Sanotteko asperger-lapsillenne että sairaus on deal breaker parisuhteessa?
Että parempi hakea seuraa mielisairaalan kanttiinista.
Kommentit (49)
Et taida tietää, ettei asperger ole mikään sairaus. Se kuuluu autismin kirjoon kyllä. Mitään niin tyypillisiä piirteitä ei sovi siihenkään, etteikö niitä voisi olla joillakin neuro"normaaleillakin".
Se ei ole deal breaker, joten miksi sanoisin?
assi
Ap on Vaasasta - kiusaamisen kulttuuri. ”Meillä kaikilla on rajoitteemme!” Tuohon narsismiin/psykopatiaan ei henkilö itse ymmärrä hankkia apua, vaan tällainen kiusaaminen jatkuu vanhuuteen saakka.
sanoisin Asperger-lapselle että kumppanin kapeakatseisuus olis deal breaker. Että kannattaa etsii fiksu ja arvoisensa kumppani.
Tämän deal breaker -osuuden saa lukea jokaisesta suhdeketjusta, nytkin parista, eli älkää kieltäkö todellisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Ap on Vaasasta - kiusaamisen kulttuuri. ”Meillä kaikilla on rajoitteemme!” Tuohon narsismiin/psykopatiaan ei henkilö itse ymmärrä hankkia apua, vaan tällainen kiusaaminen jatkuu vanhuuteen saakka.
Suoria sitaatteja palstan ketjuista parin vuoden ajalta. Ovatko kaikki nämä kirjoittajat vaasalaisia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap on Vaasasta - kiusaamisen kulttuuri. ”Meillä kaikilla on rajoitteemme!” Tuohon narsismiin/psykopatiaan ei henkilö itse ymmärrä hankkia apua, vaan tällainen kiusaaminen jatkuu vanhuuteen saakka.
Suoria sitaatteja palstan ketjuista parin vuoden ajalta. Ovatko kaikki nämä kirjoittajat vaasalaisia?
Tuohon ei tarvita kuin yksi hyvin häiriintynyt.
Vierailija kirjoitti:
Ei kai nyt kukaan täysjärkinen tommosia päästä suustaan, kun ei edes pidä paikkaan sa. Toiseksi kannattaisko miettiä vaan että tuleeko geeniperimänä omalta vai puolison puolella. En tunne ketään asperger, adhd, tai add lasta joka ei olisi perintönä saannut. Tosin ei tietenkään vanhemmilla tai isovanhemmilla ole diagnooseja, vaikka ihan selvästi samat haasteet kuten lapsillaan.
Mitäpä noilla virallisia diagnooseilla tekeekään koska palstamamma voi kertoa sen aivan hyvin.
Tunnetteko neurotyypillisen kanssa pariutuneita assimiehiä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap on Vaasasta - kiusaamisen kulttuuri. ”Meillä kaikilla on rajoitteemme!” Tuohon narsismiin/psykopatiaan ei henkilö itse ymmärrä hankkia apua, vaan tällainen kiusaaminen jatkuu vanhuuteen saakka.
Suoria sitaatteja palstan ketjuista parin vuoden ajalta. Ovatko kaikki nämä kirjoittajat vaasalaisia?
Tuohon ei tarvita kuin yksi hyvin häiriintynyt.
Yläpeukkuja sataa aina valtavasti kun tulee nämä joko jatkavat jyvät akanoihin sairauden perusteella. Kai he tekevät saman lapsilleenkin?
Vierailija kirjoitti:
Tunnetteko neurotyypillisen kanssa pariutuneita assimiehiä?
Onko tämä se kysymys, minkä esität lapsillesi?
Miksi tivaatte asperger-miehet täällä tavisnaisilta pariutumisen liittyviä asioita? Eikö teidän kannattaisi kysellä pariutuneilta aspergereilta miten temppu tehdään sen sijaan että kiukuttelette naisille kun suksi ei luista?
Vierailija kirjoitti:
Miksi tivaatte asperger-miehet täällä tavisnaisilta pariutumisen liittyviä asioita? Eikö teidän kannattaisi kysellä pariutuneilta aspergereilta miten temppu tehdään sen sijaan että kiukuttelette naisille kun suksi ei luista?
Lue ketjun otsikko ja avaus ja kokeile vastata siihen, vai estääkö joku nepsyongelma sen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnetteko neurotyypillisen kanssa pariutuneita assimiehiä?
Onko tämä se kysymys, minkä esität lapsillesi?
Jos minulla olisi Asperger-lapsi niin haluaisin antaa hänelle realistisen kuvan maailmasta. Yhdessä tutkisimme esimerkkejä Aspergereiden parisuhteista ja mitä erityispiirteitä niissä on. Ja miten voittaa vaikeudet. Todellakaan en yrittäisi vakuutella ettei mitään eroa ole eikä mitään vaivaa tarvitse nähdä ja kaiken pitää sujua niin kuin neurotyypillisillä ja jos ei suju, katkeruus on hyvä elämänstrategia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnetteko neurotyypillisen kanssa pariutuneita assimiehiä?
Onko tämä se kysymys, minkä esität lapsillesi?
