Lue keskustelun säännöt.
Mitä lapselle pitää pystyä tarjoamaan, että siihen on varaa? Jokainen saa rehellisesti sanoa oman mielipiteensä.
14.01.2020 |
Mitä SINUN mielestäsi lapsille pitää pystyä tarjoamaan, että on varaa lapseen? Jos ajatellaan, että eletään vuotta 2020 ja vastaukset sen mukaan. Voi ihan vapaasti sanoa.
Eikä mitään "lämmin syli" vastauksia. Nyt katsotaan asiaa puhtaasti taloudellisesta näkökulmasta
Kommentit (42)
Meillä alle 2-vuotiaat lapset. Kyllä heille aika vähän riittää. Terveellinen ruoka, vaatteet (paljon kirpparilta, koska kasvavat niistä nopeasti ulos), jonkin verran leluja. Yleensä tuppaa olemaan niin päin, että leluja on liikaa. Lapsethan keksivät leikin vaikka vessapaperirullan hylsystä! Ja se on hyvä. Kehittää mielikuvitusta.
Isommalle lapselle tietty nuo samat edellä mainitut ja lisäksi jokin harrastus ja ehkä polkupyörä.
Huvitti, kun kävin joskus keskustelua ihmisen kanssa, joka stressasi sitä, että lapsiin menee niin paljon rahaa, kun niille pitää ostaa omasta asunnosta ja autosta lähtien kaikki. :D En käsitä tällaista ajattelutapaa ollenkaan. Vanhempien ei todellakaan tarvitse ostaa lapsilleen valmiiksi autoa saati asuntoa. Toki jos on suurituloinen niin miksei. Mutta näin tavallisen duunarin palkkaa saavana sanoisin, että ipanat hankkikoon itse rahansa autoihinsa sitten, kun ovat sen ikäisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Rakkautta, turvallisen ympäristön, läsnäoloa, perusruokaa ja koti.
Ja kun jokainen muistelee omaa lapsuutta, niin useimmille meille muistuu mieleen vanhempien kanssa vietetyt hetket ja yhdessä olo ja harvat kait muistavat, kuinka vanhemmolla oli suuri osakesalkka tai hyvä palkka.
Kyllä, muistan edelleen miten ihanaa oli isän kanssa kierrellä isoa puistoa ja ruokkia sorsia ja syödä eväitä. Muistan, että äitikin tykkäsi aina keinua. Isä teki pellehyppyjä laiturilta veteen ja äiti opetti perkaamaan kalaa.
Mutta; muistan myös miten kauniilta äiti näytti, kun Kreikassa aurinko laski hänen taakseen samalla kun näytti, miten uidaan isoissa aalloissa. Ja muistan, miten hassu isä oli kun yritti Malesiassa tingata jotakin julistetta itselleen halvemmalla eikä yhteistä kieltä ollut. Ja hauskaa oli myös vanhempien kanssa huvipuistoissa, laskettelemassa ja luokkaretkellä Kreikassa missä isä oli yksi valvojista.
Terveellinen ja monipuolinen ruoka
Asiallinen asuminen, joko oma huone tai esim sisaruksen kanssa jaettu
Säänmukaiset vaatteet, kaiken ei tarvitse olla merkkivaatetta, mutta joskus jotain todella mieluisaa myös (etenkin teinille)
Hygieniatarvikkeet, teininä myös kohtuullinen määrä perusmeikkejä, tuoksuja
Koulutarvikkeet (reput, liikuntavarusteet..), toisella asteella koulutuksen vaatimat tarvikkeet (kirjat, läppäri, työvaatteet..)
Joskus jotain huvittelua, vaikkapa leffa tai huvipuisto tai risteily
Joskus mahdollisuus syödä ulkona
Teinille edes hieman omaa rahaa, että pääsee kavereiden kanssa menemään
Harrastus
Vierailija kirjoitti:
Terveellinen ja monipuolinen ruoka
Asiallinen asuminen, joko oma huone tai esim sisaruksen kanssa jaettu
Säänmukaiset vaatteet, kaiken ei tarvitse olla merkkivaatetta, mutta joskus jotain todella mieluisaa myös (etenkin teinille)
Hygieniatarvikkeet, teininä myös kohtuullinen määrä perusmeikkejä, tuoksuja
Koulutarvikkeet (reput, liikuntavarusteet..), toisella asteella koulutuksen vaatimat tarvikkeet (kirjat, läppäri, työvaatteet..)
