Lue keskustelun säännöt.
Juttuja joiden lisääminen/pois jättäminen sisustuksessa teki ison vaikutuksen
11.01.2020 |
Makkari muuttui huomattavasti viimeistellymmäksi ja sai kiintopisteen kun hankittiin kunnon sänky missä on päädyt. Pelkkä runkopatja olikin aika opiskelijakämppämäinen kun jälkeenpäin ajattelee. Otin kappaverhot ja verhotangot pois keittiöstä, nyt ei ole siis verhoja lainkaan ja näyttää paljon paremmalta ja jotenkin raikkaammalta.
Kommentit (83)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asunto halvoilla moderneilla ikea-tyyppisillä huonekaluilla, ei mattoja lattioilla, ei verhoja, ei tauluja, ei koriste-esineitä, vaan valkeaa tai harmaata perusksandinaavista tyhjäksi konmaritettua tilaa...
Kertoo varmaan siitä että sisustajan sielu on aika tyhjä, persoonton ja väritön...
Ei kaikille se sisustaminen ole mikään sielun peili. Jotkut eivät vain välitä siitä mille se koti näyttää, kunhan on siistiä ja toimivaa. Niin meitä on erilaisia. Enemmän huolissani olisin sellaisten sielun tyhjyydestä jotka eivät ymmärrä erilaisia mielipiteitä ja elintapoja...
Et tainnut itse nyt ymmärtää mun kommenttia. Siis väännäpä vaan rautalangasta:
- matoilla, verhoilla yms. on ihan konkreettisen funktionsa asunnon toimivuudessa. Niiden puuttuminen on siis outoa. Miten toimiva koti on kaikuva halli, jossa pitää olla lattialämmitys? Miten toimiva on koti, jossa aurinko paistaa kesällä sisään ja pilaa huonekalut ja häiritsee näköä?
- koska jokainen ihminen kuitenkin on persoona, miten se ei näy asunnossa? Etkö lue, harrasta mitään, etkä vietä lainkaan aikaa kotona, eikä sulla ole ystäviä, sukulaisia, mitään taustaa, elämänhistoria, etkö matkustele? Etkö pidä kauneudesta, taiteesta, yms.?
Minä rakastan sisustamista, se on minun juttuni. Mutta ymmärrän kyllä että kaikki eivät. Mieheni on yksi heistä, hän ei viettänyt aikaa kotonaan ennen parisuhdetta lähes ollenkaan. Matkusteli paljon työn puolesta, kävi kotonaan lähinnä panemassa tai kääntymässä hakemassa milloin mitkäkin urheilukamat. Lukee paljon, jonka takia on järkevämpää pitää kirjasto digitaalisena (tosin nyt meillä on minun takiani myös kirjahylly). Pitää taiteesta, mutta kävi taidenäyttelyissä.
Kotonaan oli sisustussuunnittelijan näkemys ja se riitti miehelle. Siellä ei muuten ollut verhoja, vaan yhden seinän ja kahden kerroksen kokoinen ikkuna johon sai kyllä kaihtimen laskettua katon sisältä, mutta en muista että sitä olisi kertaakaan käytetty.
Jotkut tarvitsevat ympärilleen turvaa esineistä ja jotkut kykenevät elämään enemmän päänsä sisällä. Itse kuulun ensinmainittuun joukkoon, minulle on tärkeää että kotini on täydellinen meidän perheellemme. Miehelle on tärkeintä että se tuntuu siistiltä ja tavaroille on paikkansa.Mies "kävi kotonaan lähinnä panemassa"? 😂
Ketä se kävi siellä panemassa ennen parisuhdetta, ilmeisesti yksin asuessaan? Toi aina jonkun mukanaan ja lähti sitten taas urheilukamojen kanssa?
Tämän täytyy olla se kuuluisa panomies 😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi meillä toimiva juttu on poistaa tasot, joiden ainoa funktio on se, että niihin kerääntyy turhaa tavaraa.
