmin paikannimiä, tapahtumia ja jopa suoria sitaatteja kuin hän. Olin oikeastaan aika hämmästynyt, koska olen aina luullut että tekstinä luettu jää paremmin mieleen kuin kuunneltu. Niin ei välttämättä olekaan.
Itse pidän kovasti sekä äänikirjoista että painetuista kirjoista. Luen kolmesta viiteen kirjaa viikossa ja kuuntelen 1-3.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin kauan kun eivät kutsu kuuntelemista lukemiseksi, asiassa ei ole mitään ongelmaa. Se on ärsyttävää ja valheellistakin, että ihminen väittää lukeneensa jonkun kirjan, vaikka todellisuudessa on kuunnellut sen äänikirjana. Se on sama kuin väittäisi laulaneensa jonkun kappaleen, vaikka on todellisuudessa vain kuunnellut sen toisen laulamana.
Vertauksesi ontuu pahasti. Et sinäkään sitä kirjaa ole kirjoittanut, vaikka olet lukenut sen. Ei lukeminen sinänsä ole mikään erityinen suoritus, se on vain tapa ottaa sisään informaatiota ja saman informaation voi sisäistää myös kuuntelemalla.
Ei suinkaan. Sinä vain et ymmärtänyt, mitä tarkoitin. Ei laulajakaan välttämättä ole laulamaansa laulua säveltänyt. Silti on ihan eri asia laulaa laulu kuin kuunnella laulu toisen laulamana. Samoin kuin kirjoissa on ihan eri asia lukea kirja kuin kuunnella kirja toisen henkilön lukemana. Ja näistä kahdesta täysin erillinen asia on kirjoittaa kirja. En ole sanonut, että lukeminen olisi erityinen suoritus. Mutta se ei missään tilanteessa ole sama asia kuin kuunteleminen. Se oli pointtini. Oliko riittävän vahvaa rautalankaa?
Otat asian jotenkin todella oudon vakavasti. Mitä väliä sillä on, lukeeko vai kuunteleeko kirjan? Eikö sinulle koskaan pienenä luettu ääneen? Eikö mielestäsi lapsillekaan pitäisi lukea ääneen sen jälkeen, kun ovat oppineet lukemaan?
Miksi en saisi ottaa? Miksi on väärin, että minulle on tärkeää käyttää oikeita termejä oikeissa asiayhteyksissä? Onko sinulle ihan sama, mitä sanaa käytetään missäkin tilanteessa? Kyse ei vieläkään ole siitä, että pitäisin lukemista parempana kuin kuuntelemista. Minulle on luettu pienenä päivittäin. Siksi ymmärrän, mitä eroa on lukemisella ja kuuntelemisella. Rautalangasta: Iltasatuhetkenä äiti/isä LUKI, minä KUUNTELIN.
Totta kai lapsille saa lukea sen jälkeen kun ovat oppineet lukemaan. Mistä päättelit, että minä olisin sitä vastaan? Mutta lapsenkin pitää ymmärtää, mikä ero on lukemisella ja kuuntelemisella.
Joko nyt meni perille?
No miten se eroaa tarinan ymmärtämisen kannalta? Lapsi osaa kertoa mitä tarinassa tapahtui, oli lukenut tai kuunnellut. Miksi aikuinen ei saisi kuunnella vaan pitää lukea, vaikka lopputulos on täysin sama?
En ole missään kohtaa sanonut, että tiedon vastaanottamistapa vaikuttaisi tarinan ymmärtämiseen. Kun nyt tuon näkökulman otit esiin, niin silläkin on merkitystä, miten tiedon vastaanottaa. Osa ihmistä oppii paremmin lukemalla, osa kuuntelemalla, osa tekemällä. Siksi voi olla suurikin merkitys tiedon omaksumisen kannalta, lukeeko asian vai kuunteleeko asian. Esimerkiksi minä olen hyvin auditiivinen ihminen. Jos minun pitää opetella joku asia esimerkiksi tenttiin, paras tapa minulle on kuunnella kun joku kertoo siitä asiasta. Jollekin toiselle paras tapa on lukea kirjasta, mitä asiasta kerrotaan. En ole missään sanonut, että aikuinen tai lapsi ei SAISI kuunnella. Olen vain ja ainoastaan korostanut, että ei pidä puhua lukemisesta, jos on kuunneltu eikä kuuntelemisesta jos on itse lukenut. Sekä kuunteleminen että lukeminen ovat molemmat erittäin hyviä asioita. Mutta kaksi täysin eri asiaa, joita ei pidä sekoittaa toisiinsa.
No mutta tämän ketjun aiheenahan oli ihmiset, jotka kuuntelevat äänikirjoja, ei ihmiset, jotka sanovat lukeneensa kirjan, vaikka ovat oikeasti kuunnelleet sen.
Minua ainakin hämmästyttää, että miten viitsit ottaa asian itseesi noin vahvasti. Suhtaudutko kaikkeen yhtä suurella intohimolla? Kun poikkiksesi kertoo voidelleensa leivän maksamakkaralla, alatko skitsota, että ei maksamakkaralla voi voidella, vain voilla voidellaan? Voi voi!
Kyllä ja minä kerroin asiaan oman näkemykseni. Se ymmärrettiin täysin väärin ja minun piti tarkentaa useaan otteeseen, mitä oikeasti tarkoitin. Mitä väärää siinä on? Miksi sinua häiritsee tämä asia noin paljon? Minä olen luonteeltani tarkka ihminen ja haluan, että termejä käytetään oikein. Onko se jotenkin sinulta pois vai miksi "skitsoat" asiasta noin paljon?
Jos joku kysyy "Oletko lukenut kirjan x?" Pitääkö minun vastata "En", koska olen vain kuunnellut kyseisen kirjan?
Kyllä. Vaihtoehtoisesti voit vastata: "En ole lukenut, mutta kuuntelin sen äänikirjana". Näin vastaanottaja tietää, miten olet kirjaan perehtynyt.
Ja mitähän merkitystä perehtymisen tavalla vastaanottajalle voisi olla?
Paljonkin. Jos vastaanottaja haluaa keskustella esimerkiksi tekstin asettelusta, sitä ei voi tehdä, jos toinen on vain kuunnellut äänikirjan. Vastaavasti, jos haluaa keskustella siitä, pitääkö henkilön X tavasta lukea ääneen, sitä ei voi tehdä jos ei ole kuunnellut henkilön X lukemia kirjoja. Nuo nyt ensimmäisenä mieleen tulevat esimerkit. On paljon muitakin tilanteita, joissa on merkitystä sillä, missä muodossa kirjaan on perehtynyt. Mutta sen keskustelun paikka on jossain muualla kuin av:lla. Täällä hermostutaan, jos aletaan keskustella syvemmällä tasolla kuin juonenkäänteet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, minua ärsyttää suunnattomasti se, että äitini on saanut aivoinfarktin eikä pysty enää lukemaan vaan kuuntelee äänikirjoja.
Oikeasti, ap:n pitäisi mennä ongelmansa kanssa terapiaan. Oletko se sama henkilö, joka mesoaa tästä aiheesta Facebookin erilaisissa kirjaryhmissäkin?
Se taidat kyllä olla sinä, jolla nyt meni tunteisiin vähän liikaa. Relaa. Mitä tulee itse asiaan, niin onhan se selvää ettei kuunneltu kirja korvaa tai voi korvata luettua sellaisenaan. Eikä tarvitsekaan.
Onhan se nyt selvää että äänikirja korvaa kuolleesta puusta tehdyt nivaskat totaalisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin kauan kun eivät kutsu kuuntelemista lukemiseksi, asiassa ei ole mitään ongelmaa. Se on ärsyttävää ja valheellistakin, että ihminen väittää lukeneensa jonkun kirjan, vaikka todellisuudessa on kuunnellut sen äänikirjana. Se on sama kuin väittäisi laulaneensa jonkun kappaleen, vaikka on todellisuudessa vain kuunnellut sen toisen laulamana.
Vertauksesi ontuu pahasti. Et sinäkään sitä kirjaa ole kirjoittanut, vaikka olet lukenut sen. Ei lukeminen sinänsä ole mikään erityinen suoritus, se on vain tapa ottaa sisään informaatiota ja saman informaation voi sisäistää myös kuuntelemalla.
Ei suinkaan. Sinä vain et ymmärtänyt, mitä tarkoitin. Ei laulajakaan välttämättä ole laulamaansa laulua säveltänyt. Silti on ihan eri asia laulaa laulu kuin kuunnella laulu toisen laulamana. Samoin kuin kirjoissa on ihan eri asia lukea kirja kuin kuunnella kirja toisen henkilön lukemana. Ja näistä kahdesta täysin erillinen asia on kirjoittaa kirja. En ole sanonut, että lukeminen olisi erityinen suoritus. Mutta se ei missään tilanteessa ole sama asia kuin kuunteleminen. Se oli pointtini. Oliko riittävän vahvaa rautalankaa?
Otat asian jotenkin todella oudon vakavasti. Mitä väliä sillä on, lukeeko vai kuunteleeko kirjan? Eikö sinulle koskaan pienenä luettu ääneen? Eikö mielestäsi lapsillekaan pitäisi lukea ääneen sen jälkeen, kun ovat oppineet lukemaan?
