Lue keskustelun säännöt.
Juttuja joiden lisääminen/pois jättäminen sisustuksessa teki ison vaikutuksen
11.01.2020 |
Makkari muuttui huomattavasti viimeistellymmäksi ja sai kiintopisteen kun hankittiin kunnon sänky missä on päädyt. Pelkkä runkopatja olikin aika opiskelijakämppämäinen kun jälkeenpäin ajattelee. Otin kappaverhot ja verhotangot pois keittiöstä, nyt ei ole siis verhoja lainkaan ja näyttää paljon paremmalta ja jotenkin raikkaammalta.
Kommentit (83)
Yksi omaa viihtyvyyttäni parantanut asia on pyhittää makuuhuone vain nukkumiselle (ja intiimille kanssakäymiselle).
Ei siis työpistettä, vaatelipastoja tai tv.tä tms.
Makuuhuone on elämän tärkein huone.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen monta kertaa mennyt työasuntoon, joka on ollut hyvin karu, kuten kalustettu opiskelija-asuntolan huone. Kodikkaaksi se on muuttunut kahdella omalla sisustuselementillä: värikkäällä päiväpeitolla ja matolla.
Verhoilla saa myös helposti isonkin muutoksen sisustuksen. Vallilan kuoseista pidän, koska niissä on erilaisia kuvioita, myös 'maisemakuvia'.
Kirjahyllykö pois ... ei onnistuisi meillä. Mihin me sitten kirjat laittaisimme, kun meillä on niitä paljon.
Vallilan rievut on viimeisiä, joita ostaisin. Kamalia.
Mä olen kahdessa kodissa jo maalannut seinät sillä suositulla lämpimän harmaalla värillä ( laasti) ja kertakaikkiaan rakastan sitä sävyä! Kodikkaampi kuin valkoinen tai harmaa ja valkoiset huonekalut näyttää todella kauniilta sitä vasten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ostin uuden asunnon ja päätin, etten osta sohvaa. En ole ennenkään niiden ideaa ymmärtänyt ja ne näyttävät aina niin turhilta, joissa joko maataan tai istutaan lihomassa lisää. Siitä tulee tunkkainen olo, joten minua raikasti henkisesti jättää sohvat kauppaan.
Minne vieraat istuvat? Paitsi tuolla asenteella ei taida paljoa vieraita edes olla.
Minä kanssa ihmettelen tuota, että jos ei ole sohvaa, ei voi siis samalla logiikalla olla mitään nojatuoliakaan (niissäkin vain istutaan lihomassa lisää) niin miten teillä olohuoneessa sitten ollaan? Seisotaanko teillä siellä?
Tai sitten ei ole mitään olohuonetta. Istutaan (ja lihotaan) siellä keittiön pöydän ääressä sitten. Ja makuuhuoneessa maataan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asunto halvoilla moderneilla ikea-tyyppisillä huonekaluilla, ei mattoja lattioilla, ei verhoja, ei tauluja, ei koriste-esineitä, vaan valkeaa tai harmaata perusksandinaavista tyhjäksi konmaritettua tilaa...
Kertoo varmaan siitä että sisustajan sielu on aika tyhjä, persoonton ja väritön...
Ei kaikille se sisustaminen ole mikään sielun peili. Jotkut eivät vain välitä siitä mille se koti näyttää, kunhan on siistiä ja toimivaa. Niin meitä on erilaisia. Enemmän huolissani olisin sellaisten sielun tyhjyydestä jotka eivät ymmärrä erilaisia mielipiteitä ja elintapoja...
Et tainnut itse nyt ymmärtää mun kommenttia. Siis väännäpä vaan rautalangasta:
- matoilla, verhoilla yms. on ihan konkreettisen funktionsa asunnon toimivuudessa. Niiden puuttuminen on siis outoa. Miten toimiva koti on kaikuva halli, jossa pitää olla lattialämmitys? Miten toimiva on koti, jossa aurinko paistaa kesällä sisään ja pilaa huonekalut ja häiritsee näköä?
