Lue keskustelun säännöt.
Jaksatko kuunnella puolison lapsen jatkuvista onnistumisista..
Kommentit (42)
Kehu säkin omia lapsiasi puolisolle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No rehellisesti, en jaksa kuunnella mieheni (jo aikuisten) lasten kuulumisia isoissa määrissä. Pidän heistä kohteliaan etäisellä tavalla, mutta läheisiksi emme ole koskaan tulleet. Kuuntelen, mutta en ole kiinnostunut.
Olemme siis isänsä kanssa alkaneet seurustella kun lapset ovat jo olleet aikuisia.
Samoin koen. Ovat ikävuosiltaan 20-31 ja isänsä hehkuttaa heidän (tavanomaisia) saavutuksiaan ihan ylenpalttisesti. En tietenkään sano mitään, kuuntelen ja iloitsen hänen vierellään, mutta ehkä heistä voisi puhua vähän vähemmänkin. Mukavia ihmisiä, ei mitään heitä vastaan, mutta eivät kuulu minun lähipiiriini, vaikka seurustelenkin heidän isänsä kanssa.
On se vaan niin helppoa, kun on ottanut lapsettoman miehen ja hankkinut lapset hänen kanssaan.
Vierailija kirjoitti:
On se vaan niin helppoa, kun on ottanut lapsettoman miehen ja hankkinut lapset hänen kanssaan.
Niin varmaan aika moni meistä kakkoskierroslaisestakin ajatteli aikanaan. Katellaan 10-15 vuoden päästä! :)
Oikeiden onnistumisten hehkutus ok, toki hehkutusta samasta asiasta ei kauaa jaksa kuunnella. Ymmärrän myös, että lapset ovat puolisolle tärkeitä ja aina ajatuksissa, kunhan hänkin ymmärtää, etteivät ne ole sitä minulle ja elämässä tapahtuu muutakin. Joten pääsääntöisesti on muitakin puheenaiheita. Mutta kannattaa varoa rakentamasta lapselle valheellista itsetuontoa, tätäkin kun moni vanhempi valitettavasti harrastaa. Liika ja aiheeton kehuminen saa lapsen luulemaan olevansa jotenkin parempi kuin muut, ja sitten tulee romahdus, kun kolmosluokkalaisena jalkapallokerhoon liittyessään huomaa, ettei olekkaan se maailman paras, tässäkään lajissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se vaan niin helppoa, kun on ottanut lapsettoman miehen ja hankkinut lapset hänen kanssaan.
Niin varmaan aika moni meistä kakkoskierroslaisestakin ajatteli aikanaan. Katellaan 10-15 vuoden päästä! :)
Sitten ollaan jo oltu pitkästi yli 40 vuotta yhdessä ja lapset vähintään lähentelee 40 vuotta. Kakkoskierrokselle ei tästä ainakaan lapsitouhuun varmasti mennä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se vaan niin helppoa, kun on ottanut lapsettoman miehen ja hankkinut lapset hänen kanssaan.
Niin varmaan aika moni meistä kakkoskierroslaisestakin ajatteli aikanaan. Katellaan 10-15 vuoden päästä! :)
25 vuotta kulunut jo, kauanko pitää vielä odottaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksa kuulla puolison lapsista halaistua sanaa. Eivät kiinnosta minua.
Olen joutunut kuuntelemaan pää höyryten mummojen kälätystä lapsenlapsista ja kyllä on kammottavaa kun ei ole nähnyt niitä mitä ne ylistää maasta taivaaseen. En itsekkään kehu niille tuntemattomia ihmisiä. Pitäisikö kehua puolisoa että kun hän oli aivan ihana ja oppi sitomaan kengännauhat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se vaan niin helppoa, kun on ottanut lapsettoman miehen ja hankkinut lapset hänen kanssaan.