Joskus jotain huvittelua, vaikkapa leffa tai huvipuisto tai risteily
Joskus mahdollisuus syödä ulkona
Teinille edes hieman omaa rahaa, että pääsee kavereiden kanssa menemään
Harrastus
Ja leikki-ikäiselle leluja, toki, unohdin listasta. Niitäkään ei tarvitse hurjia määriä, mutta jonkin verran
Vauvalle vaunut/rattaat ja muut vastaavat
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakkautta, turvallisen ympäristön, läsnäoloa, perusruokaa ja koti.
Ja kun jokainen muistelee omaa lapsuutta, niin useimmille meille muistuu mieleen vanhempien kanssa vietetyt hetket ja yhdessä olo ja harvat kait muistavat, kuinka vanhemmolla oli suuri osakesalkka tai hyvä palkka.
Kyllä, muistan edelleen miten ihanaa oli isän kanssa kierrellä isoa puistoa ja ruokkia sorsia ja syödä eväitä. Muistan, että äitikin tykkäsi aina keinua. Isä teki pellehyppyjä laiturilta veteen ja äiti opetti perkaamaan kalaa.
Mutta; muistan myös miten kauniilta äiti näytti, kun Kreikassa aurinko laski hänen taakseen samalla kun näytti, miten uidaan isoissa aalloissa. Ja muistan, miten hassu isä oli kun yritti Malesiassa tingata jotakin julistetta itselleen halvemmalla eikä yhteistä kieltä ollut. Ja hauskaa oli myös vanhempien kanssa huvipuistoissa, laskettelemassa ja luokkaretkellä Kreikassa missä isä oli yksi valvojista.
Vau, te olette olleet rikkaita.
Meidän perhe kävi lomalla kerran kolmessa vuodessa 80-luvulla särkkänniemessä. Varaa oli olla kaksi päivää ja hotelliaamiainen.
En ole sittemmin koskaan käynyt missään muualla, kun ei tullut tavaksi ja eihän oikein ole varaakaan.
Olisi hauska olla rikas ja saavuttaa tuollaisia espanjan matkoja tavallisesti työtä tekemällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitää olla varaa antaa sama kuin itselleenkin. Seuraan toisinaan tubettajamammaa, joka pukeutuu Adidakseen, Filaan jne ja sitten vie esiteini-ikäisen vaateostoksille Halpa-Halliin.
Kuten joku jo tuossa aikaisemmin kirjoitti, pitäisi lapsella olla mahdollisuus kokea edes joskus samoja asioita kuin muiden ikätovereiden. Ei tarvitse matkustaa joka vuosi Balille mutta jos ei ole käynyt vaikkapa 12 vuotiaana koskaan Tallinnaa kauempana niin kyllä se erottaa jo aika lailla muista lapsista. Samoin pitäisi olla harrastus joka ei ole valittu vain ja ainoastaan ilmaisuuden perusteella. Jälleen ei tarvitse olla jääkiekko, ratsastus tai muodostelmaluistelu. Mutta joku "normaali" harrastus joka ei haise kilometrin päähän köyhyydelle. Ja sama asia vaikka vaatetuksen suhteen. Ei taritse olla kiireestä kantapäähän kalleinta merkkiä mutta edes joku merkkivaate olisi hyvä joskus saada. Muut voivat sitten olla halvempaakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakkautta, turvallisen ympäristön, läsnäoloa, perusruokaa ja koti.
Ja kun jokainen muistelee omaa lapsuutta, niin useimmille meille muistuu mieleen vanhempien kanssa vietetyt hetket ja yhdessä olo ja harvat kait muistavat, kuinka vanhemmolla oli suuri osakesalkka tai hyvä palkka.
Kyllä, muistan edelleen miten ihanaa oli isän kanssa kierrellä isoa puistoa ja ruokkia sorsia ja syödä eväitä. Muistan, että äitikin tykkäsi aina keinua. Isä teki pellehyppyjä laiturilta veteen ja äiti opetti perkaamaan kalaa.
