Lue keskustelun säännöt.
Olen parisuhteessa ja ihastunut toiseen - miten päästä tästä yli?
19.01.2020 |
En olisi ikinä uskonut, mutta otsikon mukainen tilanne siis päällä. Takana pitkähkö parisuhde, jossa ei ole vikaa seksissä tai muussa, enkä ole koskaan aiemmin edes ajatuksen tasolla halunnut pettää puolisoani. Nyt kuitenkin olen sattuman (lue: työn) kautta tutustunut mieheen, jonka kanssa olimme välittömästi samalla aaltopituudella ja voimme puhua ihan kaikesta. Hyvin nopeasti tajusimme, että meidän välillä on erittäin vahva kemia ja jos seuraisin tunnetta, olisin jo pettänyt miestäni. Ehkä pahinta on, että tämä on molemminpuolista ja olemme jutelleet tilanteesta tuon ihastuksen kanssa. Hänkin on siis parisuhteessa ja yhdessä olemme sopineet, ettemme tee mitään tai petä kumppaneitamme. Eikä meillä todellakaan ole edes mitään jatkuvaa viestittelyä tai muuta yhteydenpitoa kumppaneiden selän takana.
Vaan miten tästä ihastuksesta pääsee yli? On hirveää olla oman miehen kanssa, kun toinen täyttää ajatukset. Onneksi emme ihastuksen kanssa asu samalla paikkakunnalla ja näemme toisiamme ehkä kolmen kuukauden välein. Olen toivonut, että tilanne hiipuisi itsestään ajan kuluessa, mutta 1,5 vuotta tätä on jo jatkunut. Ehkä mun pitäisi vain jotenkin välttää tilanteet, joissa "joudun" näkemään tuota ihmistä?
Kommentit (27)
Minäkin ihastun aina välillä toisiin miehiin. En ole koskaan pettänyt, enkä pettäisi ja rakastan miestäni syvästi. Siitä huolimatta välillä tulee ihastumisia pitkässä liitossa.
Minulla on auttanut että olen pyrkinyt rajaamaan yhteydenpitoa ja olemaan tekemisissä vain ”pakolliset”, koska kunnioitan aviomiestäni, enkä halua erota.
Tunne on kuitenkin ollut ihana ja aika, mukanaanvieväkin. Meillä mies on kuitenkin paljon pois töiden ja harrastusten vuoksi. Koitan kuitenkin panostaa juuri siihen omaan mieheeni, ajatella hänen hyviä puoliaan ja niitä syitä miksi rakastan häntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä ei kannata välttää yhteydenpitoa ja näkemistä, koska silloin sitä toista hekumoi mielessään ja ehkä jopa rakentaa hänestä kuvaa, jossa tulee huomioitua vain positiivisia piirteitä. Itsellä on auttanut se, että asiasta on puhuttu ihastuksen kohteen kanssa, sovittu että päästään yli. Sitten jatkettu yhteydenpitoa kaverillisissa merkeissä, vaikka tunteet olisivat hetken aikaa kuumia niin nopeasti sitä on ruvennut huomaamaan toisessa niitä ärsyttäviäkin piirteitä ja tunteet ovat laimenneet. Lisäksi kannatta panostaa omaan parisuhteeseen
Ajattele, että kyseessä on sellainen ihastus, joka ei välttämättä kestäisi arkea. Pitkän parisuhteen aikana on ihan luonnollista, että noita joskus tulee vastaan. Monet, ketkä ovat jättäneet pitkäaikaisen kumppaninsa ja lähteneet ihastuksen matkaan ovat myöhemmin katuneet asiaa, kun arki on lävähtänyt päin näköä ja alkuhuuma hiipunut.
Tuo ihastuminen muihin pitkän parisuhteen aikana on tavallaan ihmisen biologiassa, niin on myös mulle käynyt. Itse olen nauttinut tunteesta, kun olen kokenut olevani edelleen jonkun mielestä haluttava, vaikka oman miehen kanssa suhde on arkistunut aikoja sitten. Ihastus tuo mukavaa lisäbuustia elämään eikä mun mielestä tarvitse potea huonoa omaatuntoa, jos/kun pettämistä ei kuitenkaan tapahdu.