Miksi en saisi ottaa? Miksi on väärin, että minulle on tärkeää käyttää oikeita termejä oikeissa asiayhteyksissä? Onko sinulle ihan sama, mitä sanaa käytetään missäkin tilanteessa? Kyse ei vieläkään ole siitä, että pitäisin lukemista parempana kuin kuuntelemista. Minulle on luettu pienenä päivittäin. Siksi ymmärrän, mitä eroa on lukemisella ja kuuntelemisella. Rautalangasta: Iltasatuhetkenä äiti/isä LUKI, minä KUUNTELIN.
Totta kai lapsille saa lukea sen jälkeen kun ovat oppineet lukemaan. Mistä päättelit, että minä olisin sitä vastaan? Mutta lapsenkin pitää ymmärtää, mikä ero on lukemisella ja kuuntelemisella.
Joko nyt meni perille?
No miten se eroaa tarinan ymmärtämisen kannalta? Lapsi osaa kertoa mitä tarinassa tapahtui, oli lukenut tai kuunnellut. Miksi aikuinen ei saisi kuunnella vaan pitää lukea, vaikka lopputulos on täysin sama?
En ole missään kohtaa sanonut, että tiedon vastaanottamistapa vaikuttaisi tarinan ymmärtämiseen. Kun nyt tuon näkökulman otit esiin, niin silläkin on merkitystä, miten tiedon vastaanottaa. Osa ihmistä oppii paremmin lukemalla, osa kuuntelemalla, osa tekemällä. Siksi voi olla suurikin merkitys tiedon omaksumisen kannalta, lukeeko asian vai kuunteleeko asian. Esimerkiksi minä olen hyvin auditiivinen ihminen. Jos minun pitää opetella joku asia esimerkiksi tenttiin, paras tapa minulle on kuunnella kun joku kertoo siitä asiasta. Jollekin toiselle paras tapa on lukea kirjasta, mitä asiasta kerrotaan. En ole missään sanonut, että aikuinen tai lapsi ei SAISI kuunnella. Olen vain ja ainoastaan korostanut, että ei pidä puhua lukemisesta, jos on kuunneltu eikä kuuntelemisesta jos on itse lukenut. Sekä kuunteleminen että lukeminen ovat molemmat erittäin hyviä asioita. Mutta kaksi täysin eri asiaa, joita ei pidä sekoittaa toisiinsa.
No mutta tämän ketjun aiheenahan oli ihmiset, jotka kuuntelevat äänikirjoja, ei ihmiset, jotka sanovat lukeneensa kirjan, vaikka ovat oikeasti kuunnelleet sen.
Minua ainakin hämmästyttää, että miten viitsit ottaa asian itseesi noin vahvasti. Suhtaudutko kaikkeen yhtä suurella intohimolla? Kun poikkiksesi kertoo voidelleensa leivän maksamakkaralla, alatko skitsota, että ei maksamakkaralla voi voidella, vain voilla voidellaan? Voi voi!
Kyllä ja minä kerroin asiaan oman näkemykseni. Se ymmärrettiin täysin väärin ja minun piti tarkentaa useaan otteeseen, mitä oikeasti tarkoitin. Mitä väärää siinä on? Miksi sinua häiritsee tämä asia noin paljon? Minä olen luonteeltani tarkka ihminen ja haluan, että termejä käytetään oikein. Onko se jotenkin sinulta pois vai miksi "skitsoat" asiasta noin paljon?
Jos joku kysyy "Oletko lukenut kirjan x?" Pitääkö minun vastata "En", koska olen vain kuunnellut kyseisen kirjan?
Kyllä. Vaihtoehtoisesti voit vastata: "En ole lukenut, mutta kuuntelin sen äänikirjana". Näin vastaanottaja tietää, miten olet kirjaan perehtynyt.
Ja mitähän merkitystä perehtymisen tavalla vastaanottajalle voisi olla?
Paljonkin. Jos vastaanottaja haluaa keskustella esimerkiksi tekstin asettelusta, sitä ei voi tehdä, jos toinen on vain kuunnellut äänikirjan. Vastaavasti, jos haluaa keskustella siitä, pitääkö henkilön X tavasta lukea ääneen, sitä ei voi tehdä jos ei ole kuunnellut henkilön X lukemia kirjoja. Nuo nyt ensimmäisenä mieleen tulevat esimerkit. On paljon muitakin tilanteita, joissa on merkitystä sillä, missä muodossa kirjaan on perehtynyt. Mutta sen keskustelun paikka on jossain muualla kuin av:lla. Täällä hermostutaan, jos aletaan keskustella syvemmällä tasolla kuin juonenkäänteet.
Hmm... Onko tekstinasettelun tai ääneenlukutavan arvostelu sinun mielestäsi syvempää kirjallista keskustelua kuin juonenkäänteistä puhuminen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä miten ne voivat ärsyttää. Itse luen kirjani ihan fyysisessä paperimuodossa, koska en vain osaa keskittyä äänikirjoihin, tuntuu että puolet kirjasta menee ihan ohi korvien. En silti koe minkäänlaista ärsytystä sellaisia ihmisiä kohtaan, jotka nauttivat äänikirjoista. Jokainen taplaa tyylillään ja mielestäni on mahtavaa, että erilaiset ihmistyypit pystyvät nauttimaan kirjallisuuden iloista omalla tavallaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin kauan kun eivät kutsu kuuntelemista lukemiseksi, asiassa ei ole mitään ongelmaa. Se on ärsyttävää ja valheellistakin, että ihminen väittää lukeneensa jonkun kirjan, vaikka todellisuudessa on kuunnellut sen äänikirjana. Se on sama kuin väittäisi laulaneensa jonkun kappaleen, vaikka on todellisuudessa vain kuunnellut sen toisen laulamana.
Vertauksesi ontuu pahasti. Et sinäkään sitä kirjaa ole kirjoittanut, vaikka olet lukenut sen. Ei lukeminen sinänsä ole mikään erityinen suoritus, se on vain tapa ottaa sisään informaatiota ja saman informaation voi sisäistää myös kuuntelemalla.
Ei suinkaan. Sinä vain et ymmärtänyt, mitä tarkoitin. Ei laulajakaan välttämättä ole laulamaansa laulua säveltänyt. Silti on ihan eri asia laulaa laulu kuin kuunnella laulu toisen laulamana. Samoin kuin kirjoissa on ihan eri asia lukea kirja kuin kuunnella kirja toisen henkilön lukemana. Ja näistä kahdesta täysin erillinen asia on kirjoittaa kirja. En ole sanonut, että lukeminen olisi erityinen suoritus. Mutta se ei missään tilanteessa ole sama asia kuin kuunteleminen. Se oli pointtini. Oliko riittävän vahvaa rautalankaa?
Otat asian jotenkin todella oudon vakavasti. Mitä väliä sillä on, lukeeko vai kuunteleeko kirjan? Eikö sinulle koskaan pienenä luettu ääneen? Eikö mielestäsi lapsillekaan pitäisi lukea ääneen sen jälkeen, kun ovat oppineet lukemaan?
Miksi en saisi ottaa? Miksi on väärin, että minulle on tärkeää käyttää oikeita termejä oikeissa asiayhteyksissä? Onko sinulle ihan sama, mitä sanaa käytetään missäkin tilanteessa? Kyse ei vieläkään ole siitä, että pitäisin lukemista parempana kuin kuuntelemista. Minulle on luettu pienenä päivittäin. Siksi ymmärrän, mitä eroa on lukemisella ja kuuntelemisella. Rautalangasta: Iltasatuhetkenä äiti/isä LUKI, minä KUUNTELIN.
Totta kai lapsille saa lukea sen jälkeen kun ovat oppineet lukemaan. Mistä päättelit, että minä olisin sitä vastaan? Mutta lapsenkin pitää ymmärtää, mikä ero on lukemisella ja kuuntelemisella.
Joko nyt meni perille?
No miten se eroaa tarinan ymmärtämisen kannalta? Lapsi osaa kertoa mitä tarinassa tapahtui, oli lukenut tai kuunnellut. Miksi aikuinen ei saisi kuunnella vaan pitää lukea, vaikka lopputulos on täysin sama?
En ole missään kohtaa sanonut, että tiedon vastaanottamistapa vaikuttaisi tarinan ymmärtämiseen. Kun nyt tuon näkökulman otit esiin, niin silläkin on merkitystä, miten tiedon vastaanottaa. Osa ihmistä oppii paremmin lukemalla, osa kuuntelemalla, osa tekemällä. Siksi voi olla suurikin merkitys tiedon omaksumisen kannalta, lukeeko asian vai kuunteleeko asian. Esimerkiksi minä olen hyvin auditiivinen ihminen. Jos minun pitää opetella joku asia esimerkiksi tenttiin, paras tapa minulle on kuunnella kun joku kertoo siitä asiasta. Jollekin toiselle paras tapa on lukea kirjasta, mitä asiasta kerrotaan. En ole missään sanonut, että aikuinen tai lapsi ei SAISI kuunnella. Olen vain ja ainoastaan korostanut, että ei pidä puhua lukemisesta, jos on kuunneltu eikä kuuntelemisesta jos on itse lukenut. Sekä kuunteleminen että lukeminen ovat molemmat erittäin hyviä asioita. Mutta kaksi täysin eri asiaa, joita ei pidä sekoittaa toisiinsa.
No mutta tämän ketjun aiheenahan oli ihmiset, jotka kuuntelevat äänikirjoja, ei ihmiset, jotka sanovat lukeneensa kirjan, vaikka ovat oikeasti kuunnelleet sen.
Minua ainakin hämmästyttää, että miten viitsit ottaa asian itseesi noin vahvasti. Suhtaudutko kaikkeen yhtä suurella intohimolla? Kun poikkiksesi kertoo voidelleensa leivän maksamakkaralla, alatko skitsota, että ei maksamakkaralla voi voidella, vain voilla voidellaan? Voi voi!
