Olen parisuhteessa ja ihastunut toiseen - miten päästä tästä yli?

Aikaa sitten luin jutun, jossa aviopuolisot päättivät kertoa toisilleen ihan kaiken, koska se toisi suhteeseen luottamusta ja turvallisuutta. Pikkuhiljaa se johti tilanteeseen, jossa millään hienotunteisuudella ollut mitään sijaa enää. Saattoi sanoa ihan mitä vaan, vaikka että naapuri/puolison ystävä on sitten tosi pantavan näköinen ym. Se rehellisyys loitonsi enemmän kuin lähensi.

Sinulle sanoisin, että tuskin kannattaa kertoa miehellesi. Itse en ruokkisi ihastusta puhumalla syvällisesti kaikesta mahdollisesta, mahdollisesta yhteisestä puolisoiden pettämisestäkin, vaan ohjaamalla juttua kaveruuden suuntaan. Ja pitämällä vähemmän yhteyttä. Olen ollut kolme kertaa kovastikin ihastunut pitkän avioliittoni aikana ja kaikki ihastumiset menivät ohi ja herättävät tänään lähinnä "voi apua"-fiiliksen, vaikka silloin tilanteen päällä ollessaan olivat niin, niin aidon tuntuisia.

Vierailija kirjoitti:

Minun korvaani tuo 1,5 vuotta kuullostaa kyllä pitkälle ajalle, joten kyse ei ole mistään pikkuihastuksesta?

Kyllähän ihastuksia tulee ja menee, mutta joskus ihastumiset muihin kielivät siitä, että omasta suhteesta puuttuu jotain. Voi olla ihan vain kyllästymistä omaan puolisoon tai sitten alun alkaen on menty yhteen vain jonkun kanssa kenen kanssa ei ole tarpeeksi kipinää.

Kuitenkin suurinpiirtein puolet parisuhteista päättyy eroon niin kyllähän näitä ihastumisia ja rakastumisia tapahtuu, jotka myös johtavat parisuhteeseen uuden kumppanin kanssa. Kannattaa pohdiskella syntyjä syviä, että mikä tämän voimakkaan ihastuksen saa aikaan. Oletko pohjimmiltasi onnellinen vai onko elämä jollain osa-alueella vain paremmanpuutteessa tyytymistä ?

Mun mielestä tuo 1,5 vuotta ei ole kovin pitkä aika kun ottaa huomioon, että varsinaisia tapaamisia on ollut vain muutaman kuukauden välein. Itselläni on ollut siis samanlainen tilanne ja tapaamisten välissä oli helppo pitää yllä kaikenlaisia fantasioita toisesta osapuolesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun korvaani tuo 1,5 vuotta kuullostaa kyllä pitkälle ajalle, joten kyse ei ole mistään pikkuihastuksesta?

Kyllähän ihastuksia tulee ja menee, mutta joskus ihastumiset muihin kielivät siitä, että omasta suhteesta puuttuu jotain. Voi olla ihan vain kyllästymistä omaan puolisoon tai sitten alun alkaen on menty yhteen vain jonkun kanssa kenen kanssa ei ole tarpeeksi kipinää.

Kuitenkin suurinpiirtein puolet parisuhteista päättyy eroon niin kyllähän näitä ihastumisia ja rakastumisia tapahtuu, jotka myös johtavat parisuhteeseen uuden kumppanin kanssa. Kannattaa pohdiskella syntyjä syviä, että mikä tämän voimakkaan ihastuksen saa aikaan. Oletko pohjimmiltasi onnellinen vai onko elämä jollain osa-alueella vain paremmanpuutteessa tyytymistä ?

Mun mielestä tuo 1,5 vuotta ei ole kovin pitkä aika kun ottaa huomioon, että varsinaisia tapaamisia on ollut vain muutaman kuukauden välein. Itselläni on ollut siis samanlainen tilanne ja tapaamisten välissä oli helppo pitää yllä kaikenlaisia fantasioita toisesta osapuolesta.

Juu kun toista näkee harvoin, on se otollinen maaperä ihastuksen ylläpidolle. Monethan pettävätkin parisuhteessa just niin, että harvakseltaan vietetään ihastuksen kanssa yhteinen hotelliyö.

On tosiaan niin, että etäisyyden ottaminen ei välttämättä toimi, koska silloin aidon kommunikaation korvaa omat fantasiat ja kuvitelmat. Se aito kommunikaatio saattaisi olla tylsää, tavallista ja siinä saattaisi tulla esille negatiivisia asioita toisesta. Sen sijaan omissa fantasioissa toinen on aina täydellinen ja sanoo aina oikeat asiat. Aivot täyttävät puuttuvat yksityiskohdat sellaisina kuin niiden toivoisi olevan.

