Lue keskustelun säännöt.
Nirso 1,5-vuotias ei syö oikein mitään. Mikä neuvoksi?
20.01.2020 |
Tämä ei ole mikään vaihe, vaan on ollut aina tällaista, että tämä lapsi on todella nirso eikä halua syödä oikein mitään.
Tällä hetkellä syö:
-kahden eri merkkistä leipää, kahta eri merkkiä juustoa leivän päällä
-banaania, ei muita hedelmiä
-pari makaronia
-valmisruokaporkkanasosetta
-makkaraa
-maustamatonta jugurttia
-lusikallisen kanaa
-maitoa
-vähän kuivaa näkkileipää
Ei syö oikeastaan yhtään mitään muuta, maistaa pienen palan mutta sylkee AINA pois. Ei muita hedelmiä edes soseena, ei marjoja edes soseena, ei makaronia tai kanaa sen vertaa että lähtisi nälkä, ei itsetehtyä porkkanasosetta, ei mitään perunaa, ei kurkkua, ei tomaattia, ei mitään maustettua jugurttia, ei mitään puuroja, ei mitään itse leivottua leipää, ei mitään herkkuja kuten pullaa. Jos kaupasta on loppu oikean merkkinen leipä, niin mieluummin näkee vaikka nälkää kaksi päivää kuin syö samantapaista toisen merkkistä leipää. Ja makkaraa ei tietenkään voi antaa usein.
Miten saan lapsen syömään? Painoa pitäisi saada lisää. Jos laitan kaupan porkkanasoseeseen voita sekaan, niin maistaa sen eikä syö, leivän päällä voi kyllä menee.
Kommentit (33)
Voi olla aistiyliherkkyys ja/tai autismikirjo. Pyydä neuvolaan ylimääräistä aikaa. Ja älä kuuntele syyllistämistä! Autismikirjoinen veljeni syö lapsena vain muutamaa ruoka-ainetta. Nyt aikuisena edelleen todella rajoittunut ruokavalio...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi on vielä tosi pieni, joten saattaa korjaantua itsestäänkin. Sehän on periaatteessa hyvä, että syö nimenomaan maustamatonta jogurttia eikä vaadi sokeria.
Banaani, porkkana, maito, leipä, makaroni, jugurtti, juusto, kana & makkara. Kyllä noilla nyt varmaan jo lapsi suht koht hyvin pystyy kasvamaan. En tekisi ongelmaa siitä, että lapsi syö vain jotain tiettyä leipää, varsinkin jos se on jotain niin tavallista kuin reissumiestä jota nyt saa kaikista kaupoista.
Marjoihin voisi olla helpointa tutustua kesällä, kun niitä saa poimittua ihan metsästä, niin löytämisen riemu voi houkuttaa maistamaan metsämansikoita ja mustikoita esimerkiksi.
Mites eväiden syönti, maistuuko se juustoleipä eväänä retkellä?
Minä olin lapsena nirso jääräpää. Söin kuitenkin paljon leipää ja muutamia muita suosikkejani esim perunaa ja lihaa.
Lapsuudesta en musta ruokailuista muuta kun sen että yleisenä sääntönä meillä oli että syödään sitä ruokaa mitä on tarjolla jos se ei kelpaa niin syödään leipää. Sopi minulle. Nykyäänkin olen nirso tietyille asioille(esim kalat ja merenelävät ) mutta aika innokas maistamaan suurinta osaa uusiakin makuja,
Onneksi syömättömyydestäni ei tehty numeroa.
Usein äidit tekevät nämä ongelmat itse tuputtamalla ja hössöttämällä ruuasta. Relaa ja anna ruokaa mitä syö. Odota vuosi niin kaikki voi olla toisin. Ei se lapsi ruoka edessä nälkään kuole.
Ap, syökö lapsesi päiväkodissa? Vai onko vasta menossa päivähoitoon?
Aika paljon voi päätellä sitten siitä. Jos päiväkodissa ruoka alkaa pienen alkutotuttelun jälkeen maistua, on kyse sinusta ja ruokailutilanteestanne. En tarkoita tällä syyllistää, varmasti teet parhaasi - mutta oman äidin ja isän kanssa ruokailusta tulee helposti valtataistelua ja lapsi oppii, millä keinoin saa mieleisiään ruokia ja huomiota.
Ja todellakin sanon tämän itsekin huonosti syöneen lapsen äitinä! Mikään ei ole yhtä turhauttavaa kuin saada lapsi syömään kunnolla!
