Inhokkielokuvasi?

Komppaan aloittajaa, Levottomat on tajuttoman huono. Sekava, huono dialogi, liikaa hittibiisejä taustalla joka kohtauksessa. Hahmoista ei saa mitään otetta.

Kyseessä olikin kai joku elokuvatutkinnon lopputyö, joten ehkä se selittää asian. Tosin en ole tykännyt yhdestäkään Louhimiehen elokuvasta.

Riisuttu mies jää erityisesti mieleen huonona leffana. Päähenkilöinä on pappeja, mutta sama kiroilu ja ryyppääminen kuin muissakin elokuvissa. Sitten alaston pappi ratsastaa aasilla kirkkoon. Ja lopulta hänelle syntyy kaksi lasta samalla kertaa, toinen vaimon ja toinen rakastajan kanssa. Hirveä myötähäpeä, että tällaista on edes tehty. Kristittynä toivon, että ihmiset eivät uskoneet sitä kuvausta papeista ja kirkon politiikasta.

https://www.imdb.com

Mielenkiintoista, miten moni sanoo että KAIKKI suomalaiset leffat ovat huonoja. Onko meillä niin huono kansallinen itsetunto vai voiko oikeasti objektiivisesti sanoa, että mikään Suomessa tehty ei ole katsomisen arvoista? Johtuuko se pienestä näyttelijäpoolista tai pienistä budjeteista?

Itse en jaksa enää katsoa mitään leffaa, jossa on Vesku Loiri tai Heikki Kinnunen. Leffa voi periaatteessa olla hyväkin, mutta en vain saa itseäni uskomaan että tuo Vesku Loiri olisi joku uusi hahmo jota en ole ennen nähnyt. Eikä se kirja ainakaan parantanut asiaa, nyt tulee mieleen vain ne naisseikkailut.

Loiri ja Kinnunen on minunkin inhokit.

Vesa Vierikko aiheuttaa yökkäysrefleksin yleensä myös.

Naisnäyttelijöistä Pihla Viitala saa vaihtamaan nopeasti kanavaa.

Klaus Härön elokuvat ovat hyviä, kaikki muut enemmän tai vähemmän myötähäpeää herättävää sontaa.

Komisario Palmu -elokuvat ovat hyviä, siinä oli kunnon esikuva Nordic Noirille. Pesee ihan 6-0 nämä nykyajan dekkarit.

Ai niin, unohdin Speden! Mitään sen tekemää ei pysty katsomaan. Ei vaan pysty.

Jos palataan näihin ulkomaisiin Hollywood-rainoihin, niin Robin Williamsin tähdittämä Jumanji. Jotain eläimiä alkaa vyöryä jostain pelistä, tässä koko juoni. Oikeesti...

Ja sitten Mrs. Doubtfire, eli isä sisäkkönä. Taas jotain Disney-henkistä perhepropagandaa.

Robin Williams oli loistava näyttelijä, esim. One Hour Photossa hän oli kylmäävän hyvä. Tai kuolleiden runoilijoiden seurassa. Tai Good Will Huntingissa. Mutta aivan liian usein päätyi tällaisiin komediallisiin kakkarooleihin.

Kaikki nämä Marvelin fantasia/supersankari elokuvat jonka kohdeyleisönä Kiinalaiset teinit 

Kaikki Lars von Trierin elokuvat. Mässäillään kurjuudella ja väkivallalla.

Ehkä pohjat vetää Dancer in the Dark, jossa kiltti ja samaistuttava päähenkilö viedään teloitukseen. Ja kyse on vielä musikaalista, hahmo laulaa kuollessaankin. Koko leffa on todella epäuskottava. 

Von Trier on ohjaaja, jonka leffoissa kukaan nainen ei halua esiintyä kahta kertaa. Sekin kertoo paljon.

Synechdoche, New York. Kaufmannin muut leffat (Tahraton mieli, Adaptation, Being John Malkovich) ovat enimmäkseen loistavia. Mutta tämä on niin outo, ettei siitä saa mitään irti. Aikahyppäykset, sekavuus, hämmentävät oudot jutut. Ja kaiken yllä se synkkyys. Ehkä mulla ei riitä taiteellisuus tajuamaan tätä leffaa.

Saman reaktion aiheuttaa Lynchin Inland Empire. Todella sekava, en tajunnut mistään mitään, ja leffa kesti 3 tuntia! Ihmeekseni kukaan ei lähtenyt teatterista kesken, en sitten itsekään viitsinyt lähteä, vaikka outous alkoi jo ahdistaa. Olen tykännyt muista Lynchin leffoista, esim. Mulholland Drive, Black Velvet, Lost Highway. Nekin kyllä olivat outoja, mutta niistä sai jotain otetta. Inland Empiressa ei ole oikein edes tarinaa.

