Miltä sinusta tuntuisi, jos kaverisi peruisi
tulonsa ns. viime hetkellä eli tyyliin kun kohta pitäisi tulla, niin sitten ilmoittaakin, ettei pääse ja kertoo tietty syyn miksei? Tarjoaisi tietysti mahista nähdä seuraavana päivänä.
Itsellä tämä tilanne nyt. Kaveri ei siis tule tänään vaan vasta huomenna. On vähän haikea fiilis. Ja sitäkin ihmettelen, että jos on jotain menoja, niin laittaisi ne kalenteriin ylös. Eikä juuri, kun pitäisi tulla, niin muistaakin, että hällä oli tuo meno.
Kun tämä ei ollut eka kerta.
Joulun alla oli kanssa. Oli sovittu että tulee viikonloppuna käymään. Koko päivän odottelin ja ihmettelin missä hän viipyy. Illemmalla tulee morkkis-viesti "nyt vituttaa" tms... Hän oli ollut jossain kävelemässä ulkona, nähnyt kavereita, lähtenyt baariin ja oli juonut.
Niin mikä tunne tuolloinkin oli? Mitä sovitaan, siitä pidetään kiinni.
Kommentit (17)
Jos oikea syy niin ymmärtäisin...Tuollaisten syiden takia en kutsuisi jatkossa olleenkaan.Lapsi sairastui on pätevä syy,myöhästyin 2 tuntia kun lapsi halusi matkalla leikkipuistoon ei ole...näin meille joskus selitellään.
Harmittaisi tietenkin.
Enkä enää kutsuisi käymään.
Tuohan on jo pirullista, pettää aina sovitut tapaamiset.
Arvelen, ettet ole yhtään tärkeä kaverillesi, kun hän pystyy noin tekemään toistuvasti.
Tuskin tulee huomenakaan.
Ehkä hän ei edes halua kunnolla tavata. Miettisin tarkkaan sinuna, tuollaista kaveruutta.
Oletteko todella kavereita?
On hänen enemmänkin, kuin kaveri. On tässä tunnettakin mukana.
Niin siksi nämä hänen temppunsa tuntuvat niin kovin kurjilta.
Ja itte hän tivasi loppupuolella viikkoa onnistuuko tämä tapaaminen varmasti? Että jos minä yllättäen tapaamisen perunkin, häneltä palaa pinna. Että lupauksista pidetään kiinni.
Ny sitten itte teki näin. Sanoi, että hänen täytyy jossain sukulaisen juhlissa käydä huomenna. Kovin sitten minulta tivasi ratkaisua mitä hänen pitää tehdä? Ja vaikutti, kyllä todella harmistuneelta, kun tuon menonsa vasta nyt muisti.
Itte sitten sanoin, että tulee huomenna sitten.
Itse tosin ajattelin huomenna keskipäivän aikaan lähteä elokuviin. Enköhän siihen mennessä kotia kerkeä, kun tuo kaveri on täällä. Ja siinähän oppii, että minullakin on omat menoni. Eikä ne ole kiinni tuosta kaverista.
Minusta suhteessa ei pidä ripustautua ja roikkua toisessa. Vaan säilyttää omakin elämä ja omat tekemisensä.
No älä ainakaan henkeä pidätellen odota hänen saapumistaan. Tee ihan kaikessa rauhassa sitä, mitä nyt yleensä kotonasi teet, ja jos hän suvaitsee saapua paikalle, ole yllättynyt: "Ai sinä tulit sittenkin!" Jos hän sanoo, että niinhän me sovittiin, niin totea, että sovittiin eilisestäkin, mutta et tullut.
Ja jatkossa ole aina enemmän tai vähemmän yllättynyt, jos sopimus pitää. Sanot vaan että kun se ei ole viime aikoina ollut niin itsestäänselvää, että ne sopimukset pitävät.
Jotkut kaverit tekee mulle "täysohareita". Viimeksikin kaveri itse pyysi minua menoon ja sitten jätti ilmottamatta, ettei tuukkaan. Useammin on käynyt noin. En tiedä, miksi mulle tehdään niin...
Ymmärrän kyllä AP. Itsellä on kanssa kaveri joka tekee niin että yhtäkkiä on jotai muuta menoa/ei ehdikään nähdä/nukkui pommiin jne.
Ja selitys ei ole koskaan mikään minkä ymmärtäisi, esim. sairastuminen tai että olisi ollut kertaluontoinen juttu.
Enää en ole pyydellyt, soitellaan kyllä ja muutoin ollaan yhteydessä mutta näemme todella harvoin.