Mutta; muistan myös miten kauniilta äiti näytti, kun Kreikassa aurinko laski hänen taakseen samalla kun näytti, miten uidaan isoissa aalloissa. Ja muistan, miten hassu isä oli kun yritti Malesiassa tingata jotakin julistetta itselleen halvemmalla eikä yhteistä kieltä ollut. Ja hauskaa oli myös vanhempien kanssa huvipuistoissa, laskettelemassa ja luokkaretkellä Kreikassa missä isä oli yksi valvojista.
Vau, te olette olleet rikkaita.
Meidän perhe kävi lomalla kerran kolmessa vuodessa 80-luvulla särkkänniemessä. Varaa oli olla kaksi päivää ja hotelliaamiainen.
En ole sittemmin koskaan käynyt missään muualla, kun ei tullut tavaksi ja eihän oikein ole varaakaan.
Olisi hauska olla rikas ja saavuttaa tuollaisia espanjan matkoja tavallisesti työtä tekemällä.
Ei oltu rikkaita, isä oli töissä metallialalla ja äiti perushoitaja. Lama ei koskettanut kumpaakaan, ja luokkaretkelle pääsi jokainen meidän luokalta. Särkänniemi oli täynnä perheitä tuolloin minun lapsuudessani jokaisella kerralla, ja on nytkin.
Se on jännä kupla, mihin vähävarainen ihminen joutuu ja olen siitä pahoillani myös sinun puolestasi. Lapselle olisi hyvä pystyä näyttämään, että maailma on avoin myös hänelle. Sen voi omalla asenteellaan tehdä myös kotoa käsin jos varaa muuhun ei ole. Asenne on todella, todella tärkeää.
Täyspäiset vanhemmat, joilla on ymmärrys lapsen kasvatuksesta ja taloudelliset mahdollisuudet siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos joustaa arvoista ja perinteisistä suomalaisista tavoista, niin sitten on kyllä varaa vaatteisiin ja ruokaan, mutta ei esimerkiksi hauskoihin matkoihin.
Jos ei vietä joulua ja jättää lounaan tai päivällisen väliin, niin siinä tulee jo useita tuhansia euroja säästöjä vuodessa.
Lounaan ja päivällisen sijaan voi syödä voileivän tai banaanin.
Näin meillä kun on tiukkaa ja molemmilla vanhemmilla noin 1200e kk tulot.
Emme myöskään käy missään. Kotona tai takapihalla puuhastellaan. Emme enää edes hoplopissa, kun on niin kallista :) Samalla tulee säästöä myös vaatteissa, eli ei tarvita kumisaappaita tai mitään erikoisempia vaatteita. Eriasia olisi jos kävisi jossain, mutta se tulisi liian kalliiksi.
Samasta syystä ei ole autoakaan hankittu ja kortitkin on hankkimatta.
Pelkästään tällä tavoin säästää useita kymppitonneja puhdasta rahaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakkautta, turvallisen ympäristön, läsnäoloa, perusruokaa ja koti.
Ja kun jokainen muistelee omaa lapsuutta, niin useimmille meille muistuu mieleen vanhempien kanssa vietetyt hetket ja yhdessä olo ja harvat kait muistavat, kuinka vanhemmolla oli suuri osakesalkka tai hyvä palkka.
Kyllä, muistan edelleen miten ihanaa oli isän kanssa kierrellä isoa puistoa ja ruokkia sorsia ja syödä eväitä. Muistan, että äitikin tykkäsi aina keinua. Isä teki pellehyppyjä laiturilta veteen ja äiti opetti perkaamaan kalaa.
Mutta; muistan myös miten kauniilta äiti näytti, kun Kreikassa aurinko laski hänen taakseen samalla kun näytti, miten uidaan isoissa aalloissa. Ja muistan, miten hassu isä oli kun yritti Malesiassa tingata jotakin julistetta itselleen halvemmalla eikä yhteistä kieltä ollut. Ja hauskaa oli myös vanhempien kanssa huvipuistoissa, laskettelemassa ja luokkaretkellä Kreikassa missä isä oli yksi valvojista.
Vau, te olette olleet rikkaita.
Meidän perhe kävi lomalla kerran kolmessa vuodessa 80-luvulla särkkänniemessä. Varaa oli olla kaksi päivää ja hotelliaamiainen.
En ole sittemmin koskaan käynyt missään muualla, kun ei tullut tavaksi ja eihän oikein ole varaakaan.
Olisi hauska olla rikas ja saavuttaa tuollaisia espanjan matkoja tavallisesti työtä tekemällä.