Niin varmaan aika moni meistä kakkoskierroslaisestakin ajatteli aikanaan. Katellaan 10-15 vuoden päästä! :)
Sitten ollaan jo oltu pitkästi yli 40 vuotta yhdessä ja lapset vähintään lähentelee 40 vuotta. Kakkoskierrokselle ei tästä ainakaan lapsitouhuun varmasti mennä.
Niin no tässäkin muutamia kommentteja kun kumppanin jälkikasvu on jo aikuista, ei varmaan hekään mitään "lapsitouhuja" enää suunnittele.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se vaan niin helppoa, kun on ottanut lapsettoman miehen ja hankkinut lapset hänen kanssaan.
Niin varmaan aika moni meistä kakkoskierroslaisestakin ajatteli aikanaan. Katellaan 10-15 vuoden päästä! :)
Sitten ollaan jo oltu pitkästi yli 40 vuotta yhdessä ja lapset vähintään lähentelee 40 vuotta. Kakkoskierrokselle ei tästä ainakaan lapsitouhuun varmasti mennä.
Niin no tässäkin muutamia kommentteja kun kumppanin jälkikasvu on jo aikuista, ei varmaan hekään mitään "lapsitouhuja" enää suunnittele.
Uusperhe ei ole kenellekään pakollinen, missään iässä, joten omia valintoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se vaan niin helppoa, kun on ottanut lapsettoman miehen ja hankkinut lapset hänen kanssaan.
Niin varmaan aika moni meistä kakkoskierroslaisestakin ajatteli aikanaan. Katellaan 10-15 vuoden päästä! :)
No mulla on nyt 30v takana saman miehen kanssa reilu 20v aviossa. Yhteiset lapset teinejä. Koska tää muuttuu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se vaan niin helppoa, kun on ottanut lapsettoman miehen ja hankkinut lapset hänen kanssaan.
Niin varmaan aika moni meistä kakkoskierroslaisestakin ajatteli aikanaan. Katellaan 10-15 vuoden päästä! :)
Sitten ollaan jo oltu pitkästi yli 40 vuotta yhdessä ja lapset vähintään lähentelee 40 vuotta. Kakkoskierrokselle ei tästä ainakaan lapsitouhuun varmasti mennä.
Niin no tässäkin muutamia kommentteja kun kumppanin jälkikasvu on jo aikuista, ei varmaan hekään mitään "lapsitouhuja" enää suunnittele.
Uusperhe ei ole kenellekään pakollinen, missään iässä, joten omia valintoja.
Ja vesi on märkää. Oliko muita itsestäänselvyyksiä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se vaan niin helppoa, kun on ottanut lapsettoman miehen ja hankkinut lapset hänen kanssaan.
Niin varmaan aika moni meistä kakkoskierroslaisestakin ajatteli aikanaan. Katellaan 10-15 vuoden päästä! :)
Sitten ollaan jo oltu pitkästi yli 40 vuotta yhdessä ja lapset vähintään lähentelee 40 vuotta. Kakkoskierrokselle ei tästä ainakaan lapsitouhuun varmasti mennä.
Niin no tässäkin muutamia kommentteja kun kumppanin jälkikasvu on jo aikuista, ei varmaan hekään mitään "lapsitouhuja" enää suunnittele.
Uusperhe ei ole kenellekään pakollinen, missään iässä, joten omia valintoja.
Ja vesi on märkää. Oliko muita itsestäänselvyyksiä?
Niin, silloin on turha ruikuttaa omien valintojen seurauksista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se vaan niin helppoa, kun on ottanut lapsettoman miehen ja hankkinut lapset hänen kanssaan.
Niin varmaan aika moni meistä kakkoskierroslaisestakin ajatteli aikanaan. Katellaan 10-15 vuoden päästä! :)
Sitten ollaan jo oltu pitkästi yli 40 vuotta yhdessä ja lapset vähintään lähentelee 40 vuotta. Kakkoskierrokselle ei tästä ainakaan lapsitouhuun varmasti mennä.