Omalle miehelle asiasta ei minun mielestäni kannata kertoa, hän pahoittaisi vain turhaan mielensä ja alkaisi epäillä pettämistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sekin auttaa, jos sinulla on päätösvalta omiin tunteisiisi=lähdetkö rönsyämään ja haikailemaan kioskikirjallisuuden tyyliin vai ymmärrätkö että kaikessa on kyse hormoneista loppujen lopuksi. Jos päätät jatkaa ja ajaa tilannetta koko ajan lähemmäksi pettämistä, niin silloin sinun tulee myöntää itsellesi, että olet ihan itse päättänyt pettää. Mikään voima tai muu mystinen ei ihmistä vie, vaan hänen omat päätöksensä. Mikään ulkopuolinen salaperäinen voima ei ihmistä saa tekemään tekoja, joita katuu, vaan ne tehdään harkitusti vaikka sitten kun mahdollisesti huomaa, että ei tämä ollutkaan yhtään hyvä juttu, niin voi yrittää selittää jonkun muun aiheuttamaksi. Ihminen on 100 % vastuussa teoistaan.
Minäkin olen ihastunut työkaveriin ja hän minuun. Olemme molemmat perheellisiä. Meillä on työpäivien aikana paljon läheisyyttä ja joskus viestittelemme työajan ulkopuolella. En olisi näin pitkällekään mennyt, mutta oma puoliso on niin paljon kohdellut minua huonosti. Tekosyy ehkä, mutta emme voi vastustaa toisiamme ja haluan itsekkäästi elämääni jotain kivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olen ihastunut työkaveriin ja hän minuun. Olemme molemmat perheellisiä. Meillä on työpäivien aikana paljon läheisyyttä ja joskus viestittelemme työajan ulkopuolella. En olisi näin pitkällekään mennyt, mutta oma puoliso on niin paljon kohdellut minua huonosti. Tekosyy ehkä, mutta emme voi vastustaa toisiamme ja haluan itsekkäästi elämääni jotain kivaa.
Mikset ota vastuuta omasta elämästäsi ja vaikka eroa miehestä, joka kohtelee sinua huonosti?
Kiitos kaikille vastauksista! Lohduttavaa kuulla, etten ole ainoa jolle on käynyt näin. Mä siis aloin jo hieman panikoida onko parisuhteeni nyt kuolemassa, kun toiseen miehen ihastuin. Ei siis tosiaan ole aikeita pettää miestäni, sillä järjen tasolla tajuan itsekin ettei tällaisen ihastuksen takia kannata romuttaa kaikkea mitä elämässä nyt on. Voisi tosiaan mennä siihen, että pian olisin ihan yksin ja miettisin että kannattiko...
Miehelle en myöskään halua tästä kertoa, vaikka toisaalta omatunto kolkuttaakin. Aiheuttaisi todennäköisesti jonkinlaisen suhdekriisin, ja toki tuntuisi itsestänikin pahalta, jos asetelma olisi toisinpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kaikille vastauksista! Lohduttavaa kuulla, etten ole ainoa jolle on käynyt näin. Mä siis aloin jo hieman panikoida onko parisuhteeni nyt kuolemassa, kun toiseen miehen ihastuin. Ei siis tosiaan ole aikeita pettää miestäni, sillä järjen tasolla tajuan itsekin ettei tällaisen ihastuksen takia kannata romuttaa kaikkea mitä elämässä nyt on. Voisi tosiaan mennä siihen, että pian olisin ihan yksin ja miettisin että kannattiko...
Miehelle en myöskään halua tästä kertoa, vaikka toisaalta omatunto kolkuttaakin. Aiheuttaisi todennäköisesti jonkinlaisen suhdekriisin, ja toki tuntuisi itsestänikin pahalta, jos asetelma olisi toisinpäin.
Ja tässä siis kirjoittajana Ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olen ihastunut työkaveriin ja hän minuun. Olemme molemmat perheellisiä. Meillä on työpäivien aikana paljon läheisyyttä ja joskus viestittelemme työajan ulkopuolella. En olisi näin pitkällekään mennyt, mutta oma puoliso on niin paljon kohdellut minua huonosti. Tekosyy ehkä, mutta emme voi vastustaa toisiamme ja haluan itsekkäästi elämääni jotain kivaa.
