Lue keskustelun säännöt.
"Kuu, 25, on muunsukupuolinen ja panseksuaali"
19.01.2020 |
Lue täältä Kuun voimaannuttava tarina! https://www.is.fi/hyvaolo/art-2000006376506.html
Kommentit (166)
millon tämä' touhu meni tähän pisteeseen, ettei nuoret enää tiedä mitä tarkottaa sukupuoli.
se kun ei ole mikään henkinen tila tai identiteetti, saati liity siihen kenestä tykkäät tai et.
millon päätettiin että aletaan uskoa fantasioihin ja heitetään tiede nurkkaan, antaa lapsien leikkiä mitä sukupuolta haluavat, sehän on heidän henkinen identiteettinsä ja lässynlässynlää.
tulis jo meteoriitti, enää ei ihminen tästä tyhmemmäksi voi tulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen sukupolvi kuvittelee keksivänsä asiat itse eikä kukaan muu ole tajunnut mitään.
Tuo mimmi oli 10 vuotta sitten 15-vuotias ja ensimmäinen teini joka ajeli päänsä kaljuksi ja leikki meikeillä. Siis vuonna 2010.
Meidän pikkukylän lukiossa oli pieni trendi ajaa pää kaljuksi ja leikkiä sukupuolirooleilla sekä meikeillä vuonna 1996. Tietenkin kuviteltiin olevamme uniikkeja, luovia ja taiteellisia eikä kukaan ollut niin räväkkä ja erikoinen kuin meidän porukka 😂😂😂😂😂
Jotain rajaa noihin juttuihin, 25 vuotias mimmi puhuu "siihen aikaan" olleista tapahtumista eli vuodesta 2010.Olin itsekin lukiolainen vuonna 1996. Muistan, miten jotkut vanhemmat ja opettajat suhtautuivat nuivasti niihin nuoriin, jotka tekivät jotain vastaavaa kuin mitä nyt kuvailit, samoin jotkut oppilaatkin. Ajattelitko sinä entisenä "erilaisena" nuorena nyt keski-ikäistyttyäsi liittyä siihen vanhempien ihmisten joukkoon, jotka pilkkaavat niitä teinejä, jotka kokevat olevansa erilaisia? Vai oletko mustasukkainen omasta erilaisuuden kokemuksestasi, että sittenkin haluaisit tuntea olleesi se ERILAISIN joukko tai sukupolvi, ja nyt haluaisit mieluiten vaientaa kaikki muut, ettei kukaan vaan onnistu olemaan entistä minääsi uniikimpi?
En pilkkaa Kuuta enkä ole mustasukkainen. Minun nuoruuteni meni jo ja hyvät muistot jäivät. Tiedän, ettei omani tai mikään mennyt tai tuleva sukupolvi ole erilaisempi kuin muut. Jokainen nuori kuvittelee keksivänsä tietyt asiat itse ensimmäisenä. Niin minäkin kuvittelin. Ja varmasti hänkin joka oli tehnyt nuo hommat jo 1985. Luultavasti sinäkin.
Sitä yritin sanoa ja jos se sun mielestä on pilkkaamista niin sitten on.
pulutossu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
pulutossu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmisiä ärsyttää, että nainen biologisesti ei näyttäisi perinteisesti käsitetyltä naiselta (pukeutumiseltaan, hiuksiltaan, meikkaamiseltaan yms.), ja taas biologinen mies, ei näyttäisikään perinteisesti ulkoisesti käsitetyltä mieheltä (vaatteet yms.) ? Mikä siinä ärsyttää niin paljon, että miesten on pukeuduttava kuin miehet ja naisten kuin naiset, ja muu on tyrmistystä?
Näitä "muusukupuolisia" ja "transsukupuolisia"han se tuntuu eniten ärsyttävän, kun pitää itselle fantasioida joku uusi sukupuoli että voi pukeutua miten haluaa.
