Jaksatko kuunnella puolison lapsen jatkuvista onnistumisista..
Kommentit (42)
Jaksan koska ne ovat myös minun lapsia. Daa
Tietenkon jaksan, onhan lasten onnistumiset iloisia asioita. Aikuisten kiukuttelua taas en jaksa kuunnella.
No toistan. Jaksan, koska lasten onnistumiset on hyvä ja mukava asia, kun taas aikuisen riidanhaastaminen ja kiukuttelu ei ole, sekin kuuluu lapsille.
Vierailija kirjoitti:
Tietenkon jaksan, onhan lasten onnistumiset iloisia asioita. Aikuisten kiukuttelua taas en jaksa kuunnella.
Tämä ❤️.
Ap en yhtään ymmärrä aloitustasi. Paljon mieluummin kuulen pakkolasten onnistumisista kuin että pakkolapset olisi totaalisia faileja jotka koko ajan saa lasut ja poliisit ja palokunnat ja armeijat kotiovelle koputtamaan. Vähän suhteellisuudentajua ap hei?
Onko sinulla itsellä lapsia? Jos olisi molemmilla lapsia olisi ainakin mautonta hehkuttaa omaa jälkikasvuaan ja vertailla. Itselläni ei ole lapsia enkä halua puolisoa kenellä on lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Ap en yhtään ymmärrä aloitustasi. Paljon mieluummin kuulen pakkolasten onnistumisista kuin että pakkolapset olisi totaalisia faileja jotka koko ajan saa lasut ja poliisit ja palokunnat ja armeijat kotiovelle koputtamaan. Vähän suhteellisuudentajua ap hei?
Mikä pakkolapsi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap en yhtään ymmärrä aloitustasi. Paljon mieluummin kuulen pakkolasten onnistumisista kuin että pakkolapset olisi totaalisia faileja jotka koko ajan saa lasut ja poliisit ja palokunnat ja armeijat kotiovelle koputtamaan. Vähän suhteellisuudentajua ap hei?
Mikä pakkolapsi?
Pakkolapsi on puolison aiemmasta liitosta, jonka exä pakottaa ottamaan hoitoon määrätyin väliajoin.
Kun me rakastuimme mieheni kanssa, hänen raskaana ollut vaimonsa yritti saada vuoroviikoiksi pakkolapset. Onneksi mieheni pysyi miehenä isolla äMMällä ja nyt emme joudu katsomaan pakkolapsia täyttä viikkoa kerrallaan.
en todellakaan jaksa. ei myöskään kiinnostaneet ne 500 aloitusta hetki sitten lasten koulunumeroista kun meidän pirjopetteri sai yhden 9 muiden kymppien joukossa. tekikö opettaja väärin
No rehellisesti, en jaksa kuunnella mieheni (jo aikuisten) lasten kuulumisia isoissa määrissä. Pidän heistä kohteliaan etäisellä tavalla, mutta läheisiksi emme ole koskaan tulleet. Kuuntelen, mutta en ole kiinnostunut.
Olemme siis isänsä kanssa alkaneet seurustella kun lapset ovat jo olleet aikuisia.
Jos sukulaislasten menestyksestä puhutaan liikaa tai liian ylistävästi (tyyliin kolmasluokkalainen on ihmeellinen nero), ei sitä jaksa kuunnella jos kyseessä on itselle vieraahkot lapset( miehen suku, omien serkkujen lapset). Suurimmat kehumiset voisi säästää lapsille itselleen tai isovanhemmille.
Kyllähän se kypsyttäisi (elän siis ydinperheessä, en uusperheessä), jos puoliso/puolison suku hehkuttaisi koko ajan puolison lapsia. Ja erityisesti silloin, jos ne lapset oikeasti olisivat lahjakkaampia, fiksumpia, paremmin pärjääviä, kauniimpia jne kuin omani. Jos taas olisivat samantasoisia tai mieluummin huonommin pärjääviä kuin omani, olisi helpompi antaa kehujen mennä toisesta korvasta sisään tai toisesta ulos.
17 jatkaa: ihan ymmärrettävää sinänsä hehkuttaa omia lapsiaan, jos on huono omatunto erosta, uusperheestä ja liian vähäisestä ajasta omien lasten kanssa. Esim isä, joka asuu uuden naisen lasten kanssa ja näkee omiaan 1 viikonloppu kuukaudesta.
En rehellisesti usko, että minusta olisi uusperhekuvioon. Siksi en ole sellaiseen hankkiutunutkaan...Enkä hankkiudu.
Tietenkin. Jokainen lapsen onnistuminen on hieno asia.
Pitää mennä terapiaan jos ei kestä lapsen menestymisiä. Omassa elämässä mättää silloin jokin.
???