Toinen meillä toimiva juttu on se, että komerossa on hylly tai huoneessa naulakko välivaiheen vaatteille. Eli vaatteet, jotka eivät ole riittävän likaisia pesuun, mutta liian käytettyjä komeroon viikattaviksi. Idea on se, että tähän hyllyyn tai naulakkoon voi vaatteet vain heittää. On toiminut ja epämääräiset vaatepinot ovat poistuneet tuoleilta ja lattioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asunto halvoilla moderneilla ikea-tyyppisillä huonekaluilla, ei mattoja lattioilla, ei verhoja, ei tauluja, ei koriste-esineitä, vaan valkeaa tai harmaata perusksandinaavista tyhjäksi konmaritettua tilaa...
Kertoo varmaan siitä että sisustajan sielu on aika tyhjä, persoonton ja väritön...
Ei kaikille se sisustaminen ole mikään sielun peili. Jotkut eivät vain välitä siitä mille se koti näyttää, kunhan on siistiä ja toimivaa. Niin meitä on erilaisia. Enemmän huolissani olisin sellaisten sielun tyhjyydestä jotka eivät ymmärrä erilaisia mielipiteitä ja elintapoja...
Et tainnut itse nyt ymmärtää mun kommenttia. Siis väännäpä vaan rautalangasta:
- matoilla, verhoilla yms. on ihan konkreettisen funktionsa asunnon toimivuudessa. Niiden puuttuminen on siis outoa. Miten toimiva koti on kaikuva halli, jossa pitää olla lattialämmitys? Miten toimiva on koti, jossa aurinko paistaa kesällä sisään ja pilaa huonekalut ja häiritsee näköä?
- koska jokainen ihminen kuitenkin on persoona, miten se ei näy asunnossa? Etkö lue, harrasta mitään, etkä vietä lainkaan aikaa kotona, eikä sulla ole ystäviä, sukulaisia, mitään taustaa, elämänhistoria, etkö matkustele? Etkö pidä kauneudesta, taiteesta, yms.?
Minä rakastan sisustamista, se on minun juttuni. Mutta ymmärrän kyllä että kaikki eivät. Mieheni on yksi heistä, hän ei viettänyt aikaa kotonaan ennen parisuhdetta lähes ollenkaan. Matkusteli paljon työn puolesta, kävi kotonaan lähinnä panemassa tai kääntymässä hakemassa milloin mitkäkin urheilukamat. Lukee paljon, jonka takia on järkevämpää pitää kirjasto digitaalisena (tosin nyt meillä on minun takiani myös kirjahylly). Pitää taiteesta, mutta kävi taidenäyttelyissä.
Kotonaan oli sisustussuunnittelijan näkemys ja se riitti miehelle. Siellä ei muuten ollut verhoja, vaan yhden seinän ja kahden kerroksen kokoinen ikkuna johon sai kyllä kaihtimen laskettua katon sisältä, mutta en muista että sitä olisi kertaakaan käytetty.
Jotkut tarvitsevat ympärilleen turvaa esineistä ja jotkut kykenevät elämään enemmän päänsä sisällä. Itse kuulun ensinmainittuun joukkoon, minulle on tärkeää että kotini on täydellinen meidän perheellemme. Miehelle on tärkeintä että se tuntuu siistiltä ja tavaroille on paikkansa.Mies "kävi kotonaan lähinnä panemassa"? 😂
No se on oma rehellinen arvioni :D Harrasti paljon yhdenyönjuttuja sinkkuna ja asunto oli kätevästi lähellä.
Ja hän on siis mielestäsi jotenkin edustava tyyppi kodinsisustajasta? 😂
Käytin häntä esimerkkinä ihmisestä jolle sillä sisustuksella ei ole henkilökohtaista merkitystä.
Vierailija kirjoitti:
Onpa nyt raikasta ja tunkkaista. :D
Minä sisustan raikkailla voielivillä ja raikkaalla salaatilla. Niitä kun viskoo nurkat täyteen, niin on todella raikas ilme!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asunto halvoilla moderneilla ikea-tyyppisillä huonekaluilla, ei mattoja lattioilla, ei verhoja, ei tauluja, ei koriste-esineitä, vaan valkeaa tai harmaata perusksandinaavista tyhjäksi konmaritettua tilaa...
Kertoo varmaan siitä että sisustajan sielu on aika tyhjä, persoonton ja väritön...