Aika umpimielistä sakkia. Miksei esim mies voisi meikata tai pukea mekkoa, välttämättä itseään naiseksi, kun ei ole nainen? Aika säälittävää raukkamaisuutta ettei uskalla sanoa itseään mieheksi.
Kehodysforia on vakava asia. Otetaan nyt vaikka puolisoni, joka 38 vuotta eli naisen kehossa inhoten jokaista siihen liittyvää piirrettä; rintoja, karvattomuutta, korkeaa ääntä, vaginaa, kuukautisia, kaikki se muistutti häntä siitä että hän on syntynyt väärään kehoon. Jo pienestä lapsesta hän oli sanonut äidilleen, että hänelle on vahingossa tehty tytön vartalo vaikka hän on poika. Suihkussa hän kävi silmät kiinni, vaatteet valitsi peittävyyden mukaan, rinnat litisti liiveillä mahdollisimman tasaisiksi. Eihän tuo tervettä ole millään lailla ja jos hän olisi uskaltanut mennä hoitoihin heti kun mahdollista, hänen ei olisi vuosia tarvinnut kärsiä siitä. Ei siihen olisi auttanut pelkästään todeta että hei, olet vain maskuliininen nainen.
Cry me a river.
Se nyt on vaan semmonen juttu että sukupuoli on syntymäominaisuus, eikä se voi olla "väärä".
Kirjoituksesi kuulostaa omituiselta muutenkin, kyllä naisella on esim ihokarvoja.Ei sukupuoli kosmeettisilla silpomisilla edes miksikään muutu, saati hormonien popsinnalla.
No johan on. Ymmärrät varmaan, että hormoneilla ja "silpomisella" ulkonäkö muuttuu kuitenkin enemmän siihen suuntaan, mitä henkinen sukupuoli vastaa. Ja "se nyt vaan on semmonen juttu" että sinä et päätä voiko sukupuoli olla väärä toiselle ihmiselle, sen määrittää hän itse.
Ja mitä ihokarvoihin tulee: senkin ehkä ymmärrät, että miehen ihokarvoitus tyypillisesti on hieman erilainen kuin naisilla yleisesti.
Kannattaisi senverran sivistää itseään biologisilla faktoilla, että tietäisi edes senverran, ettei sukupuolta itse päätetä tai määritellä. Se on syntymäominaisuus, aivan kuin pituus, ihon väri jne.
Miten itsestäänselvintä elämän faktaa pitää toistella suomalaisille ihmisille, ei voi olla todellista edes. Ihan kuin kehitysmaalaiselle selittäisi mikä on wc.
Missä säkissä te ihmiset olette eläneet, vai onko se ollutkin sateenkaarenvärinen kupla, jossa faktoilla ei ole mitään väliä?
Paras tähän asti on se kun jotkut väittää että voi olla samaan aikaan muunsukupuolinen ja lesbo :D hohhoijaa, jokohan nää psykoosit alkais riittää
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis eikö tuo panseksuaalisuus ole sama kuin bi-seksuaalisuus?
Panseksuaali vissiin ihastuu myös transihmisiin jne.
Sitä tarkoitti myös biseksuaali ennen. Ei mulla ole ketään vastaan mitään, mutta termit välillä uuvuttaa.
T. Bi, eli nykykielellä pan
Eivät ole sama asia kaikkien kohdalla (nykykielellä siis). Panseksuaalille sukupuoli ei ole olennainen asia kiinnostuksessa toista ihmistä kohtaan. Biseksuaaleissa taas se voi vaihdella, kuinka paljon kiinnostus kohdistuu miehiin tai naisiin, ja toisaalta kyllä biseksuaali voi kiinnostua myös ei-binääreistä ihmisistä. Itse olen biseksuaali, mutta kiinnostukseni kohdistuu pääasiassa ja eniten naisiin - tällöin en voisi kutsua itseäni panseksuaaliksi, koska sukupuolella kuitenkin on merkitystä. En ole kuitenkaan lesbo, koska tunnen jonkin verran vetoa/kiinnostusta myös. miehiin. Suhteita on ollut molempien sukupuolien kanssa. Voisin periaatteessa olla suhteessa myös ei-binäärin kanssa.
