Aikuinen lapsi vanhimmilla kylässä

Veljeni sen sijaan menee sinne kuin 5 v passattavaksi.

Mukaanlukien kotitöihin osallistumisen.

En ole kuin kotonani vaan kuin vieraissa :)

aina halus tarjota täyshoitoa kun vauva (yli20v) kävi kylässä. Tuli ihan äitiä ikävä :(

kun mä porukoilleni, eli käytännössä himaani (onhan se mun eka kotini) menen, niin meen niin ku kotiini. Porukat on sanonu että aina saan mennä kun itse haluan. Eli ei tarvitsisi edes soittaa, mutta soitan kyllä että ovatko kotona, etten turhaan ajele sinne asti. Ja olen siellä ku kotonani, menen jääkaapille kun nälkä iskee, aukasen television jos joku hyvä ohjelma alkaa, jne.. Mutta autan myös, jos apua tarvitsevat ihan missä vaan, siivouksesta lähtien.

Vierailija:

Miten te 20-30v käyttäydytte vanhempienne luona käydessänne: oletteko kokonaan passattavana, laitatteko itse kaikille ruokaa, käyttekö omin luvin jääkaapilla,

- Riippuu tilanteesta. Joskus tekee mieli olla ihan rennosti, että muut tekee kaiken muun. Joskus on kiva laittaa koko sakille safkaa ihan itse. Toisinaan kiva käydä napsimassa jotain itsekseni.

siivoatteko jälkenne,

- Yleensä siivotaan jälkimme.

menettekö ja oletteko kun itselle sopii vai kysyttekö etukäteen sopivaa aikaa?

- Mennään joskus ilmoittamatta. Joskus ilmoitetaan, että oltas tulossa nyt. Joskus sovitaan milloin tullaan.

Siis käyttäydyttekö kuten muuallakin kylässä vai niin kuin kotonanne?

- Kuten mainitsin aijemmin " ole kuin kotonasi" toimii vanhempiemme, sisaruksiemme ja läheisimpien frendejen kanssa. Muuten sitten kyläillään ihan normaalisti muiden luona :)

joten ollaan aina viikonloppu tms. Jotain kerran tai pari parissa kuukaudessa käydään.



Sovitaan tietty tulemiset, mutta muuten olen kuin kotonani, otan ruokaa kaapista kun siltä tuntuu ja laitan usein koko porukalle lounaan, autan siivouksessa ja pihahommissa, tehdään korjaushommia, jos tarvitsee. Ikää mulla 34 ja vanhemmat jo aika iäkkäitä.

Menen kutsuttuna tai sitten kutsun itseni ja aina on sopinut mennä kylään. Kysyn lupaa jos tekee mieli vaikka leipää, en mene siis itsekseni kaapeille. En laita ruokaa muille, koska äiti rakastaa laittaa ruokaa isolle porukalle ja kokkaa aina innoissaan, kun kyläilen/kyläilemme. Kahvit kyllä keitän ja tarjoilen.

Siivoan jälkeni, tarjoudun tyhjäämään pöytää ja imuroimaan, mutta harvoinpa sitä saa tarttua siivousvälineisiin. No en minäkään pidä siitä, että äiti siivoaisi minun kodissani muuta kuin omat jälkensä.



Olen rennommin kyllä vanhemmillani kuin kavereiden luona tai anoppilassa, mutta se varmaan johtuu siitäkin, että tavat ovat niin tutut. Sitä tietää, kuka tahtoo lukea lehden mitäkin osaa ja sillä tavalla.

Olen 28, asunut omillani 10 vuotta.

Otan ruokaa kaapista, jos nälkä. Autan kotihommissa jne. Anoppilassa on aina täyshoito, apu ei " kelpaa" vaikka tarjoankin, en kuitenkaan osaa siellä olla kuin kotonani.

Mä olen kyllä 36 v., mutta vastaan nyt kuitenkin :-). Vanhempien luokse on 400 km matkaa, joten ihan yllättäen ei tule pistäydyttyä. Se on aina " tapaus" , kun tulemme kylään. Siellä olen osittain kuin kotonani ja osittain kuin kylässä. Äitini tai isäni laittaa ruoat, mutta tarjoan yleensä apua tai autan korjaaman pöydän. Joskus apu kelpaa, joskus ei. Omin luvin käyn jääkaapilla, jos tulee nälkä (yleensä näin ei pääse käymään). Vuode on yleensä valmiiksi pedattuna siellä, mutta vien lähtiessä petivaatteet pesukoppaan. Siivoan tietysti jälkeni! Samalla periaatteella myös vanhempani kyläilevät meillä. Eli on rentoa, välitöntä, mutta ollaan kohteliaita ja otetaan isäntäväki huomioon... Äitini haluaa laittaa viemisiä aina matkaan, mehuja tms. Se on hänelle tärkeää. Yritän rajoittaa sitä.