Pahin yhdistelmä varmasti on, että tapaamisia on harvakseltaan (esim. juuri muutaman kuukauden välein) ja aina jossain positiivisessa yhteydessä, esimerkiksi työpaikan illanvietossa, jossa kaikki ovat hyvällä tuulella ja mahdollisesti ottavat vähän ilolientä. Tällöin näkee toisesta aina parhaat puolet ja omat aivot sitten kuvittelevat loput. Tällöin toista ei oikeasti opi tuntemaan, vaan voi helposti ylläpitää fantasiaa täydellisestä ja rakastua siihen omaan kuvitelmaansa.

Ainoa, mikä toimii, on yhteydenpidon katkaiseminen lopullisesti. Ei tapaamisia, ei puheluita, ei viestittelyä, ei toisen seuraamista somessa, ei kuvia kännykässä jne. Ihastuneena aivot reagoivat voimakkaasti kaikkeen, mikä muistuttaa toisesta ja se ylläpitää addiktiota. Esimerkiksi ihan vaan töihin liittyvä Teams-viesti ihastukseltu ylläpitää sitä ihastusta. Se on vähän sama kuin tupakoitsija, joka yrittää lopettaa, saisi yhden henkosen sätkää. Tai parantuvat alkoholisti saisi lasillisen skumppaa.

Pars olla rehellinen ja kertoa puolisolle suoraan, ehkä hänelläkin on ollut tällaisia. Ei nämä nyt niin ihmeellisiä ole.Ja toisaalta on koska voit saada eron aikaan jos mies huomaa ennenkuin olet kertonut. Puhukaa yhdessä.Jos suhteenne on muutakin kuin hyötysuhde sinulle. 

Pitkissä suhteissa tapahtuu paljon ihastumisia. Itse ollut parisuhteessa yli 20 vuotta. Tähän on mahtunut ilmi tulleita pettämisiä puolin ja toisin. Lisäksi niitä, jotka eivät ole tulleet ilmi. Aika ueinhan pettäminen jää pimentoon, jos ei sitä itse kerro. Rakkaus on kuitenkin pitänyt yhdessä, sekä yhteinen tahto jatkaa.

Itellä ollut kolme isompaa ihastusta. Yksikään ei ole vaimoni. Meillä on kyllä kaikista ihanin pikkuinen lapsi, joten se merkkaa eniten nyt.

Yläasteella oli hotsit yhtä pahatyttöä kohtaan, joka jostain syystä myös kerran sanoi haluavansa kanssani naimisiin vaikka usein vittuilikin. Hän pyöri fantasioissani melkein joka ilta. Päädyttiin eri kouluihin yläasteen jälkeen ja ihmeen nopeasti laantui tunteet.

Lukiossa oli yksi hiljainen söpöilijä ja tuli höyry vain nenästä kun hänen kanssaan olin samassa luokkahuoneessa. Hän koki yhden yleisen kommenttini häntä syyllistäväksi ja vähän ärsyyntyi ja aloin itekin pakittaa. Teki silti tiukkaa kun lukio aikanaan päättyi ja tiesi, ettemme enää näkisi. Näin hänet kyllä kerran yliopistolla nopeasti, mutta tiesin ettei siitä tule tapaa. Mutta hetkeksi palautui taas 'mitä jos' -aatokset.

Duunissa sitten tuli vastaan yksi nainen, jota pidin aluksi keskinkertaisena, mutta kun tulkitsin että hän yrittää lähestyä, niin äkisti se teki hänestä ihan superhotin. Oli hänellä kyllä kasvot ja kroppa viimeisen päälle ja kiusoittelevan söpö hiljainen luonne. Silloin oli kyllä hormonit ihan ylikierroksilla ja olin varmaan häntä kohtaan turhan tunkeilevakin ajoittain. Tajusin myös ihmetyksekseni, että myös miehellä voi alapää alkaa voidella itseään, kun (turhaan) olettaa, että nyt pääsis unelman kanssa lähekkäin. Ilmeni kuitenkin, että olin silti tulkinnut hänen halukkuutensa väärin. Kun erikoisen sattuman kautta päästiin yhteen vaimoni kanssa, niin mieli silti elättelee kuvitelmia tästä työkaverista.

Näin tänä vuonna tuota viimeisintä ihastusta ja hänen lähellään tulee vieläkin sähköistynyt olo, mutta moni muu merkki on jo laantunut. Esimerkiksi hänen nimensä mainitseminen ei saa enää minua säpsähtämään ja sykettä nousemaan. Ja hän näyttää sen verran välinpitämättömältä, että sekin auttaa toipumisessa. On hän yhä priimayksilö, jota kohtaan olen tuntenut kaikkein voimakkaimmin, mutta pitää ymmärtää, ettei kaikkea saa. Huomasin, etten ole enää hänelle kiinnostava, niin jollain tapaa vapautuneesti loin häneen vielä yhden viimeisen vilauksen ja jätin työporukan juttelemaan keskenään, kun sujahdin pois paikalta, tietäen etten välttämättä näe häntä enää ainakaan montaa kertaa.

Huoh.