Mummo suosii yhtä lastenlasta

Onko oma lapsesi tyttö? Hieman asian vierestä totean, että itse olen kokenut tälläisen kuvion omassa lapsuudessani siten, että veljeni oli aina äidille se ykkönen. Kehtasi vielä joskus myöntää, että "kyllä ne pojat ovat aina äidille rakkaimmat". Nykyään meillä on äitini kanssa hyvät välit, mutta vuosikausia se on vaatinut, että ollaan tähän pisteeseen päästy.

Anoppi on tehnyt tätä aina. Tyttärellään yksi lapsi, joka on maailman suurin ihme. Meillä kaksi lasta, joista ei oikeastaan välitä tuon taivaallista. Nyt ovat jo parikymppisiä, mutta tämän yhden ylistäminen on jatkunut läpi vuosien. Meidän lasten rippijuhlissa, yo-juhlissa, syntymäpäivillä anoppi paasaa tästä lapsesta ja hänen saavutuksistaan. Hän on ihan normaali tavallinen nuori, ei mikään erityislahjakkuus eikä mikään tyhmä. Ihan keskiverto tyyppi.

Nämä isovanhemmat tiedetään. Meillä on työpaikalla yksi rouva, joka ei oikeastaan puhu muusta kuin lapsenlapsistaan. Ihan mukavaahan se on kuulla kuulumisia, mutta kun tämän rouvan tapa selittää heistä on juuri tuota tasoa, että selitetään kaikki mahdolliset kehitysvaiheet ja mitä lapset ovat milloinkin tehneet ja sanoneet... Siis hän ei oikeasti puhu juurikaan muusta. Eihän se kuulijaa kauheasti oikeasti kiinnosta, etenkään kun en näitä lapsia tunne.

Ap:lle sanoisin, että kun on omasta äidistäsi kyse, niin kerro rehellisesti, että toivoisit hänen keskittyvän enemmän sinuun, lapseesi ja siihen hetkeen, kun tapaatte.

Huomasin isoäitinä tekeväni tätä. Kerroin aina siitä, mitä Alpo teki, koska tytär piti minua hyvin ajantasalla siitä, mitä oli tehty, mitä Alpo oli sanonut, miten siihen oli reagoitu jne.  Toisen tyttären tapana oli tuoda Melli hoitoon ja olettaa, että isoäidille riittää hoitovastuu, muuna aikana tapahtuneet jutut ei kuulu isoäidille. Niinpä minulla oli Mellistä kerrottavana vain se, mitä olin kerran kuukaudessa itse kokenut.

Ongelman ratkaisu oli se, että ryhdyin soittamaan Mellin äidille kerran päivässä ja halusin saada tietoa siitä, mitä Melli oli tehnyt, mitä hauskaa on opittu jne. Tytär ilmoitti, että asia ei kuulu minulle, minulla ei ole oikeutta puuttua perheen elämään ja urkkia tuollaista tietoa.

Niin että edelleen puheissani on ensisijaisesti Alpo. Hänestä tiedän enemmän kuin Mellistä.

Käykö tämä yksi lapsenlapsi eniten siellä mummonsa luona? Jos käy niin tuo "suosiminen" on ihan ymmärrettävää, mutta ei noin jatkuvasti asiasta puhuminen. Ehkä äidilläsi ei vain ole muuta elämää niin haluaa elää lapsenlapsensa kautta.

Kukaan ei pidä kaikista saman verran!

Kasva aikuiseksi!

Meillä myös anoppi teki. Yksi lapsenlapsi oli etenkin pienempänä läheisin, koska oli todella paljon hänellä hoidossa. Lapsi oli ja on edelleen suoraan sanottuna lellitty tapaus, vanhemmilla aivan alkeelliset kasvatustaidot (ei mitään sääntöjä) ja anoppi samanlainen. Sitten pitäisi jaksaa aina ihastella, kun tämä mumman pikku kullanmuru on niin ihmeellinen kaikessa.

Vierailija kirjoitti:

Huomasin isoäitinä tekeväni tätä. Kerroin aina siitä, mitä Alpo teki, koska tytär piti minua hyvin ajantasalla siitä, mitä oli tehty, mitä Alpo oli sanonut, miten siihen oli reagoitu jne.  Toisen tyttären tapana oli tuoda Melli hoitoon ja olettaa, että isoäidille riittää hoitovastuu, muuna aikana tapahtuneet jutut ei kuulu isoäidille. Niinpä minulla oli Mellistä kerrottavana vain se, mitä olin kerran kuukaudessa itse kokenut.