Soitan kyllä aina, että olen tulossa. Tiedä, mitä siellä puuhaavat...



Syön, kun nälkä tulee. Laitan koko porukallekin ruokaa. Lasten ruuat vähintään huolehdin. Saatan siivoilla tai auttaa isää jossain isommissa jutuissa.



Anoppilassa ollaan välimatkan takia aina vähintään viikko ja siellä olen myös kuin kotonani. Pesen pyykkiä (omia ja muiden), teen ruokaa, siivoan.

ja tuntuu välillä hankalalta, kun mieheni aikuiset pojat lappavat jääkaapista esim. kaikki leikkeleet leivälle ja juuri olen laskenut niiden riittävän useammaksi päiväksi. On tosi mukavaa, kun käyvät ja tulin heidän kanssaan hyvin toimeen kun asuimme ja elimme uusperheenä. Tuntuu vaan vaikealta, kun rahasta nyt tiukkaa eikä haluaisin sanoa moisesta. Voi helposti kuulostaa, ettei ole tervetullut tms. Ja pojat opiskelijoina itsekin pienituloisia. Käyvät siis usein.

Ensin kuitenkin ilmoittelen, että olen tulossa ja kysyn, että sopiiko. Kotona käyn itse jääkaapilla ja etsin ruokaa itse. Äiti on kuitenkin kova laittamaan ruokaa ja passaamaan, joten ruuanlaittoon en juurikaan osallistu. Autan kuitenkin keittiössä ja muissakin töissä, jos vain apua näyttää tarvitsevan. Kuitenkaan en ala esim. imuroimaan, ellei ole kovin kiireistä ja vanhemmat eivät ehdi. Osittain siis en ole siellä täysin niin kuin kotona asuessani, mutta toisaalta hyvin vapaasti.

Olemme heidän kuullensa puhuneet rahasta ja sen vähentymisestä. Tuntuu vaan, että pojat ovat tottuneet ajatukseen lapsuudenkodin turvasta ja siitä, että heillä on varaa mennä huonostikin, kun kuitenkin olemme " viimeinen oljenkorsi" . Ovat kyllä itsenäisiä niin, että maksavat vuokransa ym. mutta kai se meidän jääkaappi on heille pientä arjen luxusta.



Ehkä opiskelijan päässä voi syntyä illuusio työssäkäyvän pärjäämisestä. Minullakin on työ, mutta terveydentilani vuoksi vain osa-aikainen. Palkkani on 3 -numeroinen summa.

Joskus soitan että olen tulossa, useimmiten en. Ja tiedän että saan mennä vanhempieni luokse milloin haluan, vaikkeivät he olisikaan juuri sillä hetkellä itse kotona. Sama homma miehen äidin kanssa. Aina voi mennä .

Eli menen vanhemmilleni kylään. Auttelen keittiössä, mutta siivouksesta saavat selvitä vielä itse. Molemmat vanhempani asuvat niin lähellä, että emme juuirkaan jää yökylään. Jääkaapille en mene ilman lupaa, enkä muutenkaan tutki kaappeja.

Asun ulkomailla, joten luonnollisesti ilmoitan, kun olen tulossa. Tavallisesti olen noin kaksi viikkoa kerrallaan vanhemmillani. Minulla on avaimet, joten tulen ja menen kuten tahdon. Käyn jääkaapilla, kun tulee nälkä. Autan kotitöissä. Jos äitini on esim. töissä, voin käydä ruokakaupassa ja tehdä ruoan ja viedä koiran lenkille.

Kohta taas sinne!!! Ihanaa!!!

joten aina tietysti sovimme ajankohdan etukäteen. Muuten olen vanhempieni luona kuin kotonani osallistuen kodin normaaleihin hommiin. Kun vanhempani ovat meillä, niin he saavat olla kuin " kylässä" . Me hoidetaan kodin hommat ja isovanhemmat saa peuhata ihan rauhassa lastenlastensa kanssa.

Otan kaapista ruokaa sillon kun on nälkä, osallistun kotihommiin siinä missä muukin talonväki, viedään ruokaa ja juomaa mennessämme koko porukalle (sisaruksia asuu vielä kotona).



En kysy lupia tekemisiin tai menemisiin. Sovitaan kyllä kun ollaan menossa sinne koska vanhemmillani on myös viikonloppuisin töitä. Tietää mennä sillon kun ovat kotona. Käydään noin 2kk:n välein, kesäisin ollaan yleensä pitempään.

passata tytärtä perheineen )