Synttärit joilla tarjoiltiin pelkkää vettä, Iltiksen juttu

Vierailija kirjoitti:

Lapsi halusi parkour synttärit järjestää kavereilleen. Av-mammat itkee kun ei tuntemattomille lapsille syötetty herkkuja vaan toimittiin synttärisankarin toiveiden mukaisesti.

En aina ymmärrä teitä.

Ei täällä kukaan itke. Ihmetellään vain miten kauheat synttärit äiti on lapselleen järjestänyt. Sinä itket kun et ymmärrä meitä. Tee lapsia ja rakasta heitä, niin ymmärrät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Faith kirjoitti:

Synttäreillä leikkiessähän voi sitä paitsi tulla nälkä. Tarjolla olisi hyvä olla jotain suht terveellistä. Esim. omassa lapsuudessani lasten synttärijuhlilla oli yleensä cocktail-tikkuja, joissa oli pala juustoa, viinirypäle ja lihapulla.

Lisäksi tietenkin makeita herkkuja. Itse ainakin olisin ollut pettynyt, jos ei olisi ollut mitään makeaa.

Parkour-salilla ei ollut mahdollista tarjota ruokaa.

Sitten olisi voinu antaa lopussa jotain vaikka pienessä pussissa. Lakupötkö, pillimehu.

Hirveän tylsät synttärit.

Eli lakupötköstä on kiinni se onko synttärit tylsät vai ei?

Usein se on hyvinkin pienestä kiinni. Pienikin pettymys paranee kun huomioi. Pipi paranee kun siihen puhaltaa. Lapset on niin helppoja, mutta helppoa on myös mokata, kuten kyseinen äiti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan se tämäkin tapa kieltää lapseltaan synttärit ja huomionkeskipisteenä olemisen.

Ei lahjoja, ei juhlia.

Miksi omaa lastaan kukaan noin vihaisi?

Mitä sä selität?

Koko homma oli lapsen idea 😂

Joo, mutta aikuisen tehtävä on neuvotella jos idea on huono.

Tarkoitat siis että aikuisen tehtävä on ohittaa synttärisankarin toiveet jo jos idea on somemammojen mielestä huono?

Kirjoitinko minä ohittaa? Mielestäni laitoin, että neuvotella. Onko työpaikalla neuvottelu sitä, että ohitetaan toisten sanottava? Neuvottelu on sitä, että etsitään joku välimalli, tullaan puoliväliin vastaan, etsitään kaikkia tyydyttävä juttu. Esim parkour-paikan kanssa olisi voinut jutella, että saisiko edes juhlien lopussa tarjota jotain pientä. Tai lapsen kanssa neuvotella, että tarjottaisiinko vaikka piknikeväät parkourin lisäksi. Tai onko se parkour sittenkään paras paikka synttäreille. Nyt veikkaan, että seuraaville synttäreille ei tule kavereita vaikka teeskentelivätkin, että oli kivaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Faith kirjoitti:

Synttäreillä leikkiessähän voi sitä paitsi tulla nälkä. Tarjolla olisi hyvä olla jotain suht terveellistä. Esim. omassa lapsuudessani lasten synttärijuhlilla oli yleensä cocktail-tikkuja, joissa oli pala juustoa, viinirypäle ja lihapulla.

Lisäksi tietenkin makeita herkkuja. Itse ainakin olisin ollut pettynyt, jos ei olisi ollut mitään makeaa.

Parkour-salilla ei ollut mahdollista tarjota ruokaa.

Sitten olisi voinu antaa lopussa jotain vaikka pienessä pussissa. Lakupötkö, pillimehu.

Hirveän tylsät synttärit.

Eli lakupötköstä on kiinni se onko synttärit tylsät vai ei?

Samaa mietin.

Tuskin ne lapset ehti kaivata herkkuja sitä yhtä tyyppiä lukuun ottamatta.

Täällä loukkaantuneet mammat tuntevat olonsa hyökätyksi tai heijastelevat jotain omia herkkuhimojaan lapsi.

Emme heijastele  herkkuhimojamme vanhempi.

Selvästi heijastelette lapsiinne tai olette kasvattaneet lapsistanne jotain sokerin himoisia tulevia läskejä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan se tämäkin tapa kieltää lapseltaan synttärit ja huomionkeskipisteenä olemisen.

