Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tämä aikuisen elämä on aivan perceestä
15.01.2020 |
Työ on kuluttavaa pascaa. Olen vähän edennyt urallakin, mutta ei minua kiinnosta tämän eikä minkään muunkaan firman asiat eikä meidän tuotteet tai asiakkaat. Lounaallakin pitää jaksaa kuunnella kaiken maailman pappojen ja mussuttajien juttuja, nuorempana sai sentään valita seuransa. Itseäni oikeasti kiinnostaviin hommiin ei ole ikinä ollut minkään sortin kykyjä tai lahjakkuutta eikä piirejäkään. Ja oikeasti suhtaudun vielä melko neutraalisti omaan työhön. En voi kuvitellakaan millaiset fiilikset olisi, jos se olisi oikeasti vastenmielistä.
Ulkonäkö rapistuu (itselle puhjennut vielä ulkonäköön vaikuttava sairaus). Ryhti huononee. Naama veltostuu. Nuorempana jaksoi motivoituneena saleilla ja urheilla jotta näyttäisi hyvältä. Ei jaksa enää kiinnostaa. Nykyään saa juuri ne perus lenkit ja jumpat tehtyä, jotta jonkinlainen kunto pysyisi yllä.
Nuorena jaksoi harrastuksissa treenata tuntikausia jotta oppisi jonkin yhden liikkeen. Nyt vanhempana kaikki harrastukset sellaista "ihan kiva" ajantappoa. Nuorena pystyi heittäytymään viihdemaailmaan eskapistisesti, nykyään 98% kaikesta viihteestä vaan haukotuttaa.
Minun on aina ollut vaikea löytää itseä oikeasti kiinnostavia kumppaneita. Nuorena se sentään onnistui helpommin kun liikkui pakosta paikoissa missä paljon oman ikäisiä ihmisiä ja välillä tuli baareissakin notkuttua. Nyt vanhempana vaatisi melkein tinderin tai nettideittien käyttöä, mutta olen aina kokenut kaikki nettideitit jotenkin vastenmielisiksi (olen kyllä kokeillut niitä, eivätkä ne mitään välitöntä ratkaisua tuoneet). Teiniaikoijen jälkeen ei myöskään ole napannut paneskella muita kuin kumppaneita.
Aivan perceestä tämä sinkkuus ja kotona yksin notkuminen. Nyt aikuisella iällä kavereitakaan tule nähtyä kuin max kerran kuussa per henkilö, yleensä harvemmin. Kaikilla on kiireitä kiireitä, itse kaipaisi tiiviimpää yhteydenpitoa tämän pasca työelämän ja sinkkuuden rinnalle.
Nuorena oli myös aina läsnä se tunne että tulevaisuudessa on jotain mystistä hyvää. Nyt aikuisena se on korvautunut sillä että tulevaisuudessa vaan lisää kremppoja ja lopulta kuolema.
Kommentit (52)
Itse olen nyt ollut kaksi vuotta sinkkuna, kun pitkä liitto päättyi miehen sivusuhteeseen. Minä lähdin tyyliin vaatteet ja kirjat kainaloon ja jätin kaiken muun . Nyt alkaa olemaan elämä varsin mallillaan ja se , että voi olla täysin itsekäs on niin hieno asia, mitä en edes ymmärtänyt. Kun ei tarvitse ajatella kuin itseään, voi tehdä mitä huvittaa ja milloin huvittaa. Sanoisinko, että nyt on se elämän paras aika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täysin sama olo. Tilanne paranisi jonkin verran sillä että voittaisi lotossa tai muuten niin paljon rahaa, että voisi tehdä aivan mitä haluaa milloin haluaa, eikä ainakaan tarvitsisi tehdä rahan takia mitään tylsää kuten käydä töissä. Rikkailla on myös aina seuraa.
Tervetuloa aikuisuuteen! Tuollaista se meillä kaikilla on.
