Sanotteko asperger-lapsillenne että sairaus on deal breaker parisuhteessa?

Ennemminkin kannattaa kysellä uudelta puolisoehdokkaalta hänen lastensa toisen vanhemman mielinterveysdiagnoosit ja mahdolliset perinnölliset neuropuolen diagnoosit ja ratkaisa sitten sen mukaan, kannattaako suhdetta jatkaa pidemmälle vai ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnetteko neurotyypillisen kanssa pariutuneita assimiehiä?

Onko tämä se kysymys, minkä esität lapsillesi?

Jos minulla olisi Asperger-lapsi niin haluaisin antaa hänelle realistisen kuvan maailmasta. Yhdessä tutkisimme esimerkkejä Aspergereiden parisuhteista ja mitä erityispiirteitä niissä on. Ja miten voittaa vaikeudet. Todellakaan en yrittäisi vakuutella ettei mitään eroa ole eikä mitään vaivaa tarvitse nähdä ja kaiken pitää sujua niin kuin neurotyypillisillä ja jos ei suju, katkeruus on hyvä elämänstrategia.

Mitä erityispiirteitä niissä on, mitä naiset eivät kestä?

Kysytkö tätä ihan tosissasi? Vaikea uskoa. Jos kysyt ihan tosissasi niin olet vissiin jäänyt paitsi kaikesta valistuksesta mitä voi kuvitella. Koko häiriön idea on puutteet sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Ne puutteet ei vetoa naisiin.  Asseilla on vaikeutta katsoa silmiin, neurotyypillisillä on vaikeutta kokea läheisyyttä ja hyväksyntää ja yhteyttä ihmisen kanssa joka ei katso silmiin. Jne jne jne.

Minua ei kyllä lakkaa hämmästyttämästä tuo naisten elämää suurempi arvolataus silmiin katsomisen suhteen. Ikään kuin kaikki olisi kiinni silmiin katsomisesta :O

Joo, ei varmaan lakkaakaan hämmästyttämästä jos olet assi. Just näin se menee että kun assit eivät huomaa ja tunnista tiettyjä ihmisten välisen kommunikaation lainalaisuuksia, he ovat myös jääräpäisesti sitä mieltä ettei niillä ole mitään merkitystä. Ja sitten tuhlaavat elämänsä täsoteorioiden pistetaulukkojen nysväämiseen vaikka sata kertaa parempi tulos tulisi sillä että uskoisivat että kyllä, silmiin katsomisella on merkitystä kun ihmiset kerran niin sanovat, ja harjoittelisivat silmiin katsomista. Tai mitä muuta tahansa sosiaalista taitoa. Mutta kun sitä ei ole olemassa heille, niin ei saa olla olemassa muillekaan, ja tämä asennevamma on suurin ongelma naisettomuutenne suhteen.

Vierailija kirjoitti:

Tunnetteko neurotyypillisen kanssa pariutuneita assimiehiä?

Veikkaisin, mutta en tunne noita naisia niin hyvin että osaisin sanoa varmaksi ovatko neurotyypillisiä. Oma neuroepätyypillinen vaimoni on paras kaikista, sen osaan sanoa varmaksi. Onkohan neurotyypillisiä nörttityttöjä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnetteko neurotyypillisen kanssa pariutuneita assimiehiä?

Onko tämä se kysymys, minkä esität lapsillesi?

Jos minulla olisi Asperger-lapsi niin haluaisin antaa hänelle realistisen kuvan maailmasta. Yhdessä tutkisimme esimerkkejä Aspergereiden parisuhteista ja mitä erityispiirteitä niissä on. Ja miten voittaa vaikeudet. Todellakaan en yrittäisi vakuutella ettei mitään eroa ole eikä mitään vaivaa tarvitse nähdä ja kaiken pitää sujua niin kuin neurotyypillisillä ja jos ei suju, katkeruus on hyvä elämänstrategia.

Mitä erityispiirteitä niissä on, mitä naiset eivät kestä?