Ei lahjoja, ei juhlia.

Miksi omaa lastaan kukaan noin vihaisi?

Mitä sä selität?

Koko homma oli lapsen idea 😂

Joo, mutta aikuisen tehtävä on neuvotella jos idea on huono.

Tarkoitat siis että aikuisen tehtävä on ohittaa synttärisankarin toiveet jo jos idea on somemammojen mielestä huono?

Kirjoitinko minä ohittaa? Mielestäni laitoin, että neuvotella. Onko työpaikalla neuvottelu sitä, että ohitetaan toisten sanottava? Neuvottelu on sitä, että etsitään joku välimalli, tullaan puoliväliin vastaan, etsitään kaikkia tyydyttävä juttu. Esim parkour-paikan kanssa olisi voinut jutella, että saisiko edes juhlien lopussa tarjota jotain pientä. Tai lapsen kanssa neuvotella, että tarjottaisiinko vaikka piknikeväät parkourin lisäksi. Tai onko se parkour sittenkään paras paikka synttäreille. Nyt veikkaan, että seuraaville synttäreille ei tule kavereita vaikka teeskentelivätkin, että oli kivaa.

Synttäreitä voi viettää myös ilman juhlia tarjoiluineen. Varsinkin, jos lapsi niin haluaa.

2 h juoksun jälkeen lapset tarvitsevat kotona kunnon aterian, ei mitään synttäreiden herkkuja, nakkeja tai piknikkiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikella kunnioituksella:

lasten syntymäpäiväjuhliin kuuluu syntymäpäiväkakku.

Kaikki lapset odottaa sitä. Synttärikakkua.

Vettä voi juoda joka päivä.

Parkour-synttärit on kiva idea. Mutta sen jälkeen ainakin tarjotaan synttärikakkua ja voileipiä ja limsaa.

Kaikella kunnioituksella: ei todellakaan odota. Herkkuja ehkä, mutta kakku ei todellakaan ole lapsille "se juttu". Syömättä jää.

Sun  lapsellesi ehkä riittää joku moderni porkkanakippo ja hummuskurkkudippi. 

Yleensä lapselle tehdään aina perinteinen syntymäpäiväkakku syntymäpäiväksi mistä saa ainaskin puhaltaa kynttilät. Aina on maukas kakku kelvannut vieraille viimeistä murua myöten.

Muista tarjoiluista puhumattakaan.

No voi että! Meillä päin jää aika kakku pöytään vain närpittäväksi. Outo kaveripiiri lapsillani sitten varmaan. Kynttilät voi puhaltaa vaikka jäätelöannoksen tai muffinien päältä!

Siis tajuutsä yhtään paljonko kaloreit on jossain muffiineis ja jädes !!!!!! Ei ei noin ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Faith kirjoitti:

Synttäreillä leikkiessähän voi sitä paitsi tulla nälkä. Tarjolla olisi hyvä olla jotain suht terveellistä. Esim. omassa lapsuudessani lasten synttärijuhlilla oli yleensä cocktail-tikkuja, joissa oli pala juustoa, viinirypäle ja lihapulla.

Lisäksi tietenkin makeita herkkuja. Itse ainakin olisin ollut pettynyt, jos ei olisi ollut mitään makeaa.

Parkour-salilla ei ollut mahdollista tarjota ruokaa.

Sitten olisi voinu antaa lopussa jotain vaikka pienessä pussissa. Lakupötkö, pillimehu.

Hirveän tylsät synttärit.

Eli lakupötköstä on kiinni se onko synttärit tylsät vai ei?

Usein se on hyvinkin pienestä kiinni. Pienikin pettymys paranee kun huomioi. Pipi paranee kun siihen puhaltaa. Lapset on niin helppoja, mutta helppoa on myös mokata, kuten kyseinen äiti.

Mokota? Mitä hän mokasi? Sai lapsilta hyvää palautetta.