Mutta kukin määritelköön itsensä. Viestini tarkoitus ei siis ollut haastaa omaa määritelmääsi itsestäsi, vaan kommentoida vain tuota "bi = nykykielellä pan".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teille, jotka hoette sitä, että sukupuoli selviää katsomalla housuihin. No, mitäpä jos jonkun lääketieteellisen operaation seurauksena menettäisitte genitaalinne, niin mistä tietäisitte silti olevanne sitä sukupuolta, mitä olette? Onko teistä sukupuolen kokemisessa MITÄÄN pään sisäistä, vai onko kaikki pelkkää genitaaleista/rinnasta/parrasta asian tsekkaamista? Nimittäin jos teistä sukupuoleen kuuluu myös päänsisäinen osuus, niin millä perusteella voitte sitten sanoa, että se osuus ei pätisi muiden kohdalla?
Sukupuoliriristiriita tarkoittaa juuri sitä, että se päänsisäinen kokemus omasta sukupuolesta ei vastaa sitä, mitä oma keho on. Vaikeahan sitä on käsittää ihmisen, jolla tällaista ristiriitaa ei ole, mutta kyllähän esim. moni rintasyövässä rintansa menettänyt nainen haluaa kuitenkin joko implantit tai vähintään toppaukset rintsikoihin, koska keho ei tunnu omalta ja oikeanlaiselta ilman.
Mikä tarve nykyään on oksentaa itsestään kaikki tieto ja keksiä kivoja pikku lokeroita, että olisi vain mahdollisimman spesiaali ja rohkea.. kyllä on ikävä aikaa, kun kaikki pysyivät kaapeissa omine identiteetteineen, ei oikein kuulu suomalaiseen kansanluonteeseen minkäänlainen huomioh...aus.. tuntuu hyvin masentavalta ja TEENNÄISELTÄ.
No, eiköhän ikä tostakin vaivasta paranna. Toivottavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis eikö tuo panseksuaalisuus ole sama kuin bi-seksuaalisuus?
Panseksuaali vissiin ihastuu myös transihmisiin jne.
Onhan nekin miehiä tai naisia, väärässä fyysisessä kehossa vaan?
Mikä tarve nykyään on oksentaa itsestään kaikki tieto julkisuuteen/someen ja keksiä kivoja pikku lokeroita, että olisi vain mahdollisimman spesiaali ja rohkea..
On kova ikävä aikaa, kun kaikki pysyivät omissa kaapeissa omine identiteetteineen ja pervouksineen. Ei oikein kuulu suomalaiseen kansanluonteeseen jatkuva huomioh...aus.. tuntuu hyvin ikävältä ja TEENNÄISELTÄ.
Jokainen olkoon mikä on, pitääkö se jostain setan opaskirjasta valita minkä kivan pikku identiteetin valitsee, ettei vain eksy väärään lokeroon.
Voin kertoa ikävän tosiasian, kaikki ihmiset on melko samanlaisia, vaikka jokainen kokee olevansa super erilainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Paras tähän asti on se kun jotkut väittää että voi olla samaan aikaan muunsukupuolinen ja lesbo :D hohhoijaa, jokohan nää psykoosit alkais riittää
Mitäs ihmeen vihapuhetta tämäkin nyt taas on? Eikö ihminen voikaan olla sitä mitä tuntee olevansa? Onko sillä sosiaalisella konstruktioinnilla sittenkin jotkin rajat olemassa?! Minä ainakin olen nahkaseksuaali ananaspurkki ja samalla sekä homo että lesbo ja vähän myös pan-huiluseksuaali, ja on vihapuhetta yrittäkkään kiistää tämä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis eikö tuo panseksuaalisuus ole sama kuin bi-seksuaalisuus?
