Lue keskustelun säännöt.
Mummo suosii yhtä lastenlasta
13.01.2020 |
Meitä on kolme sisarusta ja meillä on kaikilla lapsia. Siskollani kolme ja veljelläni yksiItselläni on vuoden ikäinen esikoinen. Vaikka tiedän, että oma lapseni on tärkeä ja rakas äidilleni on minua viime aikoina ruvennut ärsyttämään aivan kamalasti se, että veljeni lapsi (7v) on selkeästi aivan ylivoimaisen tärkeä äidilleni. Eikä tämä muuten haittaisi, ymmärrän kyllä, että lapsi on hänelle läheinen ja rakas, koska hän hoitaa häntä paljon. Mutta toisinaan tuntuu ettei äitini puhukaan mistään muusta kuin tästä lapsesta! Koko ajan! "Martti sitä, Martti tätä". En jaksaisi aina edes kuunnella. Esimerkiksi, kun menen itse hänelle kylään niin saattaa selittää ummet ja lammet mitä on tämän lapsen kanssa tehnyt, miten tämä on nyt kehittynyt, mitä sanonut jne. Välillä ei edes kysy mitä minulle/meille kuuluu. Hyvä, kun olen saanut takkini yltäni eteisessä niin alkaa puheliripuli tästä yhdestä lapsenlapsesta. Muista lastenlapsistaan hän ei puhu näin, aina on tämä yksi ensimmäisenä mielessä ja puheissa. Kaipaisin sitä, että kun itse näen äitiäni ja hän tapaa/hoitaa lastani voisimme me kohdata niissä tilanteissa ja äitini keskittyisi minuun ja lapseeni. Kenties koen jollakin (osittain) alitajuisella tasolla sivuun jäämistä ja mustasukkaisuuttakin noissa tilanteissa. En voi sille mitää, että ärsyttää!
Onko teillä muilla vastaavia kokemuksia? Oletteko pystyneet keskustelemaan asiasta isovanhempien kanssa rakentavasti?
Kommentit (36)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomasin isoäitinä tekeväni tätä. Kerroin aina siitä, mitä Alpo teki, koska tytär piti minua hyvin ajantasalla siitä, mitä oli tehty, mitä Alpo oli sanonut, miten siihen oli reagoitu jne. Toisen tyttären tapana oli tuoda Melli hoitoon ja olettaa, että isoäidille riittää hoitovastuu, muuna aikana tapahtuneet jutut ei kuulu isoäidille. Niinpä minulla oli Mellistä kerrottavana vain se, mitä olin kerran kuukaudessa itse kokenut.
Ongelman ratkaisu oli se, että ryhdyin soittamaan Mellin äidille kerran päivässä ja halusin saada tietoa siitä, mitä Melli oli tehnyt, mitä hauskaa on opittu jne. Tytär ilmoitti, että asia ei kuulu minulle, minulla ei ole oikeutta puuttua perheen elämään ja urkkia tuollaista tietoa.
Niin että edelleen puheissani on ensisijaisesti Alpo. Hänestä tiedän enemmän kuin Mellistä.
Tarvitseeko sinun puhua koko ajan muille, mitä joku toinen tekee. Huomioonottamiseen ei tarvita koko ajan tietoa, mitä toinen tekee jne. Huomioonottaminen on sitä, että kun on jonkun kanssa niin ei puhu koko ajan jostain toisesta ihmisestä. Se on välinpitämätöntä sitä ihmistä kohtaan kenen kanssa juuri silloin puhut. Huomioonottaminen on kuulumisten vaihtoa, huomioimista sitä ihmistä kohtaan jonka kanssa olet juuri silloin tekemisissä.
Ohis...moni ihminen ei tajua, että jos on Maijan seurassa, puhutaan silloin Maijasta. Ei Alposta eikä Mellistä vaan Maijasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomasin isoäitinä tekeväni tätä. Kerroin aina siitä, mitä Alpo teki, koska tytär piti minua hyvin ajantasalla siitä, mitä oli tehty, mitä Alpo oli sanonut, miten siihen oli reagoitu jne. Toisen tyttären tapana oli tuoda Melli hoitoon ja olettaa, että isoäidille riittää hoitovastuu, muuna aikana tapahtuneet jutut ei kuulu isoäidille. Niinpä minulla oli Mellistä kerrottavana vain se, mitä olin kerran kuukaudessa itse kokenut.
Ongelman ratkaisu oli se, että ryhdyin soittamaan Mellin äidille kerran päivässä ja halusin saada tietoa siitä, mitä Melli oli tehnyt, mitä hauskaa on opittu jne. Tytär ilmoitti, että asia ei kuulu minulle, minulla ei ole oikeutta puuttua perheen elämään ja urkkia tuollaista tietoa.
Niin että edelleen puheissani on ensisijaisesti Alpo. Hänestä tiedän enemmän kuin Mellistä.