- koska jokainen ihminen kuitenkin on persoona, miten se ei näy asunnossa? Etkö lue, harrasta mitään, etkä vietä lainkaan aikaa kotona, eikä sulla ole ystäviä, sukulaisia, mitään taustaa, elämänhistoria, etkö matkustele? Etkö pidä kauneudesta, taiteesta, yms.?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen monta kertaa mennyt työasuntoon, joka on ollut hyvin karu, kuten kalustettu opiskelija-asuntolan huone. Kodikkaaksi se on muuttunut kahdella omalla sisustuselementillä: värikkäällä päiväpeitolla ja matolla.
Verhoilla saa myös helposti isonkin muutoksen sisustuksen. Vallilan kuoseista pidän, koska niissä on erilaisia kuvioita, myös 'maisemakuvia'.
Kirjahyllykö pois ... ei onnistuisi meillä. Mihin me sitten kirjat laittaisimme, kun meillä on niitä paljon.
Vallilan rievut on viimeisiä, joita ostaisin. Kamalia.
Vallilalla on kyllä niin paljon erilaisia verhokuoseja, että ilmeisesti ei tiedetäkään. Kuvitellaan vaan, että ne on kaikki niitä isokuvioisia puuvillaverhoja.
Enkä minäkään käsitä tuota intoa, että kirjahyllyt pitäisi heittää pois. Eikö ihmisillä todellakaan ole enää kirjoja? Minulla on, ja tarvitsen niitä. Ei ne ole mitään koristeita. Niitä luetaan.
Minulla ei ole ollut sohvapöytää 30 vuoteen. Kivasti tilaa. Keräisi vain turhaa tavaraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asunto halvoilla moderneilla ikea-tyyppisillä huonekaluilla, ei mattoja lattioilla, ei verhoja, ei tauluja, ei koriste-esineitä, vaan valkeaa tai harmaata perusksandinaavista tyhjäksi konmaritettua tilaa...
Kertoo varmaan siitä että sisustajan sielu on aika tyhjä, persoonton ja väritön...
Ei kaikille se sisustaminen ole mikään sielun peili. Jotkut eivät vain välitä siitä mille se koti näyttää, kunhan on siistiä ja toimivaa. Niin meitä on erilaisia. Enemmän huolissani olisin sellaisten sielun tyhjyydestä jotka eivät ymmärrä erilaisia mielipiteitä ja elintapoja...
Et tainnut itse nyt ymmärtää mun kommenttia. Siis väännäpä vaan rautalangasta:
- matoilla, verhoilla yms. on ihan konkreettisen funktionsa asunnon toimivuudessa. Niiden puuttuminen on siis outoa. Miten toimiva koti on kaikuva halli, jossa pitää olla lattialämmitys? Miten toimiva on koti, jossa aurinko paistaa kesällä sisään ja pilaa huonekalut ja häiritsee näköä?
- koska jokainen ihminen kuitenkin on persoona, miten se ei näy asunnossa? Etkö lue, harrasta mitään, etkä vietä lainkaan aikaa kotona, eikä sulla ole ystäviä, sukulaisia, mitään taustaa, elämänhistoria, etkö matkustele? Etkö pidä kauneudesta, taiteesta, yms.?
Minä rakastan sisustamista, se on minun juttuni. Mutta ymmärrän kyllä että kaikki eivät. Mieheni on yksi heistä, hän ei viettänyt aikaa kotonaan ennen parisuhdetta lähes ollenkaan. Matkusteli paljon työn puolesta, kävi kotonaan lähinnä panemassa tai kääntymässä hakemassa milloin mitkäkin urheilukamat. Lukee paljon, jonka takia on järkevämpää pitää kirjasto digitaalisena (tosin nyt meillä on minun takiani myös kirjahylly). Pitää taiteesta, mutta kävi taidenäyttelyissä.
Kotonaan oli sisustussuunnittelijan näkemys ja se riitti miehelle. Siellä ei muuten ollut verhoja, vaan yhden seinän ja kahden kerroksen kokoinen ikkuna johon sai kyllä kaihtimen laskettua katon sisältä, mutta en muista että sitä olisi kertaakaan käytetty.
Jotkut tarvitsevat ympärilleen turvaa esineistä ja jotkut kykenevät elämään enemmän päänsä sisällä. Itse kuulun ensinmainittuun joukkoon, minulle on tärkeää että kotini on täydellinen meidän perheellemme. Miehelle on tärkeintä että se tuntuu siistiltä ja tavaroille on paikkansa.
