Miksi ihmiset ilkkuvat mulle työttömyydestäni?
Elän hyvin vaatimatonta elämää ja kärsin kroonisesta kivusta johon etsitään helpotusta. Olen yksinhuoltaja, täysin. Tilanne ei ole ideaali missään nimessä ja uskon kaiken ratkeavan jossain vaiheessa ja onhan mulla vielä monia työvuosia edessä, mutta kyllä mä huomaan tietynlaista asennetta tilannettani kohtaan. Yritän olla välittämättä ja keskittyä vain jaksamiseen, mutta kuittailu väsyttää ja saa mut tuntemaan itseni luuseriksi. Kuitenkin olen onnistunut lapseni hoitamaan ja kasvattamaan tilanteisiin nähden tosi hyvin, onhan sekin jotain. Mua surettaa ja tuntuu, että pitäisi vajota täysin maan alle ja tulla esiin vasta kun on työpaikka löytynyt ja elämä ns normaalia.
Kommentit (31)
Tuollaista se on kaikilla työttömillä ja joka muuta sanoo, ei kauaa ole ollut työtön. Haleja ja jaksamista 🌸
Juu,tähän saa työttömänä ja sairaana tottua Suomessa:( kaikilla tarve mäyttää olevansa yläpuolellasi, yleensä vielä alentuvilla "neuvoillaan"kuormittaen. yhä useampi "menestyjä"itse näyttäytyy nykyään silmissäni narsistina aigolta luonteeltaan, joka rakastaa alistaa ja kiusata huono-osaisia, vatti itselleen jatkuvasti lisää palkaa ym.etuuksia ja palveluita ja köyhiltä pitäisi mielestään poistaa loputkin tuet. Suurib osa ihmisistä haluaa näkäjää ntunte olevansa toisen yläpuolella, työttömät ym. oiva ja helppo kohde valmiiksi lannistettuina siihen
Multa naapurin neljävuotias kyselee missä oot töissä? Ootko hakenut töitä? Ja olen työtön ja tekemisissä lapsen perheen kanssa. Aika erikoisia kysymyksiä pieneltä.
Suomessa on vielä työntekoa ihannoiva kultuuri. Se tulee muinaisilta ajoilta ja on verrattavissa uskonnolliseen hurmokseen.
Työnteko nähdään pyhänä asiana. Ja työntekoa ihannoivan kultuurin eri kivijalatkin on melko suosittuja porsaita kuten ammattiliitot. Aikoinaan ammattiliitothan olisivat voineet lakkauttaa työtä ihannoivan sairaanloisen kultuurin.
Jos tämä olisi käynyt, niin liittojen olisi pitänyt myös lopettaa omakin toiminta. Eli olisi pitänyt tehdä itsensä hyödyttömäksi.
Nykyäänhän tiedetään että tälläinen ajattelu melkein onnistui ja työaikojakin lyhennettiin. Sitten jotain tapahtui.
Vieläkin olisi voinut lyhentää työaikoja ja parantaa ihmisten hyvinvointia.
Kuinka kauan menee että työntekoa ihannoiva kultuuri vielä kukoistaa?
Ympäristö ei kestä nykyistä kasista kuuteen menoa. Se väsyy ja loppuu.
Pian meidän pitää alkaa maksaa työttömyydestä rahaa. Siis siitä ettei tee mitään ja ei aiheuta valtavia päästöjä työpaikoilla ja työmatkoilla henkilöautoillaan.
Ap:ta pitäisi kunnioittaa edistyneenä ihmisenä.
Onko normaali kysyminen ilkkumista vai miten sua on ilkuttu?
Koska ihmiset vaan nyt on niin perceestä ja kateellisia.
Typerät kuittailijat pitäköön kitansa kiinni ja keskittyköön omiin asioihinsa!!
Vierailija kirjoitti:
Tuollaista se on kaikilla työttömillä ja joka muuta sanoo, ei kauaa ole ollut työtön. Haleja ja jaksamista 🌸
Älä yleistä, olen vapaaehtoisesti työtön. Et voi sanoa "kaikki".