Ei oltu rikkaita, isä oli töissä metallialalla ja äiti perushoitaja. Lama ei koskettanut kumpaakaan, ja luokkaretkelle pääsi jokainen meidän luokalta. Särkänniemi oli täynnä perheitä tuolloin minun lapsuudessani jokaisella kerralla, ja on nytkin.
Se on jännä kupla, mihin vähävarainen ihminen joutuu ja olen siitä pahoillani myös sinun puolestasi. Lapselle olisi hyvä pystyä näyttämään, että maailma on avoin myös hänelle. Sen voi omalla asenteellaan tehdä myös kotoa käsin jos varaa muuhun ei ole. Asenne on todella, todella tärkeää.
Kyllä. Käyhyys todellakin "tarttuu" eli siis periytyy. Ja sen se tekee nimenomaan asenteen kautta. Jos vanhemmat ovat ikäänkuin vain alistuneet siihen että mitään ei voi asioille tehdä ja aina ollaan köyhiä niin lapsi omaksuu helposti saman elämänasenteen. Mielläkin on ollut moneen otteeseen todella tiukkaa eikä nykyäänkään ole varaa mihinkään luksukseen mutta silti on yritetty näyttää lapselle että monet asiat ovat mahdollisia kun oikein haluaa. Esim. meidän tyttö säästi kaksi vuotta viikkorahansa ja kaikki synttärirahat yms. ja oli sovittu että pääsee sitten parhaan kaverinsa perheen mukaan kun he menevät etelään (me siis maksoimme puuttuvan osan). Ei siis menty koko perhe kun ei ole varaa mutta tytölle haluttiin näyttää että se on hänellekin mahdollista kun on säästäväinen.
Ja oli tytölle todella mahtava kokemus jota on muistellut moneen kertaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakkautta, turvallisen ympäristön, läsnäoloa, perusruokaa ja koti.
Ja kun jokainen muistelee omaa lapsuutta, niin useimmille meille muistuu mieleen vanhempien kanssa vietetyt hetket ja yhdessä olo ja harvat kait muistavat, kuinka vanhemmolla oli suuri osakesalkka tai hyvä palkka.
Kyllä, muistan edelleen miten ihanaa oli isän kanssa kierrellä isoa puistoa ja ruokkia sorsia ja syödä eväitä. Muistan, että äitikin tykkäsi aina keinua. Isä teki pellehyppyjä laiturilta veteen ja äiti opetti perkaamaan kalaa.
Mutta; muistan myös miten kauniilta äiti näytti, kun Kreikassa aurinko laski hänen taakseen samalla kun näytti, miten uidaan isoissa aalloissa. Ja muistan, miten hassu isä oli kun yritti Malesiassa tingata jotakin julistetta itselleen halvemmalla eikä yhteistä kieltä ollut. Ja hauskaa oli myös vanhempien kanssa huvipuistoissa, laskettelemassa ja luokkaretkellä Kreikassa missä isä oli yksi valvojista.
Vau, te olette olleet rikkaita.
Meidän perhe kävi lomalla kerran kolmessa vuodessa 80-luvulla särkkänniemessä. Varaa oli olla kaksi päivää ja hotelliaamiainen.
En ole sittemmin koskaan käynyt missään muualla, kun ei tullut tavaksi ja eihän oikein ole varaakaan.
Olisi hauska olla rikas ja saavuttaa tuollaisia espanjan matkoja tavallisesti työtä tekemällä.
Ei oltu rikkaita, isä oli töissä metallialalla ja äiti perushoitaja. Lama ei koskettanut kumpaakaan, ja luokkaretkelle pääsi jokainen meidän luokalta. Särkänniemi oli täynnä perheitä tuolloin minun lapsuudessani jokaisella kerralla, ja on nytkin.
Se on jännä kupla, mihin vähävarainen ihminen joutuu ja olen siitä pahoillani myös sinun puolestasi. Lapselle olisi hyvä pystyä näyttämään, että maailma on avoin myös hänelle. Sen voi omalla asenteellaan tehdä myös kotoa käsin jos varaa muuhun ei ole. Asenne on todella, todella tärkeää.