Tarvitseeko sinun puhua koko ajan muille, mitä joku toinen tekee. Huomioonottamiseen ei tarvita koko ajan tietoa, mitä toinen tekee jne. Huomioonottaminen on sitä, että kun on jonkun kanssa niin ei puhu koko ajan jostain toisesta ihmisestä. Se on välinpitämätöntä sitä ihmistä kohtaan kenen kanssa juuri silloin puhut. Huomioonottaminen on kuulumisten vaihtoa, huomioimista sitä ihmistä kohtaan jonka kanssa olet juuri silloin tekemisissä.
Ohis...moni ihminen ei tajua, että jos on Maijan seurassa, puhutaan silloin Maijasta. Ei Alposta eikä Mellistä vaan Maijasta.
Pahimpia ovat ihmiset, jotka puhuvat henkilöstä, jota kuulija ei edes tunne.
Omassa äidissäni on vähän samaa vikaa Pikkuveljeni on aina ollut äidin suosikkilapsi ja nyt veljeni lapsi on selvästi hänen maailmansa uusi napa. Itse olen lapseton enkä jaksaisi aina kuunnella sitä loputonta tarinankerrontaa... 182
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomasin isoäitinä tekeväni tätä. Kerroin aina siitä, mitä Alpo teki, koska tytär piti minua hyvin ajantasalla siitä, mitä oli tehty, mitä Alpo oli sanonut, miten siihen oli reagoitu jne. Toisen tyttären tapana oli tuoda Melli hoitoon ja olettaa, että isoäidille riittää hoitovastuu, muuna aikana tapahtuneet jutut ei kuulu isoäidille. Niinpä minulla oli Mellistä kerrottavana vain se, mitä olin kerran kuukaudessa itse kokenut.
Ongelman ratkaisu oli se, että ryhdyin soittamaan Mellin äidille kerran päivässä ja halusin saada tietoa siitä, mitä Melli oli tehnyt, mitä hauskaa on opittu jne. Tytär ilmoitti, että asia ei kuulu minulle, minulla ei ole oikeutta puuttua perheen elämään ja urkkia tuollaista tietoa.
Niin että edelleen puheissani on ensisijaisesti Alpo. Hänestä tiedän enemmän kuin Mellistä.
Siis kenelle selität tästä Alposta? Mellin äidille? Miksi siitä toisesta lapsenlapsesta eli Alposta pitää selittää niin kauheasti silloin, kun tapaat Melliä ja hänen äitiään. Keskittyisit silloin heihin.
Puolisolleni, pojalleni, miniälle, äidilleni, siskolleni jne. kerron Alpon kuulumisia ja tietty Mellin äiti heidän kauttaa saa tietää, että Alposta puhun. Toki Mellin äidille tulee puhuttua lapsensa serkusta, kun aamulla on äitinsä kanssa juteltu siitä, että pojalla on flunssa. Tulee mainittua asiasta ja tyttäreni sanoo täsmälleen tavallasi eli keskittyisit edes joskus Melliin, tulen hakemaan sen iltapäivällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomasin isoäitinä tekeväni tätä. Kerroin aina siitä, mitä Alpo teki, koska tytär piti minua hyvin ajantasalla siitä, mitä oli tehty, mitä Alpo oli sanonut, miten siihen oli reagoitu jne. Toisen tyttären tapana oli tuoda Melli hoitoon ja olettaa, että isoäidille riittää hoitovastuu, muuna aikana tapahtuneet jutut ei kuulu isoäidille. Niinpä minulla oli Mellistä kerrottavana vain se, mitä olin kerran kuukaudessa itse kokenut.
Ongelman ratkaisu oli se, että ryhdyin soittamaan Mellin äidille kerran päivässä ja halusin saada tietoa siitä, mitä Melli oli tehnyt, mitä hauskaa on opittu jne. Tytär ilmoitti, että asia ei kuulu minulle, minulla ei ole oikeutta puuttua perheen elämään ja urkkia tuollaista tietoa.
Niin että edelleen puheissani on ensisijaisesti Alpo. Hänestä tiedän enemmän kuin Mellistä.
Tarvitseeko sinun puhua koko ajan muille, mitä joku toinen tekee. Huomioonottamiseen ei tarvita koko ajan tietoa, mitä toinen tekee jne. Huomioonottaminen on sitä, että kun on jonkun kanssa niin ei puhu koko ajan jostain toisesta ihmisestä. Se on välinpitämätöntä sitä ihmistä kohtaan kenen kanssa juuri silloin puhut. Huomioonottaminen on kuulumisten vaihtoa, huomioimista sitä ihmistä kohtaan jonka kanssa olet juuri silloin tekemisissä.