Mun ystäväksi itseään luuleva tokas että "syljeskelen kattoon päivät pitkät", tosiasissa ahersin opinnäytetyön parissa.
Kaikilla meillä on kuule rajoitteita! Missä tahansa liikkuu ja katsoo ympärilleen, niin voi nähdä tekemätöntä työtä, mitä joku voisi tehdä. Riittää, kun istuu autoon tai junaan ja katsoo metsään.
T. Sussu Koski (kok)
Voimia kovasti, koita olla välittämättä. Työ ei ole ihmisarvon mittari.
Vierailija kirjoitti:
Multa naapurin neljävuotias kyselee missä oot töissä? Ootko hakenut töitä? Ja olen työtön ja tekemisissä lapsen perheen kanssa. Aika erikoisia kysymyksiä pieneltä.
Kasvatus on tuollaista, ei sille lapselle voi alkaa sensuroimaan kun lapsi kyselee. Meillä oli tytöllä kausi että leikki työtöntä ja sai leikkiä, karkkipäivän yhdisti leikeissään korvauspäivään mutta terveellä tavalla. Sinulla on nyt iso vastuu millaisen mallin annat työttömänä. Kerro asiallisesti lapselle miten olet työtä hakenut ja miksi sinua ei oteta töihin. Tasapainoisen lapsen kasvatukseen tarvitaan koko kylä on karjalainen sanonta.
Vierailija kirjoitti:
Mun ystäväksi itseään luuleva tokas että "syljeskelen kattoon päivät pitkät", tosiasissa ahersin opinnäytetyön parissa.
No ethän sä silloin ole työtön, vaan opiskelija.
Vierailija kirjoitti:
Tuollaista se on kaikilla työttömillä ja joka muuta sanoo, ei kauaa ole ollut työtön. Haleja ja jaksamista 🌸
Öööö. Olen työtön mutta en ole krooninen kipuilija tai onneton saati tunne itseäni luuseriksi. Ei kannata ikinä yleistää.
Vierailija kirjoitti:
Multa naapurin neljävuotias kyselee missä oot töissä? Ootko hakenut töitä? Ja olen työtön ja tekemisissä lapsen perheen kanssa. Aika erikoisia kysymyksiä pieneltä.
Vastaukseni olisi: en missään ja en ole. Ihmiset on erilaisia mutta samanarvoisia.
Esittäydy muille ylpeästi kotiäitinä. Jos alkavat keljuilla siitä, ota esiin krooniset kivut. Ole jämäkkä ja itsevarma niin eivät kehtaa enempää kommentoida.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Multa naapurin neljävuotias kyselee missä oot töissä? Ootko hakenut töitä? Ja olen työtön ja tekemisissä lapsen perheen kanssa. Aika erikoisia kysymyksiä pieneltä.
Kasvatus on tuollaista, ei sille lapselle voi alkaa sensuroimaan kun lapsi kyselee. Meillä oli tytöllä kausi että leikki työtöntä ja sai leikkiä, karkkipäivän yhdisti leikeissään korvauspäivään mutta terveellä tavalla. Sinulla on nyt iso vastuu millaisen mallin annat työttömänä. Kerro asiallisesti lapselle miten olet työtä hakenut ja miksi sinua ei oteta töihin. Tasapainoisen lapsen kasvatukseen tarvitaan koko kylä on karjalainen sanonta.
Oot ihan sekaisin, että joku alkaisi kertomaan 4- vuotiaalle mitä töitä hakee ja miksei pääse. Vai onko sadismi sinusta hauskaa ja tykkäät nöyryyttää?
En kerro yleensä koskaan että olen työtön.
Muutaman kerran lipsahtanut vahingossa, ei ole kuittailu mutta ne ilmeet.
Varon asiaa.
En käytä sanaa työtön.
Olen kotona tai omaishoitaja.
Oikeesti olen työtön ja työtoiminnassa ja myös omaishoitaja.
Raha ei ole ongelma koska mies korkeasti koulutettu. Toki säästöön ei jää.
Aika kummallista?