Lue keskustelun säännöt.
Onko olemassa tablettia, lääkettä tai jotain siihen, että tulisi herkuista nopeammin kylläiseksi?
14.01.2020 |
Olen kuusilapsisen perheen toiseksi vanhin (olemme 21-36-vuotiaita). Meillä on ihan selkeästi kahdenlaisia lapsia perheessä. Kaikki tykkäävät makeista herkuista, mutta osalle kylläisyyden tunne herkuista tulee aiemmin, osalle vasta toooooodella myöhään (kuten itselleni).
Esimerkki: siskoni voi syödä yhden tai kaksi palaa suklaalevystä ja on tyytyväinen. Makeannälkä on täytetty, eikä tee mieli suklaata enää. Minulle tällaista tyytyväisyyden tunnetta ei tule, vaan syön sen levyn kerralla. Ei ällötä yhtään, mutta siskoni ei tuohon edes pystyisi.
Olen ihan varma, että kyse on aivoista tai geeneistä, sillä olemme saman perheen lapsia ja meidät on kasvatettu samalla tavalla. Miten saisin itselleni jo parista palasta sen kylläisyyden tunteen tai olo, että makeanhimo on taltutettu? Sisko esim. ei edes pystyisi syömään kokonaista suklaalevyä ja minulle se ei ole temppu eikä mikään.
Kommentit (62)
Minulla makeanhimo tyydyttyy parilla hedelmällä, huomasin etten enää kaipaa ns "herkkuja" yhtään kun syön 2-3 hedelmää päivässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä ihmettä?? Eihän sitä herkkujen syömistä ole pakko jatkaa ähkyyn asti, vaikka tekisikin vielä mieli.
Mulla on pco ja siksi samanlaisia ongelmia. Lääkäri määräsi (itse ehdotin googlettelujen jälkeen) Metformin-lääkettä, jota käytetään diabetekseen. Tässä tapauksessa tasapainottaa hormonaalista insuliinihyppäystä(??) ja ruokaa/makeaa ei tee niin mieli. Tuota lääkettä käytetään pco-potilailla laihdutukseenkin. Monet gynekologit eivät tätä tiedä tai noteraa, mutta sain vihdoin suuni auki sisätautien lääkärillä.
Mulla on ihan sama vika.
Joillakin on vaan taipumusta tollaseen. Ihminen varautuu seuraavaan nälkäkäuteen, sellasta ei vaan nykyaikana ehkä tule.
Mutta jonkun pitää uhrautua ihmiskunnan puolesta ja varmistaa ihmislajin säilyminen seuraavassa katastrofista...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä voi modafiniiliä hankkia netissä? Eu:n sisänen lähetys ettei jää tulliin. Se mun entinen paikka suljettiin
Miksi Mysimba kommentti poistettiin täältä? Sehän on ihan oikea lääkärin määräämä lääke herkkuhimojen hillitsemiseen. Tosin vaatii kyllä että tosissaan yrittää, ei se mitenkään automaattisesti poista himoja, korkeintaan hieman vähentää.
Ihan outoa taas tämä sensuuri täällä :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi herkusta pitäisi tulla kylläiseksi? Syö kunnon ruokaa nälkääsi, herranen aika.
En tarkoita sitä, että herkuista pitäisi tulla kylläiseksi, vaan että se makeanhimo talttuisi. Tulisi siis se kylläisyysvaje sille makeanhimolle jo yhdestä tai parista palasta suklaata. Kuten siskolleni tulee.
ap
Sinulla voi olla sokeririippuvuus. Sokeri on äärettömän koukuttava hyvän olon huume. Mutta siitä voi oikeasti päästä eroon jos tekee sen kanssa tietoista työskentelyä.
Voit joko väkisellä katkaista riippuvuuden kieltäytymällä kaikesta sokerisesta tai vähentämällä sitä asteittain. Itse koin helpommaksi vain lopettaa kerralla. Nyt olen ollut monta vuotta ilman makeaa. Toisinaan otan suklaapalan kahvin kanssa (ehkä kerran viikossa tai parissa), mutta himo sokerisiin asioihin on lakannut. Voin hyvin kävellä karkki- ja keksihyllyn ohi tuntematta mitään himoa kahmia eväitä mukaan. Alku oli tietenkin vaikeaa, koska on tuskaisaa ohjelmoida aivot uusiksi. Mutta se työ kannattaa. Vaikein osa on ensimmäiset 2-4 viikkoa.
