Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mistä se kemia ja kipinä kahden ihmisen välillä syntyy?
19.01.2020 |
Ihmettelen, kun en ole koskaan kokenut vastavuoroista kemiaa ja kipinää. Jos minä tunnen sen, mies ei. Voiko omalla käytöksellään vaikuttaa siihen?
Kommentit (47)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se kemia voi syttyä sellaisenkin miehen kanssa, jota kohtaan et itse heti tunne vetoa. Olet vain tottunut jahtaamaan miehiä, joita et kiinnosta, koska itselläsi on jokin tunnelukko, trauma, lapsuudesta saatu malli tms. Etkä siksi anna mahdollisuutta miehille, jotka eivät heti sytytä sinua. Siitä voi kyllä opetella pois. Silloin on paremmat mahdollisuudet saada hyvä, tasapainoinen suhde.
Tulihan tänne avautumaan se yksikin mies joka oli tyytynyt. Kyseisen avautumisen jälkeen päätin etten tee samaa virhettä.
En ole mies enkä varsinaisesti kannata epäsopivaan tyyppiin tyytymistäkään, mutta kyllä monella naisella on ongelmana se, että halutaan jahdata miehiä, jotka eivät selvästikään ole kiinnostuneita naisesta, ihastutaan mielikuvaan ja kuvitellaan sitten, että jotain kemiaa on.
Yleensä tässä taustalla on itsetunto-ongelmia ja muutakin huonoa ajatusmallia.
Joskus se kemia tai kiinnostus voi oikeasti tulla viiveellä.
30-60-luvulla ajateltiin juurikin noin. Siitä onkin tuloksena toisiaan pakenevat vanhukset tai myöhemmällä iällä aikaansaadut erot. Tällaisia pareja on tullut nähtyä jotka eivät enää ole vanhemmalla iällä viitsineet erota. Antoivat kehoituksen ottaa itseään miellyttävä puoliso eikä vain jotakuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkuun se on ehkä tunne että voi olla rennosti, jutella kaikenlaista. Sitten kun kosketus tulee oikeaan aikaan, paikkaan ja oikealla intensiteetillä, ihmiseen hullaantuu, vaikka ulkonäkö ei olisikaan viimeisenpäälle.
Vierailija kirjoitti:
Se on raha naisten kielelle käännettynä.
Tunnen montakin hyvin rikasta miestä ja heidän kanssaan ei monikaan nainen kyllä ole kokenut ”kemiaa”. Se, että jollakin miljonäärillä on hyvät sosiaaliset taidot ja itsetunto kunnossa ei tarkoita että se raha on se pääasia. Sitähän et vain tietenkään voi myöntää, koska sitten joutuisit toteamaan että vika onkin jossain muualla kuin tilipussissasi.
Vierailija kirjoitti:
Ulkonäkö miellyttää molempia mut ei siinä kaikki. Se vaatii myös että kumpaakin miellyttää toisen olemus ja eleet sekä myös tuoksu, feromoneilla tekemistä asian kanssa.
Ulkonäkö on melkeinpä ehkä se millä on vähiten merkitystä, koska ihan järjetöntä kemiaa ja kipinöintiä voi tuntea ihmiseen joka ei ulkonäöllisesti edes ole oman maun mukainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se kemia voi syttyä sellaisenkin miehen kanssa, jota kohtaan et itse heti tunne vetoa. Olet vain tottunut jahtaamaan miehiä, joita et kiinnosta, koska itselläsi on jokin tunnelukko, trauma, lapsuudesta saatu malli tms. Etkä siksi anna mahdollisuutta miehille, jotka eivät heti sytytä sinua. Siitä voi kyllä opetella pois. Silloin on paremmat mahdollisuudet saada hyvä, tasapainoinen suhde.
Tulihan tänne avautumaan se yksikin mies joka oli tyytynyt. Kyseisen avautumisen jälkeen päätin etten tee samaa virhettä.