Mun kaveri Alko tekee tota ku joskus oon ollu esim 3 min myöhässä. Tai joskus ku ei oo ollu niin tarkkaa niin sit ens kerralla tyyliin perumi koko jutun. 😂😂
Olen poistanut kännykästä sellaisten ns.ystävien puhelinnumerot jotka eivät koskaan vastaa eivätkä edes soita takaisin päin. Turhia kavereita.
Vierailija kirjoitti:
Jotkut kaverit tekee mulle "täysohareita". Viimeksikin kaveri itse pyysi minua menoon ja sitten jätti ilmottamatta, ettei tuukkaan. Useammin on käynyt noin. En tiedä, miksi mulle tehdään niin...
Miksihän alapeukut?
Itse tämä kaveri taas hermostui siitä, kun yhden viikonlopun syksyllä olinkin lasteni kanssa.
Kaveri äksyili siitä, kun oltiin tuo viikonloppu jo sovittu ja sitten teinkin noin. Mutta itte kaveri veti jutun viikkoa aiemmin jäihin ja mietin, että miksi enää pitää viikonloppua kaverille varattuna? Senkun sitten on minulla lasten viikonloppu.
Tuosta viikonlopusta kaveri kuittailee yhä, kun on yhteiset viikonloput tulossa, niin hän saattaa tuumia, kuhan et nyt tee ohareita tms... Ja tästäkin viikonlopusta kyseli, että onhan tämä nyt varmasti. Että muuten hältä palaa pinna.
Kuitenkin hän itse on nyt tehnyt kerran sen, ettei tullutkaan vaikka lupasi ja oltiin asia sovittu.
Ja tänään tuo, että tuleekin huomenna.
Hyvä juttu kyllä tässä on, että kumpikin asutaan omissa huusholleissamme.
Eli kaveri on tapailu"kaveri"? Sulla on jo lapsia, et sä tarvitse uutta.
Täytyy olla todella matala itsetunto,että tuollaista jaksaa.
En katsoisi hetkeäkään tuollaista, vaan etsisin muuta seuraa. Yksi tuollainen kaveri oli,mutta tapaamiset hänen kanssa jäi kun en enää oikein itsekään uskonut ikinä, että hän oikeasti olisi ollut tulossa sovittuun aikaan ja järjestin itselleni muuta tekemistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut kaverit tekee mulle "täysohareita". Viimeksikin kaveri itse pyysi minua menoon ja sitten jätti ilmottamatta, ettei tuukkaan. Useammin on käynyt noin. En tiedä, miksi mulle tehdään niin...
Miksihän alapeukut?
Sori ap, ei ole tarkoitus pilata ketjuasi omilla horinoilla, mutta voisko joku oikeasti kertoa, miksi alapeukut? Saa tietenkin alapeukuttaa, mutta voitteko kertoa mikä tuossa on väärin ja risoo teitä. En vaan ymmärrä :(.
Kun kävin nukkumaan, oli todella vaikeaa saada unta. Oli jotenkin ahdistava olotila.
Miten minusta tuntuu, että kaveri vain keksi tuon eilisen jutun ja oikeasti lähti omien kavereittensa kanssa baariin.
Jos hän tänne ylipäätään tulee, niin jossain vaiheessa aion asiaa häntä kysyä. Saattaa suuttua, kun moista menen kysymään. Mutta jotenkin silti tekee mieli kysäistä.
Kun koko eilis-iltana ei mitään viestiä laittanut tulemaan. Yhteen alkuillan viestiini myöhemmin. ehtoolla laittoi hymiön tulemaan.
Noh sitten siskoni laittaa iltamyöhään viestiä tulemaan. Tuosta kaverille kirjoitin, että siskoni kirjoitteli minulle. Ettei aamuyöstä kaveriltani tule kiukkuista viestiä, että kenen kanssa olen yöllä viestitellyt?
Aamusta seiskan - kasin maissa kaveri kirjoittaa vain "ok", kommentiksi tuohon yöviestiini.
Eikä nytkään mitään muuta viestiä ole lähettänyt.
Kerran tässä hiljan kaverini valitti siitä, kun tunteeni häntä kohtaan vaihtelevat. Se on hänestä pelottavaa. Mutta miten voi ja jaksaa pitää aina tunnetta yllä, kun toinen on tuollainen mikä on? Omaa henkistä oloaan on suojeltava ja otettava homma välillä kevyemmin.
Mikäli välittäisi niin mikään mahti maailmassa ei pistä perumaan tai unohtamaan tapaamista.
Kidutat itseäsi ko. kaverilla. Olet olemassa vain kun muuta ei ole.
Kun alat arvostamaan itseäsi niin jätät moiset kaverit jo alta aikayksikön.
Minulla ei ole kavereita...