Kuinka monta "kemiaa" ja oikeaa kolahdusta ootte kokeneet elämänne aikana?

Kolme isoa kolahdusta ja ikää noin 50v. Kaikista kolahduksista tullut salasuhde. Yksi oman avioliiton aikana, mutta siihen liittyi vain juttelua ja "aviorikoksena" suutelua. Sitten kaksi omana sinkkuaikana - näissä suhteissa mies ollut varattu tahollaan. Näihin kahteen on sitten liittynyt seksiäkin.

Kaksi, ikää 45. 

Kaksi kertaa (ikää 45). Ensimmäisessä tapauksessa mies ei ollut minusta ollenkaan kiinnostunut. Toisella kerrallakaan ei oikeastaan, mutta sain tyrkytettyä itseni ensin ystäväksi ja sitten petiinkin ja tuli siitä vuoden mittainen on-off suhde.

Kaksi. Toisen kanssa olen naimisissa ja toinen tuli vastaan työpaikalla. Se oli aivan käsittämätön tilanne meille molemmille. Miten voi joku vetää puoleensa vahvasti kuin magneetti rautaa? Onneksi emme kumpikaan lähteneet ruokkimaan sitä tunnetta. Se olisi johtanut vain ongelmiin. Onneksi tämä toinen sitten otti uusia suuntia elämäänsä ja lähti muualle töihin.

Kaksi, oli sellainen maailman pysäyttävä kokemus kumpikin noista. Katse riitti, ja oli myös hyvin vahva fyysinen vetovoima. 

Ensimmäisen sain puolisokseni. Hän osoittautui luonnevikaiseksi mätäpaiseeksi. Irrottautuminen oli tuskallista ja hyvin vaikeaa. Tupakastakin vierottauduin helpommin.

Toista en saanut omakseni. Toinen nainen kaappasi hänet "vahinko"raskaudellaan, ja hän päätti olla isä lapselleen. Muuttivat toiselle puolelle maata.

Nykyisen miehen kanssa ei ole ollut mitään kolahdusta. On vain sellainen lämmin kaverisuhde, jossa on jonkinlaista fyysistä vetovoimaa sen verran, että saa paineita purettua. Hyvin tämä elämä näinkin menee. On elämänkumppani, yhteinen iso koti ja lapsi. Kieltämättä kaipaan joskus sitä väkivahvaa intohimoa. Joskus näen unta siitä, ja herätessä tuntuu kuin tukehtuisin.

0 molemminpuolista, muutaman vahvaa yksipuolista ihastusta, jossa mies ei kiinnostunut minusta.

Ikäni 43.

En yhden ainoaa, ja ikää on 44v.

Kaksi: ensirakkauteni ja eräs entinen työkaverini.

Kolme isoa kolahdusta, siis sellaista hetkeä, kun jalat on menneet alta ja toista on jäänyt tyhmänä tuijottamaan silmiään uskomatta. Paremmin tutustuessa kemiaa ei kuitenkaan ole koskaan ollut, aina jokin tekijä on latistanut fiilikset. Siinä ne sähköt on sitten vähitellen kaikonneet.

Sitten se yksi, joka ei sinänsä nimenomaisesti kolauttanut, vaan jota katsoessa tuli jokin käsittämätön tuttuuden tunne. Ei hermostusta, perhosia tai puuroutunutta aivotoimintaa, vaan välitön heltyminen ja kokemus täysin erilaisesta yhteydestä kuin muiden kanssa. Minulle tämä on ollut se ainoa varsinainen kemia, jonka olen toisen kanssa jakanut.

N40

Varmaan vain kerran, sillä lailla, että ei ollut pelkkää seksuaalista vetovoimaa, vaan jotain enemmän. Tuntui että kaikki ympäriltä katosi ja mielen ja koko kehon valtasi oudon lämmin ja pehmeä olo. Jotenkin tuntui, että se toinen on sama kuin minä, tai puuttuva osa minää. Tai jotain. Outoa, varsinkin kun se tapahtui arkisesti linja-autossa keskellä päivää. Olisi kiva saada kokea sama vielä joskus, vaikka mitään enempää ei tapahtuisikaan.

Riippuu niin paljon siitä, millaista kemiaa ja kolahdusta tarkoitetaan. Mutta niitä on korkeintaan muutama.

Olenko ainoa, jolle tämä kaikki on täysin hebreaa?

Joo, kyllä tunnen eri syistä vetoa ihmisiin. Joidenkin kanssa temperamentti ja tapa olla vuorovaikutuksessa on yhteneväistä. Joidenkin kanssa arvomaailmat kohtaavat.

