Isovanhemmat, jotka 'on jo omat lapsensa hoitanee'

Äidinäitini oli sellainen perinteinen pullantuoksuinen mummi, jonka ovi oli aina minulle auki. Jonka luona sairastin, kun yh-äitini oli pakko käydä töissä, jonka luona vietin muutenkin paljon aikaa, joka oli aina valmis minua hoitamaan.

Isänäitiä ei taas lapsenlapset voineet vähempää kiinnostaa. Ja se on ihan ok.

Netti on täynnä vanhempia, jotka moittivat näitä isovanhempia joita ei kiinnosta osallistua lastenlasten hoitoon. Miksi ihmeessä heidän olisi velvollisuus? Omat lapset on hankittu ja kasvatettu nuorempina ja terveempinä - omasta päätöksestä ja omasta halusta. Kun vihdoin on eläkkeellä omaa aikaa, jonka haluaa käyttää itseensä, se heille suotakoon.

Hoivasitvat.

Vierailija kirjoitti:

Ihanaa, miten hyvin vastataan siihen mitä kysytään =)

Ap.

Minua hoitivat isovanhemmat. Nyt omia vanhempia ei kiinnosta lapsenlapset.

Olen 5kymppinen ja olen mieheni/lasten isän kanssa hoitanut lapsemme itse mutta toki lapset ovat olleet pari kertaa vuodessa mummoloissa hoidossakin...siis malliin yhden päivän tai yhden yön.

En ole vielä mummo ja en tiedä saanko koskaan lapsenlapsia mutta jos saan niin minusta tulee samanlainen mummo kuin äidistäni eli hoidan lapsenlapsia jos huvittaa ja se sopii omiin aikatauluihin. En aio olla mikään itsestäänselvyys lastenhoitoautomaatti. Äitini rakasti lapsiani mutta hänellä oli myös oma kiireinen elämänsä ja se oli ok.

Yleistäen mututuntumalla sanoisin, että ne jotka eivät halua lapsenlapsia hoitaa, eivät halunneet omiakaan hoitaa (=nauttivat lapsettomasta elämästään). Poikkeuksia varmasti joka suuntaan.

Vierailija kirjoitti:

Yleistäen mututuntumalla sanoisin, että ne jotka eivät halua lapsenlapsia hoitaa, eivät halunneet omiakaan hoitaa (=nauttivat lapsettomasta elämästään). Poikkeuksia varmasti joka suuntaan.

Tämä on täydellinen kiteytys asiasta.

T. Piittaamattomien ja välinpitämättömien vanhempien lapsi, ja nämä ovat isovanhempina vielä entistäkin välinpitämättömämpiä

Vierailija kirjoitti:

Suurten ikäluokkien lapset ovat kyllä olleet niitä avain kaulassa-lapsia, ja lapset ovat pitäneet toisistaan ja kavereistaan huolen. Ei meitä 1970-lukulaisia kyllä mummot ja papat vahtineet. En käsitä, mikä velvoite isovanhemmilla on hoitaa lapsenlapsiaan. Jos hankkii muksuja, itse ne on loppujen lopuksi hoidettava ja kasvatettava. Se ei ole isovanhempien, päiväkodin tai edes koulun vastuulla.

Tämän kun jokainen lasten hankkimista miettivä ymmärtäisi jo ennen raskautumista! Kenelläkään muulla kuin lapsen huoltajilla ei ole minkäänlaista velvollisuutta hoitaa lasta pl. päiväkodin työntekijät jos lapsi on siellä. Omat lapset hoidetaan itse - isovanhemmilla, ystävillä ja tutuilla on omat elämät ja omat menot eivätkä he ole velvollisia hoitamaan lasta ja järjestämään näin vanhemmille omaa aikaa. Todelliset hätätilanteet ovst sitten asia erikseen.

Vierailija kirjoitti:

Yleistäen mututuntumalla sanoisin, että ne jotka eivät halua lapsenlapsia hoitaa, eivät halunneet omiakaan hoitaa (=nauttivat lapsettomasta elämästään). Poikkeuksia varmasti joka suuntaan.

Lapseton elämä= omia lapsia joita ei vain jaksa hoitaa??

Nykyään se lastenhoitaminen on tosiaan vähän eri kuin esim. 70-luvulla. Se olis lasu ja huostaanotto heti jos samalla tavalka hoitais. Siksi niille tukiverkoillekin olis käyttöä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurten ikäluokkien lapset ovat kyllä olleet niitä avain kaulassa-lapsia, ja lapset ovat pitäneet toisistaan ja kavereistaan huolen. Ei meitä 1970-lukulaisia kyllä mummot ja papat vahtineet. En käsitä, mikä velvoite isovanhemmilla on hoitaa lapsenlapsiaan. Jos hankkii muksuja, itse ne on loppujen lopuksi hoidettava ja kasvatettava. Se ei ole isovanhempien, päiväkodin tai edes koulun vastuulla.