Kysytkö tätä ihan tosissasi? Vaikea uskoa. Jos kysyt ihan tosissasi niin olet vissiin jäänyt paitsi kaikesta valistuksesta mitä voi kuvitella. Koko häiriön idea on puutteet sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Ne puutteet ei vetoa naisiin.  Asseilla on vaikeutta katsoa silmiin, neurotyypillisillä on vaikeutta kokea läheisyyttä ja hyväksyntää ja yhteyttä ihmisen kanssa joka ei katso silmiin. Jne jne jne.

Eli äidit eivät koe yhteyttä assilapsiinsa.

Taitaa olla ensimmäisiä asioita mistä äidit huomaavat ettei kaikki ole normaalisti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnetteko neurotyypillisen kanssa pariutuneita assimiehiä?

Veikkaisin, mutta en tunne noita naisia niin hyvin että osaisin sanoa varmaksi ovatko neurotyypillisiä. Oma neuroepätyypillinen vaimoni on paras kaikista, sen osaan sanoa varmaksi. Onkohan neurotyypillisiä nörttityttöjä?

Naisilla ei olekaan niin suurta ongelmaa pariutua koska osaavat miehiä paremmin larpata neurotyypillistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnetteko neurotyypillisen kanssa pariutuneita assimiehiä?

Onko tämä se kysymys, minkä esität lapsillesi?

Jos minulla olisi Asperger-lapsi niin haluaisin antaa hänelle realistisen kuvan maailmasta. Yhdessä tutkisimme esimerkkejä Aspergereiden parisuhteista ja mitä erityispiirteitä niissä on. Ja miten voittaa vaikeudet. Todellakaan en yrittäisi vakuutella ettei mitään eroa ole eikä mitään vaivaa tarvitse nähdä ja kaiken pitää sujua niin kuin neurotyypillisillä ja jos ei suju, katkeruus on hyvä elämänstrategia.

Mitä erityispiirteitä niissä on, mitä naiset eivät kestä?

Kysytkö tätä ihan tosissasi? Vaikea uskoa. Jos kysyt ihan tosissasi niin olet vissiin jäänyt paitsi kaikesta valistuksesta mitä voi kuvitella. Koko häiriön idea on puutteet sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Ne puutteet ei vetoa naisiin.  Asseilla on vaikeutta katsoa silmiin, neurotyypillisillä on vaikeutta kokea läheisyyttä ja hyväksyntää ja yhteyttä ihmisen kanssa joka ei katso silmiin. Jne jne jne.

Minua ei kyllä lakkaa hämmästyttämästä tuo naisten elämää suurempi arvolataus silmiin katsomisen suhteen. Ikään kuin kaikki olisi kiinni silmiin katsomisesta :O

Joo, ei varmaan lakkaakaan hämmästyttämästä jos olet assi. Just näin se menee että kun assit eivät huomaa ja tunnista tiettyjä ihmisten välisen kommunikaation lainalaisuuksia, he ovat myös jääräpäisesti sitä mieltä ettei niillä ole mitään merkitystä. Ja sitten tuhlaavat elämänsä täsoteorioiden pistetaulukkojen nysväämiseen vaikka sata kertaa parempi tulos tulisi sillä että uskoisivat että kyllä, silmiin katsomisella on merkitystä kun ihmiset kerran niin sanovat, ja harjoittelisivat silmiin katsomista. Tai mitä muuta tahansa sosiaalista taitoa. Mutta kun sitä ei ole olemassa heille, niin ei saa olla olemassa muillekaan, ja tämä asennevamma on suurin ongelma naisettomuutenne suhteen.

Olet silmiinkatsomismerkitysjutuillasi aivan samalla viivalla samoilla säänöillä tasoteoreetikoiden kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnetteko neurotyypillisen kanssa pariutuneita assimiehiä?

Veikkaisin, mutta en tunne noita naisia niin hyvin että osaisin sanoa varmaksi ovatko neurotyypillisiä. Oma neuroepätyypillinen vaimoni on paras kaikista, sen osaan sanoa varmaksi. Onkohan neurotyypillisiä nörttityttöjä?

Naisilla ei olekaan niin suurta ongelmaa pariutua koska osaavat miehiä paremmin larpata neurotyypillistä.