Trollaatteko te vai oletteko oikeasti noin yksinkertaisia?!? 🤣 Käsittämätöntä vänkäystä! Ei juma*iste kukaan tosissaan voi verrata häitä (tai muita isoja aikuistenjuhlia) lapsen syntymäpäiviin, jotka vietetään jossakin liikuntapaikassa kaksi tuntia hikipäässä juosten! 🤣 Kukaan, jonka mielestä liikuntasynttäreillä on ok olla tarjoamatta mitään, ei ajattele, että myös häissä on ok olla tarjoamatta mitään. Järki hoi!!!

Ihmettelen myös, miten hiton ruokakeskeisiä te samat tyypit olette??? Joku maksaa lapsesi hienoon liikuntapuistoon, ehkä kuskaakin sinne, ja juhlat oli tylsät, kun ei tarjottu karkkeja ja sipsejä ja juotettu limpparia?? Ette ole tosissanne? Minä ainakin osaan ihan omatoimisesti tunkea pullaa omaan naamaan ja lasten, en tarvitse ketään järjestämään juhlia sen takia. Jos joku järjestää pullansyöntijuhlat, niin ok sekin, osallistun.

Olisikin aika hienoa päästä kokeilemaan jotain uutta liikunnallista vaikka sitten jonkun ystävän epävirallisten syntymäpäivien muodossa. En todellakaan kaipaisi mitään mussutettavaa, aikuinen ihminen osaa ravita itsensä ennen lähtöä, samoin lapsensa. Meillä on ennen ihan tavallisiakin lasten syntymäpäiväjuhlia tapana syödä kevyt ruoka, ettei juhlissa tarvitse nälissään ahtaa kourakaupalla sokeria naamariin. Näin ei ilmeisesti kaikilla ole...

En voisi kuvitellakaan että lapseni kieltäytyisivät kutsusta vain siksi, että juhlissa ei tarjota syötävää!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi halusi parkour synttärit järjestää kavereilleen. Av-mammat itkee kun ei tuntemattomille lapsille syötetty herkkuja vaan toimittiin synttärisankarin toiveiden mukaisesti.

En aina ymmärrä teitä.

Ei täällä kukaan itke. Ihmetellään vain miten kauheat synttärit äiti on lapselleen järjestänyt. Sinä itket kun et ymmärrä meitä. Tee lapsia ja rakasta heitä, niin ymmärrät.

Mitä kauheeta oli näissä synttäreissä, jotka lapsi itse valitsi? 😂

On se jännä kun random aikuiset täällä selittää, että lasten mielestä olivat todella tylsät ja kauheat, vaikka lapset nimenomaan tykkäsivät.

Itse en edes pitänyt kaverisynttäreitä enää vähän vanhempana (ala-asteella), koska en halunnut niitä.

[/quote]

No voi että! Meillä päin jää aika kakku pöytään vain närpittäväksi. Outo kaveripiiri lapsillani sitten varmaan.[/quote]

Jos antaisit jonku muun tehdä sen synttärikakun seuraavalla synttäreillä, niin ei tarvi sen muffiinin tai jätskiannoksen päältä puhallella kynttilöitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän noi mitkään synttärit sitten ollutkaan. Vaan liikuntatuokio kavereiden kanssa. Sekin on ihan ok.

Miksi jollain on tuollainen pelko synttäreitä ja sokeria vastaan? Ihankuin niitä olisi joka päivä? Ja muutenkin eihän sen tarjoilun tarvitse olla pelkkää sokeripitoista, edes juomiltaan. Meillä on aina piirakoita ja pieniä (raikkaita) leipiä tarjolla tai ihan niitä kasvistikkuja ja salaattia... Juomina limuja, mehua, vettä ja maitoa (sitä menee aina).

että 6 vuotias harrastaa parkouria. FP.

Niin, liikuntatuokio kavereiden kanssa. Miksi kutsua niitä edes synttäreiksi? Lahjojakaan ei tarvis viedä.

Koska se tuokio oli lapsen synttäreinä?

Ei juhlat ole kaikille lapsille tärkeitä tai muutenkaan pakollisia. Tämä nyt oli jotain erikoisempaa, jonka synttärisankarin äiti maksoi.

Mitä ihmettä, juhlathan nimenomaan on lapsille tärkeitä, varsinkin synttärit. Elämän pieniä iloja. Mutta ei, samaa kuivaa tylsyyttä, tervetuloa fitnessmaailmaan!