Multa myös lähti sohvapöytä. Ei ollut enää pelkoa, että kävelemään opetteleva vajaa yksvuotias iskee päänsä siihen terävään reunaan, tilaa tuli keskelle lattiaa reilusti ja siitä tuli lasten suosikkipaikka tanssia ja revitellä. Ja tietenkin hävis se laskeutumistila kaikelle turhalle lipulle, lapulle ja tavaralle. En ota enää ikinä sitä turhaketta takasin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ostin uuden asunnon ja päätin, etten osta sohvaa. En ole ennenkään niiden ideaa ymmärtänyt ja ne näyttävät aina niin turhilta, joissa joko maataan tai istutaan lihomassa lisää. Siitä tulee tunkkainen olo, joten minua raikasti henkisesti jättää sohvat kauppaan.
Juttu on siinä, että nostaa sen soffan pystyyn :D
Tai peffan ylös.
Verhottomuus on typerän näköistä jos joka huoneesta puuttuu. Tehostekeinona verhottomuus voi sopia esim keittiöön jos ikkunan pokat on kivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asunto halvoilla moderneilla ikea-tyyppisillä huonekaluilla, ei mattoja lattioilla, ei verhoja, ei tauluja, ei koriste-esineitä, vaan valkeaa tai harmaata perusksandinaavista tyhjäksi konmaritettua tilaa...
Kertoo varmaan siitä että sisustajan sielu on aika tyhjä, persoonton ja väritön...
Ei kaikille se sisustaminen ole mikään sielun peili. Jotkut eivät vain välitä siitä mille se koti näyttää, kunhan on siistiä ja toimivaa. Niin meitä on erilaisia. Enemmän huolissani olisin sellaisten sielun tyhjyydestä jotka eivät ymmärrä erilaisia mielipiteitä ja elintapoja...
Et tainnut itse nyt ymmärtää mun kommenttia. Siis väännäpä vaan rautalangasta:
- matoilla, verhoilla yms. on ihan konkreettisen funktionsa asunnon toimivuudessa. Niiden puuttuminen on siis outoa. Miten toimiva koti on kaikuva halli, jossa pitää olla lattialämmitys? Miten toimiva on koti, jossa aurinko paistaa kesällä sisään ja pilaa huonekalut ja häiritsee näköä?
- koska jokainen ihminen kuitenkin on persoona, miten se ei näy asunnossa? Etkö lue, harrasta mitään, etkä vietä lainkaan aikaa kotona, eikä sulla ole ystäviä, sukulaisia, mitään taustaa, elämänhistoria, etkö matkustele? Etkö pidä kauneudesta, taiteesta, yms.?
Minä rakastan sisustamista, se on minun juttuni. Mutta ymmärrän kyllä että kaikki eivät. Mieheni on yksi heistä, hän ei viettänyt aikaa kotonaan ennen parisuhdetta lähes ollenkaan. Matkusteli paljon työn puolesta, kävi kotonaan lähinnä panemassa tai kääntymässä hakemassa milloin mitkäkin urheilukamat. Lukee paljon, jonka takia on järkevämpää pitää kirjasto digitaalisena (tosin nyt meillä on minun takiani myös kirjahylly). Pitää taiteesta, mutta kävi taidenäyttelyissä.
Kotonaan oli sisustussuunnittelijan näkemys ja se riitti miehelle. Siellä ei muuten ollut verhoja, vaan yhden seinän ja kahden kerroksen kokoinen ikkuna johon sai kyllä kaihtimen laskettua katon sisältä, mutta en muista että sitä olisi kertaakaan käytetty.
Jotkut tarvitsevat ympärilleen turvaa esineistä ja jotkut kykenevät elämään enemmän päänsä sisällä. Itse kuulun ensinmainittuun joukkoon, minulle on tärkeää että kotini on täydellinen meidän perheellemme. Miehelle on tärkeintä että se tuntuu siistiltä ja tavaroille on paikkansa.
Mies "kävi kotonaan lähinnä panemassa"? 😂
Vierailija kirjoitti:
Verholautojen ja koteloiden poisto.
Keittiökaappien yläsokkeleiden poisto ja korvaaminen kattoa kohti valaisevilla ledinauhoilla.
Minä laitoin verholaudan taakse led-nauhan. Nyt näyttää kivalta, kun verholaudan takaa tulee epäsuoraa valoa, luo tunnelmaa!