Ei kaikille se sisustaminen ole mikään sielun peili. Jotkut eivät vain välitä siitä mille se koti näyttää, kunhan on siistiä ja toimivaa. Niin meitä on erilaisia. Enemmän huolissani olisin sellaisten sielun tyhjyydestä jotka eivät ymmärrä erilaisia mielipiteitä ja elintapoja...
Et tainnut itse nyt ymmärtää mun kommenttia. Siis väännäpä vaan rautalangasta:
- matoilla, verhoilla yms. on ihan konkreettisen funktionsa asunnon toimivuudessa. Niiden puuttuminen on siis outoa. Miten toimiva koti on kaikuva halli, jossa pitää olla lattialämmitys? Miten toimiva on koti, jossa aurinko paistaa kesällä sisään ja pilaa huonekalut ja häiritsee näköä?
- koska jokainen ihminen kuitenkin on persoona, miten se ei näy asunnossa? Etkö lue, harrasta mitään, etkä vietä lainkaan aikaa kotona, eikä sulla ole ystäviä, sukulaisia, mitään taustaa, elämänhistoria, etkö matkustele? Etkö pidä kauneudesta, taiteesta, yms.?
Minä rakastan sisustamista, se on minun juttuni. Mutta ymmärrän kyllä että kaikki eivät. Mieheni on yksi heistä, hän ei viettänyt aikaa kotonaan ennen parisuhdetta lähes ollenkaan. Matkusteli paljon työn puolesta, kävi kotonaan lähinnä panemassa tai kääntymässä hakemassa milloin mitkäkin urheilukamat. Lukee paljon, jonka takia on järkevämpää pitää kirjasto digitaalisena (tosin nyt meillä on minun takiani myös kirjahylly). Pitää taiteesta, mutta kävi taidenäyttelyissä.
Kotonaan oli sisustussuunnittelijan näkemys ja se riitti miehelle. Siellä ei muuten ollut verhoja, vaan yhden seinän ja kahden kerroksen kokoinen ikkuna johon sai kyllä kaihtimen laskettua katon sisältä, mutta en muista että sitä olisi kertaakaan käytetty.
Jotkut tarvitsevat ympärilleen turvaa esineistä ja jotkut kykenevät elämään enemmän päänsä sisällä. Itse kuulun ensinmainittuun joukkoon, minulle on tärkeää että kotini on täydellinen meidän perheellemme. Miehelle on tärkeintä että se tuntuu siistiltä ja tavaroille on paikkansa.Mies "kävi kotonaan lähinnä panemassa"? 😂
Ketä se kävi siellä panemassa ennen parisuhdetta, ilmeisesti yksin asuessaan? Toi aina jonkun mukanaan ja lähti sitten taas urheilukamojen kanssa?
Luulisin että tyrkkäsi taksiin ennen kuin poistui itse niiden urheilukamojensa kanssa. Pitääkin kysyä :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asunto halvoilla moderneilla ikea-tyyppisillä huonekaluilla, ei mattoja lattioilla, ei verhoja, ei tauluja, ei koriste-esineitä, vaan valkeaa tai harmaata perusksandinaavista tyhjäksi konmaritettua tilaa...
Kertoo varmaan siitä että sisustajan sielu on aika tyhjä, persoonton ja väritön...
Ei kaikille se sisustaminen ole mikään sielun peili. Jotkut eivät vain välitä siitä mille se koti näyttää, kunhan on siistiä ja toimivaa. Niin meitä on erilaisia. Enemmän huolissani olisin sellaisten sielun tyhjyydestä jotka eivät ymmärrä erilaisia mielipiteitä ja elintapoja...
Et tainnut itse nyt ymmärtää mun kommenttia. Siis väännäpä vaan rautalangasta:
- matoilla, verhoilla yms. on ihan konkreettisen funktionsa asunnon toimivuudessa. Niiden puuttuminen on siis outoa. Miten toimiva koti on kaikuva halli, jossa pitää olla lattialämmitys? Miten toimiva on koti, jossa aurinko paistaa kesällä sisään ja pilaa huonekalut ja häiritsee näköä?
