Kotisynnytyksistä

Odotan toista, ja en harkitse kotisynnytystä. Syynä on ensimmäinen synnytys, joka päättyi kyllä hyvin, mutta vauvan sydänäänet heikkenivät, ja tuli kiire ponnistaa. Jos vauvaa ei olisi seurattu päähän asetetulla "pinnillä", ei olisi tiennyt, että nyt on kiire, vaan olisin varmaan ponnistellut kaikessa rauhassa sitten kun siltä tuntuu. Nyt ponnistusvaihe oli vajaa 10 min. Lähipiirissäni on myös nainen, jonka ensimmäinen synnytys päätyi hätäsektioon. Toinen vauva syntyi luomuna altaaseen, mutta sairaalassa, jos sama olisi toistunut kuin ensimmäisessä synnytyksessä.

Lähes kymmenen prosenttia alatiesynnytyksistä päätyy sektioon. Lisäksi päälle tulevat nämä tapaukset, joissa vauvan havaitaan olevan ahdingossa ja ponnistusta kiirehditään tai autetaan imukupilla. Suuremmalla todennäköisyydellä kaikki sujuu hyvin, mutta prosentit ovat kuitenkin minusta aika korkeat, että synnytyksen kulkuun joudutaan vauvan edun vuoksi puuttumaan. Ainahan kotoa voi lähteä kesken kaiken ambulanssilla sairaalaan, mutta mietityttää, kuinka hyvin tarvetta pystytään kotioloissa arvioimaan. Siksi minä aion synnyttää sairaalassa.

Minä jouduin sektioon. Ilman sektiota olisi kuollut sekä minä että vauva. Ja molemmat jouduttiin leikkaussalista suoraan teholle. Että siltä pohjalta en suosittele kenellekään kotisynnytystä. 

Ehdoton ei on, että jos esim vauvalla laskee sydänäänet kesken synnytyksen, sairaalasta saa avun tai jos äidillä istukka aiheuttaa suuren verenvuodon, niin siihenkin hätään on apua heti tarjolla. Tiesitkö, että vaarallisin hetki on syntymän jälkeen se kun istukka irtoaa?

Se hetki, kun pääsee synnytyshuoneeseen, siis omaan rauhaan ja pois sairaalan käytäviltä, on yksi parhaista. Tietää, että kaikki tarpeellinen on lähellä ja voi rentoutua. Paras on lapsen syntymä ja että kriittinen hetki synnytyksen jälkeen on ohitettu, istukka saatu kokonaan ulos ja vauva voi hyvin. 

Terv. Monta synnytystä,  monta tilannetta, mutta kaikki hyvin

Teho-osaston läheisyys on aivan välttämätön. Jos lapsi menee siniseksi heti synnyttyään (usein voi niin käydä, eri syistä), niin on kiire hengitystukeen. Vaikka kotoa olisi autolla vartti sairaalaan, niin se on liian pitkä matka, vauvan aivot ehtii kärsiä siinä jo vakavasta happivajeesta.

Itse olen miettinyt sitä, jos kaikki sujuu vielä hyvin loppu raskaudessa. Kätilöitä tuntuu olevan tarjolla monenlaisia, itselleni olisi tärkeä että tietäisin hänen osaavan toimia, jos tulee jotain yllättävää.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen miettinyt sitä, jos kaikki sujuu vielä hyvin loppu raskaudessa. Kätilöitä tuntuu olevan tarjolla monenlaisia, itselleni olisi tärkeä että tietäisin hänen osaavan toimia, jos tulee jotain yllättävää.

Olen se sektioon joutunut, joka yllä kommentoi. Minulla meni kaikki ihan ok raskaudessa eikä kukaan osannut ennustaa, että synnytyksessä käy noin ja että teholle päätyy äiti ja lapsi. Piti olla normaali synnytys edessä. 

Kätilöthän ei osaa toimia, jos tulee sektiotilanne, koska he ei ole lääkäreitä eikä heillä ole kotona leikkaussalia. 

Harkitsin koska minulla on taustalla kolme täysin nappiin mennyttä synnytystä, asumme 2 min matkan päässä sairaalasta. Olettaen tietysti, että raskaus olisi täysiaikainen ja synnytys käynnistyisi spontaanisti. Minulla on ollut todella hyvät kätilöt kaikissa ponnistusvaiheissa (vuoronvaihtoja noissa), mutta avautuminen on sujunut paremmin kotona. Anestesiaa en ole tarvinnut ja kuvittelen, että kotona kivutkin olisivat olleet lievemmät kuin sairaalassa. Mutta nyt sitten odotan kaksosia, joten sairaala kutsuu. 