Toinen keino voisi olla vaikuttaa suggestiolla, joko itse tai mennä hypnosoitavaksi. Alitajunta ohjaa meitä, mutta alitajunnalle voi antaa itse määräyksiä.
Ei siis ole olemassa mitään pilleriä tai helppoa lääkettä, vain mielenhallinnan keinoja, joilla katkaiset sokeririippuvuuden.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ihan sama vika.
Joillakin on vaan taipumusta tollaseen. Ihminen varautuu seuraavaan nälkäkäuteen, sellasta ei vaan nykyaikana ehkä tule.
Mutta jonkun pitää uhrautua ihmiskunnan puolesta ja varmistaa ihmislajin säilyminen seuraavassa katastrofista...
Osin totta. Kyllähän meillä on sisällämme kivikautisen metsästäjä-keräilijän vietit ja vaistot, jotka tosiaan käskevät vetämään ruokaa niin että napa ryskyy kun sitä kerrankin kunnolla on. Ei nuo vietit tajua, että nykyään ruokaa on aina, eikä se ole harvinainen tapaus kun löytää jotan makeaa tai rasvaista ihanaa.
Toisaalta ei pidä väheksyä sitäkään, että ihmisille on aikojen kuluessa kehittynyt korkeampiakin aivotoimintoja, joiden avulla voi kontrolloida sitä, miten vieteille antaa periksi. En minä ainakaan halua heittäytyä vain vaistojeni mukaan meneväksi eläimeksi joka panee kun panettaa (vaikka olisi varattu) tai syö kun syötättää (vaikka olisi jo paino-ongelma muutenkin), vaan yritän pitää yllä sitä että elämäni puikoissa olisi otsalohko ja korkeammat aivotoiminnat eikä niinkään "liskoaivot" vietteineen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syö kunnon ruokaa enemmän, vähennä sokeria ja hiilareita. Sen jälkeen pala tummaa suklaata riittää.
Joopajoo. Huoh. Joutuisin syömään itseni ähkyyn, etten pystyisi syömään kokonaista suklaalevyä kerralla.
ap
Joopa joo. Kun pääset sokeriaddiktiosta eroon ja vierotusoireet häviää, se pala suklaata riittää. Kokemuksesta kerron. Aiemmin mullakin meni levy suklaata hetkessä, nyt en pysty/halua. 15v vähähiilarisella.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on pco ja siksi samanlaisia ongelmia. Lääkäri määräsi (itse ehdotin googlettelujen jälkeen) Metformin-lääkettä, jota käytetään diabetekseen. Tässä tapauksessa tasapainottaa hormonaalista insuliinihyppäystä(??) ja ruokaa/makeaa ei tee niin mieli. Tuota lääkettä käytetään pco-potilailla laihdutukseenkin. Monet gynekologit eivät tätä tiedä tai noteraa, mutta sain vihdoin suuni auki sisätautien lääkärillä.
Jos ei halua olla ihan noin rankka ja syödä lääkettä, niin luontaistuotteena saa inositolia, joka auttaa myös tasapainottamaan elimistön sokeriaineenvaihduntaa. Tuosta ei tule edes sivuvaikutuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiva, kun kommentoidaan laihduttamista, itsehillintää ja annoskokojen pienentämistä, vaikka ap ei kysynytkään tätä ollenkaan.
Mä olen tuo joka kolmannessa viestissä ehdotti sokerin ja hiilareiden vähentämistä. Se ei ole (vain) laihdutusjuttu vaan nimen omaan sokerivieroitukseen tarkoitettu. Koska toi apn tilanne on sokeriaddiktio, se täytyy korjata jos haluaa elää normaalia elämää. Ja se onnistuu hiilareita ja sokeria vähentämällä/poistamalla. Sen jälkeen se makeanhimo laantuu ja se pala riittää. Kokemuksesta kerron.