- koska jokainen ihminen kuitenkin on persoona, miten se ei näy asunnossa? Etkö lue, harrasta mitään, etkä vietä lainkaan aikaa kotona, eikä sulla ole ystäviä, sukulaisia, mitään taustaa, elämänhistoria, etkö matkustele? Etkö pidä kauneudesta, taiteesta, yms.?
Minä rakastan sisustamista, se on minun juttuni. Mutta ymmärrän kyllä että kaikki eivät. Mieheni on yksi heistä, hän ei viettänyt aikaa kotonaan ennen parisuhdetta lähes ollenkaan. Matkusteli paljon työn puolesta, kävi kotonaan lähinnä panemassa tai kääntymässä hakemassa milloin mitkäkin urheilukamat. Lukee paljon, jonka takia on järkevämpää pitää kirjasto digitaalisena (tosin nyt meillä on minun takiani myös kirjahylly). Pitää taiteesta, mutta kävi taidenäyttelyissä.
Kotonaan oli sisustussuunnittelijan näkemys ja se riitti miehelle. Siellä ei muuten ollut verhoja, vaan yhden seinän ja kahden kerroksen kokoinen ikkuna johon sai kyllä kaihtimen laskettua katon sisältä, mutta en muista että sitä olisi kertaakaan käytetty.
Jotkut tarvitsevat ympärilleen turvaa esineistä ja jotkut kykenevät elämään enemmän päänsä sisällä. Itse kuulun ensinmainittuun joukkoon, minulle on tärkeää että kotini on täydellinen meidän perheellemme. Miehelle on tärkeintä että se tuntuu siistiltä ja tavaroille on paikkansa.Mies "kävi kotonaan lähinnä panemassa"? 😂
Ketä se kävi siellä panemassa ennen parisuhdetta, ilmeisesti yksin asuessaan? Toi aina jonkun mukanaan ja lähti sitten taas urheilukamojen kanssa?
Luulisin että tyrkkäsi taksiin ennen kuin poistui itse niiden urheilukamojensa kanssa. Pitääkin kysyä :D
Hei, ettei vaan olis kyseessä yksirullaluistinharrastaja? 😀
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen monta kertaa mennyt työasuntoon, joka on ollut hyvin karu, kuten kalustettu opiskelija-asuntolan huone. Kodikkaaksi se on muuttunut kahdella omalla sisustuselementillä: värikkäällä päiväpeitolla ja matolla.
Verhoilla saa myös helposti isonkin muutoksen sisustuksen. Vallilan kuoseista pidän, koska niissä on erilaisia kuvioita, myös 'maisemakuvia'.
Kirjahyllykö pois ... ei onnistuisi meillä. Mihin me sitten kirjat laittaisimme, kun meillä on niitä paljon.
Vallilan rievut on viimeisiä, joita ostaisin. Kamalia.
Vallilalla on kyllä niin paljon erilaisia verhokuoseja, että ilmeisesti ei tiedetäkään. Kuvitellaan vaan, että ne on kaikki niitä isokuvioisia puuvillaverhoja.
Enkä minäkään käsitä tuota intoa, että kirjahyllyt pitäisi heittää pois. Eikö ihmisillä todellakaan ole enää kirjoja? Minulla on, ja tarvitsen niitä. Ei ne ole mitään koristeita. Niitä luetaan.
No me hankkiuduttiin eroon isosta kirjahyllystä ja melkein kaikista kirjoista, kun ei niitä tullut luettua kuitenkaan uudestaan. Meillä ne olivat siis lähinnä tilaa viemässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kerran vein kaikki matot kerralla pesulaan, ja huomasin, etten oikeastaan halunnutkaan niitä takaisin. Asunto oli paljon raikkaampi ja avarampi ilman niitä, ja kauniit puulattiat pääsi oikeuksiinsa. Vein matot vintille ja myöhemmin myin ne.