Niin?

Tämä lapsi HALUSI pitää synttärit siellä ja oli hänen ideansa.

Olen syntynyt keskellä kesää ja usein lapsena synttäreinäni emme olleet kotona Helsingissä eikä moni kaverini ja ystäväni. Luokkalaisiani en ikinä kutsunut, en pitänyt heistä.

Me teimme aina mitä halusin tehdä ja olin niin onnellinen! Esimerkiksi Muumimaailmaan äidin kanssa tai Lintsille parin kaverin kanssa, jos olivat Helsingissä. Pari kolme kertaa olimme telttailemassa saaristossa ja siellä sitten perheen kanssa vähän juhlimme ja se oli parasta.

En ikinä edes haaveillut kaverisynttäreistä. Oli ihanaa, että sain päättää/ehdottaa mitä tehdään.

Vierailija kirjoitti:

Mikä hitto siinä nälässä niin pelottaa!? Täällä aikuiset kommentoi että ei voi olla paria tuntia nälässä. Eikö teillä ikinä ole nälkä? Ihme hommaa.. Ite tunnen nälkää tunteja joka päivä ja ei se ole mitenkään kauhea tunne. En tiedä miksi heti pitäs olla pupeltamassa jotain jos tuntee nälän tunteen.

Minulla nälkä on varoitus kohta ilmestyvästä heikotuksesta. Noudatan säännöllisiä ruoka-aikoja ja pidän energian elimistössäni tasaisena. Nälkä aiheuttaa monia ongelmia, siksi en halua tuntea sitä. Ja en ole ylipainoinen, vaan sopiva ollut aina (169cm, 54 kg). Joskus jos olen antanut nälän tulla ja viipyä, niin syön helposti sokeripitoisempia ja epäterveellisempiä ruokia kuin ilman nälkää.

Jospa ymmärrettäis, että se mikä toimii sinulla, ei välttämättä toimi toisilla. Hyvä jos sinä pysyt terveenä ja hoikkana nälässäkin. Minä en pysy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä hitto siinä nälässä niin pelottaa!? Täällä aikuiset kommentoi että ei voi olla paria tuntia nälässä. Eikö teillä ikinä ole nälkä? Ihme hommaa.. Ite tunnen nälkää tunteja joka päivä ja ei se ole mitenkään kauhea tunne. En tiedä miksi heti pitäs olla pupeltamassa jotain jos tuntee nälän tunteen.

Minulla nälkä on varoitus kohta ilmestyvästä heikotuksesta. Noudatan säännöllisiä ruoka-aikoja ja pidän energian elimistössäni tasaisena. Nälkä aiheuttaa monia ongelmia, siksi en halua tuntea sitä. Ja en ole ylipainoinen, vaan sopiva ollut aina (169cm, 54 kg). Joskus jos olen antanut nälän tulla ja viipyä, niin syön helposti sokeripitoisempia ja epäterveellisempiä ruokia kuin ilman nälkää.

Jospa ymmärrettäis, että se mikä toimii sinulla, ei välttämättä toimi toisilla. Hyvä jos sinä pysyt terveenä ja hoikkana nälässäkin. Minä en pysy.

Tässä on kyse lasten synttäreistä, ei sinusta.

Minulla on ilmeisesti alhaisen verensokerin takia joka aamu pahoinvointia siihen asti, kunnes syön.

Pitää syödä usein, mutta jaksan ihan iisisti pari kolme tuntia olla ilman ruokaa, vaikka olisi liikuntaa.

Vierailija kirjoitti:

Oma havainto on se, että vain karkkipäivälapset ovat täysin kyvyttömiä rajoittamaan herkkujen syömistä. Kun jotain sokerista on tarjolla, he ahmivat sitä, koska tietävät herkkujen rajallisuuden. Tämä loppuu / tämän syöminen kielletään, jos en äkkiä ahda tätä napaani.

