Lue keskustelun säännöt.
Määritelkää lyhyesti rakkaus, mitä se teille on
Nakkimakkara
15.01.2020 |
Minä olen jo 42-vuotias nainen, juuri eronnut ja uuden elämän kynnyksellä pohdin ja analysoin asioita.
Yksi teemoista on rakastaminen ja rakkaus. En rehellisesti edes tiedä olenko koskaan rakastanut ketään ja mitä rakkaus ylipäätään on. Olin aina kuvitellut alun symbioosin kaltaisen huuman olevan sitä rakkautta ja sen jälkeisen elämän kiintymystä.
Miten te muut näette asian? Mitä rakkaus teille tarkoittaa?
Kommentit (18)
Vierailija kirjoitti:
Erosin 42-vuotiaana ja pohdin silloin samaa. Minulle oli ensin helpointa määritellä, mitä se EI ole: rakkaus ei tuomitse, ei kritisoi, ei yritä muuttaa, ei tahallisesti loukkaa, ei pidä itseäön muita parempana.
Tommy Hellsten on mäöritellyt rakkauden näin: tahtoo toiselle pelkkää hyvää, kunnioittaa toista ja antaatoiselle täyden vapauden. Itse sanon lisäksi, että hyväksyy toisen täydellisesti sellaisena kuin on.
Hellstenillä onkin hyviä kirjoja muutenkin. Itse asiassa kuulostaa oikein hyvältä nuo määritelmät. Alleviivaisin tuohon vielä kritisoinnin ja lisäisin valehtelun / totuuden välttelyn ei-listalle.
On ollut aika karua huomata, että sitä on ollut ehkä "feikki" koko elämänsä. Minun käsitykseni rakkaudesta on ollut oma tulkintani siitä, joskin aika suossa. Koitankin nyt määritellä näitä asioita tulevaisuuttani varten ja ymmärtääkseni elämää ylipäätään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakkaus on yhtä kuin sukupuolivietti.
Vierailija kirjoitti:
Rakkaus on yhtä kuin sukupuolivietti.
Raadollista, mutta varmaan jossain määrin totta. Tahtoisin silti uskoa, että elämässä voisi olla jotain syvempääkin kuin tuo.
Nakkimakkara kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erosin 42-vuotiaana ja pohdin silloin samaa. Minulle oli ensin helpointa määritellä, mitä se EI ole: rakkaus ei tuomitse, ei kritisoi, ei yritä muuttaa, ei tahallisesti loukkaa, ei pidä itseäön muita parempana.
Tommy Hellsten on mäöritellyt rakkauden näin: tahtoo toiselle pelkkää hyvää, kunnioittaa toista ja antaatoiselle täyden vapauden. Itse sanon lisäksi, että hyväksyy toisen täydellisesti sellaisena kuin on.
Hellstenillä onkin hyviä kirjoja muutenkin. Itse asiassa kuulostaa oikein hyvältä nuo määritelmät. Alleviivaisin tuohon vielä kritisoinnin ja lisäisin valehtelun / totuuden välttelyn ei-listalle.
On ollut aika karua huomata, että sitä on ollut ehkä "feikki" koko elämänsä. Minun käsitykseni rakkaudesta on ollut oma tulkintani siitä, joskin aika suossa. Koitankin nyt määritellä näitä asioita tulevaisuuttani varten ja ymmärtääkseni elämää ylipäätään.
Ihan samaa minäkin ihmettelin tuolloin eroni jälkeen. Oli hyvä, että ihmettelin, niin osasin valita toisin seuraavalla kierroksella. Olin alussa ihan ihmeissäni, kun mies sanoi minulle ”tee mitä tahdot”. Luulin sen olevan välipitämättömyyttä, koska olin tottunut jatkuvaan ojentamiseen ja kontrolliin, kunnes oivalsin sen olevan rakkautta, sitä vapautta olla oma itsensä.
Rakkaus on sitä, kun ajattelen toista silleen hellästi, niin giguli alkaa jöpöttää, enkä haluaisi pökkiä sillä ketään muuta kuin vain Häntä! Truu laav!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Rakkaus on yhtä kuin sukupuolivietti.
Heh, luin tuon että "sukupuolihelvetti". Ehkä se on sitäkin. :D
Minulla horjui usko koko ideaan, kun joskus nelikymppisenä muutaman vuoden avioliiton jälkeen mies ilmoitti lähtevänsä toisen naisen matkaan ja kertoi että ”yhtenä aamuna heräsin ja huomasin etten rakasta vaimoani enää” - ei ollut kyllä reaaliajassa tullut tuosta maininneeksi eikä muutenkaan siitä, että liitossa olisi jotain ongelmia. Sen jälkeen minua ei ole kiinnostanut yhtään, miltä miehistä tuntuu juuri tänään. Minua kiinnostaa a) kohdellaanko minua suhteessa hyvin, tunnenko itseni halutuksi, kiinnostavaksi seuraksi ja arvostetuksi sekä b) uskooko mies sellaiseen sitoutumiseen, että joskus pannaan yhteinen etu oman edun edelle ja siedetään myös ikävää oloa, koska luotetaan että suhde palkitsee pitemmällä aikavälillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä taas ymmärsin rakkauden määrän vasta erossa, 44-vuotiaana, mies vaihtoi lennossa nuorempaan. Minulla on valtavasti rakkautta sitä miestä kohtaan, ihan yllätti itsenikin. Olin valmis luopumaan paljosta hänen onnensa vuoksi, tunsin valtavaa hellyyttä, vaikka hän kohteli aivan paskalla tavalla. Olin huolissani hänen voinnistaan ja terveydestään. Tein kuukausia töitä itseni kanssa, jotta sain sen rakkauden poistettua itsestäni. Otti ihan hirveän koville. Luulen, että sellaista on rakkaus, tässä tapauksessa se vaan oli täysin yksipuolista.