Panseksuaali vissiin ihastuu myös transihmisiin jne.
Sitä tarkoitti myös biseksuaali ennen. Ei mulla ole ketään vastaan mitään, mutta termit välillä uuvuttaa.
T. Bi, eli nykykielellä pan
Eivät ole sama asia kaikkien kohdalla (nykykielellä siis). Panseksuaalille sukupuoli ei ole olennainen asia kiinnostuksessa toista ihmistä kohtaan. Biseksuaaleissa taas se voi vaihdella, kuinka paljon kiinnostus kohdistuu miehiin tai naisiin, ja toisaalta kyllä biseksuaali voi kiinnostua myös ei-binääreistä ihmisistä. Itse olen biseksuaali, mutta kiinnostukseni kohdistuu pääasiassa ja eniten naisiin - tällöin en voisi kutsua itseäni panseksuaaliksi, koska sukupuolella kuitenkin on merkitystä. En ole kuitenkaan lesbo, koska tunnen jonkin verran vetoa/kiinnostusta myös. miehiin. Suhteita on ollut molempien sukupuolien kanssa. Voisin periaatteessa olla suhteessa myös ei-binäärin kanssa.
Mutta kukin määritelköön itsensä. Viestini tarkoitus ei siis ollut haastaa omaa määritelmääsi itsestäsi, vaan kommentoida vain tuota "bi = nykykielellä pan".
Ymmärrän tämän. Oikeastaan oma suuntautumiseni on hyvin samanlainen kuin sinulla: lähinnä naisia, nonbinääriset ok.
En vain jaksa uskoa, että jokainen tulkitsija avaa bi- ja pan-käsitteitä kuvaamallasi tavalla. En tarkoita, etteikö niitä voisi ja saisi käyttää.
Minusta näin tarkka määrittely kuitenkin alkaa tuntua hiusten halkomiselta. Turhaudun ja tunnen itseni vanhaksi.
Kaikki kumppanini ovat olleet jollain tavalla two-spirit-henkisiä. Mies, jonka kanssa olin suhteessa, määritteli itsensä usein muunsukupuoliseksi — hän on kuitenkin sen ikäinen, ettei varmaan tule asian kanssa ulos yhteisölleen, eikä se ”näy päällepäin”. Naiset, joita olen rakastanut, ovat hyvin androgyynejä; sekä maskuliininen että feminiininen puoli on voimakas.
Voidaanko kuitenkaan olla varmoja, onko sukupuoli minulle tärkeä? Olenko kuitenkin pan, en bi? Ja onko sillä yhtään mitään merkitystä – rakastan kuitenkin niitä ihmisiä, joita rakastan. Olen avoimesti naispuolisen kumppanini kanssa yhdessä. Joillekuille se on liikaa, olin sitten pan, bi taikka lesbo. Olen nelikymppinen, ja silti jotkut muka avarakatseiset ystäväni vieläkin yrittävät tehdä minusta heteroa, kun en ole ”tyypillinen” lesbo. Olisin mieluiten queer, jos se sana toimisi suomeksi.
T. Se, jolle vastasit – kaikkea hyvää sinulle :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis eikö tuo panseksuaalisuus ole sama kuin bi-seksuaalisuus?
Panseksuaali vissiin ihastuu myös transihmisiin jne.
Sitä tarkoitti myös biseksuaali ennen. Ei mulla ole ketään vastaan mitään, mutta termit välillä uuvuttaa.