Kun siskoni kysyy, että mitä kuuluu lapsenlapsille, niin minun ei siis tule kertoa lapsenlapsista? Sanonko, että ei puhuta niistä, puhutaan sinusta, kerro ihmeessä, millaista oli aamulla uimahallissa.
Ymmärrätkö: keskustelussa on 2 ihmistä. Molemmat ovat kiinnostuneita toistensa elämästä, jolloi puhutaan molemmille erikseen tärkeistä asioista. Vaikka lapsenlapsista. Me yli 50v ikäiset emme ole minä-minä -sukupolvea, jolle vain minä on tärkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomasin isoäitinä tekeväni tätä. Kerroin aina siitä, mitä Alpo teki, koska tytär piti minua hyvin ajantasalla siitä, mitä oli tehty, mitä Alpo oli sanonut, miten siihen oli reagoitu jne. Toisen tyttären tapana oli tuoda Melli hoitoon ja olettaa, että isoäidille riittää hoitovastuu, muuna aikana tapahtuneet jutut ei kuulu isoäidille. Niinpä minulla oli Mellistä kerrottavana vain se, mitä olin kerran kuukaudessa itse kokenut.
Ongelman ratkaisu oli se, että ryhdyin soittamaan Mellin äidille kerran päivässä ja halusin saada tietoa siitä, mitä Melli oli tehnyt, mitä hauskaa on opittu jne. Tytär ilmoitti, että asia ei kuulu minulle, minulla ei ole oikeutta puuttua perheen elämään ja urkkia tuollaista tietoa.
Niin että edelleen puheissani on ensisijaisesti Alpo. Hänestä tiedän enemmän kuin Mellistä.
Tarvitseeko sinun puhua koko ajan muille, mitä joku toinen tekee. Huomioonottamiseen ei tarvita koko ajan tietoa, mitä toinen tekee jne. Huomioonottaminen on sitä, että kun on jonkun kanssa niin ei puhu koko ajan jostain toisesta ihmisestä. Se on välinpitämätöntä sitä ihmistä kohtaan kenen kanssa juuri silloin puhut. Huomioonottaminen on kuulumisten vaihtoa, huomioimista sitä ihmistä kohtaan jonka kanssa olet juuri silloin tekemisissä.
Ohis...moni ihminen ei tajua, että jos on Maijan seurassa, puhutaan silloin Maijasta. Ei Alposta eikä Mellistä vaan Maijasta.
Eikä Maijan sovi kysyä Alposta, se on epähienoa. Maijan tulee puhua itsestään ja keskustelukumppanin Maijasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomasin isoäitinä tekeväni tätä. Kerroin aina siitä, mitä Alpo teki, koska tytär piti minua hyvin ajantasalla siitä, mitä oli tehty, mitä Alpo oli sanonut, miten siihen oli reagoitu jne. Toisen tyttären tapana oli tuoda Melli hoitoon ja olettaa, että isoäidille riittää hoitovastuu, muuna aikana tapahtuneet jutut ei kuulu isoäidille. Niinpä minulla oli Mellistä kerrottavana vain se, mitä olin kerran kuukaudessa itse kokenut.
Ongelman ratkaisu oli se, että ryhdyin soittamaan Mellin äidille kerran päivässä ja halusin saada tietoa siitä, mitä Melli oli tehnyt, mitä hauskaa on opittu jne. Tytär ilmoitti, että asia ei kuulu minulle, minulla ei ole oikeutta puuttua perheen elämään ja urkkia tuollaista tietoa.
Niin että edelleen puheissani on ensisijaisesti Alpo. Hänestä tiedän enemmän kuin Mellistä.
Tarvitseeko sinun puhua koko ajan muille, mitä joku toinen tekee. Huomioonottamiseen ei tarvita koko ajan tietoa, mitä toinen tekee jne. Huomioonottaminen on sitä, että kun on jonkun kanssa niin ei puhu koko ajan jostain toisesta ihmisestä. Se on välinpitämätöntä sitä ihmistä kohtaan kenen kanssa juuri silloin puhut. Huomioonottaminen on kuulumisten vaihtoa, huomioimista sitä ihmistä kohtaan jonka kanssa olet juuri silloin tekemisissä.
Ohis...moni ihminen ei tajua, että jos on Maijan seurassa, puhutaan silloin Maijasta. Ei Alposta eikä Mellistä vaan Maijasta.
Eikä Maijan sovi kysyä Alposta, se on epähienoa. Maijan tulee puhua itsestään ja keskustelukumppanin Maijasta.