Ei ole mystistä kemiaa, ei kolahdusta, ei tähtiä oikeissa asennoissa.

Kerran. Tasan kerran. Olin 16v, en ikinä ollut seurustellut, enkä osannut lähestyä poikia, joten eihän siitä mitään tullut. Nyt 25v. Toivon kovasti, että kokisin sen tunteen vielä joskus.

Eikö sulle oikeesti ole koskaan käynyt niin, että vahingossa katsot jotain tuntematonta silmiin ja heti lyö salamat ja henki salpautuu? Siinä ei tiedetä arvomaailmoista eikä oikein vuorovaikutuksestakaan mitään, veikkaan että se on hormonaalista ja näköjään joiltakin tämä hormooni puuttu.

Vierailija kirjoitti:

Olenko ainoa, jolle tämä kaikki on täysin hebreaa?

Joo, kyllä tunnen eri syistä vetoa ihmisiin. Joidenkin kanssa temperamentti ja tapa olla vuorovaikutuksessa on yhteneväistä. Joidenkin kanssa arvomaailmat kohtaavat.

Ei ole mystistä kemiaa, ei kolahdusta, ei tähtiä oikeissa asennoissa.

Oottele rauhassa, ehkä se vielä osuu kohdalle. Vai oletko sitä mieltä että sulla pitäisi olla oikeus määrätä ettei kenelläkään muullakaan saa olla kun et itse tunnista ilmiötä? Onko tuo nyt loogista tai kohtuullista? Vähän rivien välistä haiskahtaa siltä.

3, olen nelikymppinen.

Ensimmäinen oli ensimmäinen oikea aikuisiän poikaystäväni parikymppisenä. Hänet nähdessäni tiesin, että päädymme yhteen, myös hän oli kommentoinut kaverilleen samoin. Suhde kesti vain 3kk, toipuminen varmasti ainakin 3 vuotta. Eron jälkeen elämämme ovat kulkeneet rinnakkain hyvin samoin, molemmat aloitimme esim. musiikkiharrastuksen samaan aikaan toisistamme tietämättä. Jollain tasolla uskon polkumme vielä päätyvän yhteen myöhemmin elämässämme.

Toinen oli opiskeluissa tapaamani mies. Hän istui jo kavereitteni kanssa pöydässä, johon menin myös. Klassisesti polvet notkahtivat, kun katseemme kohtasivat. Eikä kyseessä ollut mikään ulkonäköjuttu, hän vain tuntui heti "kodilta". Tulimme välittömästi hyvin toimeen ja esim. seuraamme yhä toisiamme 7 vuoden jälkeen instassa tiiviisti, mutta suhdetta tuosta ei tullut eikä tule.

Viimeisin oli uusi työkaveri viime syksynä. Hänen kohdallaan koin myös hyvin vahvan tuttuuden tunteen saman tien, tuli tunne että tässä hän on, se jota olen odottanut. Tunne on molemminpuolinen ainakin jossain määrin, hänkin hakeutuu seuraani poikkeuksellisen paljon ja fyysinen läheisyytemme on ihan nolottavan selvää. Voimme esim. täysin luontevasti seistä niin lähekkäin, että koskemme toisiamme jollain kehon osalla. Olemme varattuja molemmat, joten nähtäväksi jää, johtaako tämä juttu johonkin.

Oma mieheni on ihana ja minulle sopiva monin tavoin, mutta hän ei tavatessamme kolahtanut näin. Hän ennemminkin osoittautui vähitellen juuri sopivaksi. Olimme jo yhdessä näiden kahden viimeisen kolahduksen aikana. En tiedä miksi joku kolahtaa, en toivo tai tilaa näitä.

2,eikä kummankaan kanssa parisuhdetta.

Vain kerran olen tavannut miehen joka oli minusta yhtä kiinnostunut kuin minä hänestä. Ja siis näytti sen. Kuitenkin molemmat olimme myös epävarmoja. Sanoisin, että kemia oli täydellistä. Eli molemmat tiesivät, että toinen on kiinnostunut, mutta samalla molemmilla oli se ihan pieni epävarmuus :D

Vierailija kirjoitti:

2,eikä kummankaan kanssa parisuhdetta.

Ja mulla ikää siis yli 40. Toisen kohtasin jo yläasteella, toisen kanssa tiietty toisemme parikymmentä vuotta mutta jostain syystä nyt vasta on tutustuttu kunnolla.

Yksi oli vaan tuntematon kassahenkilö, mutta kolahdus oli kovin vahva, molemminpuolinen ja niin ilmiselvä, että jopa mukana ollut aviomieheni huomasi sen.

XDDDDDDDDD