T. Bi, eli nykykielellä pan
Eivät ole sama asia kaikkien kohdalla (nykykielellä siis). Panseksuaalille sukupuoli ei ole olennainen asia kiinnostuksessa toista ihmistä kohtaan. Biseksuaaleissa taas se voi vaihdella, kuinka paljon kiinnostus kohdistuu miehiin tai naisiin, ja toisaalta kyllä biseksuaali voi kiinnostua myös ei-binääreistä ihmisistä. Itse olen biseksuaali, mutta kiinnostukseni kohdistuu pääasiassa ja eniten naisiin - tällöin en voisi kutsua itseäni panseksuaaliksi, koska sukupuolella kuitenkin on merkitystä. En ole kuitenkaan lesbo, koska tunnen jonkin verran vetoa/kiinnostusta myös. miehiin. Suhteita on ollut molempien sukupuolien kanssa. Voisin periaatteessa olla suhteessa myös ei-binäärin kanssa.
Mutta kukin määritelköön itsensä. Viestini tarkoitus ei siis ollut haastaa omaa määritelmääsi itsestäsi, vaan kommentoida vain tuota "bi = nykykielellä pan".
Ymmärrän tämän. Oikeastaan oma suuntautumiseni on hyvin samanlainen kuin sinulla: lähinnä naisia, nonbinääriset ok.
En vain jaksa uskoa, että jokainen tulkitsija avaa bi- ja pan-käsitteitä kuvaamallasi tavalla. En tarkoita, etteikö niitä voisi ja saisi käyttää.
Minusta näin tarkka määrittely kuitenkin alkaa tuntua hiusten halkomiselta. Turhaudun ja tunnen itseni vanhaksi.
Kaikki kumppanini ovat olleet jollain tavalla two-spirit-henkisiä. Mies, jonka kanssa olin suhteessa, määritteli itsensä usein muunsukupuoliseksi — hän on kuitenkin sen ikäinen, ettei varmaan tule asian kanssa ulos yhteisölleen, eikä se ”näy päällepäin”. Naiset, joita olen rakastanut, ovat hyvin androgyynejä; sekä maskuliininen että feminiininen puoli on voimakas.
Voidaanko kuitenkaan olla varmoja, onko sukupuoli minulle tärkeä? Olenko kuitenkin pan, en bi? Ja onko sillä yhtään mitään merkitystä – rakastan kuitenkin niitä ihmisiä, joita rakastan. Olen avoimesti naispuolisen kumppanini kanssa yhdessä. Joillekuille se on liikaa, olin sitten pan, bi taikka lesbo. Olen nelikymppinen, ja silti jotkut muka avarakatseiset ystäväni vieläkin yrittävät tehdä minusta heteroa, kun en ole ”tyypillinen” lesbo. Olisin mieluiten queer, jos se sana toimisi suomeksi.
T. Se, jolle vastasit – kaikkea hyvää sinulle :)
Tajuan, itselläni vähän sama - minäkin ehkä mieluummin käyttäisin itsestäni vain termiä queer, ja koen kyllä välillä itsekin itseni "vanhaksi" termiviidakossa. Ja ehkä just keskusteluissa niiden kanssa, jotka eivät ole sateenkaarikäsitteistön kanssa tekemisissä, terminologia tekee asiat sekavaksi ja hämmentää. Itse yleensä en edes käytä niitä, vaan sanon vaan jotain että "no enemmän tykkään naisista, ehkä jonkin verran miehistä" :D Ja suhteissahan tosiaan on kyse just tuosta, mitä sanoit - haluaa olla juuri sen ihmisen kanssa jota rakastaa, ja se menee kaiken määrittelyn yläpuolelle.
Kaikkea hyvää myös :)
Minusta tämä keskustelu todistaa sen miten tärkeää on että tälläiset ihmiset antavat äänensä kuulua. Kaikkea hyvää Kuulle. Jutun luettuani ymmärrän muunsukupuolisia hieman paremmin kun oli tosi maanläheinen tyyppi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onkohan hänellä edes mitään kumppania
Mun lapset seuraa häntä näköjään instagramissa
Huomionhakuinen bipo lesbo, joka haluaa sokeerata ihmisiä. Ta - daa, olkaa niin hyvät.