No jos ihan tarkkoja ollaan, on paljon kohteliaampaa kysyä Alpon asioista Alpon äidiltä eikä joltain muulta. Tässä casessa taitaa kuitenkin olla niin, että Alpon äidille sopii ihan hyvin, että Alpon asioista hölistään ympäri kyliä. Mellin äiti taas vaikuttaa olevan tarkempi tyttärensä yksityisyydestä. Maijan kanssa puhutaan tietysti Maijan asioihden lisäksi tämän toisen osapuolen asioista, mutta ei kolmansien ihmisten asioista. Eikä varsinkaan sellaisten, jotka eivät ole itse paikalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomasin isoäitinä tekeväni tätä. Kerroin aina siitä, mitä Alpo teki, koska tytär piti minua hyvin ajantasalla siitä, mitä oli tehty, mitä Alpo oli sanonut, miten siihen oli reagoitu jne. Toisen tyttären tapana oli tuoda Melli hoitoon ja olettaa, että isoäidille riittää hoitovastuu, muuna aikana tapahtuneet jutut ei kuulu isoäidille. Niinpä minulla oli Mellistä kerrottavana vain se, mitä olin kerran kuukaudessa itse kokenut.
Ongelman ratkaisu oli se, että ryhdyin soittamaan Mellin äidille kerran päivässä ja halusin saada tietoa siitä, mitä Melli oli tehnyt, mitä hauskaa on opittu jne. Tytär ilmoitti, että asia ei kuulu minulle, minulla ei ole oikeutta puuttua perheen elämään ja urkkia tuollaista tietoa.
Niin että edelleen puheissani on ensisijaisesti Alpo. Hänestä tiedän enemmän kuin Mellistä.
Tarvitseeko sinun puhua koko ajan muille, mitä joku toinen tekee. Huomioonottamiseen ei tarvita koko ajan tietoa, mitä toinen tekee jne. Huomioonottaminen on sitä, että kun on jonkun kanssa niin ei puhu koko ajan jostain toisesta ihmisestä. Se on välinpitämätöntä sitä ihmistä kohtaan kenen kanssa juuri silloin puhut. Huomioonottaminen on kuulumisten vaihtoa, huomioimista sitä ihmistä kohtaan jonka kanssa olet juuri silloin tekemisissä.
Kun siskoni kysyy, että mitä kuuluu lapsenlapsille, niin minun ei siis tule kertoa lapsenlapsista? Sanonko, että ei puhuta niistä, puhutaan sinusta, kerro ihmeessä, millaista oli aamulla uimahallissa.
Ymmärrätkö: keskustelussa on 2 ihmistä. Molemmat ovat kiinnostuneita toistensa elämästä, jolloi puhutaan molemmille erikseen tärkeistä asioista. Vaikka lapsenlapsista. Me yli 50v ikäiset emme ole minä-minä -sukupolvea, jolle vain minä on tärkeä.
Otat kummallisen sanatarkasti mitä sanoin. En tarkoittanut aivan tuota. Totta kai keskustelu menee vastavuoroisesti. Se mitä tarkoitin on se kun juttelet Mellin äidin kanssa tai olet heidän seurassaan niin puhutko silloinkin koko ajan Alposta. Se on välinpitämätöntä heitä kohtaan. Aivan kuin et haluaisi ymmärtää, vaikka varmasti pohjimmiltasi ymmärrät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomasin isoäitinä tekeväni tätä. Kerroin aina siitä, mitä Alpo teki, koska tytär piti minua hyvin ajantasalla siitä, mitä oli tehty, mitä Alpo oli sanonut, miten siihen oli reagoitu jne. Toisen tyttären tapana oli tuoda Melli hoitoon ja olettaa, että isoäidille riittää hoitovastuu, muuna aikana tapahtuneet jutut ei kuulu isoäidille. Niinpä minulla oli Mellistä kerrottavana vain se, mitä olin kerran kuukaudessa itse kokenut.
Ongelman ratkaisu oli se, että ryhdyin soittamaan Mellin äidille kerran päivässä ja halusin saada tietoa siitä, mitä Melli oli tehnyt, mitä hauskaa on opittu jne. Tytär ilmoitti, että asia ei kuulu minulle, minulla ei ole oikeutta puuttua perheen elämään ja urkkia tuollaista tietoa.
Niin että edelleen puheissani on ensisijaisesti Alpo. Hänestä tiedän enemmän kuin Mellistä.
Tarvitseeko sinun puhua koko ajan muille, mitä joku toinen tekee. Huomioonottamiseen ei tarvita koko ajan tietoa, mitä toinen tekee jne. Huomioonottaminen on sitä, että kun on jonkun kanssa niin ei puhu koko ajan jostain toisesta ihmisestä. Se on välinpitämätöntä sitä ihmistä kohtaan kenen kanssa juuri silloin puhut. Huomioonottaminen on kuulumisten vaihtoa, huomioimista sitä ihmistä kohtaan jonka kanssa olet juuri silloin tekemisissä.
Ohis...moni ihminen ei tajua, että jos on Maijan seurassa, puhutaan silloin Maijasta. Ei Alposta eikä Mellistä vaan Maijasta.
Eikä Maijan sovi kysyä Alposta, se on epähienoa. Maijan tulee puhua itsestään ja keskustelukumppanin Maijasta.