Matoilla on myös muita funktioita kuin näyttää nätiltä. Ennemminkin juuri niinpäin, että matto toteuttaa tehtäviään, JA pyrkii näyttämään hyvältä. Varmaan jossain etelässä on tämä puulattiakoti, jossa ei ole lattialämmitystä(koska sitä ei voi puulattian kanssa käyttää) eikä myöskään kylmä jaloille 20 asteen pakkasella. Puulattia joka ei eteiseenkään tarvitse kurakelillä mattoa kielii toisaan myös etelässä olevasta kämpästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ostin uuden asunnon ja päätin, etten osta sohvaa. En ole ennenkään niiden ideaa ymmärtänyt ja ne näyttävät aina niin turhilta, joissa joko maataan tai istutaan lihomassa lisää. Siitä tulee tunkkainen olo, joten minua raikasti henkisesti jättää sohvat kauppaan.
Minne vieraat istuvat? Paitsi tuolla asenteella ei taida paljoa vieraita edes olla.
Kun asuin 36 neliön yksiössä, en ostanut sinne sohvaa. Oli vain nojatuoli, lattiatyynyjä ja ruokapöydän tuolit. Ei tosiaan käynyt juurikaan vieraita, niin ei tarvinut hommata istuimia. Oli kiva, kun oli avaraa ja lattialla kivasti tilaa. Joogamaton pystyi levittämään lattialle ilman huonekalujen siirtelyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tavaran vähennys. Kummasti koti alkoi tuntua väljältä ja seesteiseltä kun muuton yhteydessä lähti 1/3 omaisuudesta. Ei me minimalisteja olla vieläkään, mutta nyt kotona on parjatun konmaritetusti vaan tavaraa joka on tarpeellista ja/tai ilahduttavaa. Ei myöskään tehty mitään "heitän tämän pois jotta voin ostaa uuden tilalle"-juttuja.
Asunnostani tuli paljon raikkaampi, kun heivasin television pois. Moni on ihmetellyt, kun ei ole tv:tä, mutta mitä minä sillä, kun en sitä katsele...?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Multa myös lähti sohvapöytä. Ei ollut enää pelkoa, että kävelemään opetteleva vajaa yksvuotias iskee päänsä siihen terävään reunaan, tilaa tuli keskelle lattiaa reilusti ja siitä tuli lasten suosikkipaikka tanssia ja revitellä. Ja tietenkin hävis se laskeutumistila kaikelle turhalle lipulle, lapulle ja tavaralle. En ota enää ikinä sitä turhaketta takasin.
Minäkin hävitin olkkarin pöydän kun lapset oli pieniä, sillä erotuksella että en pörhistellyt vauvapalstalla rintaani ettei ikinä enää moista turhaketta!! Nyt kun lapset on jo omillaan on sohvan edustalla hurmaava vanha arkku, jonka pohjassa on rullat liikuttelua helpottamaan imuroidessa, ja jonka sisällä on käsityöt. Ihana laskea sohvapöydälle teekupponen, ja hyvä kirja, sekä puhelin, kun alkaa neulomaan :) Niin se elämä muuttuu. Ei kannata elää luulossa että kun itsellä on pari alle kouluikäistä, niin tietää miten itse tulee eläkkeelle asti elämänsä viettämään ;)
Vierailija kirjoitti:
Meillä toimii seuraava:
- Ei ole erillisiä sängynpeittoja, pistin ne pois. Sängyt pedataan oikaisemalla pussilakana ja heittämällä pari koristetyynyä päälle (jotka toimivat myös sängyssä löhöilyyn tyynyinä). Edut: Sängyt helppo pelata, ei pettaamattomia sänkyjä ja pussilakanoilla voi helposti vaihtaa ilmettä. Lisäksi sängyt tuulettuvat. Toki ei toimisi, jos sänkyjä pitäisi suojata joltain (lemmikit tai muut, jotka menevät muiden sänkyihin).
- Ylipäätään vältän turhaa tavaraa ja roinaa sekä olen ahkera kierrättämään kaiken tarpeettoman eteenpäin.
- En harrasta pelkkiä koriste-esineitä. Kaikilla tavaroilla on funktio. Eli koriste-esineet pois. Tämä ei kuitenkaan tarkoita tyhjää ja kliinistä, koska on maljakoita ja kynttilänjalkoja, joita käytetään. Ei merkitsemättömiä tauluja ja kuvia seinälle, vaan valokuvia tai oikeasti merkitseviä tauluja.