En ole mies enkä varsinaisesti kannata epäsopivaan tyyppiin tyytymistäkään, mutta kyllä monella naisella on ongelmana se, että halutaan jahdata miehiä, jotka eivät selvästikään ole kiinnostuneita naisesta, ihastutaan mielikuvaan ja kuvitellaan sitten, että jotain kemiaa on.
Yleensä tässä taustalla on itsetunto-ongelmia ja muutakin huonoa ajatusmallia.
Joskus se kemia tai kiinnostus voi oikeasti tulla viiveellä.
30-60-luvulla ajateltiin juurikin noin. Siitä onkin tuloksena toisiaan pakenevat vanhukset tai myöhemmällä iällä aikaansaadut erot. Tällaisia pareja on tullut nähtyä jotka eivät enää ole vanhemmalla iällä viitsineet erota. Antoivat kehoituksen ottaa itseään miellyttävä puoliso eikä vain jotakuta.
En tarkoittanut tuota, ja tuntuu, että haluat tahallasi ymmärtää väärin, koska aihe aiheuttaa niin vahvoja tunteita. Vääristelet sanojani. Sanoin, etten kannata huonoon tyyppiin tyytymistä.
Se, että nainen kuvittelee jotain kemiaa olevan esim. sellaisen miehen kanssa, joka ei halua naista tai haluaa naisesta vain sänkyseuraa ja sitten jää vielä roikkumaan tällaisen miehen perään, nimenomaan kertoo siitä, ettei naisella ole hyvä itsetunto eikä hän uskalla vaatia parasta.
Ap nimenomaan sanoi, ettei ole koskaan tuntenut molemminpuolista kemiaa kenenkään kanssa. Se on "huono" merkki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se kemia voi syttyä sellaisenkin miehen kanssa, jota kohtaan et itse heti tunne vetoa. Olet vain tottunut jahtaamaan miehiä, joita et kiinnosta, koska itselläsi on jokin tunnelukko, trauma, lapsuudesta saatu malli tms. Etkä siksi anna mahdollisuutta miehille, jotka eivät heti sytytä sinua. Siitä voi kyllä opetella pois. Silloin on paremmat mahdollisuudet saada hyvä, tasapainoinen suhde.
Tulihan tänne avautumaan se yksikin mies joka oli tyytynyt. Kyseisen avautumisen jälkeen päätin etten tee samaa virhettä.
En ole mies enkä varsinaisesti kannata epäsopivaan tyyppiin tyytymistäkään, mutta kyllä monella naisella on ongelmana se, että halutaan jahdata miehiä, jotka eivät selvästikään ole kiinnostuneita naisesta, ihastutaan mielikuvaan ja kuvitellaan sitten, että jotain kemiaa on.
Yleensä tässä taustalla on itsetunto-ongelmia ja muutakin huonoa ajatusmallia.
Joskus se kemia tai kiinnostus voi oikeasti tulla viiveellä.
30-60-luvulla ajateltiin juurikin noin. Siitä onkin tuloksena toisiaan pakenevat vanhukset tai myöhemmällä iällä aikaansaadut erot. Tällaisia pareja on tullut nähtyä jotka eivät enää ole vanhemmalla iällä viitsineet erota. Antoivat kehoituksen ottaa itseään miellyttävä puoliso eikä vain jotakuta.
En tarkoittanut tuota, ja tuntuu, että haluat tahallasi ymmärtää väärin, koska aihe aiheuttaa niin vahvoja tunteita. Vääristelet sanojani. Sanoin, etten kannata huonoon tyyppiin tyytymistä.
Se, että nainen kuvittelee jotain kemiaa olevan esim. sellaisen miehen kanssa, joka ei halua naista tai haluaa naisesta vain sänkyseuraa ja sitten jää vielä roikkumaan tällaisen miehen perään, nimenomaan kertoo siitä, ettei naisella ole hyvä itsetunto eikä hän uskalla vaatia parasta.
