Lue keskustelun säännöt.
Sanotteko asperger-lapsillenne että sairaus on deal breaker parisuhteessa?
15.01.2020 |
Että parempi hakea seuraa mielisairaalan kanttiinista.
Kommentit (49)
Vierailija kirjoitti:
Niin no mulla on asperger ja oon seurustellut 8v ihmisen kanssa jolla ei ole mitään diagnoosia. Ja meidän suhde toimii todella hyvin!
Oletko mies vai nainen? Miten tapasitte?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tosiaan ymmärrä miksi arjessa pitäisi larpata nenttiä. Tosin esim. työhaastattelussa olen pakottanut itseni ottamaan katsekontaktia ja siitä tulee hirveä huijari olo, mutta kai sitä ko. tilanteessa muutenkin vähän kaunistellaan asioita. Olen nainen ja toistaiseksi neurotyypillinen, mutta introvertti mieheni on sietänyt silmiin katsomuuttani ihan hyvin, naapurit sen sijaan käy aina jossain vaiheessa huutamaan outoudestani... ei voi ymmärtää.
Vierailija kirjoitti:
En tosiaan ymmärrä miksi arjessa pitäisi larpata nenttiä. Tosin esim. työhaastattelussa olen pakottanut itseni ottamaan katsekontaktia ja siitä tulee hirveä huijari olo, mutta kai sitä ko. tilanteessa muutenkin vähän kaunistellaan asioita. Olen nainen ja toistaiseksi neurotyypillinen, mutta introvertti mieheni on sietänyt silmiin katsomuuttani ihan hyvin, naapurit sen sijaan käy aina jossain vaiheessa huutamaan outoudestani... ei voi ymmärtää.
Vähän ristiriitainen viesti. Toisaalta sanoet että et ymmärrä miksi arjessa pitäisi larpata nenttiä, sitten heti perään kirjoitat että et voi ymmärtää miksi naapurit käy huutamassa outoudestasi. No ehkä voisi larpata sen verran nenttiä että olisi parempi naapurisopu? Toki ei ole fiksua naapureiltasi mutta tuskin se sua haittaisi jos tulisit heidän kanssaan paremmin toimeen. Myös niiden naapureiden kanssa jotka eivät kehtaa tulla ääneen ihmettelemään. Neurotyypilliset ihmiset tulkitsee silmiin katsomattomuuden herkästi niin ettet pidä heistä tai olet töykeä, vähän riippuen muusta käytöksestäsi.
Tapailen itse assia ja kyllä vaikeinta on ollut se, että en tiedä onko hän tosissaan kiinnostunut vai ei. Kun ei vartalon kieli kerro juuri mitään, ei ole mikään kehuja tai sellaista hellyyspuhetta, ei tietenkään juttele tunteistaan, seksi on hyvin hillittyä ja varovaista ym. Että mennään aika nihkeillä tiedoilla eteenpäin, mutta paljon on hyvääkin hänessä, älyttömästi itseasiassa. Tilannetta ei helpota, että ite oon vähän samanlainen ja molemmat sitten jumittaa asiajutuissa, toiminnassa ja huumorissa. Romantiikkaa ei siis ole eikä varmaan tulekaan, ei vaan osata :) Oon kuitenkin utelias ja avoimin mielin, koska ekaa kertaa oon samantyylisen ihmisen kanssa kun itse olen, ennen mulla ollut sellaisia hyvin avoimia, puheliaita ja tunteellisia miehiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tosiaan ymmärrä miksi arjessa pitäisi larpata nenttiä. Tosin esim. työhaastattelussa olen pakottanut itseni ottamaan katsekontaktia ja siitä tulee hirveä huijari olo, mutta kai sitä ko. tilanteessa muutenkin vähän kaunistellaan asioita. Olen nainen ja toistaiseksi neurotyypillinen, mutta introvertti mieheni on sietänyt silmiin katsomuuttani ihan hyvin, naapurit sen sijaan käy aina jossain vaiheessa huutamaan outoudestani... ei voi ymmärtää.
Vähän ristiriitainen viesti. Toisaalta sanoet että et ymmärrä miksi arjessa pitäisi larpata nenttiä, sitten heti perään kirjoitat että et voi ymmärtää miksi naapurit käy huutamassa outoudestasi. No ehkä voisi larpata sen verran nenttiä että olisi parempi naapurisopu? Toki ei ole fiksua naapureiltasi mutta tuskin se sua haittaisi jos tulisit heidän kanssaan paremmin toimeen. Myös niiden naapureiden kanssa jotka eivät kehtaa tulla ääneen ihmettelemään. Neurotyypilliset ihmiset tulkitsee silmiin katsomattomuuden herkästi niin ettet pidä heistä tai olet töykeä, vähän riippuen muusta käytöksestäsi.