Eiköhän taudin kuvaan kuulu, ettei ymmärrä miksi pitäisi larpata ja miten. Miehillä ja naisilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnetteko neurotyypillisen kanssa pariutuneita assimiehiä?

Onko tämä se kysymys, minkä esität lapsillesi?

Jos minulla olisi Asperger-lapsi niin haluaisin antaa hänelle realistisen kuvan maailmasta. Yhdessä tutkisimme esimerkkejä Aspergereiden parisuhteista ja mitä erityispiirteitä niissä on. Ja miten voittaa vaikeudet. Todellakaan en yrittäisi vakuutella ettei mitään eroa ole eikä mitään vaivaa tarvitse nähdä ja kaiken pitää sujua niin kuin neurotyypillisillä ja jos ei suju, katkeruus on hyvä elämänstrategia.

Mitä erityispiirteitä niissä on, mitä naiset eivät kestä?

Kysytkö tätä ihan tosissasi? Vaikea uskoa. Jos kysyt ihan tosissasi niin olet vissiin jäänyt paitsi kaikesta valistuksesta mitä voi kuvitella. Koko häiriön idea on puutteet sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Ne puutteet ei vetoa naisiin.  Asseilla on vaikeutta katsoa silmiin, neurotyypillisillä on vaikeutta kokea läheisyyttä ja hyväksyntää ja yhteyttä ihmisen kanssa joka ei katso silmiin. Jne jne jne.

Minua ei kyllä lakkaa hämmästyttämästä tuo naisten elämää suurempi arvolataus silmiin katsomisen suhteen. Ikään kuin kaikki olisi kiinni silmiin katsomisesta :O

Joo, ei varmaan lakkaakaan hämmästyttämästä jos olet assi. Just näin se menee että kun assit eivät huomaa ja tunnista tiettyjä ihmisten välisen kommunikaation lainalaisuuksia, he ovat myös jääräpäisesti sitä mieltä ettei niillä ole mitään merkitystä. Ja sitten tuhlaavat elämänsä täsoteorioiden pistetaulukkojen nysväämiseen vaikka sata kertaa parempi tulos tulisi sillä että uskoisivat että kyllä, silmiin katsomisella on merkitystä kun ihmiset kerran niin sanovat, ja harjoittelisivat silmiin katsomista. Tai mitä muuta tahansa sosiaalista taitoa. Mutta kun sitä ei ole olemassa heille, niin ei saa olla olemassa muillekaan, ja tämä asennevamma on suurin ongelma naisettomuutenne suhteen.

Olet silmiinkatsomismerkitysjutuillasi aivan samalla viivalla samoilla säänöillä tasoteoreetikoiden kanssa.

Sovitaan niin jos se sua lohduttaa. Älä usko mitä neurotyypilliset sanoo, koska se toimii sulla niin hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnetteko neurotyypillisen kanssa pariutuneita assimiehiä?

Veikkaisin, mutta en tunne noita naisia niin hyvin että osaisin sanoa varmaksi ovatko neurotyypillisiä. Oma neuroepätyypillinen vaimoni on paras kaikista, sen osaan sanoa varmaksi. Onkohan neurotyypillisiä nörttityttöjä?

Naisilla ei olekaan niin suurta ongelmaa pariutua koska osaavat miehiä paremmin larpata neurotyypillistä.

Eiköhän taudin kuvaan kuulu, ettei ymmärrä miksi pitäisi larpata ja miten. Miehillä ja naisilla.

"O'Toolen tarina kuvastaa, kuinka vahvasti henkilö voi kompensoida kehityshäiriötään ja tarjoaa yhden mahdollisen syyn autismikirjon naisten alidiagnosointiin. Tytöt voivat olla taitavampia oireidensa piilottamisessa. ”Jos ihmistä arvioidaan ainoastaan hänen ulkoisen käytöksensä perusteella, hänessä ei välttämättä huomata mitään poikkeavaa”, sanoo Cambridgen yliopiston kehityspsykopatologi Simon Baron-Cohen. ”Olisi keskityttävä siihen, mitä pinnan alla tapahtuu, ja kuunneltava henkilön kokemuksia – ei sitä, miten hän esiintyy muulle maailmalle.”