Mikset ota vastuuta omasta elämästäsi ja vaikka eroa miehestä, joka kohtelee sinua huonosti?
Koska kävimme vakavan keskustelun siitä että asioiden on muututtava, ja nyt hän on käyttäytynyt minua kohtaan hyvin. Odottelen tässä että työstressiä taas pukkaa ja pinna kiristyy hänellä, niin sitten on hyvä syy lähteä. Ja meillä on lapsi niin siksi vielä yritän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä nuorempana seurasin tällaista ihastusta ja hajotin sen vuoksi silloisen avoliittoni. Uusi suhde ei toiminutkaan, vaikka luulin tunnekuohuissani miehen olevan elämäni rakkaus. Opin kerralla läksyni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olen ihastunut työkaveriin ja hän minuun. Olemme molemmat perheellisiä. Meillä on työpäivien aikana paljon läheisyyttä ja joskus viestittelemme työajan ulkopuolella. En olisi näin pitkällekään mennyt, mutta oma puoliso on niin paljon kohdellut minua huonosti. Tekosyy ehkä, mutta emme voi vastustaa toisiamme ja haluan itsekkäästi elämääni jotain kivaa.
Mikset ota vastuuta omasta elämästäsi ja vaikka eroa miehestä, joka kohtelee sinua huonosti?
Koska kävimme vakavan keskustelun siitä että asioiden on muututtava, ja nyt hän on käyttäytynyt minua kohtaan hyvin. Odottelen tässä että työstressiä taas pukkaa ja pinna kiristyy hänellä, niin sitten on hyvä syy lähteä. Ja meillä on lapsi niin siksi vielä yritän.
Ai yrität, mutta samalla pidät varalla toista viritelmää? Joo, kuulostaa tosi aikuiselta ja asialliselta käytökseltä kummankin perhettä kohtaan. Miten olisi vaan ottaa se vastuu omasta elämästäsi; sitoutua tai erota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kaikille vastauksista! Lohduttavaa kuulla, etten ole ainoa jolle on käynyt näin. Mä siis aloin jo hieman panikoida onko parisuhteeni nyt kuolemassa, kun toiseen miehen ihastuin. Ei siis tosiaan ole aikeita pettää miestäni, sillä järjen tasolla tajuan itsekin ettei tällaisen ihastuksen takia kannata romuttaa kaikkea mitä elämässä nyt on. Voisi tosiaan mennä siihen, että pian olisin ihan yksin ja miettisin että kannattiko...
Miehelle en myöskään halua tästä kertoa, vaikka toisaalta omatunto kolkuttaakin. Aiheuttaisi todennäköisesti jonkinlaisen suhdekriisin, ja toki tuntuisi itsestänikin pahalta, jos asetelma olisi toisinpäin.
Se todellakin aiheuttaisi suhdekriisin. Vie vähän pohjaa ja luottamusta suhteelta, kun puoliso ihastuu toiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olen ihastunut työkaveriin ja hän minuun. Olemme molemmat perheellisiä. Meillä on työpäivien aikana paljon läheisyyttä ja joskus viestittelemme työajan ulkopuolella. En olisi näin pitkällekään mennyt, mutta oma puoliso on niin paljon kohdellut minua huonosti. Tekosyy ehkä, mutta emme voi vastustaa toisiamme ja haluan itsekkäästi elämääni jotain kivaa.
Mikset ota vastuuta omasta elämästäsi ja vaikka eroa miehestä, joka kohtelee sinua huonosti?
Koska kävimme vakavan keskustelun siitä että asioiden on muututtava, ja nyt hän on käyttäytynyt minua kohtaan hyvin. Odottelen tässä että työstressiä taas pukkaa ja pinna kiristyy hänellä, niin sitten on hyvä syy lähteä. Ja meillä on lapsi niin siksi vielä yritän.
Ai yrität, mutta samalla pidät varalla toista viritelmää? Joo, kuulostaa tosi aikuiselta ja asialliselta käytökseltä kummankin perhettä kohtaan. Miten olisi vaan ottaa se vastuu omasta elämästäsi; sitoutua tai erota.
