Tämä aikuisen elämä on aivan perceestä
Työ on kuluttavaa pascaa. Olen vähän edennyt urallakin, mutta ei minua kiinnosta tämän eikä minkään muunkaan firman asiat eikä meidän tuotteet tai asiakkaat. Lounaallakin pitää jaksaa kuunnella kaiken maailman pappojen ja mussuttajien juttuja, nuorempana sai sentään valita seuransa. Itseäni oikeasti kiinnostaviin hommiin ei ole ikinä ollut minkään sortin kykyjä tai lahjakkuutta eikä piirejäkään. Ja oikeasti suhtaudun vielä melko neutraalisti omaan työhön. En voi kuvitellakaan millaiset fiilikset olisi, jos se olisi oikeasti vastenmielistä.
Ulkonäkö rapistuu (itselle puhjennut vielä ulkonäköön vaikuttava sairaus). Ryhti huononee. Naama veltostuu. Nuorempana jaksoi motivoituneena saleilla ja urheilla jotta näyttäisi hyvältä. Ei jaksa enää kiinnostaa. Nykyään saa juuri ne perus lenkit ja jumpat tehtyä, jotta jonkinlainen kunto pysyisi yllä.
Nuorena jaksoi harrastuksissa treenata tuntikausia jotta oppisi jonkin yhden liikkeen. Nyt vanhempana kaikki harrastukset sellaista "ihan kiva" ajantappoa. Nuorena pystyi heittäytymään viihdemaailmaan eskapistisesti, nykyään 98% kaikesta viihteestä vaan haukotuttaa.
Minun on aina ollut vaikea löytää itseä oikeasti kiinnostavia kumppaneita. Nuorena se sentään onnistui helpommin kun liikkui pakosta paikoissa missä paljon oman ikäisiä ihmisiä ja välillä tuli baareissakin notkuttua. Nyt vanhempana vaatisi melkein tinderin tai nettideittien käyttöä, mutta olen aina kokenut kaikki nettideitit jotenkin vastenmielisiksi (olen kyllä kokeillut niitä, eivätkä ne mitään välitöntä ratkaisua tuoneet). Teiniaikoijen jälkeen ei myöskään ole napannut paneskella muita kuin kumppaneita.
Aivan perceestä tämä sinkkuus ja kotona yksin notkuminen. Nyt aikuisella iällä kavereitakaan tule nähtyä kuin max kerran kuussa per henkilö, yleensä harvemmin. Kaikilla on kiireitä kiireitä, itse kaipaisi tiiviimpää yhteydenpitoa tämän pasca työelämän ja sinkkuuden rinnalle.
Nuorena oli myös aina läsnä se tunne että tulevaisuudessa on jotain mystistä hyvää. Nyt aikuisena se on korvautunut sillä että tulevaisuudessa vaan lisää kremppoja ja lopulta kuolema.
Kommentit (52)
Vierailija kirjoitti:
Lasten tekemistä suosittelen aloittajalle. Tulee elämään sisältöä.
Mutta ei välttämättä mieleistä sisältöä.
Vierailija kirjoitti:
Vastauksista huomaa että viina on yllättävän monen elämän onnellisuustekijä.
Eikä ole ihme. Silti se nähdään ongelmana yhteiskunnassa. Joo, toki siinä on ongelmiakin aiheuttavia elementtejä, mutta paljon hyvääkin.
Ap:n kantsis mitata ferritiini ;)
M44v kirjoitti:
Minkä ikäinen ap on?
Minuakin väsyttää, vituttaa, ei kiinnosta työt, rahaa ei ole yhtään, asuntolaina ei ole maksettu ikinä, kaiken näköistä vaivaa kertynyt ja vit*tu kun viinakaan ei maistu, kännissä voisi olla paljon hauskempaa, meillä töissäkin olisi ihan sama vaikka olisikin kännissä jos vaan tekee työnsä.
Hommaa pilveä, siitä ei tule jälkeenpäin sellaisia vieroitusoireita kuin alkoholista. Ja siitä ei mene myöskään niin sekaisin. Työtkään ei kärsi, kun ei tarvitse krapulassa yökkäillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten tekemistä suosittelen aloittajalle. Tulee elämään sisältöä.
Mutta ei välttämättä mieleistä sisältöä.
Ja kaikki niitä lapsia ei vaan saa. Kiva, kun jotkut vääntää veistä haavassa.