Ap nimenomaan sanoi, ettei ole koskaan tuntenut molemminpuolista kemiaa kenenkään kanssa. Se on "huono" merkki.
Miesten kielellä toi olisi jo tyytymistä. Mua vaan suoraansanottuna ärsyttää ettei saisi olla mieluiten yksin saati odottaa parempaa. Mitä se kenellekään kuuluu mitä kukin jahtaa? Kunhan ovat molemmat aikuisia niin asia on OK.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se kemia voi syttyä sellaisenkin miehen kanssa, jota kohtaan et itse heti tunne vetoa. Olet vain tottunut jahtaamaan miehiä, joita et kiinnosta, koska itselläsi on jokin tunnelukko, trauma, lapsuudesta saatu malli tms. Etkä siksi anna mahdollisuutta miehille, jotka eivät heti sytytä sinua. Siitä voi kyllä opetella pois. Silloin on paremmat mahdollisuudet saada hyvä, tasapainoinen suhde.
Tulihan tänne avautumaan se yksikin mies joka oli tyytynyt. Kyseisen avautumisen jälkeen päätin etten tee samaa virhettä.
En ole mies enkä varsinaisesti kannata epäsopivaan tyyppiin tyytymistäkään, mutta kyllä monella naisella on ongelmana se, että halutaan jahdata miehiä, jotka eivät selvästikään ole kiinnostuneita naisesta, ihastutaan mielikuvaan ja kuvitellaan sitten, että jotain kemiaa on.
Yleensä tässä taustalla on itsetunto-ongelmia ja muutakin huonoa ajatusmallia.
Joskus se kemia tai kiinnostus voi oikeasti tulla viiveellä.
30-60-luvulla ajateltiin juurikin noin. Siitä onkin tuloksena toisiaan pakenevat vanhukset tai myöhemmällä iällä aikaansaadut erot. Tällaisia pareja on tullut nähtyä jotka eivät enää ole vanhemmalla iällä viitsineet erota. Antoivat kehoituksen ottaa itseään miellyttävä puoliso eikä vain jotakuta.
En tarkoittanut tuota, ja tuntuu, että haluat tahallasi ymmärtää väärin, koska aihe aiheuttaa niin vahvoja tunteita. Vääristelet sanojani. Sanoin, etten kannata huonoon tyyppiin tyytymistä.
Se, että nainen kuvittelee jotain kemiaa olevan esim. sellaisen miehen kanssa, joka ei halua naista tai haluaa naisesta vain sänkyseuraa ja sitten jää vielä roikkumaan tällaisen miehen perään, nimenomaan kertoo siitä, ettei naisella ole hyvä itsetunto eikä hän uskalla vaatia parasta.
Ap nimenomaan sanoi, ettei ole koskaan tuntenut molemminpuolista kemiaa kenenkään kanssa. Se on "huono" merkki.
Sekoitat kemian vastavuoroisuuteen? Miksi naisella joka jahtaa väärää miestä ei voisi olla aitoa kemiaa miestä kohtaan? Ja myös sillä miehellä voi olla kemiaa naista kohtaan, mutta hän ei muuten pidä naista parisuhde materiaalina ja korkeintaan kuksaisee. Ei kemia ole sama kuin halu pariutua toisen kanssa. Hyvä esimerkki minä ja työkaveri vuosien takaa. Ihan selkeä kemia mutta meillä ei ollut muuten mitään yhteistä. Parisuhde oli pois laskuista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se kemia voi syttyä sellaisenkin miehen kanssa, jota kohtaan et itse heti tunne vetoa. Olet vain tottunut jahtaamaan miehiä, joita et kiinnosta, koska itselläsi on jokin tunnelukko, trauma, lapsuudesta saatu malli tms. Etkä siksi anna mahdollisuutta miehille, jotka eivät heti sytytä sinua. Siitä voi kyllä opetella pois. Silloin on paremmat mahdollisuudet saada hyvä, tasapainoinen suhde.