Oma lapsi on ollut tuollaisilla synttäreillä ja ne olivat aika kamalat, koska kutsussa ei sanottu, että syökää kunnolla etukäteen. Eskarissa lounas on klo 10.45, välipala klo 14 ja juhlat olivat klo 17-19. Suuri osa lapsista oli nälkäisiä, kotona oli nopeasti napattu joku voileipä tms., koska vanhemmilla oli töiden jälkeen kiire saada lapsi juhliin. Siellä oli sitten 2 tuntia hyppelyä ja pomppimista ja osa lapsista kärttyisiä. Juhlista haettiin kotiin monta itkevää lasta, joista juhlien järjestäjä totesi, että "teidän Kerttu ei ole yhteistyökykyinen eikä liikunnallisesti lahjakas". Oli pakko vastata, että nälkäinen lapsi harvoin on parhaimmillaan. Tunti menee voileivän voimalla, toista tuntia varten olisi voinut varata edes energiapatukoita, jos oman lapsen sokerihumalaa pelkäsi.

On itsestään selvää, että kutsuille mennään syöneenä, eikä kutsussa lue, että syökää ennen kutsuille tuloa. Missä maalaisjärki? Samoin, tätä julkaisua kommentoivat nimenomaan kielteisesti ajattelevat vanhemmat, joiden lapset eivät harrasta liikuntaa ja, jotka eivät ymmärrä, jos kyseessä on LIIKUNTA-synttärit. Mutta se, että lähtiessä olisi voinut, vaikka hedelmän antaa mukaan, ei ENERGIAPATUKOITA lapsille.

Lapsi vielä omasta aloitteestaan kieltänyt tuomasta lahjoja. Hohhoijaa, kaikki lapset haluavat lahjoja. Ellei ole sellainen natsimutsi jota pitää yrittää miellyttää keinolla millä hyvänsä.

On tässäkin ylpeilyn aihe.

Menee vähän aiheen vierestä mutta... Äitini oli kova (ja hyvä) leipomaan ja muutenkin laittamaan ruokaa. Meistä lapsista ei kukaan välittänyt makesta, kaikista vähiten pikkuveljeni. Äidillä oli kuitenkin omituinen päähänpinttymä että synttäreillä pitää olla aina kakkua ja mielellään montaa sorttia. Joka helevatun syntymäpäivä hän sitten väänsi kakun jos toisenkin veljelle koska se pitää olla. Ja sitten sitä piti tietty syödäkin ettei pilaannu. Toki meillä oli suolaistakin syötävää mutta olihan se varsinkin vähän isompana hassua kun se kakku piti aina tehdä vaikkei sitä kukaan kaivannut, kaikkein vähiten synttärisankari. Joskus ihmettelen miten meillä ei kellään ole ylipainoa ja suhde ruokaan on edelleen normaali.

Ei ne kaikki lapsetkaan ihan oikeasti kaipaa sitä sokeria eikä se aina johdu siitä että vanhemmat julmasti kieltää.

Vierailija kirjoitti:

Lapsista on tehty nykyään oman egon jatke. Lapsi syö, pukeutuu, harrastaa ja menestyy koulussa vain siksi että äiti saa sillä buustata omaa egoa. Lapsen etu, luonne ja toiveet ovat ihan toisarvoisia.

Näin se vain on! Kyllä tavallisen lapsen normaaleille synttäreille kuuluu paljon sitä makeaa sokeri namia ja herkkuja ja tietysti limssaa! Köyhien ja työttömien yhläskien lasten synttärit on sitten tietysti erikseen.

Huh, parkoursynttärit joissa ei tarjoilla kuin vettä? 2 tuntia jatkuvaa juoksemista, pomppimista, hyppimistä, kiipeilyä ja tarjolla vain nesteytys ilman välipaloja. Olisin kyllä itse lapsena ollut kauhuissani jos kaverin sytymäpäivät olisivat olleet vain ohjattu jumppatuokio ilman tarjoiluja. Ja totta kai tämä puuhamamma myhäilee että kaikki tykkäsivät ja vanhemmatkin olivat kiinnostuneita, kun kukaan ei uskalla päin naamaa sanoa hulluudesta. Mitäpä jos synttäreillä vaikka laskettaisi matematiikanlaskuja tai opeteltaisi viulunsoittoa kun onhan se mukavaa tarjota elämyksiä ja tutustuttaa lapsen harrastukseen?