Hah, itse olen onnellinen 45 vuotias nainen, jolla on kaikki niin hyvin kuin ikinä voi olla. On ihana mies ja kolme upeaa lasta, terveet vanhemmat ja mukavat sukulaiset, ystäviä, ikioma velaton koti, hyvä työpaikka, jossa viihdyn todella, olen terve, ihan asiallisen näköinen, rahaa on sopivasti jne.
Elämä on nyt oikein mieluisaa ja uskon, että myös jatkossa näin on. Tottakai aina tulee kaikkea, vanhempani vanhenevat, lapseni samoin, mutta ajan myötä tulee myös uusia hyviä asioita luultavasti, esimerkiksi lastenlapset ja eläkevuodet. En ole ollut ikinä masennukseen taipuvainen ja ailahtelevainen tyyppi, vaan iloinen ja aikaansaava normaali ihminen, joka ei valita kaikesta turhuuksista. Samanlaisia ovat myös lähipiirini ihmiset. Meitä on moneksi.
Vierailija kirjoitti:
Tervetuloa aikuisuuteen! Tuollaista se meillä kaikilla on.
Höpöhöpö, vain joillakin valittajilla elämä on tuollaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkä ikäinen ap on?
Minuakin väsyttää, vituttaa, ei kiinnosta työt, rahaa ei ole yhtään, asuntolaina ei ole maksettu ikinä, kaiken näköistä vaivaa kertynyt ja vit*tu kun viinakaan ei maistu, kännissä voisi olla paljon hauskempaa, meillä töissäkin olisi ihan sama vaikka olisikin kännissä jos vaan tekee työnsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikuisuus on hyvää, ei ole enää muista riippuvainen ja on voinut rakentaa sellaisen elämän, jossa viihtyy.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa että sinun pitäisi alkaa juopottelemaan reilusti. Työpäivän jälkeen aina sellainen sopiva nousu, mutta kuitenkin niin että seuraavana päivänä kykenee töihin. Viikonloppuna ja lomilla sitten reilummin.
Tämä. Tässä oikea ohje. Loppuupahan hetkeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aikuisuus on hyvää, ei ole enää muista riippuvainen ja on voinut rakentaa sellaisen elämän, jossa viihtyy.
Ei saa, teet ainoastaan niinkuin me sanomme! T: Poliitikot
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa että sinun pitäisi alkaa juopottelemaan reilusti. Työpäivän jälkeen aina sellainen sopiva nousu, mutta kuitenkin niin että seuraavana päivänä kykenee töihin. Viikonloppuna ja lomilla sitten reilummin.
Parasta on olla etätöissä, varsinkin kun lapsetkaan eivät enää asu kotona. Voi korkata jo heti aamiaisen yhteydessä ja luistella siitä pikkuhiljaa olut tunnissa (kaksi parhaassa) kohti iltaa, jolloin voi sitten jo "avata hanat" kunnolla. Aamukrapula korjautuu korjaussarjalla ja koska ei tarvitse autoilla tai muutenkaan toimistolle mennä, niin siitä ei tarvitse huolehtia. Netissäkin voi pikkukumarassa pyöriä kesken työpäivän vaikka tällä palstalla, koska pomo ei ole kyttäämässä ja pomoa kiinnostaa lähinnä se, että töihin kuuluvat työsuoritteet (raportit) kilahtavat ajallaan firman tietokantaan. Suosittelen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastauksista huomaa että viina on yllättävän monen elämän onnellisuustekijä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hah, itse olen onnellinen 45 vuotias nainen, jolla on kaikki niin hyvin kuin ikinä voi olla. On ihana mies ja kolme upeaa lasta, terveet vanhemmat ja mukavat sukulaiset, ystäviä, ikioma velaton koti, hyvä työpaikka, jossa viihdyn todella, olen terve, ihan asiallisen näköinen, rahaa on sopivasti jne.
Elämä on nyt oikein mieluisaa ja uskon, että myös jatkossa näin on. Tottakai aina tulee kaikkea, vanhempani vanhenevat, lapseni samoin, mutta ajan myötä tulee myös uusia hyviä asioita luultavasti, esimerkiksi lastenlapset ja eläkevuodet. En ole ollut ikinä masennukseen taipuvainen ja ailahtelevainen tyyppi, vaan iloinen ja aikaansaava normaali ihminen, joka ei valita kaikesta turhuuksista. Samanlaisia ovat myös lähipiirini ihmiset. Meitä on moneksi.