Tulihan tänne avautumaan se yksikin mies joka oli tyytynyt. Kyseisen avautumisen jälkeen päätin etten tee samaa virhettä.
En ole mies enkä varsinaisesti kannata epäsopivaan tyyppiin tyytymistäkään, mutta kyllä monella naisella on ongelmana se, että halutaan jahdata miehiä, jotka eivät selvästikään ole kiinnostuneita naisesta, ihastutaan mielikuvaan ja kuvitellaan sitten, että jotain kemiaa on.
Yleensä tässä taustalla on itsetunto-ongelmia ja muutakin huonoa ajatusmallia.
Joskus se kemia tai kiinnostus voi oikeasti tulla viiveellä.
30-60-luvulla ajateltiin juurikin noin. Siitä onkin tuloksena toisiaan pakenevat vanhukset tai myöhemmällä iällä aikaansaadut erot. Tällaisia pareja on tullut nähtyä jotka eivät enää ole vanhemmalla iällä viitsineet erota. Antoivat kehoituksen ottaa itseään miellyttävä puoliso eikä vain jotakuta.
En tarkoittanut tuota, ja tuntuu, että haluat tahallasi ymmärtää väärin, koska aihe aiheuttaa niin vahvoja tunteita. Vääristelet sanojani. Sanoin, etten kannata huonoon tyyppiin tyytymistä.
Se, että nainen kuvittelee jotain kemiaa olevan esim. sellaisen miehen kanssa, joka ei halua naista tai haluaa naisesta vain sänkyseuraa ja sitten jää vielä roikkumaan tällaisen miehen perään, nimenomaan kertoo siitä, ettei naisella ole hyvä itsetunto eikä hän uskalla vaatia parasta.
Ap nimenomaan sanoi, ettei ole koskaan tuntenut molemminpuolista kemiaa kenenkään kanssa. Se on "huono" merkki.
Miesten kielellä toi olisi jo tyytymistä. Mua vaan suoraansanottuna ärsyttää ettei saisi olla mieluiten yksin saati odottaa parempaa. Mitä se kenellekään kuuluu mitä kukin jahtaa? Kunhan ovat molemmat aikuisia niin asia on OK.
Eihän kukaan ole sanonut, ettei saisi olla yksin! Projisoit nyt aika vahvasti! Totta kai on parempi olla yksin kuin ottaa ihan kuka tahansa kadulla nyt tuleekaan ensimmäisenä vastaan.
Ei kuulu ei, mutta ap valitteli kemian puuttumista ja selvästikin on harmissaankin siitä, ettei ole päässyt kokemaan vastavuoroista kemiaa.
Jos on tyytyväinen siihen, että jahtaa omien tunnelukkojensa takia aina itselleen epäsopivia miehiä, joiden kanssa ei aitoa rakkautta voi kokea, niin siitä vain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se kemia voi syttyä sellaisenkin miehen kanssa, jota kohtaan et itse heti tunne vetoa. Olet vain tottunut jahtaamaan miehiä, joita et kiinnosta, koska itselläsi on jokin tunnelukko, trauma, lapsuudesta saatu malli tms. Etkä siksi anna mahdollisuutta miehille, jotka eivät heti sytytä sinua. Siitä voi kyllä opetella pois. Silloin on paremmat mahdollisuudet saada hyvä, tasapainoinen suhde.
Tulihan tänne avautumaan se yksikin mies joka oli tyytynyt. Kyseisen avautumisen jälkeen päätin etten tee samaa virhettä.
En ole mies enkä varsinaisesti kannata epäsopivaan tyyppiin tyytymistäkään, mutta kyllä monella naisella on ongelmana se, että halutaan jahdata miehiä, jotka eivät selvästikään ole kiinnostuneita naisesta, ihastutaan mielikuvaan ja kuvitellaan sitten, että jotain kemiaa on.