No jos ihan tarkkoja ollaan, on paljon kohteliaampaa kysyä Alpon asioista Alpon äidiltä eikä joltain muulta. Tässä casessa taitaa kuitenkin olla niin, että Alpon äidille sopii ihan hyvin, että Alpon asioista hölistään ympäri kyliä. Mellin äiti taas vaikuttaa olevan tarkempi tyttärensä yksityisyydestä. Maijan kanssa puhutaan tietysti Maijan asioihden lisäksi tämän toisen osapuolen asioista, mutta ei kolmansien ihmisten asioista. Eikä varsinkaan sellaisten, jotka eivät ole itse paikalla.
Juuri tästä syystä isoäitien ei tarvitse olla lastenlastensa elämässä. Sitä kun herkästi kuvittelee, että silloin elämän kivoista asioista voi kertoa muille, vaikka siihen liittyisi muitakin ihmisiä. Ehei, isoäitien pitää opetella minä-maailma, jossa ei ole sijaa sellaiselle turhalle asialle kuin läheiset sukulaiset.
Varmasti kaikki nuoret äidit loukkaantuvat vertahyytävästi siitä, että isoäiti kertoo lapsenlapsen aloittaneen päivähoidossa. Sehän on perheen yksityisasia, siitä ei pidä muille kertoa. Eipä ihme, että sukujuhlissa mummit ei halua lapsenlapsia syliin, koska silloinhan joku voi keksiä, että tuo on se lapsenlapsi, josta ei saa puhua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomasin isoäitinä tekeväni tätä. Kerroin aina siitä, mitä Alpo teki, koska tytär piti minua hyvin ajantasalla siitä, mitä oli tehty, mitä Alpo oli sanonut, miten siihen oli reagoitu jne. Toisen tyttären tapana oli tuoda Melli hoitoon ja olettaa, että isoäidille riittää hoitovastuu, muuna aikana tapahtuneet jutut ei kuulu isoäidille. Niinpä minulla oli Mellistä kerrottavana vain se, mitä olin kerran kuukaudessa itse kokenut.
Ongelman ratkaisu oli se, että ryhdyin soittamaan Mellin äidille kerran päivässä ja halusin saada tietoa siitä, mitä Melli oli tehnyt, mitä hauskaa on opittu jne. Tytär ilmoitti, että asia ei kuulu minulle, minulla ei ole oikeutta puuttua perheen elämään ja urkkia tuollaista tietoa.
Niin että edelleen puheissani on ensisijaisesti Alpo. Hänestä tiedän enemmän kuin Mellistä.
Tarvitseeko sinun puhua koko ajan muille, mitä joku toinen tekee. Huomioonottamiseen ei tarvita koko ajan tietoa, mitä toinen tekee jne. Huomioonottaminen on sitä, että kun on jonkun kanssa niin ei puhu koko ajan jostain toisesta ihmisestä. Se on välinpitämätöntä sitä ihmistä kohtaan kenen kanssa juuri silloin puhut. Huomioonottaminen on kuulumisten vaihtoa, huomioimista sitä ihmistä kohtaan jonka kanssa olet juuri silloin tekemisissä.
Kun siskoni kysyy, että mitä kuuluu lapsenlapsille, niin minun ei siis tule kertoa lapsenlapsista? Sanonko, että ei puhuta niistä, puhutaan sinusta, kerro ihmeessä, millaista oli aamulla uimahallissa.
Ymmärrätkö: keskustelussa on 2 ihmistä. Molemmat ovat kiinnostuneita toistensa elämästä, jolloi puhutaan molemmille erikseen tärkeistä asioista. Vaikka lapsenlapsista. Me yli 50v ikäiset emme ole minä-minä -sukupolvea, jolle vain minä on tärkeä.
Otat kummallisen sanatarkasti mitä sanoin. En tarkoittanut aivan tuota. Totta kai keskustelu menee vastavuoroisesti. Se mitä tarkoitin on se kun juttelet Mellin äidin kanssa tai olet heidän seurassaan niin puhutko silloinkin koko ajan Alposta. Se on välinpitämätöntä heitä kohtaan. Aivan kuin et haluaisi ymmärtää, vaikka varmasti pohjimmiltasi ymmärrät.
Miksi puhuisin Mellin äidille Alposta, hän kun ihmettelee minulle tämän tästä, että miksi Alpo on silmäteräni ja miksi kerron Alposta siskolleni ja pojalleni, mutta en koskaan Mellistä. Siitähän tässä ketjussa on kyse: miksi yksi lapsenlapsi on mummin puheissa koko ajan, muut eivät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomasin isoäitinä tekeväni tätä. Kerroin aina siitä, mitä Alpo teki, koska tytär piti minua hyvin ajantasalla siitä, mitä oli tehty, mitä Alpo oli sanonut, miten siihen oli reagoitu jne. Toisen tyttären tapana oli tuoda Melli hoitoon ja olettaa, että isoäidille riittää hoitovastuu, muuna aikana tapahtuneet jutut ei kuulu isoäidille. Niinpä minulla oli Mellistä kerrottavana vain se, mitä olin kerran kuukaudessa itse kokenut.