Jaa, empatiakykyä sinulla ei ainakaan taida olla? Miksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikuisuus on hyvää, ei ole enää muista riippuvainen ja on voinut rakentaa sellaisen elämän, jossa viihtyy.
Ei saa, teet ainoastaan niinkuin me sanomme! T: Poliitikot
Ja työnantaja.
Vierailija kirjoitti:
Olet masentunut.
Voi olla että aloittaja on masentunut, mutta onhan se näin suht onnellisen ihmisen näkökulmastakin totta, että onhan aikuinen elämä varmasti aika rankkaa (jopa niin sanotusti pascaa) jos aikuisen elämän rakennuspalikat eivät ole kohdallaan. Eli ei parisuhdetta, ei lapsia, ei ilmeisesti hyvin läheisiä ihmissuhteita, työ mikä ei innosta, kollegat keiden kanssa ei kummemmin viihdy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hah, itse olen onnellinen 45 vuotias nainen, jolla on kaikki niin hyvin kuin ikinä voi olla. On ihana mies ja kolme upeaa lasta, terveet vanhemmat ja mukavat sukulaiset, ystäviä, ikioma velaton koti, hyvä työpaikka, jossa viihdyn todella, olen terve, ihan asiallisen näköinen, rahaa on sopivasti jne.
Elämä on nyt oikein mieluisaa ja uskon, että myös jatkossa näin on. Tottakai aina tulee kaikkea, vanhempani vanhenevat, lapseni samoin, mutta ajan myötä tulee myös uusia hyviä asioita luultavasti, esimerkiksi lastenlapset ja eläkevuodet. En ole ollut ikinä masennukseen taipuvainen ja ailahtelevainen tyyppi, vaan iloinen ja aikaansaava normaali ihminen, joka ei valita kaikesta turhuuksista. Samanlaisia ovat myös lähipiirini ihmiset. Meitä on moneksi.
Jaa, empatiakykyä sinulla ei ainakaan taida olla? Miksi?
Ja sulla on?!
Sitähän se on. Mene aamulla töihin, hoida hommat että kuluttajille riittää ostettavaa, kotiin. Maksa verot, laskut, siivoa, tee ruokaa jälkikasvulle. Sivusta voi seurata kuinka eläkikä nousee nopeammin kuin vanhenet, samoin kulut/verot. Odottele seuraavia yt-neuvotteluita. Lue lehtiä täysin turhista uutisista, tsekkaa somen päivät negatiiviset. TV:tä tuijottaessa on koko ajan dejavu tunne että olen nähnyt tämän ennenkin. Hanki mieluinen harrastus, joka ollut unelmissa lapsesta asti, huomaa 2 vuoden päästä että tulee vaiva joka estää sen. Tälläistä täällä.
Ei siinä, ihan onnellinen olen, kait. On autoja, omakotitaloa, hyvät tulot, suhteellisen terve jne jne. suurimman ilon saan kun seuraan jälkikasvun aikuistumista, mutta haikeus iskee kun tiedän että 2 vuoden päästä norkoilen yksin. Itseasiassa itseen panostus on laskenut ja kaikki rahat säästetään ja kohdennetaan että jälkikasvulle on mahdollisimman hyvä ponnahduslauta elämään, hankitaan osake- ja asp-tilit, hyvät autot ja kortit. Samoin kiinnostus vastakkaiseen sukupuoleen täysin jäissä, häiritsee nimittäin tuota edellistä lausetta.
T:M40
Lasten tekemistä suosittelen aloittajalle. Tulee elämään sisältöä.
Alue: Aihe vapaa
Kuulostaa että sinun pitäisi alkaa juopottelemaan reilusti. Työpäivän jälkeen aina sellainen sopiva nousu, mutta kuitenkin niin että seuraavana päivänä kykenee töihin. Viikonloppuna ja lomilla sitten reilummin.