Yleensä tässä taustalla on itsetunto-ongelmia ja muutakin huonoa ajatusmallia.
Joskus se kemia tai kiinnostus voi oikeasti tulla viiveellä.
30-60-luvulla ajateltiin juurikin noin. Siitä onkin tuloksena toisiaan pakenevat vanhukset tai myöhemmällä iällä aikaansaadut erot. Tällaisia pareja on tullut nähtyä jotka eivät enää ole vanhemmalla iällä viitsineet erota. Antoivat kehoituksen ottaa itseään miellyttävä puoliso eikä vain jotakuta.
En tarkoittanut tuota, ja tuntuu, että haluat tahallasi ymmärtää väärin, koska aihe aiheuttaa niin vahvoja tunteita. Vääristelet sanojani. Sanoin, etten kannata huonoon tyyppiin tyytymistä.
Se, että nainen kuvittelee jotain kemiaa olevan esim. sellaisen miehen kanssa, joka ei halua naista tai haluaa naisesta vain sänkyseuraa ja sitten jää vielä roikkumaan tällaisen miehen perään, nimenomaan kertoo siitä, ettei naisella ole hyvä itsetunto eikä hän uskalla vaatia parasta.
Ap nimenomaan sanoi, ettei ole koskaan tuntenut molemminpuolista kemiaa kenenkään kanssa. Se on "huono" merkki.
Miesten kielellä toi olisi jo tyytymistä. Mua vaan suoraansanottuna ärsyttää ettei saisi olla mieluiten yksin saati odottaa parempaa. Mitä se kenellekään kuuluu mitä kukin jahtaa? Kunhan ovat molemmat aikuisia niin asia on OK.
Eihän kukaan ole sanonut, ettei saisi olla yksin! Projisoit nyt aika vahvasti! Totta kai on parempi olla yksin kuin ottaa ihan kuka tahansa kadulla nyt tuleekaan ensimmäisenä vastaan.
Ei kuulu ei, mutta ap valitteli kemian puuttumista ja selvästikin on harmissaankin siitä, ettei ole päässyt kokemaan vastavuoroista kemiaa.
Jos on tyytyväinen siihen, että jahtaa omien tunnelukkojensa takia aina itselleen epäsopivia miehiä, joiden kanssa ei aitoa rakkautta voi kokea, niin siitä vain.
Yhtä huono olo tulee silloinkin kun tajuaa ettei toinen anna henkisellä tasolla yhtikäs mitään. Ap, nyt vaan odottaa sitä oikeaa joka aiheuttaa niitä säväreitä. Tästä syystä puhutaan siitä oikeasta, eihän tämän olekaan tarkoitus olla joka toinen vastaantulija kuka aiheuttaa kipinöitä, vai onko?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se kemia voi syttyä sellaisenkin miehen kanssa, jota kohtaan et itse heti tunne vetoa. Olet vain tottunut jahtaamaan miehiä, joita et kiinnosta, koska itselläsi on jokin tunnelukko, trauma, lapsuudesta saatu malli tms. Etkä siksi anna mahdollisuutta miehille, jotka eivät heti sytytä sinua. Siitä voi kyllä opetella pois. Silloin on paremmat mahdollisuudet saada hyvä, tasapainoinen suhde.
Tulihan tänne avautumaan se yksikin mies joka oli tyytynyt. Kyseisen avautumisen jälkeen päätin etten tee samaa virhettä.
En ole mies enkä varsinaisesti kannata epäsopivaan tyyppiin tyytymistäkään, mutta kyllä monella naisella on ongelmana se, että halutaan jahdata miehiä, jotka eivät selvästikään ole kiinnostuneita naisesta, ihastutaan mielikuvaan ja kuvitellaan sitten, että jotain kemiaa on.
Yleensä tässä taustalla on itsetunto-ongelmia ja muutakin huonoa ajatusmallia.
Joskus se kemia tai kiinnostus voi oikeasti tulla viiveellä.