Ei vaan jaksa kotona larpata, haluan esim. omalla pihalla olla oma assi-itseni. En mielestäni häiritse siinä ketään, paitsi että nenttien mielestä häiritsen kun en kälätä kuulumisiani heille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tosiaan ymmärrä miksi arjessa pitäisi larpata nenttiä. Tosin esim. työhaastattelussa olen pakottanut itseni ottamaan katsekontaktia ja siitä tulee hirveä huijari olo, mutta kai sitä ko. tilanteessa muutenkin vähän kaunistellaan asioita. Olen nainen ja toistaiseksi neurotyypillinen, mutta introvertti mieheni on sietänyt silmiin katsomuuttani ihan hyvin, naapurit sen sijaan käy aina jossain vaiheessa huutamaan outoudestani... ei voi ymmärtää.
Vähän ristiriitainen viesti. Toisaalta sanoet että et ymmärrä miksi arjessa pitäisi larpata nenttiä, sitten heti perään kirjoitat että et voi ymmärtää miksi naapurit käy huutamassa outoudestasi. No ehkä voisi larpata sen verran nenttiä että olisi parempi naapurisopu? Toki ei ole fiksua naapureiltasi mutta tuskin se sua haittaisi jos tulisit heidän kanssaan paremmin toimeen. Myös niiden naapureiden kanssa jotka eivät kehtaa tulla ääneen ihmettelemään. Neurotyypilliset ihmiset tulkitsee silmiin katsomattomuuden herkästi niin ettet pidä heistä tai olet töykeä, vähän riippuen muusta käytöksestäsi.
Kuten tästäkin asenteesta voidaan havaita, ovat ns. neurotyypilliset juuri niitä epäonnistujia, feikkejä ja yksisilmäisiä. Rajoittunutta porukkaa siis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tosiaan ymmärrä miksi arjessa pitäisi larpata nenttiä. Tosin esim. työhaastattelussa olen pakottanut itseni ottamaan katsekontaktia ja siitä tulee hirveä huijari olo, mutta kai sitä ko. tilanteessa muutenkin vähän kaunistellaan asioita. Olen nainen ja toistaiseksi neurotyypillinen, mutta introvertti mieheni on sietänyt silmiin katsomuuttani ihan hyvin, naapurit sen sijaan käy aina jossain vaiheessa huutamaan outoudestani... ei voi ymmärtää.
Vähän ristiriitainen viesti. Toisaalta sanoet että et ymmärrä miksi arjessa pitäisi larpata nenttiä, sitten heti perään kirjoitat että et voi ymmärtää miksi naapurit käy huutamassa outoudestasi. No ehkä voisi larpata sen verran nenttiä että olisi parempi naapurisopu? Toki ei ole fiksua naapureiltasi mutta tuskin se sua haittaisi jos tulisit heidän kanssaan paremmin toimeen. Myös niiden naapureiden kanssa jotka eivät kehtaa tulla ääneen ihmettelemään. Neurotyypilliset ihmiset tulkitsee silmiin katsomattomuuden herkästi niin ettet pidä heistä tai olet töykeä, vähän riippuen muusta käytöksestäsi.
Kuten tästäkin asenteesta voidaan havaita, ovat ns. neurotyypilliset juuri niitä epäonnistujia, feikkejä ja yksisilmäisiä. Rajoittunutta porukkaa siis.
Ihan kohtuullinen syytös kun otetaan huomioon että esimerkin autistin normaali käytös vastaa neurotyypillisen vihamielistä ja hyljeksivää käytöstä. On meilläkin rajanaapureita mutta en ole kokenut että sillon tällöin kohdatessa heitetty hei, silmiin katsominen, ystävällinen hymy ja lyhyt vastaus kaunis päivä tänään -heittoon on ylivoimainen ponnistus enkä usko että se voi olla sitä kenellekään. Jos on niin sitten on muutakin häikkää kuin autismi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin no mulla on asperger ja oon seurustellut 8v ihmisen kanssa jolla ei ole mitään diagnoosia. Ja meidän suhde toimii todella hyvin!
Oletko mies vai nainen? Miten tapasitte?
Nainen ja netissä.
Niin no mulla on asperger ja oon seurustellut 8v ihmisen kanssa jolla ei ole mitään diagnoosia. Ja meidän suhde toimii todella hyvin!