En suosittele kotisynnytystä.

Meille ei käynyt kuinkaan, kaikki meni hyvin ja oppikirjamaisesti.

En silti tälläkään kokemuksella halua synnyttää kotona. Sairaala oli ihan jees. Olin niin keskittynyt siihen synnyttämiseen, etten olisi huomannut vaikka olisin ollut keskellä toria sitä tekemässä.

Kätilöt olivat mukavia. Sain lähes heti kaikki mitä pyysinkin. Ainoastaan puudutusta piti hetki odotella kun lääkäri ei nyt vaan päivystänyt mun huoneen ovella, vaan sitä piti hakea.

Synnytin kotona edellisen ja synnytän seuraavankin, jos kaikki menee hyvin.

Näiden "lapseni olisi kuollut ilman sektiota" -tyyppien kannattaisi tutustua vaikka ihan Hollannin tilastoihin. Siellä lähes kaikki ei-riskisynnyttäjät synnyttävät kotona, eikä siellä ole sen enempää kuolemia tai vammautumisia. Suomessa tähän ei ole totuttu, joten asenteet erilaiset. (Itse asun Saksassa.)

Synnytys on niin paljon monimutkaisempi prosessi kuin tavallisesti ymmärretään, että jo sairaalassa olo voi vaikuttaa synnytyksen kulkuun monin tavoin. Varsinkin siihen kuitenkin vaikuttavat sairaalassa tehtävät toimenpiteet. Et siis voi koskaan tietää, olisiko sydänäänet kadonneet ja sektioon jouduttu, jos oltaisiin oltu kotona.

Lisäksi kokeneilla kotikätilöillä (lue esim. Ina May Gaskinin kirjoja) on usein tietotaitoa mm. siihen liittyen, mistä johtuen sydänäänet heikkenevät ja mitä tilanteessa voi tehdä. Sairaalalääkäri näkee samassa tilanteessa vain hätätilanteen ja käskee leikkaukseen.

Vierailija kirjoitti:

Synnytin kotona edellisen ja synnytän seuraavankin, jos kaikki menee hyvin.

Näiden "lapseni olisi kuollut ilman sektiota" -tyyppien kannattaisi tutustua vaikka ihan Hollannin tilastoihin. Siellä lähes kaikki ei-riskisynnyttäjät synnyttävät kotona, eikä siellä ole sen enempää kuolemia tai vammautumisia. Suomessa tähän ei ole totuttu, joten asenteet erilaiset. (Itse asun Saksassa.)

Synnytys on niin paljon monimutkaisempi prosessi kuin tavallisesti ymmärretään, että jo sairaalassa olo voi vaikuttaa synnytyksen kulkuun monin tavoin. Varsinkin siihen kuitenkin vaikuttavat sairaalassa tehtävät toimenpiteet. Et siis voi koskaan tietää, olisiko sydänäänet kadonneet ja sektioon jouduttu, jos oltaisiin oltu kotona.

Lisäksi kokeneilla kotikätilöillä (lue esim. Ina May Gaskinin kirjoja) on usein tietotaitoa mm. siihen liittyen, mistä johtuen sydänäänet heikkenevät ja mitä tilanteessa voi tehdä. Sairaalalääkäri näkee samassa tilanteessa vain hätätilanteen ja käskee leikkaukseen.

Haluan kommentoida tuota. Olen se sektioon joutunut. Syy sektioon oli se, että lantioni koko ja rakenne oli sellaiset, että vauva ei olisi millään voinut mahtua ulos, ei edes imukupilla. Se toki olisi selvinnyt etukäteen, jos rutiinisti kuvattaisiin odottajien lantiot, mutta koska näin ei tehdä eikä kukaan lääkäri ulospäin minusta epäillyt, että lapsi ei voi mahtua ulos, niin näin sitten kävi. Ja on päivänselvää, että sektio oli ainoa vaihtoehto, ja se voi tietää ihan varmaksi. 

Meillä on lapsiluku täynnä, mutta en uskaltaisi synnyttää kotona, jos vielä lapsia tulisi. Minulla on sama kokemus kuin 1. vastaajalla. Vauvan sydänäänet alkoivat heiketä ja tuli kiire ponnistaa. Sali pamahti hetkessä täyteen lääkäreitä ja kätilöitä. Yksi yritti auttaa vauvaa ulos vatsasta painelemalla. Oli ihan hilkulla, ettei jouduttu ottamaan imukuppia käyttöön. Onneks vauva kuitenkin saatiin ilman ulos. Mutta tämä jos olisi tapahtunut kotona, niin enpä uskalla edes ajatella, mitkä olisivat olleet seuraukset.