Tämän kun jokainen lasten hankkimista miettivä ymmärtäisi jo ennen raskautumista! Kenelläkään muulla kuin lapsen huoltajilla ei ole minkäänlaista velvollisuutta hoitaa lasta pl. päiväkodin työntekijät jos lapsi on siellä. Omat lapset hoidetaan itse - isovanhemmilla, ystävillä ja tutuilla on omat elämät ja omat menot eivätkä he ole velvollisia hoitamaan lasta ja järjestämään näin vanhemmille omaa aikaa. Todelliset hätätilanteet ovst sitten asia erikseen.

Ei ne hätätilnteetkaan ole mitenkään erikseen, isovanhemmat kun ei auta edes niissä hätätilanteissa, ei edes lyhyttäkään hetkeä (esim puoli tuntia).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

... Todelliset hätätilanteet ovst sitten asia erikseen.

Kun ei tähänkään apua, niin kyllähän se kismittää =(

Vierailija kirjoitti:

Mun vanhemmat ilmoitti jo raskausaikana että kertaakaan eivät sitten hoida vaikka mikä olisi, he ovat omat lapsensa hoitaneet ja KUKIN HOITAKOON ITSE lapsensa.

Joopa joo. Kun olimme lapsia, joka viikko oli jompikumpi mummo auttamassa, siis joka ikinen viikko. Olivat joskus päivän, joskus viikon.

Vanhemmat kävi 3 kertaa vuodessa Lomalla (ulkomailla) kaksin, mummot hoiti.

Yökylään laittoivat lapset kerran kuussa, mummot hoiti.

Koulujen kesälomat mummot hoiti. Vanhemmat viettivät omasta kesälomasta aina 2 vko kaksin, mummot hoiti.

Mummojen lisäksi monta kertaa vuodessa hoiti sedät, tädit, enot ja naapurit.

Sanosin että mun vanhempien osalta heidän lapsensa hoiti KAIKKI MUUT paitsi he itse. Mutta toki nyt voi viljellä tätä lausetta eteempäin ylevä miten itse on jo lapset muka hoidettu.

Sivuhuomautus: tajusin kyllä varhain että mun vanhemmat ei vaan pidä lapsista. Siksi ei ollut maailmanluokan ylläri että lapsenlapset on heille EVVK.

Veit sanat suustani! Täällä sama tilanne :)

Sitten ihmetellään, MIKSI isommat lapset eivät käy kylässä? MIKSI he kävisivät puolivieraiden ihmisten luona? (jotka eivät ole oma-aloitteisesti luoneet minkäänlaista suhdetta lapsenlapsiinsa, tai osoittaneet mitään mielenkiintoa muutenkaan.........!)

Varsinkin nämä, jotka ilmoittavat "minä olen lapseni hoitanut" - ovat kaikista pahimmat!

Onneksi vastapainona toisen suvun isovanhemmat hoitaa pyytämättä ja ovat kiinnostuneita lapsenlapsistaan :)

Enkä tarkoita mitään jatkuvaa hoitoapua tai rahan antamista tms, vaan ihan tavallista suhteen ylläpitoa, joskus kerran viikkoon joskus parin kuukauden välein, MUTTA KUITENKIN OSOITTAVAT VÄLITTÄVÄNSÄ :)

Vierailija kirjoitti:

Yleistäen mututuntumalla sanoisin, että ne jotka eivät halua lapsenlapsia hoitaa, eivät halunneet omiakaan hoitaa (=nauttivat lapsettomasta elämästään). Poikkeuksia varmasti joka suuntaan.