Kyllä. Käyhyys todellakin "tarttuu" eli siis periytyy. Ja sen se tekee nimenomaan asenteen kautta. Jos vanhemmat ovat ikäänkuin vain alistuneet siihen että mitään ei voi asioille tehdä ja aina ollaan köyhiä niin lapsi omaksuu helposti saman elämänasenteen. Mielläkin on ollut moneen otteeseen todella tiukkaa eikä nykyäänkään ole varaa mihinkään luksukseen mutta silti on yritetty näyttää lapselle että monet asiat ovat mahdollisia kun oikein haluaa. Esim. meidän tyttö säästi kaksi vuotta viikkorahansa ja kaikki synttärirahat yms. ja oli sovittu että pääsee sitten parhaan kaverinsa perheen mukaan kun he menevät etelään (me siis maksoimme puuttuvan osan). Ei siis menty koko perhe kun ei ole varaa mutta tytölle haluttiin näyttää että se on hänellekin mahdollista kun on säästäväinen.
Ja oli tytölle todella mahtava kokemus jota on muistellut moneen kertaan.
Aivan ihana lukea tällaisesta! Kiitos teidän tytön puolesta, että näytitte hänelle tuon <3
Minulla meni lapsuuden jälkeen vuosikymmeniä ennen kuin uskalsin ajatella, että maailma on avoin myös minulle. Vanhemmat tavallaan vetivät siihen omaan lokaansa minutkin.
Asiallisen asumuksen
Asialliset, sään ja ajanmukaiset vaatteet
Jonkin harrastukset
Terveelliset, säännölliset ruoat
Silloin tällöin jokin kulttuuririento/elämys
Koulunkäyntiin tarvittavat pelit ja vehkeet
Kohtuulliset omat tavarat iän mukaan, (lelut,kännykät,kirjat,omat huonekalut jne.)
Kohtuullinen, iänmukainen taskuraha
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikkien kommenttien lisäksi sanoisin että tärkeää on se, että lapsi ei tunne itseään huonommaksi kuin muut. Itse köyhän perheen lapsena häpesin koko ajan kun ei ollut varaa mennä kavereiden kanssa leffaan, ei ollut uusia vaatteita, kavereille oli tosi vaikeaa ostaa joululahjoja kun ei rahaa annettu, hävetti. Ei tarvitse olla rikas, mutta hommaa lapsia vain sen verran kun heitä kohtuullisesti pystyy elättämään, ilman että lapsi koko ajan joutuu tilanteeseen että jää ulkopuolelle kun ei ole rahaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakkautta, turvallisen ympäristön, läsnäoloa, perusruokaa ja koti.
Ja kun jokainen muistelee omaa lapsuutta, niin useimmille meille muistuu mieleen vanhempien kanssa vietetyt hetket ja yhdessä olo ja harvat kait muistavat, kuinka vanhemmolla oli suuri osakesalkka tai hyvä palkka.
Kyllä, muistan edelleen miten ihanaa oli isän kanssa kierrellä isoa puistoa ja ruokkia sorsia ja syödä eväitä. Muistan, että äitikin tykkäsi aina keinua. Isä teki pellehyppyjä laiturilta veteen ja äiti opetti perkaamaan kalaa.
Mutta; muistan myös miten kauniilta äiti näytti, kun Kreikassa aurinko laski hänen taakseen samalla kun näytti, miten uidaan isoissa aalloissa. Ja muistan, miten hassu isä oli kun yritti Malesiassa tingata jotakin julistetta itselleen halvemmalla eikä yhteistä kieltä ollut. Ja hauskaa oli myös vanhempien kanssa huvipuistoissa, laskettelemassa ja luokkaretkellä Kreikassa missä isä oli yksi valvojista.
Vau, te olette olleet rikkaita.
Meidän perhe kävi lomalla kerran kolmessa vuodessa 80-luvulla särkkänniemessä. Varaa oli olla kaksi päivää ja hotelliaamiainen.
En ole sittemmin koskaan käynyt missään muualla, kun ei tullut tavaksi ja eihän oikein ole varaakaan.
Olisi hauska olla rikas ja saavuttaa tuollaisia espanjan matkoja tavallisesti työtä tekemällä.
Ei oltu rikkaita, isä oli töissä metallialalla ja äiti perushoitaja. Lama ei koskettanut kumpaakaan, ja luokkaretkelle pääsi jokainen meidän luokalta. Särkänniemi oli täynnä perheitä tuolloin minun lapsuudessani jokaisella kerralla, ja on nytkin.