Suomessa äitejä ja lapsia kuolee synnytyksissä nykyään todella harvoin. Synnyttäminen sairaalassa on turvallista. Siellä ei välttämättä pääse kivaan tunnelmaan, mitä ilmeisesti kotisynnytyksillä haetaan, mutta tuskinpa sitä hyvää fiilistä oikeasti saa kotonakaan. Sellaista voi hattaraunelmissa kuvitella, mutta todellisuudessa synnyttäminen on raakaa, raskasta ja kivuliasta. Ihan hullun hommaa, sanoin toisessa synnytyksessäni.

Useimmat synnytyksen menee JÄLKIKÄTEEN KATSOTTUNA ihan hyvin ja olisi voinut hoitua kotona ihan mainiosti. Mutta koska kukaan ei osaa ennustaa mikä synnytys päätyy hätäsektioon, niin siksi kotisynnytykset eivät ole turvallisia. Jälkikäteen ajatellen ne voi olla turvallisia monelle, mutta ennakkoon ei. Ja kuka haluaa ottaa riskin, että itse kuuluukin yllättäen siihen pariin prosenttiin, joilla synnytys etenee vaaralliseen tilanteeseen?

Aikoinaan harkitsin kotisynnytystä, mutta en sitten kuitenkaan uskaltanut. Kaikki kolme ovat syntyneet sairaalassa. Toiveeni oli joka kerta, että synnytyksen kulkuun puututaan mahdollisimman vähän, hätätilanne tietysti eri juttu. Eli mulla ei ollut esim. kivunlievitystä ollenkaan, kätilö kävi huoneessa yleensä vain jos pyysin. Kaikki sujui erinomaisesti. Eka lapsi syntyi ikävässä sairaalamaisessa salissa, mutta valot sentään pyynnöstäni himmennettiin, silloin kätilö oli vähän sellainen, että "mitä höpsis luomuilua tämä on" ja jäi vähän ikävä muisto siitä, mutta muuten kaikki meni hienosti. Kaksi nuorempaa syntyivät viihtyisämmässä sairaalassa ja oli ihanat kätilöt, toisella kertaa yksi kätilö osasi tehdä jopa vyöhyketerapiaa. Näistä jäi vain positiivisia muistoja. 

Tosiaan, tilastojen valossa kotisynnytykset eivät ole sen vaarallisempia kuin sairaalasynnytyksetkään ja synnytyksen luonnolliseen kulkuun puuttuminen ja mm. kivunlievityksen käyttäminen voivat lisätä ongelmia ja riskejä. Aina kaikki ei luonnollisuudesta huolimatta mene hyvin, joten sen takia itse päädyin kuitenkin sairaalasynnytykseen. 

Kyllä sairaalasynnytyksessäkin voi  päästä kivaan tunnelmaan.  Kuopuksen synnytys oli yhtä "viimeistä kertaa" fiilistelyä!

Tilastoja vääristää se, että kotona pyritään synnyttämään vain, jos ei ole ennalta tiedossa olevia ongelmia, mutta sairaalassa synnytetään myös silloin,  kun on ongelmia. 

Itse harrastan luonnonmukaisuutta ja luomua, mutta lapseni aion synnyttää sairaalassa.

Haluaisin kyllä kokeilla kotisynnytystä, mutta ajatus siitä, että vaarannan lapseni hengen ja terveyden omien fiilistelyiden takia, on kestämätön. Kehdon sijasta olisikin pieni arkku.

Mitä tahansa voi tapahtua. Jopa huippuluokan sairaalassa, mutta siellä se on lääketieteen käsissä eikä tarvitse sen osalta syytellä itseään.

Joissain piireissä kotisynnytystä pidetään meriittinä mutta niistä äideistä, jotka menettivät lapsensa tai lapsi vammautui kotisynnytyksessä, ei puhuta mitään.

Kotisynnytys on itsekäs valinta. Lapsen etu toteutuu parhaiten sairaalassa.

