Lue keskustelun säännöt.
Seurustelu entisen kiusaajan kanssa
14.01.2020 |
Ajauduin vajaa vuosi sitten suhteeseen miehen kanssa joka kävi koulunsa samassa kaupungissa kuin minä mutta eri koulussa. Emme siis tunteneet toisiamme ennestään kuin hyvin etäisesti ulkonäöltä. Mies on minun seurassani todella ihana ja huomaavainen. On myös töissä sosiaalialalla nuorten parissa ja tuntuu pärjäävän siellä hyvin.
Nyt kuitenkin sain kuulla sattumalta hänen entisiltä luokkakavereiltaan että mies on yläasteella ollut kiusaaja joka oli "rääkännyt" muutamaa poikaa aika järjestelmällisesti vuosien ajan niin että siitä oli noille pojille jäänyt pysyviä traumoja.
Olin tietysti hyvin järkyttynyt tästä tiedosta ja otin sen puheeksi miehen kanssa. Odotin jotenkin että hänen koulutuksensa ja nykyinen ammattinsa olisi jonkinlaista tämän oman menneisyyden käsittelyä ja "hyvitystä" siitä mitä hän on tehnyt. Siis että olisi tajunnut mitä on tehnyt eikä halua tehdä sitä enää uudestaan. Järkytyksekseni mies tuntui kieltävän koko asian tai ainakin vähättelevän sitä todella rankasti. Ei oikein nähnyt siinä mitään muuta ongelmaa kuin että oli ollut "keskenkasvuinen" ja on nyt kasvanut aikuiseksi. Mutta mitään varsinaista katumusta en havainnut.
Nyt mietin pääni puhki että miten minun pitäisi suhtautua asiaan. Kuten sanoin, mies on todella ihana (ja ihan aidolla tavalla, ei millään narsistin "liian ihana" tavalla), kuuntelee ja välittää aidosti sekä minusta että läheisistään. Mutta tuo menneisyys on hänelle ihan sokea piste. Väkisinkin mietin että onko samanlaisia muitakin miehen menneisyydessä. Tai onko kyse vain jostain defenssistä jossa mies painaa itselleenkin traumaattisen asian pois mielestään?
Joka tapauksessa olen nyt aika epävarma suhteemme jatkosta. Sinällään haluaisin jatkaa mutta tämä tapaus kyllä painaa minua nyt niin paljon että suhteemme ei enää ole entisellään. Olisiko kenelläkään mitään ajatuksia tai neuvoja miten asiassa voisi mennä eteenpäin?
Kommentit (98)
Vierailija kirjoitti:
"Puolustautuminen ei ole kiusaamista." Ei ole, ei.
Mutta se hyökkääjä voi väittää toisen aloittaneen.
Sana sanaa vastaan. Kumpaa uskoa? Jne.
PS: http://www.kivakoulu.fi/mista_kiusaaminen_johtuu käsittelee näitä asioita. Kiusaaja on(kin) useimmiten ns. normaalista perheestä:
"On tärkeää ymmärtää, että kiusaamiseen syyllistyvät usein aivan tavalliset, terveet ja mukavat lapset, jotka yhdessä tulevat käyttäytyneeksi ilkeästi yhtä ryhmän jäsentä kohtaan."
"Kiusaaja haluaa varmistua siitä, että kiusatusta saa helpon voiton eikä ryhmä nouse vastustamaan kiusaamista."
"Usein lapset itse selittävät kiusaamisen syyksi sen, että kiusattu on ”niin ärsyttävä”, hän toimii sosiaalisissa tilanteissa oudosti, on toisten mielestä ”leuhka”, puhuu liian paljon tai muuta vastaavaa."
"Kiusaajan roolissa olevalta saatetaan esimerkiksi odottaa tietynlaista käyttäytymistä. Järjestäessään muille ”kiusaamisesityksen” lapsi voi tuntea kuuluvansa porukkaan ja toimivansa odotusten mukaan. Rooliodotusten lisäksi kiusaajan toimintaan vaikuttavat myös luokassa vallitsevat kiusaamisen sallivat tai sen estävät normit."
No se on mulle aivan yks hailee että on sana sanaa vastaan. Tiedän itse etten ole kiusannut. Yllätti vaan vuosien jälkeen kun tästä kuulin, että aloittanut osapuoli mielsi minut kiusaajaksi. Hän ilmeisesti muisti vain minun sanani, mutta ei sitä joka aloitti. Keskustelin koulukavereiden kanssa tästä, ja muut onneksi muistivat saman kuin minäkin.