Ongelman ratkaisu oli se, että ryhdyin soittamaan Mellin äidille kerran päivässä ja halusin saada tietoa siitä, mitä Melli oli tehnyt, mitä hauskaa on opittu jne. Tytär ilmoitti, että asia ei kuulu minulle, minulla ei ole oikeutta puuttua perheen elämään ja urkkia tuollaista tietoa.
Niin että edelleen puheissani on ensisijaisesti Alpo. Hänestä tiedän enemmän kuin Mellistä.
Tarvitseeko sinun puhua koko ajan muille, mitä joku toinen tekee. Huomioonottamiseen ei tarvita koko ajan tietoa, mitä toinen tekee jne. Huomioonottaminen on sitä, että kun on jonkun kanssa niin ei puhu koko ajan jostain toisesta ihmisestä. Se on välinpitämätöntä sitä ihmistä kohtaan kenen kanssa juuri silloin puhut. Huomioonottaminen on kuulumisten vaihtoa, huomioimista sitä ihmistä kohtaan jonka kanssa olet juuri silloin tekemisissä.
Ohis...moni ihminen ei tajua, että jos on Maijan seurassa, puhutaan silloin Maijasta. Ei Alposta eikä Mellistä vaan Maijasta.
Eikä Maijan sovi kysyä Alposta, se on epähienoa. Maijan tulee puhua itsestään ja keskustelukumppanin Maijasta.
No jos ihan tarkkoja ollaan, on paljon kohteliaampaa kysyä Alpon asioista Alpon äidiltä eikä joltain muulta. Tässä casessa taitaa kuitenkin olla niin, että Alpon äidille sopii ihan hyvin, että Alpon asioista hölistään ympäri kyliä. Mellin äiti taas vaikuttaa olevan tarkempi tyttärensä yksityisyydestä. Maijan kanssa puhutaan tietysti Maijan asioihden lisäksi tämän toisen osapuolen asioista, mutta ei kolmansien ihmisten asioista. Eikä varsinkaan sellaisten, jotka eivät ole itse paikalla.
Juuri tästä syystä isoäitien ei tarvitse olla lastenlastensa elämässä. Sitä kun herkästi kuvittelee, että silloin elämän kivoista asioista voi kertoa muille, vaikka siihen liittyisi muitakin ihmisiä. Ehei, isoäitien pitää opetella minä-maailma, jossa ei ole sijaa sellaiselle turhalle asialle kuin läheiset sukulaiset.
Varmasti kaikki nuoret äidit loukkaantuvat vertahyytävästi siitä, että isoäiti kertoo lapsenlapsen aloittaneen päivähoidossa. Sehän on perheen yksityisasia, siitä ei pidä muille kertoa. Eipä ihme, että sukujuhlissa mummit ei halua lapsenlapsia syliin, koska silloinhan joku voi keksiä, että tuo on se lapsenlapsi, josta ei saa puhua.
Okei, eli sun mielestä isoäidit ovat lastenlastensa elämässä vain siksi, että voisivat kertoa lastenlastensa elämästä jokaiselle, joka vähänkin viitsii kuunnella?
Mullakin on suvussa pari tällaista lörppähuulista moottoriturpaa. Jos heille kertoo jotain, ei ehdi kissaa sanoa, kun koko suku jo tietää. Senpä vuoksi en kerrokaan heille oikeastaan yhtään mitään itsestäni. Enkä lapsistani. Kun kysyvät mun tai lasteni kuulumisia, vastaan aina "ihan hyvää", "eipä ihmeitä", "sitä samaa kuin ennenkin" tai jotain muuta vastaavaa. Jokainen kertokoon itse, mitä haluaa ja kenelle haluaa. Jos muita sukulaisiani kiinnostaa mun kuulumiseni, voivat kysyä suoraan multa. Ja jos jotain kiinnostaa lasteni kuulumiset, voivat kysyä suoraan lapsiltani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Länkynlä kyn lä n kyn. Voi hitto. Luuletko olevasi maailman keskipiste? Et ole! Jos ei mielytä mummo, niin pysy kotona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomasin isoäitinä tekeväni tätä. Kerroin aina siitä, mitä Alpo teki, koska tytär piti minua hyvin ajantasalla siitä, mitä oli tehty, mitä Alpo oli sanonut, miten siihen oli reagoitu jne. Toisen tyttären tapana oli tuoda Melli hoitoon ja olettaa, että isoäidille riittää hoitovastuu, muuna aikana tapahtuneet jutut ei kuulu isoäidille. Niinpä minulla oli Mellistä kerrottavana vain se, mitä olin kerran kuukaudessa itse kokenut.
