Lue keskustelun säännöt.
Tyttären poikaystävä haluaisi muuttaa meille
16.01.2020 |
Kyseessä 16-vuotiaat. Seurustelleet lähes vuoden. Poika ei tule kotonaan toimeen isänsä kanssa ja riitelevät paljon. Tyttäreni viettää pojan kanssa paljon aikaa meillä. Poika haluaisi muuttaa meille, eivätkä vanhemmatkaan sitä vastusta kuulemma. Heille on sama, missä poikansa asuu.
Minusta alaikäisenä ei pitäisi muuttaa yhteen. Koulut kesken ja kaikki muu. En ole halukas ottamaaan vastuulleni enempää alaikäisiä. Lisäksi poika on aika omistava. Riitaa saattaa tulla esim. Siitä että tyttäreni urheilee, harrastaa joukkuelajia useamman kerran viikossa ja tapaisi kavereitaan. Poika ei tästä aina oikein tykkää vaan marmattaa että hänen kanssa pitäisi olla enemmän.
Tuhoanko nuorten suhteen, jos en taivu tähän yhteenmuuttosuunnitelmaan? Kommentteja kaipaan.
Kommentit (71)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyttäresi kannattaa hylätä tuollainen WT-taustainen pummi. Ei hyvää lupaa kertomasi perusteella tuo suhde!
Itse asuin alkoholistiperheessä, varmaan olin wt-pummi taustani takia, mutta sain muuttaa tuon ikäisenä poikaystäväni kotiin. Varmaan säälivät minua, mutta olen heille ikuisesti kiitollinen koska pääsin helvetistä pois ja pystyin opiskelemaan. He olivat hyvin toimeentulevia ellei jopa rikkaita eivätkä koskaan arvostelleet minua.
Nyt olen akateeminen, kolmen lapsen hyvätuloinen äiti. Taustastani huolimatta.
Ja ymmärrän hyvin, ettei ap halua poikaystävää heille asumaan, mutta me ei valitettavasti voida sille mitään, että minkälaiseen perheeseen synnytään ja tuollainen asenne vain pahentaa huono-osaisten asemaa.
Hyvä mieli tuli kun luin viestisi. Kiva että jollain on mennyt hyvin tällainen kuvio, ja että sillä on vielä ollut positiivinen vaikutus omaan elämääsi. Lämmöllä selvästi muistelet vieläkin. Oletko edelleen tämän saman pojan kanssa myös kenties?
T. Ei ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isoin ongelma tässä on tuo poikaystävän kontrolloiva käytös tytärtäsi kohtaan. On vain hyvä, jos suhde ei jatku ja tyttäresi oppisi arvostamaan itseään ja löytäisi arvostavan ja rakastavan poikaystävän. Älä missään tapauksessa mahdollista pojan loisimista.
Vierailija kirjoitti:
Eukkoni (lasteni äitipuoli) pakkasi poikieni tavarat, heti kun he alkoivat seurustella, jätesäkkeihin ja tyrkkäsi heidät tyttöystävien koteihin (16v molemmat).
Omille lapsilleen sisusti kotiimme omat huoneet. Vituttaa.
Juma*auta mikä lapatossu!
Kasvata pallit ja pidä lastesi puolta!
Vierailija kirjoitti:
Onko tyttäresi raskaana?
Ei ole.
ap
Kaikki ennusmerkit ovat siihen suuntaan, että tuosta ei hyvä tule. Teet vahinkoa tytärtäsi kohtaan jos annat pojan muuttaa teille. Vaikka kaikki olisi hyvinkin, saati sitten että pojassa on edes hitusta kontrolloivia piirteitä. Tyttäresi on vielä lapsi, sen verran nuori että koko ihana elämä on edessä. Ongelmanuoren kanssa tiivistä styylaamista en suosittele mahdollistamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikean vastauksen olet saanut jo monesti. Älä ota poikaa sinne notkumaan. Anna lapsesi elää nuoruuttaan. Seurustelkoot eri osoitteissa tuon ikäisinä. Kuulostaa vähän siltä että pojasta on tytöllesikin enempi riesaa kuin iloa.
Kiinnostaa, kumpi tätä ehdotti vai tulivatko yhdessä tuumin juttelemaan?
Meillä vaimoni poikaystävä haluaisi muuttaa meille. Vaimoni uhkasi vetää siveysvyöni avaimet vessapytystä alas jos en suostu :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me olemme mieheni kanssa teinipari, nykyisin jo 50-vuotiaita. En allekirjoita tuota, että nuorena seurustelun aloittaminen olisi katastrofi. Omalla kohdalla kävi ihan hyvin. Mutta tuo yhteenmuuttaminen, ja ylipäätään aikuisten sekaantuminen nuorten kuvioihin puoleen tai toiseen on todella suuri virhe. Lähipiirissä oli yksi kaverimme äiti, joka hääräsi aina poikansa seurustelukumppanin asioita. Tarkoitus oli varmaan hyvä, tytöllä ei lähtökohdat maailman parhaat olleet, mutta se äidin hääräily pitkitti kaverimme huonoa suhdetta, sillä tämä ei kehdannut laittaa suhdetta poikki, eikä se oikein ollut mahdollistakaan, kun tyttö jo asui heillä. Meille samanikäisille kavereille oli täysin selvää, että ovat epäsopivat toisilleen ja ruokkivat toistensa huonoja puolia. Tietenkin aikuiset voi ja heidän täytyykin auttaa, jos näkevät lähinuoren olevan vaikeuksissa, mutta siinä kyllä kannattaa miettiä, mitkä ne oikeat keinot on.