Kyllä ja minä kerroin asiaan oman näkemykseni. Se ymmärrettiin täysin väärin ja minun piti tarkentaa useaan otteeseen, mitä oikeasti tarkoitin. Mitä väärää siinä on? Miksi sinua häiritsee tämä asia noin paljon? Minä olen luonteeltani tarkka ihminen ja haluan, että termejä käytetään oikein. Onko se jotenkin sinulta pois vai miksi "skitsoat" asiasta noin paljon?
Jos joku kysyy "Oletko lukenut kirjan x?" Pitääkö minun vastata "En", koska olen vain kuunnellut kyseisen kirjan?
Kyllä. Vaihtoehtoisesti voit vastata: "En ole lukenut, mutta kuuntelin sen äänikirjana". Näin vastaanottaja tietää, miten olet kirjaan perehtynyt.
Ja mitähän merkitystä perehtymisen tavalla vastaanottajalle voisi olla?
Paljonkin. Jos vastaanottaja haluaa keskustella esimerkiksi tekstin asettelusta, sitä ei voi tehdä, jos toinen on vain kuunnellut äänikirjan. Vastaavasti, jos haluaa keskustella siitä, pitääkö henkilön X tavasta lukea ääneen, sitä ei voi tehdä jos ei ole kuunnellut henkilön X lukemia kirjoja. Nuo nyt ensimmäisenä mieleen tulevat esimerkit. On paljon muitakin tilanteita, joissa on merkitystä sillä, missä muodossa kirjaan on perehtynyt. Mutta sen keskustelun paikka on jossain muualla kuin av:lla. Täällä hermostutaan, jos aletaan keskustella syvemmällä tasolla kuin juonenkäänteet.
Olen pahoillani, muttet onnistu antamaan itsestäsi kuvaa hardcore-kirjallisuusasiantuntijana, et sitten millään. Olet ehkä lukenut paljon kirjoja ja asia tuottaa sinulle jonkinlaista tyydytystä, ehkä se tuntuu jonkinlaiselta ylpeilynaiheeltakin. Mutta oletko huomannut, että todelliset asianharrastajat ja ammattilaiset eivät sorru väittelemään epäolennaisuuksista tai vähättelemään muiden paneutumista heidän erikoisosaamisensa kohteeseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin kauan kun eivät kutsu kuuntelemista lukemiseksi, asiassa ei ole mitään ongelmaa. Se on ärsyttävää ja valheellistakin, että ihminen väittää lukeneensa jonkun kirjan, vaikka todellisuudessa on kuunnellut sen äänikirjana. Se on sama kuin väittäisi laulaneensa jonkun kappaleen, vaikka on todellisuudessa vain kuunnellut sen toisen laulamana.
Vertauksesi ontuu pahasti. Et sinäkään sitä kirjaa ole kirjoittanut, vaikka olet lukenut sen. Ei lukeminen sinänsä ole mikään erityinen suoritus, se on vain tapa ottaa sisään informaatiota ja saman informaation voi sisäistää myös kuuntelemalla.
Ei suinkaan. Sinä vain et ymmärtänyt, mitä tarkoitin. Ei laulajakaan välttämättä ole laulamaansa laulua säveltänyt. Silti on ihan eri asia laulaa laulu kuin kuunnella laulu toisen laulamana. Samoin kuin kirjoissa on ihan eri asia lukea kirja kuin kuunnella kirja toisen henkilön lukemana. Ja näistä kahdesta täysin erillinen asia on kirjoittaa kirja. En ole sanonut, että lukeminen olisi erityinen suoritus. Mutta se ei missään tilanteessa ole sama asia kuin kuunteleminen. Se oli pointtini. Oliko riittävän vahvaa rautalankaa?
Otat asian jotenkin todella oudon vakavasti. Mitä väliä sillä on, lukeeko vai kuunteleeko kirjan? Eikö sinulle koskaan pienenä luettu ääneen? Eikö mielestäsi lapsillekaan pitäisi lukea ääneen sen jälkeen, kun ovat oppineet lukemaan?
Miksi en saisi ottaa? Miksi on väärin, että minulle on tärkeää käyttää oikeita termejä oikeissa asiayhteyksissä? Onko sinulle ihan sama, mitä sanaa käytetään missäkin tilanteessa? Kyse ei vieläkään ole siitä, että pitäisin lukemista parempana kuin kuuntelemista. Minulle on luettu pienenä päivittäin. Siksi ymmärrän, mitä eroa on lukemisella ja kuuntelemisella. Rautalangasta: Iltasatuhetkenä äiti/isä LUKI, minä KUUNTELIN.
Totta kai lapsille saa lukea sen jälkeen kun ovat oppineet lukemaan. Mistä päättelit, että minä olisin sitä vastaan? Mutta lapsenkin pitää ymmärtää, mikä ero on lukemisella ja kuuntelemisella.
Joko nyt meni perille?
No miten se eroaa tarinan ymmärtämisen kannalta? Lapsi osaa kertoa mitä tarinassa tapahtui, oli lukenut tai kuunnellut. Miksi aikuinen ei saisi kuunnella vaan pitää lukea, vaikka lopputulos on täysin sama?
En ole missään kohtaa sanonut, että tiedon vastaanottamistapa vaikuttaisi tarinan ymmärtämiseen. Kun nyt tuon näkökulman otit esiin, niin silläkin on merkitystä, miten tiedon vastaanottaa. Osa ihmistä oppii paremmin lukemalla, osa kuuntelemalla, osa tekemällä. Siksi voi olla suurikin merkitys tiedon omaksumisen kannalta, lukeeko asian vai kuunteleeko asian. Esimerkiksi minä olen hyvin auditiivinen ihminen. Jos minun pitää opetella joku asia esimerkiksi tenttiin, paras tapa minulle on kuunnella kun joku kertoo siitä asiasta. Jollekin toiselle paras tapa on lukea kirjasta, mitä asiasta kerrotaan. En ole missään sanonut, että aikuinen tai lapsi ei SAISI kuunnella. Olen vain ja ainoastaan korostanut, että ei pidä puhua lukemisesta, jos on kuunneltu eikä kuuntelemisesta jos on itse lukenut. Sekä kuunteleminen että lukeminen ovat molemmat erittäin hyviä asioita. Mutta kaksi täysin eri asiaa, joita ei pidä sekoittaa toisiinsa.
No mutta tämän ketjun aiheenahan oli ihmiset, jotka kuuntelevat äänikirjoja, ei ihmiset, jotka sanovat lukeneensa kirjan, vaikka ovat oikeasti kuunnelleet sen.
Minua ainakin hämmästyttää, että miten viitsit ottaa asian itseesi noin vahvasti. Suhtaudutko kaikkeen yhtä suurella intohimolla? Kun poikkiksesi kertoo voidelleensa leivän maksamakkaralla, alatko skitsota, että ei maksamakkaralla voi voidella, vain voilla voidellaan? Voi voi!
Kyllä ja minä kerroin asiaan oman näkemykseni. Se ymmärrettiin täysin väärin ja minun piti tarkentaa useaan otteeseen, mitä oikeasti tarkoitin. Mitä väärää siinä on? Miksi sinua häiritsee tämä asia noin paljon? Minä olen luonteeltani tarkka ihminen ja haluan, että termejä käytetään oikein. Onko se jotenkin sinulta pois vai miksi "skitsoat" asiasta noin paljon?
Jos joku kysyy "Oletko lukenut kirjan x?" Pitääkö minun vastata "En", koska olen vain kuunnellut kyseisen kirjan?
Kyllä. Vaihtoehtoisesti voit vastata: "En ole lukenut, mutta kuuntelin sen äänikirjana". Näin vastaanottaja tietää, miten olet kirjaan perehtynyt.
Ja mitähän merkitystä perehtymisen tavalla vastaanottajalle voisi olla?
Kirjoitettu kirja ja ääneen luettu kirja ovat käytännössä kaksi eri teosta. Kun toinen ihminen lukee sinulle tekstiä, siitä voi kadota jotain tai siihen voi tulla lisää jotain, mitä kirjoitetussa tekstissä ei alunperin ole. Tämä johtuu mm. ääneen lukijan äänensävyistä. Samalla tavalla kuin kirjasta tehty elokuva kadottaa aina jotain alkuperäisestä kirjotetusta teoksesta tai muuttaa sitä, niin toisen ääneen lukemana kirjalle tapahtuu samaa pienemmässä mittakaavassa.
Sitten on tietysti sekin näkökulma, että lukeminen on aivoille kehittävämpää ja haastavampaa kuin kuunteleminen. Googleta vaikka, tämä on ihan fakta. Tästä syystä joku voi pitää lukemista arvokkaampana tekemisenä kuin kuuntelemista, eikä siksi siedä noiden asioiden sekoittamista.
Minustakin olisi äärimmäisen outoa sanoa lukeneensa joku teos, vaikkei niin ole tehnyt. Sehän on ihan puhdas valhe. Miksi kenenkään pitäisi valehdella tällaisesta asiasta?
T. Eri, liityin vaan keskusteluun puskista
Vierailija kirjoitti:
Kuuntelin Koirapuiston juuri äänikirjana - sihteerini oli lukenut sen samaan aikaan printtinä. Kun keskustelimme kirjasta lounaalla eilen, muistin paljon paremmin paikannimiä, tapahtumia ja jopa suoria sitaatteja kuin hän. Olin oikeastaan aika hämmästynyt, koska olen aina luullut että tekstinä luettu jää paremmin mieleen kuin kuunneltu. Niin ei välttämättä olekaan.