Meillä taustalla oli kiette, jossa vähä kuitujen saanti aiheutti pahan ummetuksen ja ummetuksen takia ei ruoka maistunut, jolloin kuitujen saanti oli entisäkin vähäisempää. Kukapa sitä söisi, jos röörit ovat ihan tukossa! Ensin piti ratkaista ummetus, niin ruokakin alkoi maistua.
Toimiiko sinun lapsesi suolisto normaalisti? Onko mahdolliset ruoka-aineallergiat tutkittu?
Kannattaa neuvolassa vaatia ennemminkin ravitsemusterapeutille aikaa, toimintaterapiaa on vaikea saada, mutta jos lapsesi on pahasti alipainoinen, ravitsemusterapeutille pitäisi ainakin päästä.
Kirjaa ylös vaikka viikon ajalta lapsen syömiset ja näytä niitä terkkarille.
Jos haluat muuten lisätä lapsen painoa, älä sekoita voita ruokaan - se maistuu suolaiselta ja rasvaiselta - vaan lusikallinen rypsiöljyä. On kasvirasvana terveellisempää ja maistuu vähemmän ruuan seassa, jolloin lapsi ei samalla lailla huomaa sitä.
Noin muuten on kyllä todella vaikeaa sietää ja suhtautua leppoisasti siihen, että lapsi ei syö. Neuvolatäti jakelee neuvoja, jotka ei ole tästä maailmasta, kun lapsi EI KERTA KAIKKIAAN syö. Muistan, miten turhauttavaa oli kuunnella neuvoja kuitujen saannista, kun lapsi on koko päivänä syönyt kaksi siivua tomaattia ja kaksi purkkia velliä.
Mutta kummasti jotkut lapset tuntuu kasvavan "pyhällä hengellä", meidänkin ronkelipatti on nyt terve - joskin edelleen vähän syövä - kurvikas 19-vuotias nuori nainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensimmäisenä miettisin onko taustalla fyysisiä sairauksia.
Onko apn lapsella mitään allergioita. Joskus ruokahalu kärsii pahoin jos syö jokapäivä ruokaa josta tulee kurja olo.
Seuraa ap onko lapsen ruokahalussa vaihtelua sen mukaan syökö paljon/vähän päivässä esim maitoa tai vehnää. Yleensä vinkkasin kokeilemaan maidotonta pari päivää mutta kun tuo ruokavalio muuten niin kapea niin ei oikein uskalla. Toki ruoka/oirepäiväkirjan avulla voisi koettaa selvittää vaikuttaako jotkut ruuat samanpäivän/seuraavan ruokahaluun tai muuhun.
Allergioiden lisäksi toisena mahdollisuutena miettisin ettei lapsella ole refluksia (silent versio). Eli jos lapsella rakenteellinen tai allerginen refluksi niin se kyllä vie ruokahalun tehokkaasti. Tyypillistä oireita makuuasennon välttely (koska silloin mahahapot nousee pahemmin suuhun), usein hikkaaminen, hampaiden kiillevauriot vanhempana jne. Parempaa tietoa löytyy netistä jos tutustut lasten refluksista kertoviin sivustoihin.
Jos yhtään mietityttää fyysisten vaivojen mahdollisuus niin kannattaa ehkä käyttää yksityisellä lastenlääkärillä joka erikoistunut allergioihin/refluksiin. Hyvistä lääkäreistä löytää vinkkejä esim Facebookin allergia/refluksi porukoista.
Tavallisilla neuvolalääkäreillä ei välttämättä ole näistä riittävästi kokemusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä on risatilanne? Suurentunut kitarisa voi tehdä nielemisen vaikeaksi. Korvatulehduksia?
Tuntuu ihan kuin olisit kuvaillut meidän kuopusta pari vuotta sitten. Kun aloitti päiväkodissa 2-vuotiaana hänellä oli alle 10 ruoka-ainetta joita söi edes vähän. Lista ei sisältänyt yhtään kasvista tai hedelmää. Oli myös alipainoinen. Aluksi päiväkodissa söi lounaaksi esimerkiksi pelkkää perunaa tai pelkkää näkkileipää, ja maitoa. Kyllä alussa huolestutti mutta sitä ei onneksi kauan kestänyt. Alkoi vähitellen tulla lisää ruokia valikoimaan (siis päiväkodissa - kotona nirsoilu jatkui). 4-vuotiaana söi siellä jo ihan samaa kuin muutkin lapset ja otti välillä lisääkin. Oli tullut monia uusia lempiruokia. Söi jopa salaatteja ja hedelmiä, mutta kotona ei. Vähän ihmeissämme kuuntelimme mitä kaikkea on päiväkodissa syönyt. Vasta paljon myöhemmin nämä samat ruoat alkoivat maistua myös kotona.