Se on jännä kupla, mihin vähävarainen ihminen joutuu ja olen siitä pahoillani myös sinun puolestasi. Lapselle olisi hyvä pystyä näyttämään, että maailma on avoin myös hänelle. Sen voi omalla asenteellaan tehdä myös kotoa käsin jos varaa muuhun ei ole. Asenne on todella, todella tärkeää.
Mekin matkustettiin vähintään joka kesä (joskus myös talvella) ulkomaille 80-luvulla kun olin pieni, isä oli töissä kirjapainossa ja äiti sihteeri, eli oltiin kyllä ihan tavallisia duunareita. Silloin oli kai halpaa matkustaa sitten, tai sitten vanhemmat nipisti jostain muusta että päästiin matkoille. Espanjaan, Kreikkaan, ym paikkoihin mentiin, ei ikinä mihinkään Thaimaahan tms. Mun rakkaimmat lapsuusmuistot liittyy mummolassa maalla vietettyjen kesien ohella noihin matkoihin. 90-luvulla ja myöhemmin ei sitten enää ollutkaan varaa tai haua matkailla kuin ehkä kerran 3 vuodessa, muuten käytiin Ruotsin risteilyllä tms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajokortti?
Joku maalainen linjoilla vissiin? Ei mitenkään kuulu kaupunkilaisnuoren välttämättämyyksiin todellakaan.
Ajaa itse sitten sen ja maksaa jos kokee tarpeelliseksi.
Ei maalainen, vaan lahtelainen. Kyllä minusta ajokortti on sellainen nuoren perusoikeus, että vanhemmat siinä ainakin auttaa jos ei kokonaan pysty maksamaan. Eri asia on, jos nuori ei sellaista halua.
Meillä 2 espoolaista lasta ajokortin halusivat ja sen myös kustansimme. Aika tavanomainen tarve 18-vuotiaalle, jos perheessä on autoja. Tietysti ituhippiperheet erikseen.
Mun mielestä katto pään päällä ei ihan riitä nykypäivänä. Tiedän yhden perheen jossa lapsia liuta ja yksi oli toivonut joululahjaksi omaa sänkyä, kun joutui nukkumaan sohvalla (ja tuo lapsi oli silloin hyvin pieni, joten vaikeammaksi se vaan tuosta menee). Jotenkin tosi kurjaa. Kyllä jokainen lapsi tarvitsee jonkun oman tilan.
Yksinkertaisesti, rahaa lapseen ja perheen talous kunnossa.
Jos ostat kaiken uutena, ensimmäinen vuosi vie helposti kymppitonneja ja kulut vaan kasvavat lapsen kasvaessa. Näin epävakaana aikana, kun töitä ei kaikille riittää - saattaa joutua aikuisia lapsia auttamaan hamaan asti.
-Monipuolinen ja terveellinen ruoka päivittäin ja niin, että sitä on riittävästi
-satunnaiset herkkuhetket
- ulkona syöminen edes pari kertaa vuodessa
- kunnollinen oma sänky ja petivaatteet, oma tila ja ikätasoiset tarvikkeet, kuten koulupöytä
- riittävästi ikätasoiselle sopivaa virikettä. Värikyniä, legoja tms ja kouluikäisenä älypuhelin, joka vastaa sen ajan perusvaatimuksia, perheessä kunnollinen tietokone nettiyhteydellä
- mahdollisuus kustantaa toisen asteen koulutus ilman suurempia tinkimisiä.
- harrastus
- siistit ja säänmukaiset vaatteet ja joitain merkkivaatteita, jos lapsi/nuori niitä kaipaa
-pitää itse ja osallistua kaverisynttäreille
- muutaman kerran vuodessa jotain hauskaa: vesipuisto, huvipuisto, museo, leffa, shoppailureissua, hoplop, konsertti tms
- matkailua edes satunnaisesti kotimaassa ja yläkouluikäisenä viimeistään joku ulkomaanmatka
-mahdollisuus kustantantaa lapsen tai nuoren luokkaretki, rippikoulu tms
-ajokortti, jos nuori haluaa
Jos joustaa arvoista ja perinteisistä suomalaisista tavoista, niin sitten on kyllä varaa vaatteisiin ja ruokaan, mutta ei esimerkiksi hauskoihin matkoihin.