Itse pidän kovasti sekä äänikirjoista että painetuista kirjoista. Luen kolmesta viiteen kirjaa viikossa ja kuuntelen 1-3.
Luulen, että se muistaako paremmin kuullun vai luetun, on yksilöllistä. Itse muistan lukemani paremmin. Kuuntelen kuitenkin äänikirjoja painettujen ja e-kirjojen lukemisen lisäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin kauan kun eivät kutsu kuuntelemista lukemiseksi, asiassa ei ole mitään ongelmaa. Se on ärsyttävää ja valheellistakin, että ihminen väittää lukeneensa jonkun kirjan, vaikka todellisuudessa on kuunnellut sen äänikirjana. Se on sama kuin väittäisi laulaneensa jonkun kappaleen, vaikka on todellisuudessa vain kuunnellut sen toisen laulamana.
Vertauksesi ontuu pahasti. Et sinäkään sitä kirjaa ole kirjoittanut, vaikka olet lukenut sen. Ei lukeminen sinänsä ole mikään erityinen suoritus, se on vain tapa ottaa sisään informaatiota ja saman informaation voi sisäistää myös kuuntelemalla.
Ei suinkaan. Sinä vain et ymmärtänyt, mitä tarkoitin. Ei laulajakaan välttämättä ole laulamaansa laulua säveltänyt. Silti on ihan eri asia laulaa laulu kuin kuunnella laulu toisen laulamana. Samoin kuin kirjoissa on ihan eri asia lukea kirja kuin kuunnella kirja toisen henkilön lukemana. Ja näistä kahdesta täysin erillinen asia on kirjoittaa kirja. En ole sanonut, että lukeminen olisi erityinen suoritus. Mutta se ei missään tilanteessa ole sama asia kuin kuunteleminen. Se oli pointtini. Oliko riittävän vahvaa rautalankaa?
Otat asian jotenkin todella oudon vakavasti. Mitä väliä sillä on, lukeeko vai kuunteleeko kirjan? Eikö sinulle koskaan pienenä luettu ääneen? Eikö mielestäsi lapsillekaan pitäisi lukea ääneen sen jälkeen, kun ovat oppineet lukemaan?
Miksi en saisi ottaa? Miksi on väärin, että minulle on tärkeää käyttää oikeita termejä oikeissa asiayhteyksissä? Onko sinulle ihan sama, mitä sanaa käytetään missäkin tilanteessa? Kyse ei vieläkään ole siitä, että pitäisin lukemista parempana kuin kuuntelemista. Minulle on luettu pienenä päivittäin. Siksi ymmärrän, mitä eroa on lukemisella ja kuuntelemisella. Rautalangasta: Iltasatuhetkenä äiti/isä LUKI, minä KUUNTELIN.
Totta kai lapsille saa lukea sen jälkeen kun ovat oppineet lukemaan. Mistä päättelit, että minä olisin sitä vastaan? Mutta lapsenkin pitää ymmärtää, mikä ero on lukemisella ja kuuntelemisella.
Joko nyt meni perille?
No miten se eroaa tarinan ymmärtämisen kannalta? Lapsi osaa kertoa mitä tarinassa tapahtui, oli lukenut tai kuunnellut. Miksi aikuinen ei saisi kuunnella vaan pitää lukea, vaikka lopputulos on täysin sama?
En ole missään kohtaa sanonut, että tiedon vastaanottamistapa vaikuttaisi tarinan ymmärtämiseen. Kun nyt tuon näkökulman otit esiin, niin silläkin on merkitystä, miten tiedon vastaanottaa. Osa ihmistä oppii paremmin lukemalla, osa kuuntelemalla, osa tekemällä. Siksi voi olla suurikin merkitys tiedon omaksumisen kannalta, lukeeko asian vai kuunteleeko asian. Esimerkiksi minä olen hyvin auditiivinen ihminen. Jos minun pitää opetella joku asia esimerkiksi tenttiin, paras tapa minulle on kuunnella kun joku kertoo siitä asiasta. Jollekin toiselle paras tapa on lukea kirjasta, mitä asiasta kerrotaan. En ole missään sanonut, että aikuinen tai lapsi ei SAISI kuunnella. Olen vain ja ainoastaan korostanut, että ei pidä puhua lukemisesta, jos on kuunneltu eikä kuuntelemisesta jos on itse lukenut. Sekä kuunteleminen että lukeminen ovat molemmat erittäin hyviä asioita. Mutta kaksi täysin eri asiaa, joita ei pidä sekoittaa toisiinsa.
No mutta tämän ketjun aiheenahan oli ihmiset, jotka kuuntelevat äänikirjoja, ei ihmiset, jotka sanovat lukeneensa kirjan, vaikka ovat oikeasti kuunnelleet sen.
Minua ainakin hämmästyttää, että miten viitsit ottaa asian itseesi noin vahvasti. Suhtaudutko kaikkeen yhtä suurella intohimolla? Kun poikkiksesi kertoo voidelleensa leivän maksamakkaralla, alatko skitsota, että ei maksamakkaralla voi voidella, vain voilla voidellaan? Voi voi!
Kyllä ja minä kerroin asiaan oman näkemykseni. Se ymmärrettiin täysin väärin ja minun piti tarkentaa useaan otteeseen, mitä oikeasti tarkoitin. Mitä väärää siinä on? Miksi sinua häiritsee tämä asia noin paljon? Minä olen luonteeltani tarkka ihminen ja haluan, että termejä käytetään oikein. Onko se jotenkin sinulta pois vai miksi "skitsoat" asiasta noin paljon?
Jos joku kysyy "Oletko lukenut kirjan x?" Pitääkö minun vastata "En", koska olen vain kuunnellut kyseisen kirjan?
Kyllä. Vaihtoehtoisesti voit vastata: "En ole lukenut, mutta kuuntelin sen äänikirjana". Näin vastaanottaja tietää, miten olet kirjaan perehtynyt.
Jos joku kysyy, kuinka usein matkustan lentämällä, niin pitäisikö vastata että en koskaan? Kun minä en osaa lentää eikä minulla ole siipiä.
Jokainen täysijärkinen ymmärtää, että kun on lentokoneen kyydissä sitä itsekin lentää. Samoin kuin auton kyydissä oleva liikkuu eteenpäin, vaikka istuu paikallaan. Samoin kuin jokainen täysijärkinen ymmärtää, että ei ole lukenut kirjaa, jos on kuunnellut sen jonkun toisen lukemana.
No voinko sanoa ajaneeni autolla, vaikka minulla ei ole ajokorttia?
En kestä jankkaajaa. Jonkinlainen häiriö täytyy olla, että jaksaa nipottaa tuosta.
Voit tietenkin, jos olet ajanut autoa. Kyydissä istuminenhan ei ole auton ajamista. Samoin kuin kuunteleminen ei ole lukemista.
Jos et kestä jankkaajia, miksi provosoit heitä jatkamaan esittämällä näin typeriä kysymyksiä?
Onko autolla ajaminen sama asia kuin auton ajaminen? Etkö ole koskaan kuullut kenenkään sanovan "me ajettiin sinne autolla", vaikka ajajia olisi todellisuudessa ollut vain yksi? Voinko sanoa "menin kauppaan autolla", vaikka en olisi itse ajanut? Eikö sinua ärsytä, että mieheni ajoi, vaikka häntä ei mainittu lainkaan?
Toivoisin, että jankkaaja näkisi oman typeryytensä. Siksi provosoin.
Kai ymmärrät, että tuolla tavalla onnistut osoittamaan vain oman typeryytesi. Esimerkkisi eivät liity mitenkään aiheeseen ja ovat siksi täysin epäolennaisia tämän keskustelun kannalta. Lisäksi sinulla näyttää olevan suuria vaikeuksia ymmärtää sanojen ja ilmaisujen todellista merkitystä.
Vastauksena kysymyksiisi:
Kyllä ne ovat sama asia.
Ei, en ole kuullut tuollaista sanontaa. Sen sijaan olen kuullut sanottavan "me mentiin sinne autolla", mikä on täysin oikein ilmaistu.
Voit tietenkin sanoa noin, mutta älä sitten ihmettele, jos ihmiset luulevat sinun itse ajaneen autoa. Kun puhuu minä muodossa, on täysin luonnollista olettaa, että tekijä on ollut kertoja itse. Eli tässä tapauksessa on luonnollista olettaa, että sinä menit autolla. Jos sanoisit "mentiin/menimme autolla kauppaan", kuulija tietää, että menijöitä on ollut useampia. Ei minua ärsytä, jos miehesi ajoi. Pidän sinua vain kykenemättömänä ilmaisemaan asioita oikein, jos sanot "minä menin", vaikka pitäisi sanoa "me menimme/menin mieheni kanssa".
Loppuun kysymys sinulle:
Miten lentäminen ja autolla ajaminen liittyvät äänikirjojen kuuntelemiseen? Siitähän tässä ketjussa on tarkoitus keskustella.
Vierailija kirjoitti:
Kuuntelin Koirapuiston juuri äänikirjana - sihteerini oli lukenut sen samaan aikaan printtinä. Kun keskustelimme kirjasta lounaalla eilen, muistin paljon paremmin paikannimiä, tapahtumia ja jopa suoria sitaatteja kuin hän. Olin oikeastaan aika hämmästynyt, koska olen aina luullut että tekstinä luettu jää paremmin mieleen kuin kuunneltu. Niin ei välttämättä olekaan.