Tsemppiä, kyllä se siitä. Muiden lasten vaikutus on uskomaton. Kannattaa aloittaa se päivähoito!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Useimmiten kyse on siitä, että lapsi manipuloi vanhempaa, joka on manipuloitavissa. Harvoin on kyse mistään fyysisestä tai neurologisesta.
Katsoin dokkarin nettiriippuvaisesta pojasta, joka uhkasi itsemurhalla, jos häneltä otetaan mobiililaite pois. Syy käytökseen näkyi äidin käytöksestä: tämä ehdotteli ja kyseli mielipidettä KAIKKEEN. Ei osannut olla turvallinen vanhempi ja asettaa rajoja. Kun tätä jatkaa tunnollisesti ekat 10 vuotta, voi onnitella itseään manipuloivan narsistin kasvattamisesta.
Minä lopetin 6kk ikäisen tyttäreni imetyksen allergioiden takia. Tyttö paastosi 2,5 vuorokautta ja sitten antoi periksi ja rupesi syömään tuttipullosta. Todella tempperamenttinen ja päättäväinen jo vauvana (jopa lääkärin epikriisin mukaankin).
Tuttipullosta tyttö söi maidon minun sylissäni. Tai isänsä sylissä jos minä en ollut näkyvissä. Mutta kenenkään muun sylissä ei suostunut syömään tuttipullosta mitään. Äitini oli hoitamassa tyttöä joskus viikon niin koko aikana ei syönyt äidiltäni kuin soseita ym lusikkaruokaa. Lapsen isä kävi ruokatunnillaankin kotona sen verran että syötti päivämaidon. Ja tietysti isä syötti vauvaa aamuisin ja iltaisin kun ei ollut töissä. Mutta vaikka olisi ollut kuinka nälkä niin tuttipullo ei kelvannut kuin äidiltä tai isältä. Ja tässä syynä ilmeisesti vain vauvan jääräpäisyys koska soseita ym söi kenen tahansa syöttämänä. Meillä siis ongelmana oli ilmeisesti vain jääräpäisyys ja se ilmeni nimenomaan 6kk-12kk iässä.
Nykyään lapsi päättäväinen ja järkevä esiteini. Syö hyvin lempiruokiaan mutta nirsoilee edelleen. Ruuasta ei tehdä numeroa koska syö kuitenkin kaikista ryhmistä jotakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kasvaako lapsi normaalisti? Jos kasvaa, niin ei huolta. Jatkat vain sinnikkäästi monipuolisen ruuan tarjoamista ilman tuputusta. Sormiruokailun periaatehan on, että aikuinen päättää, mitä syödään, lapsi määrän.
Lapsi päättää usein, että hän syö kaksi pientä makaronia ja 1 dl maitoa eikä sen enempää. Ja sama seuraavalla aterialla. Ja seuraavalla. Paino on miinuskäyrällä. Heittelee sormiruokaa, ei syö, lusikasta kieltäytyy. Itkee nälkää vaikka ruokaa on edess lautasella. Toisaalta jos siinä on juustovoileipiä niin niitä syö kaksi. Ap
Sehän ei haittaa, että kasvaa miinuskäyrällä, jos kasvaa siinä omallaan tasaisesti. Jokaisella lapsella kun on se oma kasvukäyränsä, kaikkien ei kuulu olla nollakäyrällä. Eri asia, jos paino tippuu entisestään tai joillain lapsilla menee ylipainon puolelle.
Tsemppiä ap, toivottavasti syy löytyy, monia mahdollisuuksia rajoittuneeseen ruokaan on.
Hyvä että näitä nykyään ymmärretään. Itse olin lapsena tuollainen valikoiva syöjä, ja äiti vaan meinasi että ei terve lapsi nälkään kuole ja antoi olla nälässä. Sitten jossain vaiheessa lääkäri suositteli kalanmaksaöljyä ruokahalua lisäämään, ja sitä siis pakkosyötettiin. En usko että mikään aine siinä kalanmaksaöljyssä toimi, mutta uhkavaatimuksena se kyllä toimi, oli niin karmaisevaa että aloin syömään etten joudu ottamaan väkisin syötettyä kalanmaksaöljyä.
Seuraukset tuntuu vielä aikuisuudessakin: minulla on voimakas syömiseen liittyvä ahdistus ja nielemisvaikeuksia jännittämisestä. Kurkkuni kouristaa pahasti ajatuksestakin varsinkin seurassa syömisestä, eikä siksi ruoka tahdo mennä alas kun yrittää niellä. Kiitos vaan 1980-luvun kasvatus.