Noissa kotisynnytys-piireissä on paljon kaksinaismoralismia. On äitejä, jotka ovat synnyttäneet vauvansa kotona sen "luonnonmukaisuuden" takia mutta sitten vieneet lapsiaan Intiaan, Afrikkaan ja muihin kaukomaihin reppureissaileen. Eli lapsi ei päässyt sairaalaan syntymään mutta on "luonnonmukaisesti" suhaillut lentsikalla maapallon ympäri jo ennen neljättä ikävuottaan ja nekku on "luonnonmukaisesti" kasvanut kiinni tablettiin jo taaperona.

Vierailija kirjoitti:

Synnytin kotona edellisen ja synnytän seuraavankin, jos kaikki menee hyvin.

Näiden "lapseni olisi kuollut ilman sektiota" -tyyppien kannattaisi tutustua vaikka ihan Hollannin tilastoihin. Siellä lähes kaikki ei-riskisynnyttäjät synnyttävät kotona, eikä siellä ole sen enempää kuolemia tai vammautumisia. Suomessa tähän ei ole totuttu, joten asenteet erilaiset. (Itse asun Saksassa.)

Synnytys on niin paljon monimutkaisempi prosessi kuin tavallisesti ymmärretään, että jo sairaalassa olo voi vaikuttaa synnytyksen kulkuun monin tavoin. Varsinkin siihen kuitenkin vaikuttavat sairaalassa tehtävät toimenpiteet. Et siis voi koskaan tietää, olisiko sydänäänet kadonneet ja sektioon jouduttu, jos oltaisiin oltu kotona.

Lisäksi kokeneilla kotikätilöillä (lue esim. Ina May Gaskinin kirjoja) on usein tietotaitoa mm. siihen liittyen, mistä johtuen sydänäänet heikkenevät ja mitä tilanteessa voi tehdä. Sairaalalääkäri näkee samassa tilanteessa vain hätätilanteen ja käskee leikkaukseen.

Mulla ei oo siis mitään sitä vastaan, että jotkut valitsevat kotisynnytyksen, mutta kyllä siellä Hollannissa on enemmän kuolemia kuin Suomessa. Suomessa kuolee synnytyksessä 1,7 vauvaa tuhannesta, Hollannissa kuolee 3,9 vauvaa tuhannesta.

Tiedän siis itsekin, että Hollannissa kotisynnytys on ihan tavallista, mutta on väärin sanoa, ettei mitään eroa olisi.

Vierailija kirjoitti:

Tilastoja vääristää se, että kotona pyritään synnyttämään vain, jos ei ole ennalta tiedossa olevia ongelmia, mutta sairaalassa synnytetään myös silloin,  kun on ongelmia. 

Mutta jos menet av:ssa sanomaan, että kaikilla ei ole esim. sama riski revetä päästä varpaisiin tai joutua imukuppisynnytykseen (synnyttäjän normaalipaino, nuori ikä, hyvä kunto, liikkuu anestesialla tai ilman, ei ensisynnyttäjä, yksi vauva, pieni vauva, terve vauva, hyvä tarjonta, ei ongelmia raskaudessa) niin kyllä vaan tulee joku kertomaan, että kaikki  voi kuolla synnytykseen missä ja milloin vain.

Esim. istukka voi irrota tai revetä kesken synnytyksen. Näin käy aika harvoin, mutta välillä kuitenkin. Silloin äiti voi kuolla verenhukkaan ja vauva hapenpuutteeseen. Ainoa tapa pelastaa tilanne on kiireellä leikkaussaliin. Ambulanssilla ei ehdi.

Vaikka tuo on harvinaista, niin voisitko elää itsesi kanssa, jos olisit aiheuttanut vauvasi kuoleman tai aivovamman siksi, että halusit synnyttää kotona?

Vierailija kirjoitti:

Esim. istukka voi irrota tai revetä kesken synnytyksen. Näin käy aika harvoin, mutta välillä kuitenkin. Silloin äiti voi kuolla verenhukkaan ja vauva hapenpuutteeseen. Ainoa tapa pelastaa tilanne on kiireellä leikkaussaliin. Ambulanssilla ei ehdi.

Vaikka tuo on harvinaista, niin voisitko elää itsesi kanssa, jos olisit aiheuttanut vauvasi kuoleman tai aivovamman siksi, että halusit synnyttää kotona?

No jaa, olen itse synnyttänyt sairaalassa, mutta ymmärrän senkin, että myös sairaalassa synnyttäminen voi joskus aiheuttaa sen, että synnytys ei etenä ja joudutaan tekemään toimenpiteitä, joita kotisynnytyksessä ei olisi tarvittu. Sairaalasynnytyskin voi epäonnekkaassa tilanteessa aiheuttaa sen hengenvaaran vauvalle.