30-60-luvulla ajateltiin juurikin noin. Siitä onkin tuloksena toisiaan pakenevat vanhukset tai myöhemmällä iällä aikaansaadut erot. Tällaisia pareja on tullut nähtyä jotka eivät enää ole vanhemmalla iällä viitsineet erota. Antoivat kehoituksen ottaa itseään miellyttävä puoliso eikä vain jotakuta.
En tarkoittanut tuota, ja tuntuu, että haluat tahallasi ymmärtää väärin, koska aihe aiheuttaa niin vahvoja tunteita. Vääristelet sanojani. Sanoin, etten kannata huonoon tyyppiin tyytymistä.
Se, että nainen kuvittelee jotain kemiaa olevan esim. sellaisen miehen kanssa, joka ei halua naista tai haluaa naisesta vain sänkyseuraa ja sitten jää vielä roikkumaan tällaisen miehen perään, nimenomaan kertoo siitä, ettei naisella ole hyvä itsetunto eikä hän uskalla vaatia parasta.
Ap nimenomaan sanoi, ettei ole koskaan tuntenut molemminpuolista kemiaa kenenkään kanssa. Se on "huono" merkki.
Miesten kielellä toi olisi jo tyytymistä. Mua vaan suoraansanottuna ärsyttää ettei saisi olla mieluiten yksin saati odottaa parempaa. Mitä se kenellekään kuuluu mitä kukin jahtaa? Kunhan ovat molemmat aikuisia niin asia on OK.
Minuakin ärsyttää. Tähän törmää palstalla todella usein, mitään vaatimuksia ei naisilla saisi olla. Yksinolokin on tuomittavaa, sillä siinä jää joku "kiltti ja kunnollinen" mies sitten ilman naista. Kannustetaan naisia valitsemaan joku juntti, joka ei todellisuudessa voisi vähempää kiinnostaa ja on ehkä jopa vähän vastenmielinen, ihan vain että mies "pääsisi parisuhteeseen". Vaikka naisella voisi olla mahdollisuudet paljon parempaan.
Kipinöivimmät kemiat olen kokenut silloin kun olen ollut sinkku mutten ole etsinyt parisuhdetta.
Näistä tuli sitten ihania pitkiä seksisuhteita, joita en unohda koskaan.
N
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se syntyy ensikatseesta ja kestää ja kestää. Mä olen ollut mun miehen kanssa 9v yhdessä ja meillä on ihan käsittämätön kemia välillämme edelleen. Sovimme yhteen kaikilla tavoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle kävi niin että rakastuimme yllättäen järjettömästi pitkäaikaisen työkaverini kanssa ja siinä oli kyllä sellainen rakkausroihu etten ole eläissäni kokenut kenenkään muun kanssa.
Ja niin monta yhteistä vuotta oltiin sitä ennen kavereina, en tiedä mikä oli se juttu kun tunteet sitten lopulta pääsivät valloilleen.
Aina toki oltiin samalla aaltopituudella hänen kanssaan, pikku flirtti päällä, kai se jokin tiedostamaton viehätys on ollut joka sitten purkautui. En edes tiennyt että voisin ihastua samaan sukupuoleen..
Nyt alkuhuuma on muuttunut rakkaudeksi, ihanaa!
Miksi aina keskustellaan tästä samasta aiheesta. Keksikää jotain uutta.
Vierailija kirjoitti:
Alkuun se on ehkä tunne että voi olla rennosti, jutella kaikenlaista. Sitten kun kosketus tulee oikeaan aikaan, paikkaan ja oikealla intensiteetillä, ihmiseen hullaantuu, vaikka ulkonäkö ei olisikaan viimeisenpäälle.