Itse pidän kovasti sekä äänikirjoista että painetuista kirjoista. Luen kolmesta viiteen kirjaa viikossa ja kuuntelen 1-3.
Moni oppii ja muistaa paremmin kuuntelemalla, pelkkä lukeminen ei jätä yksityiskohtia mieleen. Toisille lukeminen on siihen parempi keino. Joka tapauksessa harvoin itse luen kaunokirjallisuutta siksi, että haluan muistaa nimet yms mahdollisimman hyvin. Lukiessa mielikuvitus herää, koen erilaisia tunteita jne, mikä on syy sille että luen. En lue opiskellakseni kirjan ulkoa, vaan lukuelämyksen vuoksi. Lukiessa myös oikein tuntee, miten aivot työskentelee tavalla, jota telkkarin tuijotus ja puuduttavat työt eivät mahdollista. Kun aivot muuttavat tekstin kuviksi, ääniksi ja jopa hajuiksi, se on minulle hyvin antoisaa. En saa samaa kokemusta silloin, kun joku lukee minulle ääneen. Lukijan ääni, äänensävyt ja - painot, kaikki vaikuttaa tähän. Ja toki se, että aivot käsittelevät informaatiota eri tavalla kun sen kuuntelee tai lukee.
Haluankin siksi itse lukea kirjoja itse enkä kuunnella. Toisen lukemana teos muuttuu liikaa ja pidän lukemisen kokemuksesta. Minulle luettu ja kuunneltu kirja ovat yksinkertaisesti eri teoksia. Joku tykkää enemmän kuuntelemisesta, minä arvostan enemmän lukemista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin kauan kun eivät kutsu kuuntelemista lukemiseksi, asiassa ei ole mitään ongelmaa. Se on ärsyttävää ja valheellistakin, että ihminen väittää lukeneensa jonkun kirjan, vaikka todellisuudessa on kuunnellut sen äänikirjana. Se on sama kuin väittäisi laulaneensa jonkun kappaleen, vaikka on todellisuudessa vain kuunnellut sen toisen laulamana.
Vertauksesi ontuu pahasti. Et sinäkään sitä kirjaa ole kirjoittanut, vaikka olet lukenut sen. Ei lukeminen sinänsä ole mikään erityinen suoritus, se on vain tapa ottaa sisään informaatiota ja saman informaation voi sisäistää myös kuuntelemalla.
Ei suinkaan. Sinä vain et ymmärtänyt, mitä tarkoitin. Ei laulajakaan välttämättä ole laulamaansa laulua säveltänyt. Silti on ihan eri asia laulaa laulu kuin kuunnella laulu toisen laulamana. Samoin kuin kirjoissa on ihan eri asia lukea kirja kuin kuunnella kirja toisen henkilön lukemana. Ja näistä kahdesta täysin erillinen asia on kirjoittaa kirja. En ole sanonut, että lukeminen olisi erityinen suoritus. Mutta se ei missään tilanteessa ole sama asia kuin kuunteleminen. Se oli pointtini. Oliko riittävän vahvaa rautalankaa?
Otat asian jotenkin todella oudon vakavasti. Mitä väliä sillä on, lukeeko vai kuunteleeko kirjan? Eikö sinulle koskaan pienenä luettu ääneen? Eikö mielestäsi lapsillekaan pitäisi lukea ääneen sen jälkeen, kun ovat oppineet lukemaan?
Miksi en saisi ottaa? Miksi on väärin, että minulle on tärkeää käyttää oikeita termejä oikeissa asiayhteyksissä? Onko sinulle ihan sama, mitä sanaa käytetään missäkin tilanteessa? Kyse ei vieläkään ole siitä, että pitäisin lukemista parempana kuin kuuntelemista. Minulle on luettu pienenä päivittäin. Siksi ymmärrän, mitä eroa on lukemisella ja kuuntelemisella. Rautalangasta: Iltasatuhetkenä äiti/isä LUKI, minä KUUNTELIN.
Totta kai lapsille saa lukea sen jälkeen kun ovat oppineet lukemaan. Mistä päättelit, että minä olisin sitä vastaan? Mutta lapsenkin pitää ymmärtää, mikä ero on lukemisella ja kuuntelemisella.
Joko nyt meni perille?
No miten se eroaa tarinan ymmärtämisen kannalta? Lapsi osaa kertoa mitä tarinassa tapahtui, oli lukenut tai kuunnellut. Miksi aikuinen ei saisi kuunnella vaan pitää lukea, vaikka lopputulos on täysin sama?
En ole missään kohtaa sanonut, että tiedon vastaanottamistapa vaikuttaisi tarinan ymmärtämiseen. Kun nyt tuon näkökulman otit esiin, niin silläkin on merkitystä, miten tiedon vastaanottaa. Osa ihmistä oppii paremmin lukemalla, osa kuuntelemalla, osa tekemällä. Siksi voi olla suurikin merkitys tiedon omaksumisen kannalta, lukeeko asian vai kuunteleeko asian. Esimerkiksi minä olen hyvin auditiivinen ihminen. Jos minun pitää opetella joku asia esimerkiksi tenttiin, paras tapa minulle on kuunnella kun joku kertoo siitä asiasta. Jollekin toiselle paras tapa on lukea kirjasta, mitä asiasta kerrotaan. En ole missään sanonut, että aikuinen tai lapsi ei SAISI kuunnella. Olen vain ja ainoastaan korostanut, että ei pidä puhua lukemisesta, jos on kuunneltu eikä kuuntelemisesta jos on itse lukenut. Sekä kuunteleminen että lukeminen ovat molemmat erittäin hyviä asioita. Mutta kaksi täysin eri asiaa, joita ei pidä sekoittaa toisiinsa.
No mutta tämän ketjun aiheenahan oli ihmiset, jotka kuuntelevat äänikirjoja, ei ihmiset, jotka sanovat lukeneensa kirjan, vaikka ovat oikeasti kuunnelleet sen.
Minua ainakin hämmästyttää, että miten viitsit ottaa asian itseesi noin vahvasti. Suhtaudutko kaikkeen yhtä suurella intohimolla? Kun poikkiksesi kertoo voidelleensa leivän maksamakkaralla, alatko skitsota, että ei maksamakkaralla voi voidella, vain voilla voidellaan? Voi voi!
Kyllä ja minä kerroin asiaan oman näkemykseni. Se ymmärrettiin täysin väärin ja minun piti tarkentaa useaan otteeseen, mitä oikeasti tarkoitin. Mitä väärää siinä on? Miksi sinua häiritsee tämä asia noin paljon? Minä olen luonteeltani tarkka ihminen ja haluan, että termejä käytetään oikein. Onko se jotenkin sinulta pois vai miksi "skitsoat" asiasta noin paljon?
Jos joku kysyy "Oletko lukenut kirjan x?" Pitääkö minun vastata "En", koska olen vain kuunnellut kyseisen kirjan?
Mä vastaan näihin yleensä että "Joo, mä kuuntelin sen joulukuussa ja tykkäsin, kun... " t. sekakäyttäjä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin kauan kun eivät kutsu kuuntelemista lukemiseksi, asiassa ei ole mitään ongelmaa. Se on ärsyttävää ja valheellistakin, että ihminen väittää lukeneensa jonkun kirjan, vaikka todellisuudessa on kuunnellut sen äänikirjana. Se on sama kuin väittäisi laulaneensa jonkun kappaleen, vaikka on todellisuudessa vain kuunnellut sen toisen laulamana.
Vertauksesi ontuu pahasti. Et sinäkään sitä kirjaa ole kirjoittanut, vaikka olet lukenut sen. Ei lukeminen sinänsä ole mikään erityinen suoritus, se on vain tapa ottaa sisään informaatiota ja saman informaation voi sisäistää myös kuuntelemalla.
Ei suinkaan. Sinä vain et ymmärtänyt, mitä tarkoitin. Ei laulajakaan välttämättä ole laulamaansa laulua säveltänyt. Silti on ihan eri asia laulaa laulu kuin kuunnella laulu toisen laulamana. Samoin kuin kirjoissa on ihan eri asia lukea kirja kuin kuunnella kirja toisen henkilön lukemana. Ja näistä kahdesta täysin erillinen asia on kirjoittaa kirja. En ole sanonut, että lukeminen olisi erityinen suoritus. Mutta se ei missään tilanteessa ole sama asia kuin kuunteleminen. Se oli pointtini. Oliko riittävän vahvaa rautalankaa?
Otat asian jotenkin todella oudon vakavasti. Mitä väliä sillä on, lukeeko vai kuunteleeko kirjan? Eikö sinulle koskaan pienenä luettu ääneen? Eikö mielestäsi lapsillekaan pitäisi lukea ääneen sen jälkeen, kun ovat oppineet lukemaan?
Miksi en saisi ottaa? Miksi on väärin, että minulle on tärkeää käyttää oikeita termejä oikeissa asiayhteyksissä? Onko sinulle ihan sama, mitä sanaa käytetään missäkin tilanteessa? Kyse ei vieläkään ole siitä, että pitäisin lukemista parempana kuin kuuntelemista. Minulle on luettu pienenä päivittäin. Siksi ymmärrän, mitä eroa on lukemisella ja kuuntelemisella. Rautalangasta: Iltasatuhetkenä äiti/isä LUKI, minä KUUNTELIN.
Totta kai lapsille saa lukea sen jälkeen kun ovat oppineet lukemaan. Mistä päättelit, että minä olisin sitä vastaan? Mutta lapsenkin pitää ymmärtää, mikä ero on lukemisella ja kuuntelemisella.