Varsinkin pienen asunnon viihtyvyyttä lisäävät tekijät: olohuoneeseen tarpeeksi suuri matto, näin lattiapinta-ala ei rajaudu osiin. Peilit ahtaissa huoneissa/tiloissa lisäävät avaruutta. Pienet valonlähteet tuovat vaihtelevaa valaistusta ja tunnelmaa, parempi kuin yksi suuri kattolamppu per huone. Kylpyhuoneesta sekä keittiöstä kaikki ylimääräinen sälä pois näkyviltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asunto halvoilla moderneilla ikea-tyyppisillä huonekaluilla, ei mattoja lattioilla, ei verhoja, ei tauluja, ei koriste-esineitä, vaan valkeaa tai harmaata perusksandinaavista tyhjäksi konmaritettua tilaa...
Kertoo varmaan siitä että sisustajan sielu on aika tyhjä, persoonton ja väritön...
Ei kaikille se sisustaminen ole mikään sielun peili. Jotkut eivät vain välitä siitä mille se koti näyttää, kunhan on siistiä ja toimivaa. Niin meitä on erilaisia. Enemmän huolissani olisin sellaisten sielun tyhjyydestä jotka eivät ymmärrä erilaisia mielipiteitä ja elintapoja...
Et tainnut itse nyt ymmärtää mun kommenttia. Siis väännäpä vaan rautalangasta:
- matoilla, verhoilla yms. on ihan konkreettisen funktionsa asunnon toimivuudessa. Niiden puuttuminen on siis outoa. Miten toimiva koti on kaikuva halli, jossa pitää olla lattialämmitys? Miten toimiva on koti, jossa aurinko paistaa kesällä sisään ja pilaa huonekalut ja häiritsee näköä?
- koska jokainen ihminen kuitenkin on persoona, miten se ei näy asunnossa? Etkö lue, harrasta mitään, etkä vietä lainkaan aikaa kotona, eikä sulla ole ystäviä, sukulaisia, mitään taustaa, elämänhistoria, etkö matkustele? Etkö pidä kauneudesta, taiteesta, yms.?
Minä rakastan sisustamista, se on minun juttuni. Mutta ymmärrän kyllä että kaikki eivät. Mieheni on yksi heistä, hän ei viettänyt aikaa kotonaan ennen parisuhdetta lähes ollenkaan. Matkusteli paljon työn puolesta, kävi kotonaan lähinnä panemassa tai kääntymässä hakemassa milloin mitkäkin urheilukamat. Lukee paljon, jonka takia on järkevämpää pitää kirjasto digitaalisena (tosin nyt meillä on minun takiani myös kirjahylly). Pitää taiteesta, mutta kävi taidenäyttelyissä.
Kotonaan oli sisustussuunnittelijan näkemys ja se riitti miehelle. Siellä ei muuten ollut verhoja, vaan yhden seinän ja kahden kerroksen kokoinen ikkuna johon sai kyllä kaihtimen laskettua katon sisältä, mutta en muista että sitä olisi kertaakaan käytetty.
Jotkut tarvitsevat ympärilleen turvaa esineistä ja jotkut kykenevät elämään enemmän päänsä sisällä. Itse kuulun ensinmainittuun joukkoon, minulle on tärkeää että kotini on täydellinen meidän perheellemme. Miehelle on tärkeintä että se tuntuu siistiltä ja tavaroille on paikkansa.Mies "kävi kotonaan lähinnä panemassa"? 😂
No se on oma rehellinen arvioni :D Harrasti paljon yhdenyönjuttuja sinkkuna ja asunto oli kätevästi lähellä.
Meillä toimii seuraava:
- Ei ole erillisiä sängynpeittoja, pistin ne pois. Sängyt pedataan oikaisemalla pussilakana ja heittämällä pari koristetyynyä päälle (jotka toimivat myös sängyssä löhöilyyn tyynyinä). Edut: Sängyt helppo pelata, ei pettaamattomia sänkyjä ja pussilakanoilla voi helposti vaihtaa ilmettä. Lisäksi sängyt tuulettuvat. Toki ei toimisi, jos sänkyjä pitäisi suojata joltain (lemmikit tai muut, jotka menevät muiden sänkyihin).