Jos minulla olisi Asperger-lapsi niin haluaisin antaa hänelle realistisen kuvan maailmasta. Yhdessä tutkisimme esimerkkejä Aspergereiden parisuhteista ja mitä erityispiirteitä niissä on. Ja miten voittaa vaikeudet. Todellakaan en yrittäisi vakuutella ettei mitään eroa ole eikä mitään vaivaa tarvitse nähdä ja kaiken pitää sujua niin kuin neurotyypillisillä ja jos ei suju, katkeruus on hyvä elämänstrategia.
Mitä erityispiirteitä niissä on, mitä naiset eivät kestä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnetteko neurotyypillisen kanssa pariutuneita assimiehiä?
Onko tämä se kysymys, minkä esität lapsillesi?
Jos minulla olisi Asperger-lapsi niin haluaisin antaa hänelle realistisen kuvan maailmasta. Yhdessä tutkisimme esimerkkejä Aspergereiden parisuhteista ja mitä erityispiirteitä niissä on. Ja miten voittaa vaikeudet. Todellakaan en yrittäisi vakuutella ettei mitään eroa ole eikä mitään vaivaa tarvitse nähdä ja kaiken pitää sujua niin kuin neurotyypillisillä ja jos ei suju, katkeruus on hyvä elämänstrategia.
Mitä erityispiirteitä niissä on, mitä naiset eivät kestä?
Kysytkö tätä ihan tosissasi? Vaikea uskoa. Jos kysyt ihan tosissasi niin olet vissiin jäänyt paitsi kaikesta valistuksesta mitä voi kuvitella. Koko häiriön idea on puutteet sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Ne puutteet ei vetoa naisiin. Asseilla on vaikeutta katsoa silmiin, neurotyypillisillä on vaikeutta kokea läheisyyttä ja hyväksyntää ja yhteyttä ihmisen kanssa joka ei katso silmiin. Jne jne jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnetteko neurotyypillisen kanssa pariutuneita assimiehiä?
Onko tämä se kysymys, minkä esität lapsillesi?
Jos minulla olisi Asperger-lapsi niin haluaisin antaa hänelle realistisen kuvan maailmasta. Yhdessä tutkisimme esimerkkejä Aspergereiden parisuhteista ja mitä erityispiirteitä niissä on. Ja miten voittaa vaikeudet. Todellakaan en yrittäisi vakuutella ettei mitään eroa ole eikä mitään vaivaa tarvitse nähdä ja kaiken pitää sujua niin kuin neurotyypillisillä ja jos ei suju, katkeruus on hyvä elämänstrategia.
Mitä erityispiirteitä niissä on, mitä naiset eivät kestä?
Kysytkö tätä ihan tosissasi? Vaikea uskoa. Jos kysyt ihan tosissasi niin olet vissiin jäänyt paitsi kaikesta valistuksesta mitä voi kuvitella. Koko häiriön idea on puutteet sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Ne puutteet ei vetoa naisiin. Asseilla on vaikeutta katsoa silmiin, neurotyypillisillä on vaikeutta kokea läheisyyttä ja hyväksyntää ja yhteyttä ihmisen kanssa joka ei katso silmiin. Jne jne jne.
Minua ei kyllä lakkaa hämmästyttämästä tuo naisten elämää suurempi arvolataus silmiin katsomisen suhteen. Ikään kuin kaikki olisi kiinni silmiin katsomisesta :O
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnetteko neurotyypillisen kanssa pariutuneita assimiehiä?
Onko tämä se kysymys, minkä esität lapsillesi?
Jos minulla olisi Asperger-lapsi niin haluaisin antaa hänelle realistisen kuvan maailmasta. Yhdessä tutkisimme esimerkkejä Aspergereiden parisuhteista ja mitä erityispiirteitä niissä on. Ja miten voittaa vaikeudet. Todellakaan en yrittäisi vakuutella ettei mitään eroa ole eikä mitään vaivaa tarvitse nähdä ja kaiken pitää sujua niin kuin neurotyypillisillä ja jos ei suju, katkeruus on hyvä elämänstrategia.
Mitä erityispiirteitä niissä on, mitä naiset eivät kestä?
Kysytkö tätä ihan tosissasi? Vaikea uskoa. Jos kysyt ihan tosissasi niin olet vissiin jäänyt paitsi kaikesta valistuksesta mitä voi kuvitella. Koko häiriön idea on puutteet sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Ne puutteet ei vetoa naisiin. Asseilla on vaikeutta katsoa silmiin, neurotyypillisillä on vaikeutta kokea läheisyyttä ja hyväksyntää ja yhteyttä ihmisen kanssa joka ei katso silmiin. Jne jne jne.
Eli äidit eivät koe yhteyttä assilapsiinsa.
Vierailija kirjoitti:
sanoisin Asperger-lapselle että kumppanin kapeakatseisuus olis deal breaker. Että kannattaa etsii fiksu ja arvoisensa kumppani.
Sen löytämiseen vaan voi mennä tovi. Siis sellaisen kumppanin, joka osaa ja jaksaa elää assin haasteiden kanssa häntä ymmärtäen. Tosin jokainen assikin on erilainen.
Ei kai nyt kukaan täysjärkinen tommosia päästä suustaan, kun ei edes pidä paikkaan sa. Toiseksi kannattaisko miettiä vaan että tuleeko geeniperimänä omalta vai puolison puolella. En tunne ketään asperger, adhd, tai add lasta joka ei olisi perintönä saannut. Tosin ei tietenkään vanhemmilla tai isovanhemmilla ole diagnooseja, vaikka ihan selvästi samat haasteet kuten lapsillaan.