Jos tällainen ihmelääke olisi olemassa, niin sen keksijä olisi maailman rikkain ihminen eikä lihavuus olisi sellainen ongelma kuin se on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos tällainen ihmelääke olisi olemassa, niin sen keksijä olisi maailman rikkain ihminen eikä lihavuus olisi sellainen ongelma kuin se on.
Itseasiassa se "lääke" on jo olemassa.
Monikaan ei sitä kuitenkaan halua käyttää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ihan sama vika.
Joillakin on vaan taipumusta tollaseen. Ihminen varautuu seuraavaan nälkäkäuteen, sellasta ei vaan nykyaikana ehkä tule.
Mutta jonkun pitää uhrautua ihmiskunnan puolesta ja varmistaa ihmislajin säilyminen seuraavassa katastrofista...Osin totta. Kyllähän meillä on sisällämme kivikautisen metsästäjä-keräilijän vietit ja vaistot, jotka tosiaan käskevät vetämään ruokaa niin että napa ryskyy kun sitä kerrankin kunnolla on. Ei nuo vietit tajua, että nykyään ruokaa on aina, eikä se ole harvinainen tapaus kun löytää jotan makeaa tai rasvaista ihanaa.
Toisaalta ei pidä väheksyä sitäkään, että ihmisille on aikojen kuluessa kehittynyt korkeampiakin aivotoimintoja, joiden avulla voi kontrolloida sitä, miten vieteille antaa periksi. En minä ainakaan halua heittäytyä vain vaistojeni mukaan meneväksi eläimeksi joka panee kun panettaa (vaikka olisi varattu) tai syö kun syötättää (vaikka olisi jo paino-ongelma muutenkin), vaan yritän pitää yllä sitä että elämäni puikoissa olisi otsalohko ja korkeammat aivotoiminnat eikä niinkään "liskoaivot" vietteineen.
Hienoa jos et ole koskaan viettiesi vietävissä vaan teet kaikki tekosi järjen sanelemana.
Mutta moni meistä on, ainakin joskus. Lisäksi kierteellä on itseään ruokkiva luonne.
Ihmiset nyt vaan on sellaisia.
Paitsi sinä jolle geenit sanovat olemaan täydellinen, mulk ku. 😜
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on pco ja siksi samanlaisia ongelmia. Lääkäri määräsi (itse ehdotin googlettelujen jälkeen) Metformin-lääkettä, jota käytetään diabetekseen. Tässä tapauksessa tasapainottaa hormonaalista insuliinihyppäystä(??) ja ruokaa/makeaa ei tee niin mieli. Tuota lääkettä käytetään pco-potilailla laihdutukseenkin. Monet gynekologit eivät tätä tiedä tai noteraa, mutta sain vihdoin suuni auki sisätautien lääkärillä.
Jos ei halua olla ihan noin rankka ja syödä lääkettä, niin luontaistuotteena saa inositolia, joka auttaa myös tasapainottamaan elimistön sokeriaineenvaihduntaa. Tuosta ei tule edes sivuvaikutuksia.
Ok, kiitos! Täytyypä ottaa selvää. Tosin mulle ei ole tullut mitään mainittavia sivuvaikutuksia tuosta lääkkeestä.
Mitähän minulle tapahtui tuossa vähän alle nelikymppisenä kun makeanhimo alkoi loppua? Nuorempana söin useamman suklaalevyn tai karkkipussin viikossa, ja kyllä kai se miltei kerrallakin tuollainen parisataa grammaa meni helposti.
Sitten se vaan yks kaks väheni, eikä muuten mikään elintavoissa muuttunut, aloin vain lihoa sen aina vaivanneen alipainoisuuden sijaan.
Nyt saatan ostaa kerran pari vuodessa karkkia, ja se pari palaa suklaata ja alkaa jo tuntua äklöltä.
Viimeksi kun leivoin juhliin rähmäpullia niin tajusin siinä että hetkonen, mähän en edes maistanut niitä ennen tarjoamista, ja sen jälkeenkään en syönyt yhtään. Ne olivat herkullisia, sen mun aivot sanoo, mutta minulla ei vain tee mieli.