No enpä oikeastaan edes yritä, mutta puoliso tahtoo väkisin yrittää. Lähinnä olen yllättynyt ettei syyllisyys paina edes.
Vierailija kirjoitti:
Tuo ihastuminen muihin pitkän parisuhteen aikana on tavallaan ihmisen biologiassa, niin on myös mulle käynyt. Itse olen nauttinut tunteesta, kun olen kokenut olevani edelleen jonkun mielestä haluttava, vaikka oman miehen kanssa suhde on arkistunut aikoja sitten. Ihastus tuo mukavaa lisäbuustia elämään eikä mun mielestä tarvitse potea huonoa omaatuntoa, jos/kun pettämistä ei kuitenkaan tapahdu.
Omalle miehelle asiasta ei minun mielestäni kannata kertoa, hän pahoittaisi vain turhaan mielensä ja alkaisi epäillä pettämistä.
Kuulostaa ehkä hullulta, mutta mun kohdalla tällainen ihastus vaikutti loppupeleissä positiivisesti omaan parisuhteeseen. Olin pirteämpi ja kauniimpi, ja oma mieskin huomasi sen.
Minun korvaani tuo 1,5 vuotta kuullostaa kyllä pitkälle ajalle, joten kyse ei ole mistään pikkuihastuksesta?
Kyllähän ihastuksia tulee ja menee, mutta joskus ihastumiset muihin kielivät siitä, että omasta suhteesta puuttuu jotain. Voi olla ihan vain kyllästymistä omaan puolisoon tai sitten alun alkaen on menty yhteen vain jonkun kanssa kenen kanssa ei ole tarpeeksi kipinää.
Kuitenkin suurinpiirtein puolet parisuhteista päättyy eroon niin kyllähän näitä ihastumisia ja rakastumisia tapahtuu, jotka myös johtavat parisuhteeseen uuden kumppanin kanssa. Kannattaa pohdiskella syntyjä syviä, että mikä tämän voimakkaan ihastuksen saa aikaan. Oletko pohjimmiltasi onnellinen vai onko elämä jollain osa-alueella vain paremmanpuutteessa tyytymistä ?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olen ihastunut työkaveriin ja hän minuun. Olemme molemmat perheellisiä. Meillä on työpäivien aikana paljon läheisyyttä ja joskus viestittelemme työajan ulkopuolella. En olisi näin pitkällekään mennyt, mutta oma puoliso on niin paljon kohdellut minua huonosti. Tekosyy ehkä, mutta emme voi vastustaa toisiamme ja haluan itsekkäästi elämääni jotain kivaa.
Mikset ota vastuuta omasta elämästäsi ja vaikka eroa miehestä, joka kohtelee sinua huonosti?
Koska kävimme vakavan keskustelun siitä että asioiden on muututtava, ja nyt hän on käyttäytynyt minua kohtaan hyvin. Odottelen tässä että työstressiä taas pukkaa ja pinna kiristyy hänellä, niin sitten on hyvä syy lähteä. Ja meillä on lapsi niin siksi vielä yritän.
Ai yrität, mutta samalla pidät varalla toista viritelmää? Joo, kuulostaa tosi aikuiselta ja asialliselta käytökseltä kummankin perhettä kohtaan. Miten olisi vaan ottaa se vastuu omasta elämästäsi; sitoutua tai erota.
No enpä oikeastaan edes yritä, mutta puoliso tahtoo väkisin yrittää. Lähinnä olen yllättynyt ettei syyllisyys paina edes.
Ole aikuinen ja kanna se vastuu. Noloa tuollainen vastuunpakoilu: ”puoliso tahtoo väkisin yrittää.” Ei se mitään väkisin voi, sano että homma on tässä, kiittihei.
Pitkässä parisuhteessa noita tulee.
Ota etäisyyttä tyyppiin jos töiden puolesta mahdollista. Tai ole enemmän tekemisissä jotta näet että on ihan tavallinen ja ihastus haihtuu.
Voitan myös jättää miehesi ja alkaa tämän uuden kanssa suhteeseen. Tulee se arki siihenkin sitten joskus ja huomaat olevasi samassa tilanteessa.
Itsestä tuntuu siltä että joka ovulaation aikana ihastun johonkin. Saatana. Vituttaa aina etukäteen...