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnetteko neurotyypillisen kanssa pariutuneita assimiehiä?

Onko tämä se kysymys, minkä esität lapsillesi?

Jos minulla olisi Asperger-lapsi niin haluaisin antaa hänelle realistisen kuvan maailmasta. Yhdessä tutkisimme esimerkkejä Aspergereiden parisuhteista ja mitä erityispiirteitä niissä on. Ja miten voittaa vaikeudet. Todellakaan en yrittäisi vakuutella ettei mitään eroa ole eikä mitään vaivaa tarvitse nähdä ja kaiken pitää sujua niin kuin neurotyypillisillä ja jos ei suju, katkeruus on hyvä elämänstrategia.

Mitä erityispiirteitä niissä on, mitä naiset eivät kestä?

Kysytkö tätä ihan tosissasi? Vaikea uskoa. Jos kysyt ihan tosissasi niin olet vissiin jäänyt paitsi kaikesta valistuksesta mitä voi kuvitella. Koko häiriön idea on puutteet sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Ne puutteet ei vetoa naisiin.  Asseilla on vaikeutta katsoa silmiin, neurotyypillisillä on vaikeutta kokea läheisyyttä ja hyväksyntää ja yhteyttä ihmisen kanssa joka ei katso silmiin. Jne jne jne.

Minua ei kyllä lakkaa hämmästyttämästä tuo naisten elämää suurempi arvolataus silmiin katsomisen suhteen. Ikään kuin kaikki olisi kiinni silmiin katsomisesta :O

Joo, ei varmaan lakkaakaan hämmästyttämästä jos olet assi. Just näin se menee että kun assit eivät huomaa ja tunnista tiettyjä ihmisten välisen kommunikaation lainalaisuuksia, he ovat myös jääräpäisesti sitä mieltä ettei niillä ole mitään merkitystä. Ja sitten tuhlaavat elämänsä täsoteorioiden pistetaulukkojen nysväämiseen vaikka sata kertaa parempi tulos tulisi sillä että uskoisivat että kyllä, silmiin katsomisella on merkitystä kun ihmiset kerran niin sanovat, ja harjoittelisivat silmiin katsomista. Tai mitä muuta tahansa sosiaalista taitoa. Mutta kun sitä ei ole olemassa heille, niin ei saa olla olemassa muillekaan, ja tämä asennevamma on suurin ongelma naisettomuutenne suhteen.

Olet silmiinkatsomismerkitysjutuillasi aivan samalla viivalla samoilla säänöillä tasoteoreetikoiden kanssa.

Sovitaan niin jos se sua lohduttaa. Älä usko mitä neurotyypilliset sanoo, koska se toimii sulla niin hyvin.

Oet tietysti itse suurin häviäjä kun et osaa keskustella, mutta ehkä sinulla on tuo neurotyypillisyyslarppisi, mikä lohduttaa sinua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnetteko neurotyypillisen kanssa pariutuneita assimiehiä?

Veikkaisin, mutta en tunne noita naisia niin hyvin että osaisin sanoa varmaksi ovatko neurotyypillisiä. Oma neuroepätyypillinen vaimoni on paras kaikista, sen osaan sanoa varmaksi. Onkohan neurotyypillisiä nörttityttöjä?

Naisilla ei olekaan niin suurta ongelmaa pariutua koska osaavat miehiä paremmin larpata neurotyypillistä.

Eiköhän taudin kuvaan kuulu, ettei ymmärrä miksi pitäisi larpata ja miten. Miehillä ja naisilla.

"O'Toolen tarina kuvastaa, kuinka vahvasti henkilö voi kompensoida kehityshäiriötään ja tarjoaa yhden mahdollisen syyn autismikirjon naisten alidiagnosointiin. Tytöt voivat olla taitavampia oireidensa piilottamisessa. ”Jos ihmistä arvioidaan ainoastaan hänen ulkoisen käytöksensä perusteella, hänessä ei välttämättä huomata mitään poikkeavaa”, sanoo Cambridgen yliopiston kehityspsykopatologi Simon Baron-Cohen. ”Olisi keskityttävä siihen, mitä pinnan alla tapahtuu, ja kuunneltava henkilön kokemuksia – ei sitä, miten hän esiintyy muulle maailmalle.”