Joko nyt meni perille?
No miten se eroaa tarinan ymmärtämisen kannalta? Lapsi osaa kertoa mitä tarinassa tapahtui, oli lukenut tai kuunnellut. Miksi aikuinen ei saisi kuunnella vaan pitää lukea, vaikka lopputulos on täysin sama?
En ole missään kohtaa sanonut, että tiedon vastaanottamistapa vaikuttaisi tarinan ymmärtämiseen. Kun nyt tuon näkökulman otit esiin, niin silläkin on merkitystä, miten tiedon vastaanottaa. Osa ihmistä oppii paremmin lukemalla, osa kuuntelemalla, osa tekemällä. Siksi voi olla suurikin merkitys tiedon omaksumisen kannalta, lukeeko asian vai kuunteleeko asian. Esimerkiksi minä olen hyvin auditiivinen ihminen. Jos minun pitää opetella joku asia esimerkiksi tenttiin, paras tapa minulle on kuunnella kun joku kertoo siitä asiasta. Jollekin toiselle paras tapa on lukea kirjasta, mitä asiasta kerrotaan. En ole missään sanonut, että aikuinen tai lapsi ei SAISI kuunnella. Olen vain ja ainoastaan korostanut, että ei pidä puhua lukemisesta, jos on kuunneltu eikä kuuntelemisesta jos on itse lukenut. Sekä kuunteleminen että lukeminen ovat molemmat erittäin hyviä asioita. Mutta kaksi täysin eri asiaa, joita ei pidä sekoittaa toisiinsa.
No mutta tämän ketjun aiheenahan oli ihmiset, jotka kuuntelevat äänikirjoja, ei ihmiset, jotka sanovat lukeneensa kirjan, vaikka ovat oikeasti kuunnelleet sen.
Minua ainakin hämmästyttää, että miten viitsit ottaa asian itseesi noin vahvasti. Suhtaudutko kaikkeen yhtä suurella intohimolla? Kun poikkiksesi kertoo voidelleensa leivän maksamakkaralla, alatko skitsota, että ei maksamakkaralla voi voidella, vain voilla voidellaan? Voi voi!
Kyllä ja minä kerroin asiaan oman näkemykseni. Se ymmärrettiin täysin väärin ja minun piti tarkentaa useaan otteeseen, mitä oikeasti tarkoitin. Mitä väärää siinä on? Miksi sinua häiritsee tämä asia noin paljon? Minä olen luonteeltani tarkka ihminen ja haluan, että termejä käytetään oikein. Onko se jotenkin sinulta pois vai miksi "skitsoat" asiasta noin paljon?
Jos joku kysyy "Oletko lukenut kirjan x?" Pitääkö minun vastata "En", koska olen vain kuunnellut kyseisen kirjan?
Kyllä. Vaihtoehtoisesti voit vastata: "En ole lukenut, mutta kuuntelin sen äänikirjana". Näin vastaanottaja tietää, miten olet kirjaan perehtynyt.
Ja mitähän merkitystä perehtymisen tavalla vastaanottajalle voisi olla?
Paljonkin. Jos vastaanottaja haluaa keskustella esimerkiksi tekstin asettelusta, sitä ei voi tehdä, jos toinen on vain kuunnellut äänikirjan. Vastaavasti, jos haluaa keskustella siitä, pitääkö henkilön X tavasta lukea ääneen, sitä ei voi tehdä jos ei ole kuunnellut henkilön X lukemia kirjoja. Nuo nyt ensimmäisenä mieleen tulevat esimerkit. On paljon muitakin tilanteita, joissa on merkitystä sillä, missä muodossa kirjaan on perehtynyt. Mutta sen keskustelun paikka on jossain muualla kuin av:lla. Täällä hermostutaan, jos aletaan keskustella syvemmällä tasolla kuin juonenkäänteet.
Anteeksi mitä? Tekstin asettelusta? Kuka siitä puhuu, jos puhutaan oikeista kirjoista eikä mistään lehdistä tai kuvastoista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin kauan kun eivät kutsu kuuntelemista lukemiseksi, asiassa ei ole mitään ongelmaa. Se on ärsyttävää ja valheellistakin, että ihminen väittää lukeneensa jonkun kirjan, vaikka todellisuudessa on kuunnellut sen äänikirjana. Se on sama kuin väittäisi laulaneensa jonkun kappaleen, vaikka on todellisuudessa vain kuunnellut sen toisen laulamana.
Vertauksesi ontuu pahasti. Et sinäkään sitä kirjaa ole kirjoittanut, vaikka olet lukenut sen. Ei lukeminen sinänsä ole mikään erityinen suoritus, se on vain tapa ottaa sisään informaatiota ja saman informaation voi sisäistää myös kuuntelemalla.
Ei suinkaan. Sinä vain et ymmärtänyt, mitä tarkoitin. Ei laulajakaan välttämättä ole laulamaansa laulua säveltänyt. Silti on ihan eri asia laulaa laulu kuin kuunnella laulu toisen laulamana. Samoin kuin kirjoissa on ihan eri asia lukea kirja kuin kuunnella kirja toisen henkilön lukemana. Ja näistä kahdesta täysin erillinen asia on kirjoittaa kirja. En ole sanonut, että lukeminen olisi erityinen suoritus. Mutta se ei missään tilanteessa ole sama asia kuin kuunteleminen. Se oli pointtini. Oliko riittävän vahvaa rautalankaa?
Otat asian jotenkin todella oudon vakavasti. Mitä väliä sillä on, lukeeko vai kuunteleeko kirjan? Eikö sinulle koskaan pienenä luettu ääneen? Eikö mielestäsi lapsillekaan pitäisi lukea ääneen sen jälkeen, kun ovat oppineet lukemaan?
Miksi en saisi ottaa? Miksi on väärin, että minulle on tärkeää käyttää oikeita termejä oikeissa asiayhteyksissä? Onko sinulle ihan sama, mitä sanaa käytetään missäkin tilanteessa? Kyse ei vieläkään ole siitä, että pitäisin lukemista parempana kuin kuuntelemista. Minulle on luettu pienenä päivittäin. Siksi ymmärrän, mitä eroa on lukemisella ja kuuntelemisella. Rautalangasta: Iltasatuhetkenä äiti/isä LUKI, minä KUUNTELIN.
Totta kai lapsille saa lukea sen jälkeen kun ovat oppineet lukemaan. Mistä päättelit, että minä olisin sitä vastaan? Mutta lapsenkin pitää ymmärtää, mikä ero on lukemisella ja kuuntelemisella.
Joko nyt meni perille?
No miten se eroaa tarinan ymmärtämisen kannalta? Lapsi osaa kertoa mitä tarinassa tapahtui, oli lukenut tai kuunnellut. Miksi aikuinen ei saisi kuunnella vaan pitää lukea, vaikka lopputulos on täysin sama?
En ole missään kohtaa sanonut, että tiedon vastaanottamistapa vaikuttaisi tarinan ymmärtämiseen. Kun nyt tuon näkökulman otit esiin, niin silläkin on merkitystä, miten tiedon vastaanottaa. Osa ihmistä oppii paremmin lukemalla, osa kuuntelemalla, osa tekemällä. Siksi voi olla suurikin merkitys tiedon omaksumisen kannalta, lukeeko asian vai kuunteleeko asian. Esimerkiksi minä olen hyvin auditiivinen ihminen. Jos minun pitää opetella joku asia esimerkiksi tenttiin, paras tapa minulle on kuunnella kun joku kertoo siitä asiasta. Jollekin toiselle paras tapa on lukea kirjasta, mitä asiasta kerrotaan. En ole missään sanonut, että aikuinen tai lapsi ei SAISI kuunnella. Olen vain ja ainoastaan korostanut, että ei pidä puhua lukemisesta, jos on kuunneltu eikä kuuntelemisesta jos on itse lukenut. Sekä kuunteleminen että lukeminen ovat molemmat erittäin hyviä asioita. Mutta kaksi täysin eri asiaa, joita ei pidä sekoittaa toisiinsa.
No mutta tämän ketjun aiheenahan oli ihmiset, jotka kuuntelevat äänikirjoja, ei ihmiset, jotka sanovat lukeneensa kirjan, vaikka ovat oikeasti kuunnelleet sen.
Minua ainakin hämmästyttää, että miten viitsit ottaa asian itseesi noin vahvasti. Suhtaudutko kaikkeen yhtä suurella intohimolla? Kun poikkiksesi kertoo voidelleensa leivän maksamakkaralla, alatko skitsota, että ei maksamakkaralla voi voidella, vain voilla voidellaan? Voi voi!
Kyllä ja minä kerroin asiaan oman näkemykseni. Se ymmärrettiin täysin väärin ja minun piti tarkentaa useaan otteeseen, mitä oikeasti tarkoitin. Mitä väärää siinä on? Miksi sinua häiritsee tämä asia noin paljon? Minä olen luonteeltani tarkka ihminen ja haluan, että termejä käytetään oikein. Onko se jotenkin sinulta pois vai miksi "skitsoat" asiasta noin paljon?
Jos joku kysyy "Oletko lukenut kirjan x?" Pitääkö minun vastata "En", koska olen vain kuunnellut kyseisen kirjan?
Kyllä. Vaihtoehtoisesti voit vastata: "En ole lukenut, mutta kuuntelin sen äänikirjana". Näin vastaanottaja tietää, miten olet kirjaan perehtynyt.
Ja mitähän merkitystä perehtymisen tavalla vastaanottajalle voisi olla?