Ongelman ratkaisu oli se, että ryhdyin soittamaan Mellin äidille kerran päivässä ja halusin saada tietoa siitä, mitä Melli oli tehnyt, mitä hauskaa on opittu jne. Tytär ilmoitti, että asia ei kuulu minulle, minulla ei ole oikeutta puuttua perheen elämään ja urkkia tuollaista tietoa.

Niin että edelleen puheissani on ensisijaisesti Alpo. Hänestä tiedän enemmän kuin Mellistä.

Siis kenelle selität tästä Alposta? Mellin äidille? Miksi siitä toisesta lapsenlapsesta eli Alposta pitää selittää niin kauheasti silloin, kun tapaat Melliä ja hänen äitiään. Keskittyisit silloin heihin.

Siitä lapsenlapsesta varmaan puhuu eniten, josta tietää eniten. Ja jonka kanssa on eniten tekemisissä.

Eiköhän se ole ihan luonnollista.

Mun äitini teki ihan samaa, mutta kertoi myös siskolleni, mitä mun lapseni oli tehnyt ja oppinut. . Loppui siihen, kun muutin siskoni naapuriin ja tiesin siskoni lapsesta  ja hän minun enemmän kuin äitini eikä äitini enää tarvinnut toimia välikätenä ja kertoa kummallekin tyttärelleen, mitä toisen tyttären lapsi milloinkin oli tehnyt. Äitini kuuluu siihen ikäluokkaan, jonka mielestä sukulaisten tehtävä oli kertoa toisilleen, mitä muille sukulaisille kuuluu. 

Tuota kutsutaan elämäksi, jossa ei mene koskaan nallekarkit tasan. Toisten kanssa se kemia vaan pelaa paremmin.

Sano äidillesi suoraan, että "Hei, huomaatko, että emme ole nyt puhuneet mistään muusta kuin Martista? On ihan mukavaa kuulla hänestä, mutta minulle olisi myös tärkeää, että voisimme keskittyä toisiimme ja x:ään (lapsesi) kun hän on tässä.

Missä tahansa ihmissuhteessa on kurjaa, kun ei koe tulevansa kohdatuksi ja toinen vuodattaa yli äyräiden asiaa vaan yhdestä asiasta. Kyllähän jokainen kaipaa sitä, että tulee kohdatuksi ja kuulluksi siinä hetkessä. Ymmärrän kyllä harmituksesi, jos äitisibei näe eikä kuule muuta kuin tämän yhden lapsenlapsen ja ei muusta puhukaan.

Millä tavalla tämä suosiminen näkyy puhumisen lisäksi?

Vierailija kirjoitti:

Sano äidillesi suoraan, että "Hei, huomaatko, että emme ole nyt puhuneet mistään muusta kuin Martista? On ihan mukavaa kuulla hänestä, mutta minulle olisi myös tärkeää, että voisimme keskittyä toisiimme ja x:ään (lapsesi) kun hän on tässä.

Missä tahansa ihmissuhteessa on kurjaa, kun ei koe tulevansa kohdatuksi ja toinen vuodattaa yli äyräiden asiaa vaan yhdestä asiasta. Kyllähän jokainen kaipaa sitä, että tulee kohdatuksi ja kuulluksi siinä hetkessä. Ymmärrän kyllä harmituksesi, jos äitisibei näe eikä kuule muuta kuin tämän yhden lapsenlapsen ja ei muusta puhukaan.

Äitiii en saa tarpeeksi huomiooo

Ohjaa huomio muualle esim. äitiin itseensä miten hänellä menee.

Etkö voi vaan vaihtaa puheenaihetta? Kysy mitä äidillesi muuten kuuluu.

Yritän aina vaihtaa jossain vaiheessa puheenaihetta, mutta aina vaan keskustelu palaa samaan. "On se Martti niin kehittynyt, on se niin ihmeellinen, kun sanoi/teki sitä tätä..." Yritän sitten kuunnella kohteliaasti, kun ihan rehellisyyden nimissä ei kauheasti kiinnosta samat jutut viiteenkymmeneen kertaan kuultuna. Ihan oikeasti monesti juttu alkaa jo, kun astun ovesta sisään. Tulee sellainen olo, että haloo, eikö sitä voisi kysyä ensin edes, että mitä kuuluu!? Välillä äitini ei edes kunnolla ja keskittyneesti ensin tervehdi omaa lastani, kun juttu jo alkaa tästä toisesta.