Vierailija kirjoitti:
pulutossu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
pulutossu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmisiä ärsyttää, että nainen biologisesti ei näyttäisi perinteisesti käsitetyltä naiselta (pukeutumiseltaan, hiuksiltaan, meikkaamiseltaan yms.), ja taas biologinen mies, ei näyttäisikään perinteisesti ulkoisesti käsitetyltä mieheltä (vaatteet yms.) ? Mikä siinä ärsyttää niin paljon, että miesten on pukeuduttava kuin miehet ja naisten kuin naiset, ja muu on tyrmistystä?
Näitä "muusukupuolisia" ja "transsukupuolisia"han se tuntuu eniten ärsyttävän, kun pitää itselle fantasioida joku uusi sukupuoli että voi pukeutua miten haluaa.
Aika umpimielistä sakkia. Miksei esim mies voisi meikata tai pukea mekkoa, välttämättä itseään naiseksi, kun ei ole nainen? Aika säälittävää raukkamaisuutta ettei uskalla sanoa itseään mieheksi.
Kehodysforia on vakava asia. Otetaan nyt vaikka puolisoni, joka 38 vuotta eli naisen kehossa inhoten jokaista siihen liittyvää piirrettä; rintoja, karvattomuutta, korkeaa ääntä, vaginaa, kuukautisia, kaikki se muistutti häntä siitä että hän on syntynyt väärään kehoon. Jo pienestä lapsesta hän oli sanonut äidilleen, että hänelle on vahingossa tehty tytön vartalo vaikka hän on poika. Suihkussa hän kävi silmät kiinni, vaatteet valitsi peittävyyden mukaan, rinnat litisti liiveillä mahdollisimman tasaisiksi. Eihän tuo tervettä ole millään lailla ja jos hän olisi uskaltanut mennä hoitoihin heti kun mahdollista, hänen ei olisi vuosia tarvinnut kärsiä siitä. Ei siihen olisi auttanut pelkästään todeta että hei, olet vain maskuliininen nainen.
Cry me a river.
Se nyt on vaan semmonen juttu että sukupuoli on syntymäominaisuus, eikä se voi olla "väärä".
Kirjoituksesi kuulostaa omituiselta muutenkin, kyllä naisella on esim ihokarvoja.Ei sukupuoli kosmeettisilla silpomisilla edes miksikään muutu, saati hormonien popsinnalla.
No johan on. Ymmärrät varmaan, että hormoneilla ja "silpomisella" ulkonäkö muuttuu kuitenkin enemmän siihen suuntaan, mitä henkinen sukupuoli vastaa. Ja "se nyt vaan on semmonen juttu" että sinä et päätä voiko sukupuoli olla väärä toiselle ihmiselle, sen määrittää hän itse.
Ja mitä ihokarvoihin tulee: senkin ehkä ymmärrät, että miehen ihokarvoitus tyypillisesti on hieman erilainen kuin naisilla yleisesti.Ai nyt on jo henkinenkin sukupuoli. 😂
Anna kun arvaamaton, jos tyttö haluaa ajella siilitukan ja pelata jääkiekkoa, se on "henkisesti poika", jos poika haluaa meikata ja tanssia, se on "henkisesti tyttö".Te sateenkaarihörhöt olette suoraan keskiajalta sukupuolirooleinenne.
Mikään asia ei teidän toiminnalla parane, pidätte vain yllä vanhakantaisia sukupuolirooleja, ette anna poikien ja tyttöjen olla omia itsejään.
Henkinen sukupuoli on viime aikoina ihan yleisessä käytössä ollut käsite joka mielestäni kuvaa juurikin sitä, miksikä ihminen itsensä oikeasti tuntee. Ymmärrän täysin ajatusmaailmasi, mutta en ole samaa mieltä kanssasi.