Vierailija kirjoitti:
Hah, itse olen onnellinen 45 vuotias nainen, jolla on kaikki niin hyvin kuin ikinä voi olla. On ihana mies ja kolme upeaa lasta, terveet vanhemmat ja mukavat sukulaiset, ystäviä, ikioma velaton koti, hyvä työpaikka, jossa viihdyn todella, olen terve, ihan asiallisen näköinen, rahaa on sopivasti jne.
Elämä on nyt oikein mieluisaa ja uskon, että myös jatkossa näin on. Tottakai aina tulee kaikkea, vanhempani vanhenevat, lapseni samoin, mutta ajan myötä tulee myös uusia hyviä asioita luultavasti, esimerkiksi lastenlapset ja eläkevuodet. En ole ollut ikinä masennukseen taipuvainen ja ailahtelevainen tyyppi, vaan iloinen ja aikaansaava normaali ihminen, joka ei valita kaikesta turhuuksista. Samanlaisia ovat myös lähipiirini ihmiset. Meitä on moneksi.
Miksi eläkevuodet on hyvä asia? En ole ikinä ymmärtänyt tätä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastauksista huomaa että viina on yllättävän monen elämän onnellisuustekijä.
Eikä ole ihme. Silti se nähdään ongelmana yhteiskunnassa. Joo, toki siinä on ongelmiakin aiheuttavia elementtejä, mutta paljon hyvääkin.
Kyllä, sillä saa sentään jonkun irtioton tästä oravanpyörästä. En sitten tiedä kumpi olisi parempi olla, työtön selvinpäin vai viinaan menevä työntekijä. Itse olen valinnut jälkimmäisen kun raha on lähellä sydäntä, viunaakin vain PE/LA, ei tippakaan muina päivinä että työt saa hoidettua, ei edes sauna olutta.
Oliks täällä se positiivarien kokous? Sori, mä oon vähän myöhässä kun aika vaan kului vaan huomaamatta nautiskellessani olemisesta. Mistäs on ollut hei juttua nyt?
eskapistisesti? Voihan tuon yleiskielelläkin ilmaista.
Kauheesti on ihmisiä hengissä, ilman halua elää!
Kotoa ei hae muut kun polliisi ja lanssi.
Ulos, tai tinderiin, on mentävä.
En ikinä kasva aikuiseksi. -Panin Peter
Vähän sama mullakin! Nuorena kaikki oli jotenkin odottavaa ja nousujohteista. Nuoruus oli myös kauneutta vailla mitään ulkonäkö tai terveysongelmia, ja siksikin pystyi heittäytymään kaikkeen kivempaan täysillä. Minusta kysymys ei ole kuitenkaan pelkästään noista seikoista, vaan suomesta on oikeasti myös tullut sääntöjen ja rajoituksien kyllästämä kyttäyslandia, jossa ei ole työssäkäyvälläkään välttämättä varaa kuin hengittää hiljaa vuokraluukussa.
Vierailija kirjoitti:
eskapistisesti? Voihan tuon yleiskielelläkin ilmaista.
Ilmaisu saa kirjoittajan tuntumaa fiksulta?
Oikea termi ahdistaa sellaista, jonka sanavarasto on suppea.
Vierailija kirjoitti:
Vastauksista huomaa että viina on yllättävän monen elämän onnellisuustekijä.
Oletko luullut, että sitä juodaan, että olisi surullisempi olo ja wituttaisi enemmän?
On ihan erilaista vanheta onnellisessa, rakaudellisessa ja seksin täyteisessä parisuhteessa, kunnon hyvä ja mielenkiintoinen työ, velaton, hyvät tulot, terve, laaja ystäväpiiri, hyvinvoivat ja terveet lapset! On mahdollisuus matkustaa ja toteuttaa itseään siinä sivussa, esim ei rahahuolia
Sitten on yksinäinen, rakkauden ja seksin puutteessa, yksinäinen, köyhä, ikisinkku, ei lapsia tai sitten kuten minun tapauksessa molemmilla lapsilla koulunkäynti ongelmia, toisella Add ja toisella ADHD, itsellä mt-ongelmia, kaksisuuntainen ja masennus, köyhä ja velkainen, ei rahaa omiin toiveisiin kuten matkustelu . Työ pakkopullaa, aina rahat loppu. Jokainen päivä on selviytymis taistelu. En kelpaa parisuhteeseen 45 v, miehet eivät halua musta kuin merkityksetöntä panoa. Koettu on. Yritän kaikkeni eikä mikään ikinä kanna hedelmää. Esim yritän säästää pienestä palkasta säästöön mutta kaikki valuu laskuihin ja lapsiin. Viimeksi hajosi pesukone, sitä ennen pojan kännykkä. Ja pidän itsestäni huolen, liikun ja urheilen ja pukeudun nätisti ja olen aina huoliteltu, ystävällinen. Ja vastaan painoa, olen hoikka ja siro ja sporttinen. Mutta. En vaan kelpaa. Olen jo luovuttanut. Tinderissä kertonut että en kiinnostu kevyt suhteista, mutta ihan joka ikinen mies halunut musta vain sitä yhtä asiaa joo en ole antanut.
