Lue keskustelun säännöt.
Miksi ihmiset ilkkuvat mulle työttömyydestäni?
13.01.2020 |
Elän hyvin vaatimatonta elämää ja kärsin kroonisesta kivusta johon etsitään helpotusta. Olen yksinhuoltaja, täysin. Tilanne ei ole ideaali missään nimessä ja uskon kaiken ratkeavan jossain vaiheessa ja onhan mulla vielä monia työvuosia edessä, mutta kyllä mä huomaan tietynlaista asennetta tilannettani kohtaan. Yritän olla välittämättä ja keskittyä vain jaksamiseen, mutta kuittailu väsyttää ja saa mut tuntemaan itseni luuseriksi. Kuitenkin olen onnistunut lapseni hoitamaan ja kasvattamaan tilanteisiin nähden tosi hyvin, onhan sekin jotain. Mua surettaa ja tuntuu, että pitäisi vajota täysin maan alle ja tulla esiin vasta kun on työpaikka löytynyt ja elämä ns normaalia.
Kommentit (31)
mulla on tapana luikauttaa että työt loppu ja pääsin työttömäksi.
hymyillen sanon tämän aina ja naurahtelen keväistä naurua.
pääni saattaa heilua aika korkealla ja nytkähdellä kuin vappupallo.
Niin onnellinen olen koska työttömyys on nykyajan palkaton loma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Multa naapurin neljävuotias kyselee missä oot töissä? Ootko hakenut töitä? Ja olen työtön ja tekemisissä lapsen perheen kanssa. Aika erikoisia kysymyksiä pieneltä.
Tuo opittu vanhemmilta.
Jauhot suuhun.
Kakarat ei tuollaisia utele.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuollaista se on kaikilla työttömillä ja joka muuta sanoo, ei kauaa ole ollut työtön. Haleja ja jaksamista 🌸
Nojaa syrjäytyneiden piirissä kukaan ei ihmettele miksi on työtön tai pitäisi luuserina. Siinä porukassa ei tarvitse esittää mitään. Tavallaan syrjäytyneet on erittäin sivistynyttä porukkaa ja united. Ongelmaisempia toista kohtaan on yllättäen korkeasti koulutetut jotka tallaa toisia. Erittäin sivistymätöntä
Korkeastikoulutetut myös kuvittelee olevansa muita parempia koulutuksensa ansiosta.
Heillä on näkemys että koska on niin korkea, niin palkankin pitää olla korkea.
Siksi minua aina naurattaa ahtaajien mahtavuus.
He todistavat että asia ei ole näin.
Pelkästään hyvät hoksottimet ja opiskelun helppous pitäisi olla se korkein palkinto.
Eikä mitkään korkeat palkat. Samasta syystä näiden henkilöiden mielestä lievästikehitysvammaisen pitäisi tehdä töitä matalalla palkalla, vaikka menihän häneltäkin amisopinnoissa se 12-vuotta suoriutua kuten herra maisterillakin vähän "venähti".
Siitä huolimatta lievästikehitysvammainen mies ei välttämättä työllisty ja palkka on tasoa 8e tunti.
Heh, sanoisin tuolle neljävuotiaalle että täti ottaa nyt puolenvuoden lomaa ja katselee töitä sitten vähän myöhemmin :)
Heh heh Tämähän ei olisi mahdollista jos minulla olisi vakituinen virka.
Tiedän tasan mistä puhut. Kateellisten panettelua ja supersäälittävää.
Paljon voimia sinulle ja haleja <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voimia kovasti, koita olla välittämättä. Työ ei ole ihmisarvon mittari.
Työ ei ole ihmisarvon mittari, mutta yhteiskunnan siivellä elämisen ei pitäisi myöskään olla mitään ihannoitu tila tai kenenkään tavoite. Jos on, niin päässä on jotakin pahasti vialla. Toki siinä tapauksessa, jos ei kuppaa veronmaksajilta yhtä ainutta roposta elämiseensä, saa viettää päivät vaikka päällään seisten. Mutta jos vuosikausia elelee yhteiskunnan elättinä, voisi hakeutua vaikka vapaaehtoistyöhön tai vastaavaan hommaan, jossa pystyy edes hieman lyhentämään velkaansa muille kansalaisille ja osallistumaan tämän yhteiskunnan pyörittämiseen.