Ja tosiaan takana ei ole mitään tahdonvoimaa tai halua laihduttaa välttämällä makeaa, koska tiedän ettei se suklaa tai pulla kerran vuodessa mitään dieettiä romahduta.
Mun mieliteot on vaan muualla, minun on vaikeampi ohittaa se nakkipaketti jääkaapissa närppimättä siitä paria kpl kuin 10 suklaalevyä kaapissa.
Nyt on sattumalta 3 pikkulevyä kaapissa kun tulin tilanneeksi syksyllä tarjouksesta.
Vaikea kuvitella että olisi esim. joku kromin tms. puutekaan korjaantunut, kun ruokavalio on aika huono, joku hormonijuttu voisi tietysti olla kyseessä.
Purukiskot suuhun. Voit ostaa Prismasta jääkiekkoilijat ja käyttää niitä purukiskoina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla toimii se että syö kerralla älyttömän määrän suklaata. Sitten menee pitkä aika jopa kuukausia ettei tee mieli suklaata. Karkkia ja sellaisia en syö muutenkaan koskaan. Voi tuo keino tehota niilläkin. Enkä väitä että tuo keino edes toimisi kaikilla. Siinä ei kuitenkaan menetä mitään jos kokeilee.
Ei toimi :D Söin esimerkiksi jouluna todella paljon suklaata, eikä himo lähtenyt mihinkään. Tapaninpäivänä söin yhden Aladdin-konvehtirasian (500g), toisen suklaarasian (170g), kaksi suklaalevyä (á 170-200g) jouluruoan lisäksi.
ap
Suklaa-addikti täällä. Söin kanssa jouluna paljon suklaata, ja se jotenkin "jäi päälle", kroppa vaatii vähän väliä suklaata! Kuin toleranssi olisi kasvanut. Jos jotain suklaaherkkua on kotona, syön ähkyyn ja sitten on paha olo. Hetken päästä taas maittaa.
Ei ole, mutta tuo on ihan asia jonka voi opetella. Itse olin samanlainen ja painoin pahimmillani 110 kg. Uskoin mm. olevani sokeririippuvainen ja monia kertoja lopetin sokerin käytön kokonaan koska uskoin, että kunhan saan esim. karkkia suuhuni, niin en voi sille mitään että syön ja syön kunnes kaikki on mennyt ja lähikauppakin kiinni niin etten saa enää lisää.
Lopulta tajusin kuinka hullu ajatus se on. Minunhan täytyisi olla vakavasti mielisairas, jos oikeasti en pystyisi kontrolloimaan sitä mitä suuhuni tungen. Terapia olisi oikea osoite. En kuitenkaan kokenut, että olisin sekaisin tai kuin "riivattu" syödessäni. Minä vaan olin ehdollistanut hermostoni antamaan aina periksi mielihaluille erityisesti liittyen makeaan. Tiesin, että ne hermoradat joita käytetään usein, vahvistuvat, ja on hyvin vaikeaa toimia enää toisin kuin ehdollistuneella tavalla, siitä ongelmani johtui. Mutta tilannehan on lopulta sama kuin että olet ihan paskassa kunnossa ja pitäisi alkaa treenaamaan. Se on vaikeaa, se on ikävää, se on raskasta, tulee kipujakin, mutta ainoa keino ylöspäin on alkaa edes vähän ja sitten kun kunto kasvaa taas lisätä tehoja.
Sama oli makean ahminnan kanssa: ensin ehdollistumista vastaan voi taistella tilanteessa kun se on helppoa: ei ole stressiä, hyvät unet alla, ei nälkä. Ja syödä vain sen rivin tai 2 suklaalevystä vaikka koko ehdollistunut mieli huutaa, että ei tästä ole mitään nautintoa, tämä on syvältä, en tahdo tätä. Jokainen onnistuminen vahvistaa uusia hermoratoja, jotka tukevat nautinnosta kieltäytymistä. Toki, kun olin syöpötyshermoratoja vahvistanut ainakin 20 vuotta, niin onhan se ollut hyvin hidasta ja pitkä tie päästä taipumuksesta eroon. Ja vieläkin esim. alkoholi vie kontrollin ja silloin ahmin. Mutta hyvää kehitystä on tapahtunut ja painankin enää 65 kg.