Vai olenko vain tyhmä?

Vakavasti otettavista elokuvista Kubrickin 2001: A Space Odyssey. Se on vaan niin kuolettavan tylsä. Tykkään monista muista Kubrickin elokuvista ja varsinkin niiden analysoinnista, mutta 2001 tuntuu aina siltä, että se on pinnallinen ja jotenkin tyhjä, siinä ei ole mitään kiinnostavaa analysoitavaa edes. Parhaat teoriat, joita siitä on esitetty, eivät nekään ole kiinnostavia tai syvällisiä. Eikä nyt ole kyse siitä, että en tajuaisi mitä elokuvassa tapahtuu tai että en ymmärrä näitä teorioita, ymmärrän ihan hyvin. Ei vaan kiinnosta.

Isoimpia inhokkeja minulle ovat elokuvat, joissa tavalliset eläimet esitetään kuin ne olisivat hirviöitä. Esimerkiksi Tappajahai, The Revenant yms. Paitsi että sellainen on typerää, koska eläimet eivät ole pelottavia, se on myös vastuutonta, koska aina on idiootteja jotka saavat siitä syyn vainota kyseisiä eläimiä. Inhoan myös sitä, että typeryys esitetään sankarillisena, siis sellainen että joku menee jonnekkin vaaralliseen paikkaan ja joutuu ennalta-arvattavasti pulaan, ja sitten hänen selviytymistarinastaan tehdään sankaritarina, jossa ääliö taistelee urhoollisesti hirveitä luonnonvoimia vastaan. No ei olisi mennyt sinne Marsiin, viidakkoon, luolaverkostoon, tutkimattomaan metsään, autiolle saarelle, merenpohjaan tai minne lie jos ei halunnut päästä hengestään. Pöljä.

Vierailija kirjoitti:

Kappas, viestini on poistettu. Enpäs luovuta:

Kuinka monesti täällä jo mainittu kaikki oscar-voittajaleffat? Sekä kaikki legendaariset, kuolemattomat, ikivihreät, klassikot, jne?

Kuvastaa niin hyvin suomalaista ankeutta, mielikuviksen puutetta, ärsyttävää tosikkomaisuutta ja osaltaan myös noloa mukahauskuutta. Vastaava ketju voisi olla esim tyyliin "huonoimmat jääkiekkoilijat kautta aikain?" Ja vastaukset mallia Wayne Gretzky, Teemu Selänne, jne. 

Näyttäisi että täällä on mainittu lähinnä Titanic ja Forrest Gump. Esim. Kummisetää on moni kehunut.

Elokuvan hyvyyttä voi mitata monilla eri asteikoilla. Varmaan tärkein useimmille on se, tarjosiko leffa jotain elämystä: iloa, kauhua, tragediaa tai jännitystä. Jos ei tunnetasolla tärppää, on vaikea nähdä leffa hienona ja arvokkaana pelkästään siksi, että sillä on Oscareita.

Kriitikkojen suosikit ovat eri asia kuin ei-asiantuntijan lempileffat. Kriitikot saattavat ottaa huomioon sellaisia asioita, joita tavallinen leffojen suurkuluttaja ei edes huomaa. Esim. ohjauksen hienous, puvustuksen laatu, kameratyö jne.

Vanhat Oscar-palkitut leffat eivät välttämättä ole nykyihmisen silmissä niin hienoja kuin omana aikanaan. Yksi syy on se, että leffojen lisääntyessä ihmiset odottavat enemmän. Leffan pitää viihdyttää jo heti alkumetreillä, tai vaihdetaan kanavaa. Entisajan elokuvan ovat paljon hitaampia, yksi syy on siinä että silloin oli niin hienoa päästä leffaan, että jaksettiin seurata pitempääkin tarinaa.

Minusta leffoja myös parantaa se, että ihmiset vaativat enemmän. Taide paranee haasteiden kautta, ja sama pätee minusta myös viihteen kohdalla. Käsikirjoittajien ja ohjaajien pitää nähdä vaivaa ja keksiä uusia kikkoja, mikä taas antaa inspiraatiota toisille leffantekijöille. Kaikki muuttuu ajan myötä, niin myös ihmisten maku ja elämykset. Itse asiassa olisi kiinnostavaa tietää, miten moni vanha leffa saisi enää tänä päivänä Oscarin, kun niitä verrattaisiin uudempiin elokuviin.

Vierailija kirjoitti:

Titanic - yliarvostettu. Menin aikoinaan katsomaan suurin odotuksin ja petyin kauheasti.

