Kuinka monta "kemiaa" ja oikeaa kolahdusta ootte kokeneet elämänne aikana?

Lievempiä kolahduksia on tapahtunut muutamia. Yhden tällaisen kanssa olen nyt ollut 15 vuotta yhdessä, vaikka ei enää kolahtele. Yks mieleenjäänyt voimakas kolahdus oli Elisan asiakaspalvelijan kanssa. Olin itse ehkä 33 ja tämä mies ehkä viisi vuotta nuorempi. Vaivauduin konttorille asti soittamisen sijaan, koska mulla on useampaa asiaa hoidettavana. Olin saanut jonkun jättimäisen laskun minkä halusin selvittää et mistä tämä johtui, halusin vaihtaa liittymää ja vielä jotain muuta. En oikein osaa selittää mitä tässä tapahtui, jotenkin kaikki vaan natsasi tämän henkilön kanssa ja tulimme tosi hyvin juttuun. Enkä tarkoita mitään lipevää flirttiä tms, vaan sellaista tietynlaista yhteneväisyyttä huumorissa ja tavassa ilmaista asioita. Asiat tuli hoidettua ehkä 15 min aikana, kiitin häntä ja molemmat olimme sitten jotenkin täysin hämillään et tässäkö tämä nyt oli. Molemmat nousivat hiljaa ylös ja mies nosti heilautti hieman kättään ja sanoi mulle vaisusti "Että hei nyt sitten vaan." Ja minä heilautin myös kättäni ja lähdin liikkeestä pois.

Kerran. Tuossahan tuo sohvalla pieree 10 vuoden jälkeenkin.

Sanoisin että kolme kertaa. Ensimmäinen oli nuoruuden poikaystäväni ikävuosina 16-20v. Toinen oli minua 6 vuotta vanhempi mies, tapailtiin 3 vuotta. Ei koskaan alettu seurustella virallisesti lähes 500km välimatkan vuoksi. Kolmas on nykyinen avopuolisoni, yhteistä taivalta 6 vuotta takana.

N30

Mulla on kolahtanut kerran, ja lujaa. Olen äärettömän kiitollinen, että sain sen kokea. Olin kolme vuosikymmentä sitten sinkkuna ollessani työreissulla etelä-Euroopassa suuressa kaupungissa, kuten hänkin toisesta Pohjoismaasta. Se tunne, kun katseemme kohtasivat, oli uskomattoman upea.

Henki salpautui, maailmassa ei ollut muita kuin me kaksi. Hän luuli minua paikalliseksi tytöksi. Minähän tajusin heti, että tuo vaalea, pitkä mies on viikinkien sukua. Me oltiin omassa pienessä kuplassamme ja kummankin työkaverit tajusivat häipyä muualle. Vaihdoimme illan päätteeksi yhden intohimoisen suudelman. Ja sen aikana ymmärsin kaikki ne siirappiromaanien yltiöromanttiset tekstit. Aivan mieletöntä! Sellaiseen transsiin en ole päässyt koskaan kenenkään muun kanssa. En edes aviomieheni. Ja kaipaan tuota viikinkiäni joka ikinen päivä. Se yhteenkuuluvuuden, kotiin tulon tunne hänen sylissään oli niin ihmeellinen.

Kyynikkona mietin, että jos oltaisiin päädytty yhteen hänen kanssaan, niin aivan p***a tyyppi olisi varmaan ollut kuitenkin :D.

en yhtäkään. moni luulee kokevansakemiaa, jota se ei todellisuudessa ole.

Mehän puhumme nyt siis tyrmäystipoista, eikö totta??

Up

Yhden kerran, se ei johtanut yhtään mihinkään. Mutta häntä en ole vieläkään unohtanut, vaikka aikaa on kulunut jo neljä vuotta. Useampaa fyysistä kemiaa olen kokenut, mutta ovat olleet pelkästään suurta seksuaalista kiinnostusta, eivätkä kiinnostaneet sen enempää. Olen 34 vuotias. 

Vain kerran

sori mutta kellään teistä ei ole ollut aitoa kemiaa. jos sellainen on niin silloin se pysyy kuolemaan asti.

te lampaat menette suhteeseen kenen kanssa tahansa ja luulette sitä suureksi rakkaustarinaksi. viikon parin päästä eroa tai vuosia onnettomassa liitossa.

No mä ooon 15 vuotta istunu tässsä paikallaan.

Mulla on ollut kolme parisuhdetta. Näin kun jälkeenpäin miettii, niin kaksi niistä oli kemian lisäksi henkisiä "kolahduksia". Yksi taas enemmänkin fyysistä kemiaa ilman samanlaista henkistä yhteyttä.

Ehkä 4, joista pidempi suhde 2 kanssa. Nämä 2 muuta olivat sellaisia tavoittelemattomia. Yksi oli Neumann joskus 90-luvun alussa ja toinen oli tekniikan tohtori, jolla ei koskaan tiettävästi ollut suhdetta, tai ei koskaan niistä sanaakaan puhunut. Minä taasen olisin tyytynyt jopa pelkkään peittokivaan, kunhan olisin vain saanut kosketella sitä Jumalan ihmettä. Vuosi "treffattiin", mutta emme koskaan edes pussanneet. En koskaan uskaltanut tehdä aloitetta. Lämmöllä yhä häntä muistelen. 