Kirjoitettu kirja ja ääneen luettu kirja ovat käytännössä kaksi eri teosta. Kun toinen ihminen lukee sinulle tekstiä, siitä voi kadota jotain tai siihen voi tulla lisää jotain, mitä kirjoitetussa tekstissä ei alunperin ole. Tämä johtuu mm. ääneen lukijan äänensävyistä. Samalla tavalla kuin kirjasta tehty elokuva kadottaa aina jotain alkuperäisestä kirjotetusta teoksesta tai muuttaa sitä, niin toisen ääneen lukemana kirjalle tapahtuu samaa pienemmässä mittakaavassa.
Sitten on tietysti sekin näkökulma, että lukeminen on aivoille kehittävämpää ja haastavampaa kuin kuunteleminen. Googleta vaikka, tämä on ihan fakta. Tästä syystä joku voi pitää lukemista arvokkaampana tekemisenä kuin kuuntelemista, eikä siksi siedä noiden asioiden sekoittamista.
Minustakin olisi äärimmäisen outoa sanoa lukeneensa joku teos, vaikkei niin ole tehnyt. Sehän on ihan puhdas valhe. Miksi kenenkään pitäisi valehdella tällaisesta asiasta?
T. Eri, liityin vaan keskusteluun puskista
Elokuva on oma taidemuotonsa. Ja kaikki kyllä tietävät nuo luettelemasi asiat tulkinnan vaikutuksesta kuuntelukokemukseen. Varsin lapsellista on kuitenkin tuo keinotekoisen arvoasetelman luominen kuunnellun tai omin silmin omaksutun tekstin välille. Ne eivät ole sama asia, mutta molemmissa on omat vahvuutensa. Kirja on painettuna mainio käyttöliittymä joissakin tilanteissa, kun toisissa se ei toimi lainkaan. Halveksitko muuten myös e-kirjojen lukemista vai onko se ”arvokkaampaa” kuin äänikirjan kuuntelu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin kauan kun eivät kutsu kuuntelemista lukemiseksi, asiassa ei ole mitään ongelmaa. Se on ärsyttävää ja valheellistakin, että ihminen väittää lukeneensa jonkun kirjan, vaikka todellisuudessa on kuunnellut sen äänikirjana. Se on sama kuin väittäisi laulaneensa jonkun kappaleen, vaikka on todellisuudessa vain kuunnellut sen toisen laulamana.
Vertauksesi ontuu pahasti. Et sinäkään sitä kirjaa ole kirjoittanut, vaikka olet lukenut sen. Ei lukeminen sinänsä ole mikään erityinen suoritus, se on vain tapa ottaa sisään informaatiota ja saman informaation voi sisäistää myös kuuntelemalla.
Ei suinkaan. Sinä vain et ymmärtänyt, mitä tarkoitin. Ei laulajakaan välttämättä ole laulamaansa laulua säveltänyt. Silti on ihan eri asia laulaa laulu kuin kuunnella laulu toisen laulamana. Samoin kuin kirjoissa on ihan eri asia lukea kirja kuin kuunnella kirja toisen henkilön lukemana. Ja näistä kahdesta täysin erillinen asia on kirjoittaa kirja. En ole sanonut, että lukeminen olisi erityinen suoritus. Mutta se ei missään tilanteessa ole sama asia kuin kuunteleminen. Se oli pointtini. Oliko riittävän vahvaa rautalankaa?
Otat asian jotenkin todella oudon vakavasti. Mitä väliä sillä on, lukeeko vai kuunteleeko kirjan? Eikö sinulle koskaan pienenä luettu ääneen? Eikö mielestäsi lapsillekaan pitäisi lukea ääneen sen jälkeen, kun ovat oppineet lukemaan?
Miksi en saisi ottaa? Miksi on väärin, että minulle on tärkeää käyttää oikeita termejä oikeissa asiayhteyksissä? Onko sinulle ihan sama, mitä sanaa käytetään missäkin tilanteessa? Kyse ei vieläkään ole siitä, että pitäisin lukemista parempana kuin kuuntelemista. Minulle on luettu pienenä päivittäin. Siksi ymmärrän, mitä eroa on lukemisella ja kuuntelemisella. Rautalangasta: Iltasatuhetkenä äiti/isä LUKI, minä KUUNTELIN.
Totta kai lapsille saa lukea sen jälkeen kun ovat oppineet lukemaan. Mistä päättelit, että minä olisin sitä vastaan? Mutta lapsenkin pitää ymmärtää, mikä ero on lukemisella ja kuuntelemisella.
Joko nyt meni perille?
No miten se eroaa tarinan ymmärtämisen kannalta? Lapsi osaa kertoa mitä tarinassa tapahtui, oli lukenut tai kuunnellut. Miksi aikuinen ei saisi kuunnella vaan pitää lukea, vaikka lopputulos on täysin sama?
En ole missään kohtaa sanonut, että tiedon vastaanottamistapa vaikuttaisi tarinan ymmärtämiseen. Kun nyt tuon näkökulman otit esiin, niin silläkin on merkitystä, miten tiedon vastaanottaa. Osa ihmistä oppii paremmin lukemalla, osa kuuntelemalla, osa tekemällä. Siksi voi olla suurikin merkitys tiedon omaksumisen kannalta, lukeeko asian vai kuunteleeko asian. Esimerkiksi minä olen hyvin auditiivinen ihminen. Jos minun pitää opetella joku asia esimerkiksi tenttiin, paras tapa minulle on kuunnella kun joku kertoo siitä asiasta. Jollekin toiselle paras tapa on lukea kirjasta, mitä asiasta kerrotaan. En ole missään sanonut, että aikuinen tai lapsi ei SAISI kuunnella. Olen vain ja ainoastaan korostanut, että ei pidä puhua lukemisesta, jos on kuunneltu eikä kuuntelemisesta jos on itse lukenut. Sekä kuunteleminen että lukeminen ovat molemmat erittäin hyviä asioita. Mutta kaksi täysin eri asiaa, joita ei pidä sekoittaa toisiinsa.
No mutta tämän ketjun aiheenahan oli ihmiset, jotka kuuntelevat äänikirjoja, ei ihmiset, jotka sanovat lukeneensa kirjan, vaikka ovat oikeasti kuunnelleet sen.
Minua ainakin hämmästyttää, että miten viitsit ottaa asian itseesi noin vahvasti. Suhtaudutko kaikkeen yhtä suurella intohimolla? Kun poikkiksesi kertoo voidelleensa leivän maksamakkaralla, alatko skitsota, että ei maksamakkaralla voi voidella, vain voilla voidellaan? Voi voi!
Kyllä ja minä kerroin asiaan oman näkemykseni. Se ymmärrettiin täysin väärin ja minun piti tarkentaa useaan otteeseen, mitä oikeasti tarkoitin. Mitä väärää siinä on? Miksi sinua häiritsee tämä asia noin paljon? Minä olen luonteeltani tarkka ihminen ja haluan, että termejä käytetään oikein. Onko se jotenkin sinulta pois vai miksi "skitsoat" asiasta noin paljon?
Jos joku kysyy "Oletko lukenut kirjan x?" Pitääkö minun vastata "En", koska olen vain kuunnellut kyseisen kirjan?
Kyllä. Vaihtoehtoisesti voit vastata: "En ole lukenut, mutta kuuntelin sen äänikirjana". Näin vastaanottaja tietää, miten olet kirjaan perehtynyt.
Ja mitähän merkitystä perehtymisen tavalla vastaanottajalle voisi olla?
Paljonkin. Jos vastaanottaja haluaa keskustella esimerkiksi tekstin asettelusta, sitä ei voi tehdä, jos toinen on vain kuunnellut äänikirjan. Vastaavasti, jos haluaa keskustella siitä, pitääkö henkilön X tavasta lukea ääneen, sitä ei voi tehdä jos ei ole kuunnellut henkilön X lukemia kirjoja. Nuo nyt ensimmäisenä mieleen tulevat esimerkit. On paljon muitakin tilanteita, joissa on merkitystä sillä, missä muodossa kirjaan on perehtynyt. Mutta sen keskustelun paikka on jossain muualla kuin av:lla. Täällä hermostutaan, jos aletaan keskustella syvemmällä tasolla kuin juonenkäänteet.
Olen pahoillani, muttet onnistu antamaan itsestäsi kuvaa hardcore-kirjallisuusasiantuntijana, et sitten millään. Olet ehkä lukenut paljon kirjoja ja asia tuottaa sinulle jonkinlaista tyydytystä, ehkä se tuntuu jonkinlaiselta ylpeilynaiheeltakin. Mutta oletko huomannut, että todelliset asianharrastajat ja ammattilaiset eivät sorru väittelemään epäolennaisuuksista tai vähättelemään muiden paneutumista heidän erikoisosaamisensa kohteeseen?
Älä suotta ole pahoillasi. Nimittäin minulla ei ole mitään tarvetta antaa itsestäni kuvaa hardcore-kirjallisuusasiantuntijana. Jos olisi, av olisi viimeinen paikka, jossa aikaani viettäisin. Minulla ei myöskään ole mitään tarvetta ylpeillä sillä, että olen lukenut kirjoja. Pidän sitä itsestäänselvyytenä. Yritin vain vastata kysymykseen, jonka lainaamani henkilö esitti. Ja samalla kerroin faktan, jonka liiankin suuri av:lla vietetty aikamäärä on minulle opettanut. Sen faktan, jonka sinunkin kirjoituksesi erittäin osuvasti todistaa oikeaksi. Täällä hermostutaan/loukkaannutaan heti, jos on pieniäkin merkkejä siitä, että joku saattaisi tietää aiheesta enemmän kuin itse tietään. Jos ei muuten päästä loukkaantumaan, tulkitaan toisen sanomiset päin honkia ja vedetään omia tuulesta temmattuja johtopäätöksiä. Av on edelleenkin väärä paikka keskustella todellisista asiantuntijoista (huom! en väitä olevani sellainen), joten en koe tarpeelliseksi vastata kysymykseesi. Saattaisit vain loukkaantua, kun yrittäisin päteä kertomalla omia näkemyksiäni.