Mä taas luulen, että meitä poikkeuksia on aika paljon. Oli ihan eri asia hoitaa omia lapsia kolmekymppisenä kuin lapsenlapsia kuuskymppisenä. Lastenhoitokin oli 30 vuotta sitten ihan erilaista kuin nykyisin, samoin työelämän asettamat vaatimukset. Mun mielestä on ihan normaalia, että elämään kuuluu erilaiset vaiheet ja että erilaisissa vaiheissa tykkää tehdä erilaisia asioita. Ne, joilla on voimakas hoivavietti ja haluavat vanhuuteen asti hoitaa lapsia, hakeutuvat yleensä lastenhoitoalalle. Meille muille taas vanhemmuus lastenhoitoineen oli vain yksi - vaikkakin ihana - aika elämässä ja on ihan luontevaa, että nyt halutaan tehdä jotain muuta ne vuodet, kun terveys vielä antaa myöten. Ja kun ottaa vielä huomioon, että eläkeikäkin karkaa koko ajan vain kauemmas, ei uskalla luottaa siihen, että vanhuuseläkkeellä olisi vielä riittävän terve tehdäkseen haluamiaan asioita. On tehtävä nyt eikä sitten joskus. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurten ikäluokkien lapset ovat kyllä olleet niitä avain kaulassa-lapsia, ja lapset ovat pitäneet toisistaan ja kavereistaan huolen. Ei meitä 1970-lukulaisia kyllä mummot ja papat vahtineet. En käsitä, mikä velvoite isovanhemmilla on hoitaa lapsenlapsiaan. Jos hankkii muksuja, itse ne on loppujen lopuksi hoidettava ja kasvatettava. Se ei ole isovanhempien, päiväkodin tai edes koulun vastuulla.

Tämän kun jokainen lasten hankkimista miettivä ymmärtäisi jo ennen raskautumista! Kenelläkään muulla kuin lapsen huoltajilla ei ole minkäänlaista velvollisuutta hoitaa lasta pl. päiväkodin työntekijät jos lapsi on siellä. Omat lapset hoidetaan itse - isovanhemmilla, ystävillä ja tutuilla on omat elämät ja omat menot eivätkä he ole velvollisia hoitamaan lasta ja järjestämään näin vanhemmille omaa aikaa. Todelliset hätätilanteet ovst sitten asia erikseen.

Ei ne hätätilnteetkaan ole mitenkään erikseen, isovanhemmat kun ei auta edes niissä hätätilanteissa, ei edes lyhyttäkään hetkeä (esim puoli tuntia).

Ihanko todella teillä isovanhemmat eivät ota lapsia edes päiväksi jos talonne palaa/toinen vanhemmista hengrnvaarassa sairaalassa tms oikeassa hätätilanteessa? Hätätilanne ei ole se, että mies on töissä ja äitylin pitää päästä kynsihoitoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurten ikäluokkien lapset ovat kyllä olleet niitä avain kaulassa-lapsia, ja lapset ovat pitäneet toisistaan ja kavereistaan huolen. Ei meitä 1970-lukulaisia kyllä mummot ja papat vahtineet. En käsitä, mikä velvoite isovanhemmilla on hoitaa lapsenlapsiaan. Jos hankkii muksuja, itse ne on loppujen lopuksi hoidettava ja kasvatettava. Se ei ole isovanhempien, päiväkodin tai edes koulun vastuulla.

Tämän kun jokainen lasten hankkimista miettivä ymmärtäisi jo ennen raskautumista! Kenelläkään muulla kuin lapsen huoltajilla ei ole minkäänlaista velvollisuutta hoitaa lasta pl. päiväkodin työntekijät jos lapsi on siellä. Omat lapset hoidetaan itse - isovanhemmilla, ystävillä ja tutuilla on omat elämät ja omat menot eivätkä he ole velvollisia hoitamaan lasta ja järjestämään näin vanhemmille omaa aikaa. Todelliset hätätilanteet ovst sitten asia erikseen.

Ei ne hätätilnteetkaan ole mitenkään erikseen, isovanhemmat kun ei auta edes niissä hätätilanteissa, ei edes lyhyttäkään hetkeä (esim puoli tuntia).

Ihanko todella teillä isovanhemmat eivät ota lapsia edes päiväksi jos talonne palaa/toinen vanhemmista hengrnvaarassa sairaalassa tms oikeassa hätätilanteessa? Hätätilanne ei ole se, että mies on töissä ja äitylin pitää päästä kynsihoitoon.

Eivät auta edes noissa. Kerran vähän tuollainen case olikin, mä jouduin äkisti sairaalaan, puoliso oli toisessa kaupungissa, mihinkäs lapset? Soitin hädässä itkien ja pyysin yhden poikkeuskerran verran apua, siksi aikaa että puoliso ehtii ajaa kotiin työmatkan keskeyttäen. Ei autettu. Kun kuulemma ”jos auttaa edes kerran niin pian pitää auttaa joskus toistekin”. Sillon kyllä v*tutti. Omat vanhemmat, tuon vertaa ei oman lapsen hätä kiinnostanut :(

Tiedän monia isovanhempia jotka itse saivat aikanaan paljon lastenhoitoapua - jotkut jopa ottivat anopin luokseen puoleksi vuodeksi vauvavuotena asumaan - mutta jotka eivät itse viitsi lainkaan auttaa omia lapsiaan kun itse ovat isovanhempia. Ihmisen pohjaluonne on itsekkyys ja halu kahmia kaikki apu, tuki, ja muu hyvä itselle. Kun sitten tulee aika, että samaa apu mitä itse sai, pitäisikin antaa vastavuoroisesti eteenpäin, tulee äkkiä laiskuus ja saatetaan jopa ”unohtaa” (mukamas) se itse aikoinaan saatu apu. Ja hyvin nihkeää on halu auttaa ja nähdä vaivaa. Niin inhimillistä, niin ihmismäistä. Ei tietenkään reilua tai oikeudenmukaista.