Rakkaus on sitä että välität toisesta enemmän kuin itsestäsi.
Haluat hänelle- rakkaallesi- vain hyviä asioita.
Rakkaus ei vaadi, komenna tai kontrolloi.
Se on kuin perhonen kourassasi, yhtä hauras ja lentää pois juuri kun luulet kahlinneesi sen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakkaus: myötätunto ja auttaminen. Agape.
Eros ei ole rakkautta, se on himoa.
"Rakkaus on sitä, että välität toisesta enemmän kuin itsestäsi."
Hieno ajatus, joka löytyy myös tästä Will Hunting -elokuvan kohtauksesta:
Tässä on hyvä tekstitys mukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihania ja kauniita ajatuksia teillä. Voi, tuo valaa uskoa minuunkin <3
Tuo "vaadi ja kontrolloi"... olen tainnut syyllistyä siihen. Vaatinut aikaa ja koittanut kontrolloida harvoja tapaamisia. Hmmh.... ehkäpä tässä on oppiläksy tulevaa varten. Itse olin mielestäni niin "rakastunut", etten voinut käsittää, miten toinen halusi olla reilusti enemmän yksin, kuin minun kanssani (ehkäpä tässä on vastaus). Tyhmänä ajattelin, että rakkaus tarkoittaa sitä, että haluaa nähdä edes joskus ja jouluna. Taisin töpeksiä suhteeni siinä sitten. Joillakin on niin suuri se tilan tarve. Täytynee katsoa peiliin ja koittaa opetella ajattelemaan toisin tulevan varalle. Kuten totesinkin, en ole tainnut koskaan sitten rakastaa oikein, ymmärtänyt mitä se tarkoittaa.
Olen eri mieltä siitä, että välittää toisesta enemmän kuin itsestä.
Minä tein niin ensimmäisessä avioliitossani. Aina ajattelin, että ei minulla ole väliä, kunhan miehelläni on kaikki hyvin. Vasta eron jälkeen tajusin olleeni läheisriippuvainen. (Siihen oli muitakin oireita, kuten miellyttäminen. )
Tänä päivä ajattelen, että rakkaus välittää tasapuolisesti kaikista. Ei aseta tärkeysjärjestyksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Rakkaus on sitä, kun ajattelen toista silleen hellästi, niin giguli alkaa jöpöttää, enkä haluaisi pökkiä sillä ketään muuta kuin vain Häntä! Truu laav!
Toisinaan rakkaus on kyllä niin voimakas tunne ettei jöpötä yhtään
Nakkimakkara kirjoitti:
Ihania ja kauniita ajatuksia teillä. Voi, tuo valaa uskoa minuunkin <3
Tuo "vaadi ja kontrolloi"... olen tainnut syyllistyä siihen. Vaatinut aikaa ja koittanut kontrolloida harvoja tapaamisia. Hmmh.... ehkäpä tässä on oppiläksy tulevaa varten. Itse olin mielestäni niin "rakastunut", etten voinut käsittää, miten toinen halusi olla reilusti enemmän yksin, kuin minun kanssani (ehkäpä tässä on vastaus). Tyhmänä ajattelin, että rakkaus tarkoittaa sitä, että haluaa nähdä edes joskus ja jouluna. Taisin töpeksiä suhteeni siinä sitten. Joillakin on niin suuri se tilan tarve. Täytynee katsoa peiliin ja koittaa opetella ajattelemaan toisin tulevan varalle. Kuten totesinkin, en ole tainnut koskaan sitten rakastaa oikein, ymmärtänyt mitä se tarkoittaa.
Ei se omakaan rakkautesi kestä, jos et saa suhteesta sitä mitä haluat. Jos on liian erilaiset tarpeet vaikkapa juuri omalle tilalle, ei hommasta tahdo tulla mitään pidemmän päälle vaikka alussa rakkautta olisikin.
Rakkaus antaa toiselle täyden valinnanvapauden.
Minulle se on ollut tahdosta riippumaton, voimakas tunne joka aiheuttaa sen että nainen näyttäytyy kaikin puolin täydellisenä, virheineen päivineen. Rakkauden tilassa en koe tarvetta vaatia mitään toiselta tai rajoittaa häntä millään tavalla. Haluan hänelle vain kaikkea parasta ja omien vajavaisuuksieni puitteissa yritän sitä sitten antaa. Kun olen tullut jätetyksi, on ollut pirullisen vaikeaa saada rakkautta loppumaan ja päästä eteenpäin. Nytkin tuntuu, että pieni osa sydämestä jää aina lopullisesti sille, jota on joskus rakastanut.
Erosin 42-vuotiaana ja pohdin silloin samaa. Minulle oli ensin helpointa määritellä, mitä se EI ole: rakkaus ei tuomitse, ei kritisoi, ei yritä muuttaa, ei tahallisesti loukkaa, ei pidä itseäön muita parempana.
Tommy Hellsten on mäöritellyt rakkauden näin: tahtoo toiselle pelkkää hyvää, kunnioittaa toista ja antaatoiselle täyden vapauden. Itse sanon lisäksi, että hyväksyy toisen täydellisesti sellaisena kuin on.