Meillä molempien vanhemmat antoivat meidän seurustella rauhassa. He antoivat meille tilaa olla ja kasvaa, ilman että olisivat tuputtaneet omia näkemyksiään. Yhteen muutimme vasta parikymppisinä, kun aloitimme opiskelut.
Vaikka itse olen jo nuorena löytänyt kumppanin, niin silti olen sitä mieltä, että nuorten seurustelusuhteista ei voi koskaan tietää. Suurin osa purkautuu luonnollisesti nuorten kasvaessa. Vanhempien ei tulisi edesauttaa tai hankaloittaa seurustelua, paitsi tietysti silloin jos on väkivaltaa tai kaltoin kohtelua tai ikäero/kypsyysero on suuri.
Ap:lle sanoisin että missään nimessä ei mitään pojan muuttoa teille, mutta ei myöskään kannata puhua tytölle että eroaisi, se saattaa vain tehdä päinvastaisen lopputuloksen. Toki kannattaa pitää kiinni että harrastukset ja muutkin kaverit säilyy, sekä puhua yleisesti miten tärkeää aikaa 16-vuotias elää. Että on oman henkisen kehityksen kannalta tärkeä miettiä mitä elämältä haluaa, ja että mitkä asiat on tärkeitä kumppanissa. Ja sitten voi vain luottaa siihen, että on kasvattanut tarpeeksi itseluottamusta omaavan nuoren naisen, ettei hän koe tarvetta supistaa omaa elämänpiiriään toista miellyttääkseen.
suspar kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteen muuttaminen noin nuorena ei todellakaan ole fiksua, ei edes opiskelija-aikoina. Kummallakin oma asunto ja opiskelurauha on tärkeintä. Viikonloppuisin voi tapailla. Noita poikakavereita tulee ja menee. Jos suhde tuosta kaatuu, ei ole tarkoitettukaan kestäväksi. En voisi sietää vierasta pojankloppia nurkissani eikä sellaista tyttäreni ole meille tuonutkaan. Yhteiseen asuntoon voi muuttaa sitten, kun suhde vaikuttaa kestävältä.
Paljon yläpeukkuja saanut kommentti. Kertoisitteko tarkemmin, miksi ajattelette näin? Muutimme yhteen mieheni kanssa 18-vuotiaana suoraan lapsuuden kodeistamme. Opiskelut olivat kesken tai eivät vielä alkaneetkaan, ja tämä oli anopille todella, todella kova pala. Olisi pitänyt hankkia erilliset asunnot opiskelupaikkakunnalta, kunhan ei vain yhteen, se olisi ollut tärkeintä. Taloudellisesti tai suhteen kannalta erillään asumisessa ei olisi ollut mitään järkeä.
Suhteemme on kestänyt 20 vuotta (15 vuotta avioliitossa), ja yhteenmuuttomme vaivaa anoppia edelleen, vaikka on jo toinen jalka haudassa. Säännöllisesti muistaa mainita, miten olisi toivonut, ettei mies olisi muuttanut kanssani yhteen, vaan olisimme ensin hankkineet omat, erilliset asunnot. Avatkaa ajatusmaailmaanne! Olen miettinyt tätä pitkään ja hartaasti vuosien varrella. :) Ahdistiko anoppia sukupuolielämämme tms. vai mikä ihme, kun meidät piti puoliväkisin erottaa fyysisesti.
Tietyn aikakauden ihminen,varsinkin jos on jotain uskonnollisuuteen vivahtavaa,ei kestä sitä että asutaan "susipareina",se on jotain aivan kamalaa ja hirveää ja luonnotonta ja vaikka mitä. Muistelen että juurikin -70luvulla alkoi vapautuminen näissä asioissa eiukä niitä enää ihan kauheasti taivasteltu. Esim isäni oli saada sätkyn kun läksin hiihtohousuissa kouluun! Se oli jotain aivan kamalaa! Tai siskoni leikkautti lyhyet hiukset! JA seurustelukumppaneita ei saanut viedä kotiin ym muuta...mutta se yhdessä asuminen ilman papin aamenta,se se vasta kamalaa olikin :D
Jep - muakin on 1990-luvulla yksi herrasmies katsonut nenänvarttaan ja todennut "Oh I see, you're living in sin..."(englantilainen mutta asunut Suomessa kymmeniä vuosia)
- siinä se ajatus tiivistettynä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei, ei ja vielä kerran ei. Sinulla on vastuu omasta lapsestasi ja hänen kasvatuksesta ja turvatusta elämästä. Sinun kuuluu suojella lastasi huonoilta vaikutuksilta, oli ne sitten kiusaajia tai "dominoiva" poikaystävä. Sinulla ei ole MITÄÄN velvollisuutta toimia jonain sijaiskotina ongelmanuorelle! Jos pojalla on ongelmia ne eivät todellakaan parane siten, että hän alkaa loisia teidän kotonanne ja näin vielä pystyy paremmin "kontrolloimaan" tytärtäsi. Äläkä taivu siihen nuorten vinkumiseen, he kyllä yrittävät saada sinut myöntymään.... Anna lapsellesi terve itsetunto, että hän tietää ja osaa nähdä hyväksikäyttäjät.