Koko tämä keskustelu on ihan naurettava. Jos ihmiset vihdoin viimein käyttää aikaansa muuhunkin kuin seiska-lehden selailuun netissä, siitä pitäisi olla iloinen eikä saivarrella että ”väärin luettu!”
Jos et itse tykkää äänikirjasta niin fine - kukaan ei pakota! Anna kuitenkin muiden nauttia omalla tavallaan ilman jonninjoutavaa närppimistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin kauan kun eivät kutsu kuuntelemista lukemiseksi, asiassa ei ole mitään ongelmaa. Se on ärsyttävää ja valheellistakin, että ihminen väittää lukeneensa jonkun kirjan, vaikka todellisuudessa on kuunnellut sen äänikirjana. Se on sama kuin väittäisi laulaneensa jonkun kappaleen, vaikka on todellisuudessa vain kuunnellut sen toisen laulamana.
Vertauksesi ontuu pahasti. Et sinäkään sitä kirjaa ole kirjoittanut, vaikka olet lukenut sen. Ei lukeminen sinänsä ole mikään erityinen suoritus, se on vain tapa ottaa sisään informaatiota ja saman informaation voi sisäistää myös kuuntelemalla.
Ei suinkaan. Sinä vain et ymmärtänyt, mitä tarkoitin. Ei laulajakaan välttämättä ole laulamaansa laulua säveltänyt. Silti on ihan eri asia laulaa laulu kuin kuunnella laulu toisen laulamana. Samoin kuin kirjoissa on ihan eri asia lukea kirja kuin kuunnella kirja toisen henkilön lukemana. Ja näistä kahdesta täysin erillinen asia on kirjoittaa kirja. En ole sanonut, että lukeminen olisi erityinen suoritus. Mutta se ei missään tilanteessa ole sama asia kuin kuunteleminen. Se oli pointtini. Oliko riittävän vahvaa rautalankaa?
Otat asian jotenkin todella oudon vakavasti. Mitä väliä sillä on, lukeeko vai kuunteleeko kirjan? Eikö sinulle koskaan pienenä luettu ääneen? Eikö mielestäsi lapsillekaan pitäisi lukea ääneen sen jälkeen, kun ovat oppineet lukemaan?
Miksi en saisi ottaa? Miksi on väärin, että minulle on tärkeää käyttää oikeita termejä oikeissa asiayhteyksissä? Onko sinulle ihan sama, mitä sanaa käytetään missäkin tilanteessa? Kyse ei vieläkään ole siitä, että pitäisin lukemista parempana kuin kuuntelemista. Minulle on luettu pienenä päivittäin. Siksi ymmärrän, mitä eroa on lukemisella ja kuuntelemisella. Rautalangasta: Iltasatuhetkenä äiti/isä LUKI, minä KUUNTELIN.
Totta kai lapsille saa lukea sen jälkeen kun ovat oppineet lukemaan. Mistä päättelit, että minä olisin sitä vastaan? Mutta lapsenkin pitää ymmärtää, mikä ero on lukemisella ja kuuntelemisella.
Joko nyt meni perille?
No miten se eroaa tarinan ymmärtämisen kannalta? Lapsi osaa kertoa mitä tarinassa tapahtui, oli lukenut tai kuunnellut. Miksi aikuinen ei saisi kuunnella vaan pitää lukea, vaikka lopputulos on täysin sama?
En ole missään kohtaa sanonut, että tiedon vastaanottamistapa vaikuttaisi tarinan ymmärtämiseen. Kun nyt tuon näkökulman otit esiin, niin silläkin on merkitystä, miten tiedon vastaanottaa. Osa ihmistä oppii paremmin lukemalla, osa kuuntelemalla, osa tekemällä. Siksi voi olla suurikin merkitys tiedon omaksumisen kannalta, lukeeko asian vai kuunteleeko asian. Esimerkiksi minä olen hyvin auditiivinen ihminen. Jos minun pitää opetella joku asia esimerkiksi tenttiin, paras tapa minulle on kuunnella kun joku kertoo siitä asiasta. Jollekin toiselle paras tapa on lukea kirjasta, mitä asiasta kerrotaan. En ole missään sanonut, että aikuinen tai lapsi ei SAISI kuunnella. Olen vain ja ainoastaan korostanut, että ei pidä puhua lukemisesta, jos on kuunneltu eikä kuuntelemisesta jos on itse lukenut. Sekä kuunteleminen että lukeminen ovat molemmat erittäin hyviä asioita. Mutta kaksi täysin eri asiaa, joita ei pidä sekoittaa toisiinsa.
No mutta tämän ketjun aiheenahan oli ihmiset, jotka kuuntelevat äänikirjoja, ei ihmiset, jotka sanovat lukeneensa kirjan, vaikka ovat oikeasti kuunnelleet sen.
Minua ainakin hämmästyttää, että miten viitsit ottaa asian itseesi noin vahvasti. Suhtaudutko kaikkeen yhtä suurella intohimolla? Kun poikkiksesi kertoo voidelleensa leivän maksamakkaralla, alatko skitsota, että ei maksamakkaralla voi voidella, vain voilla voidellaan? Voi voi!
Kyllä ja minä kerroin asiaan oman näkemykseni. Se ymmärrettiin täysin väärin ja minun piti tarkentaa useaan otteeseen, mitä oikeasti tarkoitin. Mitä väärää siinä on? Miksi sinua häiritsee tämä asia noin paljon? Minä olen luonteeltani tarkka ihminen ja haluan, että termejä käytetään oikein. Onko se jotenkin sinulta pois vai miksi "skitsoat" asiasta noin paljon?
Jos joku kysyy "Oletko lukenut kirjan x?" Pitääkö minun vastata "En", koska olen vain kuunnellut kyseisen kirjan?
Kyllä. Vaihtoehtoisesti voit vastata: "En ole lukenut, mutta kuuntelin sen äänikirjana". Näin vastaanottaja tietää, miten olet kirjaan perehtynyt.
Ja mitähän merkitystä perehtymisen tavalla vastaanottajalle voisi olla?
Paljonkin. Jos vastaanottaja haluaa keskustella esimerkiksi tekstin asettelusta, sitä ei voi tehdä, jos toinen on vain kuunnellut äänikirjan. Vastaavasti, jos haluaa keskustella siitä, pitääkö henkilön X tavasta lukea ääneen, sitä ei voi tehdä jos ei ole kuunnellut henkilön X lukemia kirjoja. Nuo nyt ensimmäisenä mieleen tulevat esimerkit. On paljon muitakin tilanteita, joissa on merkitystä sillä, missä muodossa kirjaan on perehtynyt. Mutta sen keskustelun paikka on jossain muualla kuin av:lla. Täällä hermostutaan, jos aletaan keskustella syvemmällä tasolla kuin juonenkäänteet.
Olen pahoillani, muttet onnistu antamaan itsestäsi kuvaa hardcore-kirjallisuusasiantuntijana, et sitten millään. Olet ehkä lukenut paljon kirjoja ja asia tuottaa sinulle jonkinlaista tyydytystä, ehkä se tuntuu jonkinlaiselta ylpeilynaiheeltakin. Mutta oletko huomannut, että todelliset asianharrastajat ja ammattilaiset eivät sorru väittelemään epäolennaisuuksista tai vähättelemään muiden paneutumista heidän erikoisosaamisensa kohteeseen?
Älä suotta ole pahoillasi. Nimittäin minulla ei ole mitään tarvetta antaa itsestäni kuvaa hardcore-kirjallisuusasiantuntijana. Jos olisi, av olisi viimeinen paikka, jossa aikaani viettäisin. Minulla ei myöskään ole mitään tarvetta ylpeillä sillä, että olen lukenut kirjoja. Pidän sitä itsestäänselvyytenä. Yritin vain vastata kysymykseen, jonka lainaamani henkilö esitti. Ja samalla kerroin faktan, jonka liiankin suuri av:lla vietetty aikamäärä on minulle opettanut. Sen faktan, jonka sinunkin kirjoituksesi erittäin osuvasti todistaa oikeaksi. Täällä hermostutaan/loukkaannutaan heti, jos on pieniäkin merkkejä siitä, että joku saattaisi tietää aiheesta enemmän kuin itse tietään. Jos ei muuten päästä loukkaantumaan, tulkitaan toisen sanomiset päin honkia ja vedetään omia tuulesta temmattuja johtopäätöksiä. Av on edelleenkin väärä paikka keskustella todellisista asiantuntijoista (huom! en väitä olevani sellainen), joten en koe tarpeelliseksi vastata kysymykseesi. Saattaisit vain loukkaantua, kun yrittäisin päteä kertomalla omia näkemyksiäni.
Et taida töissä käydä, jos sulla on aikaa sekä päivystää täällä palstalla että lukea valtavat kasat kirjoja.
Alue: Aihe vapaa
Ja mitähän merkitystä perehtymisen tavalla vastaanottajalle voisi olla?