Vierailija kirjoitti:
pulutossu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
pulutossu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmisiä ärsyttää, että nainen biologisesti ei näyttäisi perinteisesti käsitetyltä naiselta (pukeutumiseltaan, hiuksiltaan, meikkaamiseltaan yms.), ja taas biologinen mies, ei näyttäisikään perinteisesti ulkoisesti käsitetyltä mieheltä (vaatteet yms.) ? Mikä siinä ärsyttää niin paljon, että miesten on pukeuduttava kuin miehet ja naisten kuin naiset, ja muu on tyrmistystä?
Näitä "muusukupuolisia" ja "transsukupuolisia"han se tuntuu eniten ärsyttävän, kun pitää itselle fantasioida joku uusi sukupuoli että voi pukeutua miten haluaa.
Aika umpimielistä sakkia. Miksei esim mies voisi meikata tai pukea mekkoa, välttämättä itseään naiseksi, kun ei ole nainen? Aika säälittävää raukkamaisuutta ettei uskalla sanoa itseään mieheksi.
Kehodysforia on vakava asia. Otetaan nyt vaikka puolisoni, joka 38 vuotta eli naisen kehossa inhoten jokaista siihen liittyvää piirrettä; rintoja, karvattomuutta, korkeaa ääntä, vaginaa, kuukautisia, kaikki se muistutti häntä siitä että hän on syntynyt väärään kehoon. Jo pienestä lapsesta hän oli sanonut äidilleen, että hänelle on vahingossa tehty tytön vartalo vaikka hän on poika. Suihkussa hän kävi silmät kiinni, vaatteet valitsi peittävyyden mukaan, rinnat litisti liiveillä mahdollisimman tasaisiksi. Eihän tuo tervettä ole millään lailla ja jos hän olisi uskaltanut mennä hoitoihin heti kun mahdollista, hänen ei olisi vuosia tarvinnut kärsiä siitä. Ei siihen olisi auttanut pelkästään todeta että hei, olet vain maskuliininen nainen.
Cry me a river.
Se nyt on vaan semmonen juttu että sukupuoli on syntymäominaisuus, eikä se voi olla "väärä".
Kirjoituksesi kuulostaa omituiselta muutenkin, kyllä naisella on esim ihokarvoja.Ei sukupuoli kosmeettisilla silpomisilla edes miksikään muutu, saati hormonien popsinnalla.
No johan on. Ymmärrät varmaan, että hormoneilla ja "silpomisella" ulkonäkö muuttuu kuitenkin enemmän siihen suuntaan, mitä henkinen sukupuoli vastaa. Ja "se nyt vaan on semmonen juttu" että sinä et päätä voiko sukupuoli olla väärä toiselle ihmiselle, sen määrittää hän itse.
Ja mitä ihokarvoihin tulee: senkin ehkä ymmärrät, että miehen ihokarvoitus tyypillisesti on hieman erilainen kuin naisilla yleisesti.Kannattaisi senverran sivistää itseään biologisilla faktoilla, että tietäisi edes senverran, ettei sukupuolta itse päätetä tai määritellä. Se on syntymäominaisuus, aivan kuin pituus, ihon väri jne.
Miten itsestäänselvintä elämän faktaa pitää toistella suomalaisille ihmisille, ei voi olla todellista edes. Ihan kuin kehitysmaalaiselle selittäisi mikä on wc.
Missä säkissä te ihmiset olette eläneet, vai onko se ollutkin sateenkaarenvärinen kupla, jossa faktoilla ei ole mitään väliä?
Totuus on se, sanokoon suv akit mitä tahansa.
Että maailmaan syntyy VAIN tyttöjä ja poikia.
Ihan mie lisairaaksi on mennyt tämä touhu.
Ennenkaikkea nykyaikana pitää SU VAITA ihan ja aivan KAIKKEA. Okset tavaa.
Pian on ihan normaalia nus saista koiransa kanssa. Tuntea olevansa koira. Pan na äitiään jne.
Ei jumalau ta kun on sai ras maailma.
Huokaus. Että nyt väkisin pitää keksiä nimityksiä ja änkeä ihmisiä muotteihin.