Vasta-argumentiksi ei sitten kelpaa, että koska töitä ei vaan ole. Kyllä niitä on, kun kouluttautuu tai poistuu muuten vaan mukavuusalueeltaan - esim. muuttaa muualle työn perässä, kuten varsin moni joutuu tekemään. Jos olisin jäänyt ystävien ja perheen läheisyyteen kotikylään, työttömänä olisin varmasti itsekin. 300 kilsan muutto suurkaupunkiin, kokonaan uuden elämän rakentaminen, lisäkoulutuksen hankkiminen - jos se onnistui aralle minulle kaksikymppisenä, onnistuu se aika monelle muullekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttua on alentuva suhtautuminen, myös ystävien suunnalta. Itse olen 58-vuotias ja korkeakoulutettu, mutta tällä iällä uusien töiden saanti on tosi vaikeaa. Itse olen työttömyyteni aikana vieraantunut lähes kaikista entisistä ystävistäni. En vaan jaksa sitä, että harvoissa tapaamisissa ainoa sallittu puheenaihe on oma vaativa työ ja kiireisyys. Siinä sitä kukin vuorollaan jaksaa loputtomasti jorista omista työkuvioistaan. Itse ei paljon uskalla omasta elämästäni kertoa kun ei ole mitään kivaa ja kevyttä kerrottavaa. Tyttömyyden lisäksi mulla on ainoana meistä ollut myös vakava sairaus ja muita pienempiäkin terveyshuolia. Muilla ei mitään näistä.
Jos joskus olen varovasti yrittänyt kertoa jotain pientä omasta elämästäni, mut vaiennetaan heti ja vaihdetaan nopeasti puheenaihetta. Ikäni olen tehnyt pätkätöitä ja aiemmassa vuosien takaisessa, lyhyessä työttömyysrupeamassa sain vihjaluja siitä, että kun määräaikaista työsuhdetta ei rahoituksen puuttessa jatkettu, se olisi jotenkin mun oma syy. Muilla turvatut vakityösuhteet aloilla, joissa ei juuri pelkoa työttömyydestä.
Lopputulema tästä on, että en ole enää juurikaan yhteydessä entisiin ystäviini, enkä mene enää yhteisiin tapaamisiin, joiden jälkeen tulee vain entistä apeampi olo. Mieluummin olen sitten luuseri yksinäni.
Totta kai on ollut aika kipeää huomata, että ei niitä todellisia ystäviä juuri ole. Joskus vaan mietin mitenkähän heille sitten kävisi jos ne oman elämän peruspilarit joskus murtuisivat, eikä julkisivu enää olisikaan niin siloinen kuin nyt. Terveyden ja työpaikat voi menettää myös ilman omaa syytään. Jossain mielessä katsonkin olevani vahvempi kuin ne ystäväni, joilla kaikki toistaiseksi hyvin. Heitä ei vaan ole vielä testattu elämän aallokossa kuten mua.
en usko et nää työttömyydestä kuittailijat on mitään huippumenestyneitä älykköjä.usein nää kuittailijat on elämäänsä kyllästyneitä, aika vaatimattomis ,usein konttorirottina suojatyöpaikas olevia. oon huomannu.
älä kuuntele niitä ollenkaan. älä käytä työtön sanaa, jos oot äiti niin oot kotiäiti, jos hoidat vanhuksii oot omaishoitaja .ei kannata edes työhakemukseen laittaa, et oot työtön. se sana on liian leimaava ja usein väärä kuvaamaan ihmistä. esim.työtön voi hoitaa suvun vanhuksii ja olla hyväntekeväisyys yhdistyksen johtaja eli tosi hyödyllinen yksilö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse koen, että on helpompaa olla työttömien ja matalasti koulutettujen kanssa. Minusta he ovat yleensä rentoa porukkaa.
Korkeakoulutetut ovat (osa) todella ärsyttäviä. Suorituskeskeisiä yms ja heidän kanssaan voi olla hankala keskustella.
Ja ketä kiinnostaa? Se tutkinto on siinä vaiheessa käytännössä turha, jos sairastut tai kuolet.
Nojaa syrjäytyneiden piirissä kukaan ei ihmettele miksi on työtön tai pitäisi luuserina. Siinä porukassa ei tarvitse esittää mitään. Tavallaan syrjäytyneet on erittäin sivistynyttä porukkaa ja united. Ongelmaisempia toista kohtaan on yllättäen korkeasti koulutetut jotka tallaa toisia. Erittäin sivistymätöntä