Sen ymmärrän, että tämä lapsi on äidilleni tärkeä etenkin nyt kun hänellä on elämässä ollut muita murheita. Mutta rajansa kaikella. - Ap

Minun oma äitini on tämän kaltainen mummo. Yksi lapsenlapsista saanut aivan pienestä alkaen enemmän huomiota kuin muut ja esimerkiksi jouluna ja syntymäpäivänä saa huomattavasti paremmat lahjat. Vain hänet halutu kylään mummolaan ja parhaassakin tapauksessa muut saaneet vain pistäytyä mutta eivät olla yötä. Lapsen täyttäessä kuusi vuotta mummo osti ensimmäisen kalliin älypuhelimen hänelle ja ilmoitti maksavansa puhelinlaskut tulevaisuudessa. Muille lapsenlapsille ei ole puhelimia tai muuta ostanut. Hyvin nuorena lapsi itsekin huomasi että saa mummolta mitä haluaa ja osaa myös hyödyntää sitä. Olen äitiäni kieltänyt mutta hän sanonut että voi tehdä mitä haluaa. Tilanne on mennyt siihen ettei omista lapsistanikaan kaksi muuta edes jouluna halunnut mummolaan lainkaan koska mummo ei heitä edes huomaa. Ymmärtävät täysin tilanteen itsekin. Serkkunsa inhoavat tytärtäni koska kehuskelee lahjoillaan ja naureskelee mitä he saaneet. Sisaruksilleen ei ole yhtä ilkeä mutta hekään sokeita ole. 

Vierailija kirjoitti:

Etkö voi vaan vaihtaa puheenaihetta? Kysy mitä äidillesi muuten kuuluu.

Ei kannata kysyä, mitä kuuluu, jos ei oikeasti halua tietää, mitä kuuluu. Jos toisen ihmisen elämässä ei oikein ole muuta kuin sairauksia eikä halua kuulla sairauksista, on turha kysyä, mitä kuuluu. Samoin jos toisen elämässä ei oikein tapahdu muuta kuin mitä yksi lapsenlapsi tekee, ei kannata kysyä kuulumisia, jos ei halua tietää, mitä tämä lapsenlapsi tekee. Meidän nuorempien voi olla joskus vaikea ymmärtää, että toisen ihmisen (varsinkin iäkkäämmän) elämä voi olla hyvinkin rajoittunutta ja jos ainoista elämään kuuluvista asioista ei saa puhua, ei kuulumisten kyselyyn ole mitään vastattavaa. Lisäksi on ihmisiä, jotka hyvin pitkälti "elävät muiden kautta". Eli heidän kuulumisensa ovat muiden kuulumisia, heidän ilonsa muiden iloja ja surunsa muiden suruja. 

Vierailija kirjoitti:

Yritän aina vaihtaa jossain vaiheessa puheenaihetta, mutta aina vaan keskustelu palaa samaan. "On se Martti niin kehittynyt, on se niin ihmeellinen, kun sanoi/teki sitä tätä..." Yritän sitten kuunnella kohteliaasti, kun ihan rehellisyyden nimissä ei kauheasti kiinnosta samat jutut viiteenkymmeneen kertaan kuultuna. Ihan oikeasti monesti juttu alkaa jo, kun astun ovesta sisään. Tulee sellainen olo, että haloo, eikö sitä voisi kysyä ensin edes, että mitä kuuluu!? Välillä äitini ei edes kunnolla ja keskittyneesti ensin tervehdi omaa lastani, kun juttu jo alkaa tästä toisesta.

Sen ymmärrän, että tämä lapsi on äidilleni tärkeä etenkin nyt kun hänellä on elämässä ollut muita murheita. Mutta rajansa kaikella. - Ap

Mä vähän luulen, että kyse on vain ihmistyypistä. Mun siskoni on ihan samanlainen. Olipa puheenaihe mikä tahansa, hän saa aina käännettyä keskustelun lapsenlapsiinsa. Yleensä vielä niin,  että en ehdi sanoa omaa asiaani edes lopppuun asti, kun hän jo keskeyttää. Jos vaikka kertoisin löytäneeni hyvän vuosikertaviinin, en ehtisi sanoa edes viinin nimeä, kun siskoni jo kertoisi, ettei ole juonutkaan pitkään aikaan viiniä, koska lapsenlapset ovat olleet niin paljon hoidessa. Ja sitten puhuu vain lapsenlapsistaan. Tai jos kerron ostaneeni uuden sohvan, en ehdi sanoa sen enempää, kun hän alkaa jo kertoa, miten oli tyttärensä kanssa käynyt ostamassa lapsenlapsille lastenhuoneeseen pöydän. Jos aloitan kertomaan,mitä lomasuunnitelmia mulla on, hän keskeyttää ja alkaa kertoa, miten hän aikoo viettää lomansa lastenlastensa kanssa ja miten aikovat mennä Muumimaailmaan jne. Ihan sairaan ärsyttävää, mutta ei hän sitä ilkeyttään tee.