Ongelman ratkaisu oli se, että ryhdyin soittamaan Mellin äidille kerran päivässä ja halusin saada tietoa siitä, mitä Melli oli tehnyt, mitä hauskaa on opittu jne. Tytär ilmoitti, että asia ei kuulu minulle, minulla ei ole oikeutta puuttua perheen elämään ja urkkia tuollaista tietoa.
Niin että edelleen puheissani on ensisijaisesti Alpo. Hänestä tiedän enemmän kuin Mellistä.
Tarvitseeko sinun puhua koko ajan muille, mitä joku toinen tekee. Huomioonottamiseen ei tarvita koko ajan tietoa, mitä toinen tekee jne. Huomioonottaminen on sitä, että kun on jonkun kanssa niin ei puhu koko ajan jostain toisesta ihmisestä. Se on välinpitämätöntä sitä ihmistä kohtaan kenen kanssa juuri silloin puhut. Huomioonottaminen on kuulumisten vaihtoa, huomioimista sitä ihmistä kohtaan jonka kanssa olet juuri silloin tekemisissä.
Kun siskoni kysyy, että mitä kuuluu lapsenlapsille, niin minun ei siis tule kertoa lapsenlapsista? Sanonko, että ei puhuta niistä, puhutaan sinusta, kerro ihmeessä, millaista oli aamulla uimahallissa.
Ymmärrätkö: keskustelussa on 2 ihmistä. Molemmat ovat kiinnostuneita toistensa elämästä, jolloi puhutaan molemmille erikseen tärkeistä asioista. Vaikka lapsenlapsista. Me yli 50v ikäiset emme ole minä-minä -sukupolvea, jolle vain minä on tärkeä.
Otat kummallisen sanatarkasti mitä sanoin. En tarkoittanut aivan tuota. Totta kai keskustelu menee vastavuoroisesti. Se mitä tarkoitin on se kun juttelet Mellin äidin kanssa tai olet heidän seurassaan niin puhutko silloinkin koko ajan Alposta. Se on välinpitämätöntä heitä kohtaan. Aivan kuin et haluaisi ymmärtää, vaikka varmasti pohjimmiltasi ymmärrät.
Miksi puhuisin Mellin äidille Alposta, hän kun ihmettelee minulle tämän tästä, että miksi Alpo on silmäteräni ja miksi kerron Alposta siskolleni ja pojalleni, mutta en koskaan Mellistä. Siitähän tässä ketjussa on kyse: miksi yksi lapsenlapsi on mummin puheissa koko ajan, muut eivät.
Varsinaisestihan ap kertoi, että kun mummo tulee kylään niin puhuu vain muista lapsenlapsistaan, ei siis ap:n lasta huomioi, vaikka on heillä kylässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomasin isoäitinä tekeväni tätä. Kerroin aina siitä, mitä Alpo teki, koska tytär piti minua hyvin ajantasalla siitä, mitä oli tehty, mitä Alpo oli sanonut, miten siihen oli reagoitu jne. Toisen tyttären tapana oli tuoda Melli hoitoon ja olettaa, että isoäidille riittää hoitovastuu, muuna aikana tapahtuneet jutut ei kuulu isoäidille. Niinpä minulla oli Mellistä kerrottavana vain se, mitä olin kerran kuukaudessa itse kokenut.
Ongelman ratkaisu oli se, että ryhdyin soittamaan Mellin äidille kerran päivässä ja halusin saada tietoa siitä, mitä Melli oli tehnyt, mitä hauskaa on opittu jne. Tytär ilmoitti, että asia ei kuulu minulle, minulla ei ole oikeutta puuttua perheen elämään ja urkkia tuollaista tietoa.
Niin että edelleen puheissani on ensisijaisesti Alpo. Hänestä tiedän enemmän kuin Mellistä.
Tarvitseeko sinun puhua koko ajan muille, mitä joku toinen tekee. Huomioonottamiseen ei tarvita koko ajan tietoa, mitä toinen tekee jne. Huomioonottaminen on sitä, että kun on jonkun kanssa niin ei puhu koko ajan jostain toisesta ihmisestä. Se on välinpitämätöntä sitä ihmistä kohtaan kenen kanssa juuri silloin puhut. Huomioonottaminen on kuulumisten vaihtoa, huomioimista sitä ihmistä kohtaan jonka kanssa olet juuri silloin tekemisissä.
Ohis...moni ihminen ei tajua, että jos on Maijan seurassa, puhutaan silloin Maijasta. Ei Alposta eikä Mellistä vaan Maijasta.
Eikä Maijan sovi kysyä Alposta, se on epähienoa. Maijan tulee puhua itsestään ja keskustelukumppanin Maijasta.