Tästä syystä suhtaudun aina pienellä varauksella kiusaamissyytöksiin. Oikeaa koulukiusaamista ja sen seurauksia mitenkään vähättelemättä.
/23
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietoisuusaspekti on mielestäni löydettävissä siinä, että kiusaaja arvioi selviytyvänsä toiminnastaan melko lailla ehjin nahoin itse. Myös on arvioitava ns. ryhmäpaine. Tämä arviointi on tietoista toimintaa.
Se ettei mies ole valmis kohtaamaan aiheuttamaansa pahaa /myöntämään täysin tilannetta ei etenkään lupaa hyvää vaikka olisi miten mukavaksi nyt naamioitunut.
Kiintoisaa olisi tietää miten tämä ap:n keissi jatkossa kehittyy.
Eroaisin, vaikka olisi muuten miten ”ihana”. Ihminen voi olla nuorena tyhmä, mutta aikuisen pitäisi osata suhtautua asiaan kypsemmin ja sen vaatimalla vakavuudella.
Jotain pimeää täytyy olla luonteessa jos järjestelmällisesti kiusaa muita, iästä viis.
Ainoa milloin _ehkä_ voisin edes harkita jatkoa olisi että mies aidosti ja silminnähtävästi katuisi ja häpeäisi. Aloitteen pitäisi tulla mieheltä itseltään tyyliin itkien: "en tajua mitä silloin ajattelin, mutta hävettää niin että hädin tuskin pystyn hengittämään..."
Jos tuo vaikuttaisi vilpittömältä ilman pienintäkään epäilyksen siementä siitä onko esitys aito, saattaisi mahdollisesti olla totta että mies on muuttunut mies. Joten voisin siis ehkä antaa mahdollisuuden jatkoon.
Mutta ap:n antamilla tiedoilla en missään nimessä, esittää nyt miten mukavaa miestä tahansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei jatkoon.
En uskaltaisi ottaa noin isoa riskiä. Luonteessa on jotain kieroa, sairasta.
Heppu lähtisi hetsillaään kävelemään, jos tuollainen tilanne vastaan tulisi. Itseäni kiusattiin koko peruskoulu ja osin vielä lukiossakin, joten en tunne minkäänlaista sympatiaa noita ihmisp*skoja kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinka varma tieto on kyseessä, kuinka monen asiasta tietävän kanssa olet keskustellut? Tiedätkö mitä mieltä kiusatut itse ovat asiasta, entä muut vanhat luokkakaverit? Jos olet kuullut vain muutamilta, voisiko heillä mahdollisesti olla muita motiiveja asian värittämiseen vakavammaksi kuin mitä se on ollut? En halua missään nimessä vähätellä asiaa, mutta tällainenkin mahdollisuus tuli mieleen.
Jos tosiaan on ollut vakavasta ja pitkäkestoisesta kiusaamisesta kyse, se on todella paha hälytysmerkki, vielä enemmän jos ei kadu tekojaan ja varsinkin jos on mahdollisesti ollut johtajana vetämässä muitakin mukaan kiusaamiseen.
Kuinka kauan olet tuntenut miehen? Siis ihan todella, syvällisesti tuntenut hänet? Luulen että vuosi seurustelua ei siihen riitä. Jotkut luonnehäiriöiset pystyvät esittämään hyvin uskottavasti montakin vuotta, kunnes ovat saaneet uhrinsa nalkkiin. Yksi eksistäni paljastui suhteen jälkeen entiseksi koulukiusaajaksi, mikä ei enää siinä vaiheessa yllättänyt yhtään. Alussa oli mitä ihanin tyyppi, mutta suhteen edetessä mm. pahoinpiteli minut kerran kännipäissään, haukkui h*uoraksi monta kertaa, yritti eristää kavereista ja muuta mukavaa. Oli hyvästä perheestä, hyvä työ, kavereita ja kaikki kulissit kunnossa. Kiusaajat ei muutu. Valitettavasti. Kiusaaminen siirtyy työpaikalle tai parisuhteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jospa miehesi on saanut rangaistuksen jollain tapaa ja on siksi nyt muuttunut mies.
Minun koulun kiusaajat on kaikki nykyään alkoholisteja,narkkareita ja pari on ajanut kolarin, toinen kuoli. Karma
Sisältö jatkuu mainoksen alla
faktamies_varattu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alfan maineeseen pääsee yläasteella väkivallalla, seksillä ja päihteillä. Nyt integroitunut nykyajan alfa-statukseen eli ura, sosiaalisuus ja muiden huomioon ottaminen. Armahda mies murrosiän paheista
Jos mies on entinen koulukiusaaja, on hän nykyinen työpaikkakiusaaja.