Titanic ei siis oikein uponnut?

Kaukainen maa. Jouduin vielä menemään katsomaan leffan kolme kertaa eri kaverien kanssa.....

Avatar. Tuntui ettei ole elämä koskaan mennyt niin paljon hukkaan kuin tuota katsellessa.

Kellopeliappelsiini ja Andrei Rublev - älyköt mainitsevat usein nämä lempielokuvikseen. Molemmat mun mielestä ahdistavia, noita jos katsoo vaikka pari päivää putkeen niin varmasti menettäisi elämänhalunsa lopullisesti.

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoista, miten moni sanoo että KAIKKI suomalaiset leffat ovat huonoja. Onko meillä niin huono kansallinen itsetunto vai voiko oikeasti objektiivisesti sanoa, että mikään Suomessa tehty ei ole katsomisen arvoista? Johtuuko se pienestä näyttelijäpoolista tai pienistä budjeteista?

Itse en jaksa enää katsoa mitään leffaa, jossa on Vesku Loiri tai Heikki Kinnunen. Leffa voi periaatteessa olla hyväkin, mutta en vain saa itseäni uskomaan että tuo Vesku Loiri olisi joku uusi hahmo jota en ole ennen nähnyt. Eikä se kirja ainakaan parantanut asiaa, nyt tulee mieleen vain ne naisseikkailut.

Niin vaan on, ettei itselleni tule mieleen oikein yhtään oikeasti hyvää suomalaista leffaa. Näissä uusissa on pielessä se, että tekijöillä niin otsalohkossa nähdyt (amerikkalaiset) leffat että pyrkivät tekemään samaa. Tuloksena on epäuskottavia hahmoja, teennäistä dialogia, koreilevaa miljöötä muttei mitään aitoa ja viihdyttävää. Esim. Tuukka Temosen Valmentaja on malliesimerkki tällaisesta, hahmot toki toimii koska niillä on oikeat esikuvat, mutta muuten on selvää että Temoska on ollut vaikuttunut Wolf of Wall Street-leffasta ja päättänyt siirtää sen Suomeen ja ottanut "sudeksi" Sarasvuon.

Vanhemmissa leffoissa on vain kaksi ääripäätä: Kaurismäet, joiden tyylistä en tykkää, ja sitten Spede ja Visa Mäkinen. Sitten on jotain porno jörkkaa ja Naisen kuvia. Onhan nyt esim. Edwin Laineen Täällä pohjan tähden alla sinänsä hyvä mutta se on vain kuvitettua kirjaa.

Mustavalkoinen Tauno ja Ansa-osasto taas toimii vain nostalgiana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yö museossa-elokuvat. Ja muutenkin kaikki missä on Ben Stiller, vaikka olen kuullut, että olisi joku yksi elokuva, jossa hän olisi hyvä. Tietääkö kukaan mikä se voisi olla?

Oma suosikkini Ben Stiller-leffoista on Tropic Thunder. En sitten tiedä yhtään onko tarkoitettu tätä kun sinulle on noin sanottu.

Mulle tuli ekana mieleen Secret Life of Walter Mitty. Se on oikeasti hyvä, ja siitä tulee hyvälle tuulelle :)

Toinen voisi olla zoolander joka on omassa älyvapaudessaan oikeastaan aika hyvä. Samoin tuo oli mukana royal tenenbaumissa vaikkei ehkä pääroolissa. Lisäksi tuo on tuottanut tenacious d leffan joka on myös viihdyttävä (ja älytön). 

Sideways.

Jackie. En pysty ymmärtämään Jackien puhetapaa. Kylmätväreet ja kananliha, sama kuin raapisi liitutaulua.

Veljeni vartija.

Vaikka en ole edes nähnyt sitä. Helppo silti inhota. Öö, öö!

Kummisedät. Varsinkin koska ovat niin suosittuja. Kaikkien leffojen alussa tulee heti mieleen että toivottavasti ydinpommi putoaisi näiden päälle ja kaikki tuhoutuisivat. Ei enää yhtään kummisetä elokuvaa.

Vierailija kirjoitti:

Veljeni vartija.

Vaikka en ole edes nähnyt sitä. Helppo silti inhota. Öö, öö!

Itse katsoin sitä vahingossa muutaman minuutin kun tuli televisiosta. Ehdin nähdä kuinka tää veli, jerekö sen nimi on?, puolustaa naista ja iskee kaupungilla kuoliaaksi tämän läpsivän miesystävän. Siis näinkö on oikeasti tapahtunut ja tappotuomiosta huolimatta ollut mukana Gladiaattoreissa jne.? Kertoo kaiken oleellisen Cheekin tyylitajusta.