No jos ihan tarkkoja ollaan, on paljon kohteliaampaa kysyä Alpon asioista Alpon äidiltä eikä joltain muulta. Tässä casessa taitaa kuitenkin olla niin, että Alpon äidille sopii ihan hyvin, että Alpon asioista hölistään ympäri kyliä. Mellin äiti taas vaikuttaa olevan tarkempi tyttärensä yksityisyydestä. Maijan kanssa puhutaan tietysti Maijan asioihden lisäksi tämän toisen osapuolen asioista, mutta ei kolmansien ihmisten asioista. Eikä varsinkaan sellaisten, jotka eivät ole itse paikalla.
Juuri tästä syystä isoäitien ei tarvitse olla lastenlastensa elämässä. Sitä kun herkästi kuvittelee, että silloin elämän kivoista asioista voi kertoa muille, vaikka siihen liittyisi muitakin ihmisiä. Ehei, isoäitien pitää opetella minä-maailma, jossa ei ole sijaa sellaiselle turhalle asialle kuin läheiset sukulaiset.
Varmasti kaikki nuoret äidit loukkaantuvat vertahyytävästi siitä, että isoäiti kertoo lapsenlapsen aloittaneen päivähoidossa. Sehän on perheen yksityisasia, siitä ei pidä muille kertoa. Eipä ihme, että sukujuhlissa mummit ei halua lapsenlapsia syliin, koska silloinhan joku voi keksiä, että tuo on se lapsenlapsi, josta ei saa puhua.
Mulle taas oli aiemmin sukujuhlissa lähinnä kiusallista, kun joku sukulainen kertoi mulle kuulumisiaan, jotka mä tiesin jo. Piti vain esittää, että kuulee asiasta ensimmäistä kertaa ja on kovinkin kiinnostunut. Lopulta ajattelin, että toinen tuhlaa vain aikaansa kertomalla, jos kuvittelee, että mä en vielä tiedä. Aloinkin aina vastailla, että joo mä tiedän jo, Ritva kertoi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomasin isoäitinä tekeväni tätä. Kerroin aina siitä, mitä Alpo teki, koska tytär piti minua hyvin ajantasalla siitä, mitä oli tehty, mitä Alpo oli sanonut, miten siihen oli reagoitu jne. Toisen tyttären tapana oli tuoda Melli hoitoon ja olettaa, että isoäidille riittää hoitovastuu, muuna aikana tapahtuneet jutut ei kuulu isoäidille. Niinpä minulla oli Mellistä kerrottavana vain se, mitä olin kerran kuukaudessa itse kokenut.
Ongelman ratkaisu oli se, että ryhdyin soittamaan Mellin äidille kerran päivässä ja halusin saada tietoa siitä, mitä Melli oli tehnyt, mitä hauskaa on opittu jne. Tytär ilmoitti, että asia ei kuulu minulle, minulla ei ole oikeutta puuttua perheen elämään ja urkkia tuollaista tietoa.
Niin että edelleen puheissani on ensisijaisesti Alpo. Hänestä tiedän enemmän kuin Mellistä.
Tarvitseeko sinun puhua koko ajan muille, mitä joku toinen tekee. Huomioonottamiseen ei tarvita koko ajan tietoa, mitä toinen tekee jne. Huomioonottaminen on sitä, että kun on jonkun kanssa niin ei puhu koko ajan jostain toisesta ihmisestä. Se on välinpitämätöntä sitä ihmistä kohtaan kenen kanssa juuri silloin puhut. Huomioonottaminen on kuulumisten vaihtoa, huomioimista sitä ihmistä kohtaan jonka kanssa olet juuri silloin tekemisissä.
Ohis...moni ihminen ei tajua, että jos on Maijan seurassa, puhutaan silloin Maijasta. Ei Alposta eikä Mellistä vaan Maijasta.
Pahimpia ovat ihmiset, jotka puhuvat henkilöstä, jota kuulija ei edes tunne.
Samalla alalla toiminut naapurini on juuri tällainen. Puhuu henkilöistä, jotka ovat jääneet eläkkeelle tai kuolleet jo ennen tuloani alalle ja ihmettelee, kun en ole välttämättä kuullutkaan heistä. Niin netöpaikkojen legendat unohtuvat.
Tarvitseeko sinun puhua koko ajan muille, mitä joku toinen tekee. Huomioonottamiseen ei tarvita koko ajan tietoa, mitä toinen tekee jne. Huomioonottaminen on sitä, että kun on jonkun kanssa niin ei puhu koko ajan jostain toisesta ihmisestä. Se on välinpitämätöntä sitä ihmistä kohtaan kenen kanssa juuri silloin puhut. Huomioonottaminen on kuulumisten vaihtoa, huomioimista sitä ihmistä kohtaan jonka kanssa olet juuri silloin tekemisissä.