Minusta juuri päinvastoin. Kun on krmiaa, sitä on ensikatseesta lähtien ja toisen läheisyys saa olon todella epävarmaksi ja hermostuneeksi. Siinä ei tosiaan jutella rentoina yhtään mistään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkuun se on ehkä tunne että voi olla rennosti, jutella kaikenlaista. Sitten kun kosketus tulee oikeaan aikaan, paikkaan ja oikealla intensiteetillä, ihmiseen hullaantuu, vaikka ulkonäkö ei olisikaan viimeisenpäälle.
Minusta juuri päinvastoin. Kun on krmiaa, sitä on ensikatseesta lähtien ja toisen läheisyys saa olon todella epävarmaksi ja hermostuneeksi. Siinä ei tosiaan jutella rentoina yhtään mistään.
Itse olen tuollainen väärien tyyppien kanssa, tai voi olla ihan kiva tyyppi mutta sen oikean kemian tunnistan siitä että voin olla oma itseni. Ja siihen kun lisätään juuri oikeanlainen kosketus, mitä ei usein tapaa, ei pysty pitämään enää näppejä irti toisesta :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkuun se on ehkä tunne että voi olla rennosti, jutella kaikenlaista. Sitten kun kosketus tulee oikeaan aikaan, paikkaan ja oikealla intensiteetillä, ihmiseen hullaantuu, vaikka ulkonäkö ei olisikaan viimeisenpäälle.
Minusta juuri päinvastoin. Kun on krmiaa, sitä on ensikatseesta lähtien ja toisen läheisyys saa olon todella epävarmaksi ja hermostuneeksi. Siinä ei tosiaan jutella rentoina yhtään mistään.
Itse olen tuollainen väärien tyyppien kanssa, tai voi olla ihan kiva tyyppi mutta sen oikean kemian tunnistan siitä että voin olla oma itseni. Ja siihen kun lisätään juuri oikeanlainen kosketus, mitä ei usein tapaa, ei pysty pitämään enää näppejä irti toisesta :)
Minulla sama kuin sinulla. On ollut tyyppejä, jotka ovat vieneet jalat alta ja saaneet hermostuneiksi, mutta esim keskusteluyhteys ei ole toiminut. Sitten tapasin nykyisen, jonka kanssa fiilis oli alusta asti rauhallinen ja turvallinen, ja sai nimenomaan olla oma itsensä. Sähkön sijaan mun tunteet oli lempeitä ja helliä, mitään sekoilua tai tunnevuoristorataa ei tullut. Minusta tässä jälkimmäisessä vasta oli sitä oikeaa kemiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkuun se on ehkä tunne että voi olla rennosti, jutella kaikenlaista. Sitten kun kosketus tulee oikeaan aikaan, paikkaan ja oikealla intensiteetillä, ihmiseen hullaantuu, vaikka ulkonäkö ei olisikaan viimeisenpäälle.
Minusta juuri päinvastoin. Kun on krmiaa, sitä on ensikatseesta lähtien ja toisen läheisyys saa olon todella epävarmaksi ja hermostuneeksi. Siinä ei tosiaan jutella rentoina yhtään mistään.
Minusta tuollainen olo olisi epämiellyttävää ja pyrkisin pois noista tilanteista. Hermostuneisuus olisi itselleni merkki, että jokin on "väärin".
-eri
Alue: Aihe vapaa
Ja sanotaan nyt vielä kerran, etten ole miesasiamies enkä todellakaan ole sitä mieltä, että naisten pitäisi vähentää vaatimuksia, mitä kumppaniin tulee. Päinvastoin.
Mutta se, että kiinnostuu aina niistä miehistä, jotka eivät kiinnostu takaisin, tai toisinpäin (mies kiinnostuu, nainen ei), kertoo jostain syvemmästä. Enkä viittaa nyt tasoteorioihinkaan.
Pitäisi tutustua itseensä ja miettiä, mikä on syynä siihen, että päätyy aina haihattelemaan sellaisen ihmisen perään, joka ei tosiaankaan ole kiinnostunut juuri sinusta ja joka usein vieläpä tekee sen selväksi.