Jos tämän miehen kanssa menet suhteeseen, tulevaisuus etenee näin:
Teette yhdessä lapsen tai useamman.
Jossain vaiheessa mies joko jättää sinut tai kohtelee sinua niin huonosti, ettei sinulle jää muuta järkevää vaihtoehtoa kuin jättää hänet. Ja jo ennen tätä mies pettää sinua. (Alfamiesten luonteenpiirteisiin EI kuulu aviollinen uskollisuus; nainen, joka muuta kuvittelee tulee pettymään katkerasti)
Ja vaikka nyt saat kauneutesi ansiosta kenet miehen vain haluat, niin kun tuosta miehestä eronneena yksinhuoltajana etsit miestä, saat huomata, että laatumiehet eivät ole parisuhdemielessä yksinhuoltajan ulottuvilla (vaikka yhden yön suhteeseen saatatkin sellaisen saada).
En sano muuta tähän kommenttiin liittyen kuin että miehen luonne todennäköisimmin paljastuu siinä vaiheessa kun rakkaus häneen puoleltaan päättyy tai hän löytää uuden. Toisin sanoen hän on joko muuttunut tai ei ole, mutta kamalan tutulta kuullostaa. Omasta eksästäni puhuttiin kaikenlaista, mutta totta kai hän vakuutteli päinvastaista. Lopulta hän käyttäytyi tasan niin kylmästi kuin miten minulle oli povailtukin, eli teki kaikki äärilapselliset temput mitä osasi kun piti koko pitäjälle esittää sinkkumiestä. Ei se koulukiusaaja muutu miksikään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyyppi on kiva nyt niin kauan kun on kivaa, sitten ei enää ole. Ikävässä tilanteessa todellinen luonne paljastuu.
Aito, syvä ja vilpitön katumus ja häpeä olisi nyt se mitä vähintäänkin pitäisi tässä kohtaa näkyä.
Vierailija kirjoitti:
Kuinka varma tieto on kyseessä, kuinka monen asiasta tietävän kanssa olet keskustellut? Tiedätkö mitä mieltä kiusatut itse ovat asiasta, entä muut vanhat luokkakaverit? Jos olet kuullut vain muutamilta, voisiko heillä mahdollisesti olla muita motiiveja asian värittämiseen vakavammaksi kuin mitä se on ollut? En halua missään nimessä vähätellä asiaa, mutta tällainenkin mahdollisuus tuli mieleen.
Jos tosiaan on ollut vakavasta ja pitkäkestoisesta kiusaamisesta kyse, se on todella paha hälytysmerkki, vielä enemmän jos ei kadu tekojaan ja varsinkin jos on mahdollisesti ollut johtajana vetämässä muitakin mukaan kiusaamiseen.
Eikös heppu sinänsä itse tunnustanutkin että on kiusannut?
siellä tiukat kehityskeskustelut vissii käynnis ku AP:sta ei oo kuulunu.. kaikki jännittää et miten tää tilanne etenee
"Puolustautuminen ei ole kiusaamista." Ei ole, ei.
Mutta se hyökkääjä voi väittää toisen aloittaneen.
Sana sanaa vastaan. Kumpaa uskoa? Jne.
PS: http://www.kivakoulu.fi/mista_kiusaaminen_johtuu käsittelee näitä asioita. Kiusaaja on(kin) useimmiten ns. normaalista perheestä:
"On tärkeää ymmärtää, että kiusaamiseen syyllistyvät usein aivan tavalliset, terveet ja mukavat lapset, jotka yhdessä tulevat käyttäytyneeksi ilkeästi yhtä ryhmän jäsentä kohtaan."
"Kiusaaja haluaa varmistua siitä, että kiusatusta saa helpon voiton eikä ryhmä nouse vastustamaan kiusaamista."
"Usein lapset itse selittävät kiusaamisen syyksi sen, että kiusattu on ”niin ärsyttävä”, hän toimii sosiaalisissa tilanteissa oudosti, on toisten mielestä ”leuhka”, puhuu liian paljon tai muuta vastaavaa."
"Kiusaajan roolissa olevalta saatetaan esimerkiksi odottaa tietynlaista käyttäytymistä. Järjestäessään muille ”kiusaamisesityksen” lapsi voi tuntea kuuluvansa porukkaan ja toimivansa odotusten mukaan. Rooliodotusten lisäksi kiusaajan toimintaan vaikuttavat myös luokassa vallitsevat kiusaamisen sallivat tai sen estävät normit."