Niin no tässäkin muutamia kommentteja kun kumppanin jälkikasvu on jo aikuista, ei varmaan hekään mitään "lapsitouhuja" enää suunnittele.
Uusperhe ei ole kenellekään pakollinen, missään iässä, joten omia valintoja.
Ja vesi on märkää. Oliko muita itsestäänselvyyksiä?
Niin, silloin on turha ruikuttaa omien valintojen seurauksista.
Siis mun kommentti oli vain niitä lapsitouhuja koskien, en ole ruikuttanut yhtään mitään enkä ole sanallakaan maininnut omista valinnoistani!
Omien lasten ja varmasti lapsipuolienkin hehkutusta jaksan kuunnella ikuisesti, sehän on musiikkia sielulle! Ihana kuulla heidän onnistumisistaan ja hymynkare nousee suupieleen muistellessakin.
Mitä en jaksa, on kaukaisten sukulaisten onnistumisten ylistäminen. Nytkin kuuntelin tunnin, kuinka anopin serkun lapset kirjoittivat hienosti ja missä aloittavat opinnot. En ole ikinä nähnyt koko serkkua saati hänen lapsiaan. Mutta anoppi paikkaa sillä omien lastenlastensa koulupudokkuutta ja rikollisuutta, joista on tietysti vaikea puhua. Ylipäätään tuntuu, että kun hehkutetaan "liian kaukaisia" ihmisiä, sillä kompensoidaan jotain lähellä olevaa ongelmaa, josta ei haluta puhua ja joka pitää piilottaa. Harmi vain, miten läpinäkyvää kaikki on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se vaan niin helppoa, kun on ottanut lapsettoman miehen ja hankkinut lapset hänen kanssaan.
Niin varmaan aika moni meistä kakkoskierroslaisestakin ajatteli aikanaan. Katellaan 10-15 vuoden päästä! :)
Sitten ollaan jo oltu pitkästi yli 40 vuotta yhdessä ja lapset vähintään lähentelee 40 vuotta. Kakkoskierrokselle ei tästä ainakaan lapsitouhuun varmasti mennä.
Niin no tässäkin muutamia kommentteja kun kumppanin jälkikasvu on jo aikuista, ei varmaan hekään mitään "lapsitouhuja" enää suunnittele.
Uusperhe ei ole kenellekään pakollinen, missään iässä, joten omia valintoja.
Ja vesi on märkää. Oliko muita itsestäänselvyyksiä?
Niin, silloin on turha ruikuttaa omien valintojen seurauksista.
Siis mun kommentti oli vain niitä lapsitouhuja koskien, en ole ruikuttanut yhtään mitään enkä ole sanallakaan maininnut omista valinnoistani!
Ruikutit miehen lapsista, itsepä olet valinnut ryhtyä seurustelemaan lapsellisen miehen kanssa. Olisit ollut yksin tai valinnut lapsettoman miehen. Noh, kaikkea ei voi aina saada, joten joku joutuu aina tyytymään.
Jaksan kuunnella, kun ei niitä onnistumisia oikein ole. Tai mies ei ainakaan niiStä minulle kerro, jos sellaisia on.
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin. Jokainen lapsen onnistuminen on hieno asia.
Pitää mennä terapiaan jos ei kestä lapsen menestymisiä. Omassa elämässä mättää silloin jokin.
Ei kyse ole välttämättä oikeista onnistumisista. Vanhemmat yleensä haluavat nähdä lapsensa melkein kaikki tekemiset onnistumisina.
Jaksan kuunnella lasten juttuja, tekemisiä ja kehuja aika loputtomasti. Kunhan puhutaan muustakin kuin lapsista. Jospa puolisolla ei ole oikein ketään muuta, jonka kanssa puhua omista lapsistaan? Mulla oli joskus tällainen tapailukumppani… puhui lapsestaan aika paljon ja kyselin myös lapsen kuulumisia aina vaikken ollut lasta nähnytkään.. Mutta puhuimme myös muusta, meidän juttu ei pyörinyt lapsen ympärillä.