Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Erityislasten/sairastuneiden lasten vanhempia paikalla? Miten saatte parisuhteenne toimimaan?
17.01.2020 |
Meidän kaksivuotiaalla on ollut pitkin matkaa monenlaista ongelmaa ja huolta terveydessä ja kehityksessä, ei kamalan vakavaa mutta kuitenkin jotain. Sitä mukaa kun niitä on ilmennyt, on mieheni, lapsen isä siis, alkanut vetäytyä lapsen hoitamisesta ja kasvattamisesta ja perhe-elämästämme. Oikeastaan parisuhteestamme myös. Ei ole enää kiinnostunut lapsen asioista eikä minun asioista eikä halua viettää meidän kanssa aikaa. Lapsen kanssa on nykyään enää kun vaadin tai pakotan ja silloin ei millään tavalla ole läsnä eikä varsinkaan opeta lapselle mitään uusia taitoja, vaan istuttaa telkkarin eteen, laittaa boksista piirrettyjä ja istuu itse kännykällä vieressä. Ja samalla kun mies vetäytyy niin jään yhä enemmän yksin hoitamaan ja vastaamaan lapsen näistä terveys- ja kehitysongelmista. En saa niihin enää mieheltä mitään tukea, hän ei edes vastaa mitään jos kerron vaikka mitä lääkäri sanoi käynnillä. Ei koskaan itse ota puheeksi näitä asioita.
Olen alkanut vihaamaan miestäni tämän takia. Ja olen puhunut hänelle tilanteesta ja sanonut, että en voi hoitaa tätä yksin. Hän ei sano oikein mitään asiaan, vetäytyy vaan lisää jos yritän vaatia kiinnostumaan. Ennen lasta meillä oli hyvä ja toimiva parisuhde, ja tehtiin paljon yhdessä.
Kertokaa te muut erityislasten / terveysongelmaisten lasten vanhemmat, että miten olette saaneet parisuhteenne toimimaan?
Kommentit (23)
Vierailija kirjoitti:
Ap, voimia ihan hurjasti.💞
Meillä syntyi vaikeasti sairas lapsi, mies ei halunnut käydä häntä katsomassa teholla. Itseä ahdisti, myöhemmin hän sanoi että tuntu liian pahalle. Monia muita tilanteita oli mihin oli vaikea suhtautua hänen näkökulmasta. Mies herkästi vetäytyi kuoreensa ja jäi kotiin, mikä toisaalta itselle oli helpompaa koska hän oli niin ahdistunut sairaalassa. Jonkin verran kyseli mikä tilanne, mutta välillä hälle tuli jaksoja kun ei kysellyt mitään.
Vuosiin on mahtunut äärettömän vaikeita aikoja mutta hiljalleen mies ymmärsi alkaa ottaa vastuuta. Sitten kun mies sitä alko ottaa, se tuntu alkuun ittestä tosi vaikealle yht äkkiä ollakin antamassa sitä vastuuta hänelle.
Nyt kaikki paljon paremmin ja lapsikin vihdoin terve, mutta arvet jätti. Parisuhde parempi nykyisin, myrskyisiä vuosia takana.
Mutta itse en osaa enää edes vaatia omaa aikaa, omia harrastuksia, ei ole enää kavereita kenellä kulkea. En osannut vaatia raskaina vuosina, en olisi edes jaksanut. Nyt tuntuu vaikealle alottaa se kaikki uudelleen, kynnys on kasvanut liian korkeaksi.
jollakin tavalla tunnen "katkeruutta" tmv miestäni kohtaan, hän mielestäni pääsi noina vuosina helpommalla, vaikka vaikeaa hänelläkin on silloin ollut. Mutta hän ei hukannut itseään kaiken alle, minä hukkasin enkä uskalla ja jaksa enää etsiä.
Oliko sinulla vaihtoehtoja olla hukkaamatta? Mies ei hukannut, kun ei kantanut vastuuta vaan keskittyi muuhun itsekkäästi. Silloin naiselle ei taida jäädä montaa vaihtoehtoa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huonosti. Meillä on ennenaikaisesti syntyneet kaksoset, joista toisella on vaikeuksia paljon, toisella vähemmän.
Parisuhteemme voi ennen lapsia hyvin ja olin kuvitellut, että lapsiperhearki olisi meille helppoa. Lapset kuitenkin vaativat niin paljon terapioineen ja viivästyneine kehityksineen, että normaali arki pyörii kokonaan lasten tarpeiden ympärillä.
Parisuhdeaika ja kotityöt jäävät vähälle ja kaikesta riidellään ja hermot on kireällä. Lasten vuoksi minun on pitänyt jättäytyä osa-aikaiselle työviikolle. Mies ei ehkä edes ymmärrä, kuinka isosta ja tärkeästä asiasta olen luopunut yhteisen arjen sujumiseksi.
Tukiverkkoja meillä ole paljoa, emmekä oikein kehtaa ketään pyytää lapsia vahtimaan, kun tiedämme, kuinka iso vaiva heistä on.
Alue: Aihe vapaa
Erityislapsi (nepsy), pidennetty oppivelvollisuus, pienluokka.
Parisuhde ok. Me molemmat vanhemmat olemme asiantuntijatyössä. Työnantaja joustaa, työt pitää tehdä muttei 8-16.
Itse harrastan ja tapaan ystäviäni enemmän kuin mieheni.
Yhdessä kuntoilemme.
Voimavaroja pitää ammentaa, jotta jaksaa.