T. Vanhempi täti jolla aikaa tehdä huomioita

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurten ikäluokkien lapset ovat kyllä olleet niitä avain kaulassa-lapsia, ja lapset ovat pitäneet toisistaan ja kavereistaan huolen. Ei meitä 1970-lukulaisia kyllä mummot ja papat vahtineet. En käsitä, mikä velvoite isovanhemmilla on hoitaa lapsenlapsiaan. Jos hankkii muksuja, itse ne on loppujen lopuksi hoidettava ja kasvatettava. Se ei ole isovanhempien, päiväkodin tai edes koulun vastuulla.

Tämän kun jokainen lasten hankkimista miettivä ymmärtäisi jo ennen raskautumista! Kenelläkään muulla kuin lapsen huoltajilla ei ole minkäänlaista velvollisuutta hoitaa lasta pl. päiväkodin työntekijät jos lapsi on siellä. Omat lapset hoidetaan itse - isovanhemmilla, ystävillä ja tutuilla on omat elämät ja omat menot eivätkä he ole velvollisia hoitamaan lasta ja järjestämään näin vanhemmille omaa aikaa. Todelliset hätätilanteet ovst sitten asia erikseen.

Ei ne hätätilnteetkaan ole mitenkään erikseen, isovanhemmat kun ei auta edes niissä hätätilanteissa, ei edes lyhyttäkään hetkeä (esim puoli tuntia).

Ihanko todella teillä isovanhemmat eivät ota lapsia edes päiväksi jos talonne palaa/toinen vanhemmista hengrnvaarassa sairaalassa tms oikeassa hätätilanteessa? Hätätilanne ei ole se, että mies on töissä ja äitylin pitää päästä kynsihoitoon.

Miten tää on joillekin vaikea käsittää? Jos on välinpitämättömät vanhemmat niin ne on sitä aina. Myös silloin kun talo palaa alta, tai joku on hengenvaarassa. Niitä ei kiinnosta hyvänä aikana eikä myöskään huonona. Nimim. saman kokenut

Se on muuttunut että ennen (70-80 luvuilla) oli ihan oletusarvo että isovanhemmat hoitaa ja sitä ei edes kysytty heiltä, vaan hurautettiin autolla pihaan ja tuupattiin lapset mummolaan. Ei ne siis ehkä aina olisi halunneet ottaa, mutta asiasta ei keskusteltu eikä lupia kyselty, niin aina ne vaan joka viikonloppu pulpahti hoidettaviksi.

Nyt tietenkin ne jotka hoidatti lapsensa vanhemmillaan eivät itse viitsi hoitaa lapsenlapsia, ja kun enää ei kehtaa kysymättä vaan ajaa pihaan, niin lastenhoitovelvoite on kätevästi poistunut.

Vierailija kirjoitti:

Suurten ikäluokkien lapset ovat kyllä olleet niitä avain kaulassa-lapsia, ja lapset ovat pitäneet toisistaan ja kavereistaan huolen. Ei meitä 1970-lukulaisia kyllä mummot ja papat vahtineet. En käsitä, mikä velvoite isovanhemmilla on hoitaa lapsenlapsiaan. Jos hankkii muksuja, itse ne on loppujen lopuksi hoidettava ja kasvatettava. Se ei ole isovanhempien, päiväkodin tai edes koulun vastuulla.

Se on kaikkien vastuulla. Muuten käy kuten meidän aikanamme, ettei kukaan ota lopullista vastuuta.

Oletan, että sinulla ei ole lapsia.

Vanhempani hoitivat minut, isovanhempani olivat jo kuolleet ennen syntymääni. Minä hoidin omani, ja nyt vanhojen vanhempieni asioita.

Minusta se ei mene niin, että joku on aina saamapuolella, eikä varsinkaan niin, että hoidetaan endin lapset ja sitten vielä lapsenlapsetkin. (Ei hätää, en ole vielä mummu.) Mutta tökkii tässä moni muukin, esim. miesten vapaamatkustelu sukupolvesta toiseen, siinä kun naisen velvoitteet jatkuvat ja jatkuvat. Peräänkuulutelkaa joskus niitä vaarejakin.