- Ylipäätään vältän turhaa tavaraa ja roinaa sekä olen ahkera kierrättämään kaiken tarpeettoman eteenpäin.
- En harrasta pelkkiä koriste-esineitä. Kaikilla tavaroilla on funktio. Eli koriste-esineet pois. Tämä ei kuitenkaan tarkoita tyhjää ja kliinistä, koska on maljakoita ja kynttilänjalkoja, joita käytetään. Ei merkitsemättömiä tauluja ja kuvia seinälle, vaan valokuvia tai oikeasti merkitseviä tauluja.
- Avohyllyt pois. Näyttää siistiltä, kun roina on piilossa ja pölyt niin paljon helpompaa pyyhkiä. Kaikelle tarpeelliselle on oma paikkansa ovellisessa kaapissa tai komerossa. Myös kivat korit, johon tavaroita voi heittää piiloon toimivat.
- Olen luopunut pinnoista, jotka näyttävät aina pölyisiltä tai tahmaisilta (esim mustat kiiltopinnat tai tahriintuva lasi).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asunto halvoilla moderneilla ikea-tyyppisillä huonekaluilla, ei mattoja lattioilla, ei verhoja, ei tauluja, ei koriste-esineitä, vaan valkeaa tai harmaata perusksandinaavista tyhjäksi konmaritettua tilaa...
Kertoo varmaan siitä että sisustajan sielu on aika tyhjä, persoonton ja väritön...
Ei kaikille se sisustaminen ole mikään sielun peili. Jotkut eivät vain välitä siitä mille se koti näyttää, kunhan on siistiä ja toimivaa. Niin meitä on erilaisia. Enemmän huolissani olisin sellaisten sielun tyhjyydestä jotka eivät ymmärrä erilaisia mielipiteitä ja elintapoja...
Et tainnut itse nyt ymmärtää mun kommenttia. Siis väännäpä vaan rautalangasta:
- matoilla, verhoilla yms. on ihan konkreettisen funktionsa asunnon toimivuudessa. Niiden puuttuminen on siis outoa. Miten toimiva koti on kaikuva halli, jossa pitää olla lattialämmitys? Miten toimiva on koti, jossa aurinko paistaa kesällä sisään ja pilaa huonekalut ja häiritsee näköä?
- koska jokainen ihminen kuitenkin on persoona, miten se ei näy asunnossa? Etkö lue, harrasta mitään, etkä vietä lainkaan aikaa kotona, eikä sulla ole ystäviä, sukulaisia, mitään taustaa, elämänhistoria, etkö matkustele? Etkö pidä kauneudesta, taiteesta, yms.?
Minä rakastan sisustamista, se on minun juttuni. Mutta ymmärrän kyllä että kaikki eivät. Mieheni on yksi heistä, hän ei viettänyt aikaa kotonaan ennen parisuhdetta lähes ollenkaan. Matkusteli paljon työn puolesta, kävi kotonaan lähinnä panemassa tai kääntymässä hakemassa milloin mitkäkin urheilukamat. Lukee paljon, jonka takia on järkevämpää pitää kirjasto digitaalisena (tosin nyt meillä on minun takiani myös kirjahylly). Pitää taiteesta, mutta kävi taidenäyttelyissä.
Kotonaan oli sisustussuunnittelijan näkemys ja se riitti miehelle. Siellä ei muuten ollut verhoja, vaan yhden seinän ja kahden kerroksen kokoinen ikkuna johon sai kyllä kaihtimen laskettua katon sisältä, mutta en muista että sitä olisi kertaakaan käytetty.
Jotkut tarvitsevat ympärilleen turvaa esineistä ja jotkut kykenevät elämään enemmän päänsä sisällä. Itse kuulun ensinmainittuun joukkoon, minulle on tärkeää että kotini on täydellinen meidän perheellemme. Miehelle on tärkeintä että se tuntuu siistiltä ja tavaroille on paikkansa.Mies "kävi kotonaan lähinnä panemassa"? 😂
Ketä se kävi siellä panemassa ennen parisuhdetta, ilmeisesti yksin asuessaan? Toi aina jonkun mukanaan ja lähti sitten taas urheilukamojen kanssa?
Verholautojen ja koteloiden poisto.
Keittiökaappien yläsokkeleiden poisto ja korvaaminen kattoa kohti valaisevilla ledinauhoilla.