Aikuisille on ehkä mukavaa vaihtelua että juhlissa ei ole herkkuja tarjolla tai enintään löytyy ruissipsiä ja juureshummusta porkkanatikuilla, mutta lapsille ne tarjoilut ovat keskeisemmässä asemassa. Kaverisynttärit ovat monille niitä ainoita kertoja kun pääsee koulun ulkopuolella kerääntymään ison lapsiporukan kanssa ja vielä syömään herkkuja, aikuiset voivat halutessa hakea sen suklaalevyn tai munkin kaupasta milloin huvittaa ja ravintolat sekä baarikierrokset ovat yleisiä. Näitä superterveellisiä erikoissynttäreitä järjestävät tuntuvat järjestään olevan niitä jotka tahtovat osoittaa paremmuuttaan lapsensa kautta.

Vierailija kirjoitti:

Huh, parkoursynttärit joissa ei tarjoilla kuin vettä? 2 tuntia jatkuvaa juoksemista, pomppimista, hyppimistä, kiipeilyä ja tarjolla vain nesteytys ilman välipaloja. Olisin kyllä itse lapsena ollut kauhuissani jos kaverin sytymäpäivät olisivat olleet vain ohjattu jumppatuokio ilman tarjoiluja. Ja totta kai tämä puuhamamma myhäilee että kaikki tykkäsivät ja vanhemmatkin olivat kiinnostuneita, kun kukaan ei uskalla päin naamaa sanoa hulluudesta. Mitäpä jos synttäreillä vaikka laskettaisi matematiikanlaskuja tai opeteltaisi viulunsoittoa kun onhan se mukavaa tarjota elämyksiä ja tutustuttaa lapsen harrastukseen?

Aikuisille on ehkä mukavaa vaihtelua että juhlissa ei ole herkkuja tarjolla tai enintään löytyy ruissipsiä ja juureshummusta porkkanatikuilla, mutta lapsille ne tarjoilut ovat keskeisemmässä asemassa. Kaverisynttärit ovat monille niitä ainoita kertoja kun pääsee koulun ulkopuolella kerääntymään ison lapsiporukan kanssa ja vielä syömään herkkuja, aikuiset voivat halutessa hakea sen suklaalevyn tai munkin kaupasta milloin huvittaa ja ravintolat sekä baarikierrokset ovat yleisiä. Näitä superterveellisiä erikoissynttäreitä järjestävät tuntuvat järjestään olevan niitä jotka tahtovat osoittaa paremmuuttaan lapsensa kautta.

Sönköti sönköti...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä hitto siinä nälässä niin pelottaa!? Täällä aikuiset kommentoi että ei voi olla paria tuntia nälässä. Eikö teillä ikinä ole nälkä? Ihme hommaa.. Ite tunnen nälkää tunteja joka päivä ja ei se ole mitenkään kauhea tunne. En tiedä miksi heti pitäs olla pupeltamassa jotain jos tuntee nälän tunteen.

Minulla nälkä on varoitus kohta ilmestyvästä heikotuksesta. Noudatan säännöllisiä ruoka-aikoja ja pidän energian elimistössäni tasaisena. Nälkä aiheuttaa monia ongelmia, siksi en halua tuntea sitä. Ja en ole ylipainoinen, vaan sopiva ollut aina (169cm, 54 kg). Joskus jos olen antanut nälän tulla ja viipyä, niin syön helposti sokeripitoisempia ja epäterveellisempiä ruokia kuin ilman nälkää.

Jospa ymmärrettäis, että se mikä toimii sinulla, ei välttämättä toimi toisilla. Hyvä jos sinä pysyt terveenä ja hoikkana nälässäkin. Minä en pysy.

Tässä on kyse lasten synttäreistä, ei sinusta.

Minulla on ilmeisesti alhaisen verensokerin takia joka aamu pahoinvointia siihen asti, kunnes syön.

Pitää syödä usein, mutta jaksan ihan iisisti pari kolme tuntia olla ilman ruokaa, vaikka olisi liikuntaa.

Vastasin tuolle yhdelle joka kysyi, että "Eikö teillä ikinä ole nälkä? Ihme hommaa.. Ite tunnen nälkää tunteja joka päivä ja ei se ole mitenkään kauhea tunne. En tiedä miksi heti pitäs olla pupeltamassa jotain jos tuntee nälän tunteen."