epävakaan vanhemman aikuinen lapsi, mitä olisit toivonut sukulaisiltasi?

Otsikossa kysymys.

Oma siskoni on epävakaa ihminen ja tunnesäätelyn taidot ovat aikalailla nollissa. Hän on tottunut, että kun nostaa riittävän äläkän, niin muut ihmiset ympärillä rientävät tyynnyttelemään ja taputtelemaan ongelmia sileäksi. Näin asia ikään lyhyesti ja tiivistettynä.

Ongelmana on nyt se, että siskolla on lapsi ja lapsesta olen huolissani. Siskolle, joka on siis aikuinen ja itsestään vastuullinen ihminen, en voi mitään. Kukaan ei ole voinut mitään. Mutta mitä lapsen kanssa voisi tehdä? Sisko kykenee kyllä tarjoamaan lapselle vakaat ja hyvät ulkoiset puitteet, mutta se päätön veuhtominen tunteidensa kanssa tulee kyllä lasta vaurioittamaan.

Olen nyt viilentänyt välit siskoon, koska yksinkertaisesti en halua enää katsella sitä siskon pyörittämää sirkusta. Tämä kuitenkin tarkoittaa, että lapsi jää eristyksiin. Lasua en voi tehdä, koska lapsella on kuitenkin ruokaa, vaatteita, koti ja ulkoiset puitteet kunnossa. Äiti vain vetää ennakoimatonta vuoristorataa ja pompottaa kaikkia ihmisiä ympärillään, milloin mistäkin. Ja ongelma on nyt syventynyt spiraalina, kun perheen elämänpiiri kapenee tuon käytöksen myötä ja kaventuminen ruokkii ongelmaa entisestään. Vastuuta en kuitenkaan sysäisi kytkintä nostaneille läheisille, vaan siskon sanoisin olevan vastuussa ongelmasta. Ongelma on, että kun hän ei ole tähänkään mennessä tehnyt ongelmilleen mitään, niin tuskin jatkossakaan aikoo tehdä mitään. Luultavasti hän ei osaa/halua sisäistää, että missä vika piilee.

Siskon kohdalta sanoisin, että asia on klaari. Eläkööt elämäänsä niin vaikeasti kuin itse haluaa. Mutta mitä pitäisi tehdä lapsen kanssa? Ideoita? :-/