Mulla ei ole mitään hyvää tulevaisuudessa. Nähty on.
Vierailija kirjoitti:
Tuota minäkin nuoruudessani kaipaan, sellaista jännittävää odotuksen tunnetta tulevasta. Nyt tosiaan odottaa lähinnä kauhulla.
Luottamus tulevaisuuteen on tosiaan kadonnut kokonaan kun täytti 35 vuotta. Siihen asti uskoi, että kaikki järjestyy ja elämässä käy vielä hyvin kun se päivä paistaa vielä risukasaankin vaikka tietenkin se oli jatkuvasti vaikeampaa. Nuorena pystyi ajattelemaan, että vielä on aikaa vaikka ja kuinka eikä sinänsä ole kiire kun elämä ehtii kummasti muuttua toivomaansa suuntaan. On aikaa saada vakityö, on aikaa löytää "se oikea" ja perustaa perhe. Päästä elämään taloudellisesti tasaista ja turvallista, itselle mieluista ja mukavaa elämää.
Nyt 40+ ikäisenä työ on entistäkin enemmän silppua, pätkää ja pskaa. Työttömyysjaksot pitenee kun "varmat" pätkätyöpaikat yksi toisensa jälkeen joko myydään uudelle omistajalle (jolla on tekijät omasta takaa) tai sitten lopettaa toimintansa kokonaan. Uusia työpaikkoja ei synny tilalle. Terveys rapistuu, samoin elämänlaatu vaan laskee. Tympii laskea rahoja ja nuukailla kaikessa vielä tässäkin iässä ja kun tietää ettei tämä tästä varmasti enää muuksi muutu. Ystävät katosi perhe-elämiinsä 15 vuotta sitten ja nykyisin sosiaaliset suhteet onkin siinä, jos yksi entinen työkaveri soittaa kännissä. Toisaalta ei olisi ketään varaa nähdäkään. Miehille muuttui täysin näkymättömäksi kun ikä alkoi nelosella ja toisaalta mikään irtopano tai sala/vara/sivusuhde ei edes kiinnosta. Niitä tuli jo nuorena kokeiltua eikä ole mun juttu.
N43
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastauksista huomaa että viina on yllättävän monen elämän onnellisuustekijä.
Oletko luullut, että sitä juodaan, että olisi surullisempi olo ja wituttaisi enemmän?
Viinallahan hukutetaan murheet. Sitä ei kaikki oivalla että ne perkeleet osaa uida.
Aikuisuus on mukavaa. En sure lainkaan sitä, että vanhemmat kuolevat. En sure edes sitä, että itse kuolen. Elämäni on ollut hyvää tähän asti, joten viimeiset vuosikymmenet roikun täällä ihan vaan siksi, että kunnioitan omaa kroppaani. En käytä alkoholia, en tupakoi, en käytä huumeita, en ole ylipainoinen. Kyllähän se järki sanoo, että ihmisen "parasta ennen" -päiväys on siinä 40 vuoden tienoilla, joten tästä eteenpäin panostetaan fyysisen kunnon ylläpitoon ja henkiseen kuntoon.
Kaikkein karuin vanhuus tulee niille, jotka ovat itsekeskeisiä (ulkonäkö, seksi, viinan kanssa läträäminen, itsesäälissä rypeminen). Mikään ei ole niin naurettavaa kuin katkera, äkäinen vanha ukko, joka huutaa kaikille, potkii naapurin koiraa ja vihaa koko maailmaa. Tuollaiset ihmiset pitäisi tappaa, koska ovat riesaksi yhteiskunnalle.
Vanha akka sentään on vielä käsityökerhossa mukana ja ruokkii lintuja pihalla.
Tuota minäkin nuoruudessani kaipaan, sellaista jännittävää odotuksen tunnetta tulevasta. Nyt tosiaan odottaa lähinnä kauhulla.