Kerran minulta on ns. viety jalat alta, mutta ei siitä mitään kestävää seurannut.

Auts, laskeskelin että kolmisenkymmentä ainakin ollut ja olen menopaussissa. Silti vielä viime viikonloppuna kolahti lärvin eteen Mies isolla M:llä.

Olen parisuhteessa ja tottakai mieheni kanssa siinä tapahtumassa. Miehelleni tämä sitten oli kehunut minua ja sanonut, että se olisi varmaan mahtavaa minun kanssani.

Luojan kiitos, en aiheuttanut mustasukkaisuutta, en lähtenyt liiemmin flirttailemaan tai antanut vietille periksi. Mieheni oli hieman mustis, mutta en itse antanut siihen aihetta. Nuorempana olin vähän liiankin vapaamielinen. "You look like a lot of fun" soi päässä ja estot saattoi unohtua... ja seurasi parisuhderiitoja. Harvoin tosin petin. Nuo ihastumiset kuuluivat sinkkuaikoihin.

Olen kyllä ihmetellyt, että milloin se se_suaalisuus tai vetovoima katoaa. Miksi tällaisia kohtaamisia ja kolahduksia edelleen tulee. Enhän enää voi luonnollisesti edes saada lapsia.

Mielestäni silti nämä tapahtumat ovat aina ihania, kunhan ei lähde mokaamaan.

Aika monen kanssa, mutten ala luettelemaan kun saisin vain alapeukkuja. Ei jokaisen vastaantulevan miehen kanssa tietenkään eikä edes jokaisen, jonka kanssa olen tapaillut. Mutta aika monen kanssa on kipinöinyt ja on tuntunut "siltä oikealta" hyvin vahvasti. Tulen vaan juttuun aika monenlaisten kanssa, livenä, en av:ssa, ja ehkä koska olen yh-isän kasvattama ja sosialisoima löytyy miesten kanssa helposti sama aaltopituus ja yhteinen sävel. Olen kohtalaisen nuori, kysyttiinkö?

Yhden kerran olen välittömästi erään miehen ensikertaa tavatessani tuntenut että meilläpä synkkaa hyvin. Hän soitteli pari kertaa perään, mutta molemmat olimme parisuhteessa, pieniä lapsia yms. niin ei se niin vahvaa tunnetta ollut, että kaikkea olisi lähdetty sotkemaan. Mutta ei silloinkaan ollut mitään jalat alta tunnetta tai sellaista kipinöintiä. Eli en varmaan ole koskaan kokenut mitään täydellistä kolahtamista.

Parin naispuoleisen ystävän kanssa on kyllä ystävyys kolahtanut heti. Parikymppisenä aloitin eräässä opinahjossa hiukan myöhemmin kuin muut, koska pääsin varapaikalta sisään. Istuin erään tytön viereen ja heti kun toisiamme katsottiin tajuttiin että nyt tulee kivaa. Ja hyviä ystäviä ollaan edelleen 25 vuoden jälkeen. Ja vastaavasti erään työkaverin kanssa synkkasi samantien, ystävyys jatkuu vaikka työkaveruus kesti vain vajaan vuoden.

N 45

En ole kokenut koskaan. En kai oikein usko tuollaiseen... Silti on tosi mukava avioliitto :)

N37

Mä en usko, että näillä kolahduksilla on oikeastaan mitään tekemistä avioliittojen tai suhteiden kanssa, niin randomilla ne on ainakin mulle tullut. TAi siis voi olla tekemistä, jos on sellanen tilanne, että juttu pääsee jatkumaan tai edes tapaaminen toistuu, mutta mulla ei ole ollut tällaista onnea, kun olen aina itse ollut pitkässä liitossa.

Mieheni ei ole tällainen kolahdus ollut koskaan, mikä vähän harmittaa.

Kuudesti, joista neljä romanttisessa mielessä mieheen ja kaksi platonisessa mielessä naiseen (olen heteronainen).

Ensimmäinen (mieheen) johti vuosien ihastumisleikkiin ja pitkään ystävyyteen.

Toinen (naiseen) johti todella symbioottiseen ystävyyteen, joka sittemmin hiipui.

Kolmas (mieheen) johti todella kiihkeään mutta myös rankkaan ja repivään parisuhteeseen, joka ei kestänyt kuin vuoden, mutta jonka muistan ikuisesti.

Neljäs (naiseen) johti sydänystävyyteen, joka jatkuu yhä.

Viides (mieheen) johti turvalliseen parisuhteeseen ja avioliittoon joka jatkuu yhä.

Kuudes (mieheen) ei johtanut mihinkään, sillä olin naimisissa. Katkaisin välit ettei kiusaus kävisi liian kovaksi.