Assi on deal breaker ja that's it.

t. palstamammat

Typerää puhua lapselle tai nuorelle deal brakereistä,eiköhämn jokainen puhu suomea siks että itsekki ymmärtää!

JA autisminkirjon häiriöt EIVÄT ole sairauksia,niistä ei voi parantua. SIllai tyhmää puhua sairautena assista!

Ehkä asperger on dealbraker vain jos se yhdistyy mulkkuun luonteeseen tai persoonallisuushäiriöön, vaikea sanoa. Voisinko olla miehen kanssa joka tuskin koskaan katsoo silmiin, en voi. Voisinko olla miehen kanssa joka yrittää parhaansa mukaan katsoa säännöllisesti silmiin, kuka ties.

Myös naisella voi olla asperger, tai muita neuroepätyypillisyyksiä. Mut naisilla sellainen tekeekin hirviöhylkiöksi ja kenenkään miehen ei ilmeisesti täydy sellaista ällötystä sietää, t: palstamiehet. Miehillä on oikeus ”normaaliin” naiseen ja se on naisten syytä jos sellaista ei tule kotiin kannettuna.

Jos mies ottaa sen asenteen että naurettavaa toi hypetys silmiin katsomisesta ja sitten menee baariin yrittämään tavallisia naisia niin voi olla 100% varma ettei flaksi tuu käymään ikinä. Paitsi jos sattuu vastapuolelle autisti nainen? En osaa näitten puolesta sanoa.

Mikä v_ittu teillä on? Minulla on diagnoosi Aspergerista, ja katson kyllä ihan varmasti silmiin tarvittaessa. Helppoa se ei ole, ja keskittyminen menee siihen, mutta onnistuu kyllä.

N46

Vierailija kirjoitti:

Mikä v_ittu teillä on? Minulla on diagnoosi Aspergerista, ja katson kyllä ihan varmasti silmiin tarvittaessa. Helppoa se ei ole, ja keskittyminen menee siihen, mutta onnistuu kyllä.

N46

Entä jos baarissa tulee mies juttelemaan eikä katso silmiin? Huomaatko sellaista? Sulle ei ilmeisesti väliä?

Vierailija kirjoitti:

Jos mies ottaa sen asenteen että naurettavaa toi hypetys silmiin katsomisesta ja sitten menee baariin yrittämään tavallisia naisia niin voi olla 100% varma ettei flaksi tuu käymään ikinä. Paitsi jos sattuu vastapuolelle autisti nainen? En osaa näitten puolesta sanoa.

Ei voi suositella kenellekään miehelle mitään naisten yrittämisiä. Nyt on vuosi 2020 ja on naisten vuoro tehdä hommat, yrittää miehiä jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä v_ittu teillä on? Minulla on diagnoosi Aspergerista, ja katson kyllä ihan varmasti silmiin tarvittaessa. Helppoa se ei ole, ja keskittyminen menee siihen, mutta onnistuu kyllä.

N46

Entä jos baarissa tulee mies juttelemaan eikä katso silmiin? Huomaatko sellaista? Sulle ei ilmeisesti väliä?

Huomaan toki. Ja kysyn suoraan miksi ei katso. Jos on sinut Aspergerinsa kanssa niin osaa vastata. Minä esimerkiksi sanon keskustelussa asiasta suoraan; omaan tällaisen ongelman, että tärkeään asiaan keskittyessäni/selittäessäni en pysty keskittymään jos katson silmiin. Siitä ei kannata välittää. En ole millään tapaa ujo tai varautunut.

Vierailija kirjoitti:

Tämän deal breaker -osuuden saa lukea jokaisesta suhdeketjusta, nytkin parista, eli älkää kieltäkö todellisuutta.

No miten monet Asperger-diagnoosin saaneet ovat sitten kuitenkin parisuhteessa? Toki se voi olla deal breaker, jos ei suostu yrittämään ymmärtää sen "neuronormaalin" näkökulmaa (esim. tietyt kommentit ja suoruus voi loukata jne.).