- Avohyllyt pois. Näyttää siistiltä, kun roina on piilossa ja pölyt niin paljon helpompaa pyyhkiä. Kaikelle tarpeelliselle on oma paikkansa ovellisessa kaapissa tai komerossa. Myös kivat korit, johon tavaroita voi heittää piiloon toimivat.
- Olen luopunut pinnoista, jotka näyttävät aina pölyisiltä tai tahmaisilta (esim mustat kiiltopinnat tai tahriintuva lasi).
Muiden sänkyihin? Eli pitäisi lepäillä vain kissan omassa sängyssään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutama viherkasvi tekee myös ihmeitä, missään nimessä en niitä poistaisi. Kunhan niitä ei ole liikaa, niin että koti alkaa muistuttamaan kasvitieteellistä puutarhaa..
Ymmärrän jos tarkoitat jotain tällaista https://4.bp.blogspot.com/-n8nqGUc_EsQ/VUUxQk5Of3I/AAAAAAAAU6g/tWLSRlHh…
Mutta on tuokin parempi kuin se että konmarittaa asuntonsa tyhjäksi.
Et tainnut oikein ymmärtää mikä tuo linkittämäsi kuva on. Siinä ei ole kyseessä asunnon olohuone, vaan se on talvipuutarha. Tiedän, suomalaiset harvoin sellaista tuntevat, mutta yleinen paremmissa taloissa esim. Briteissä.
Lasitetut terassit ovat alkaneet yleistyä Suomessakin. Kerrostaloissa suuret lasitetut parvekkeet ovat jo tavallisia. Briteissä eivät.
Vierailija kirjoitti:
Asunnostani tuli paljon raikkaampi, kun heivasin television pois. Moni on ihmetellyt, kun ei ole tv:tä, mutta mitä minä sillä, kun en sitä katsele...?
Mä ihmettelin vuosia sitten kun leuhkivat että meilläpä ei ole tv:tä! Noh, sitten sainkin kuulla että se mitä ennen katsottiin tv:stä. katsotaan nyt omilta älylaitteilta, ja tv:tä katsotaan todellisuudessa enemmän kuin ennen ;) Meillä on tv kyllä, mutta sitä katsotaan yhdessä, ei jokainen 1-vuotiaasta lähtien omissa huoneissaan, ja sitä katsotaan oikeasti n. 30min / päivä, toisin kun netfliksii/c-moree jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerran vein kaikki matot kerralla pesulaan, ja huomasin, etten oikeastaan halunnutkaan niitä takaisin. Asunto oli paljon raikkaampi ja avarampi ilman niitä, ja kauniit puulattiat pääsi oikeuksiinsa. Vein matot vintille ja myöhemmin myin ne.
Matoilla on myös muita funktioita kuin näyttää nätiltä. Ennemminkin juuri niinpäin, että matto toteuttaa tehtäviään, JA pyrkii näyttämään hyvältä. Varmaan jossain etelässä on tämä puulattiakoti, jossa ei ole lattialämmitystä(koska sitä ei voi puulattian kanssa käyttää) eikä myöskään kylmä jaloille 20 asteen pakkasella. Puulattia joka ei eteiseenkään tarvitse kurakelillä mattoa kielii toisaan myös etelässä olevasta kämpästä.
Eteisessä voi olla laattalattia, ja muualla se puu. Kaverini asuu Keski-Suomessa vanhassa talossa jossa lankkulattia, matot on vaan sänkyjen vieressä ja käyttävät talvisin villasukkia ja karvatossuja. Itse olen asunut myös 1900-luvun alussa rakennetussa kerrostalossa jossa oli lankkulattia, ainoa matto oli eteisessä.
Beessi/hiekan sävy. Pinnoissa ja tekstiileissa näyttää lämpimältä ja hiukan ylelliseltakin. Suomessa suositaan kylmiä värejä ja rankkoja kontrasteja (esim. ne räikeät Vallilan verhot ja vitivalkoiset seinät). Nykyään kai jo tosin muodissa taas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen monta kertaa mennyt työasuntoon, joka on ollut hyvin karu, kuten kalustettu opiskelija-asuntolan huone. Kodikkaaksi se on muuttunut kahdella omalla sisustuselementillä: värikkäällä päiväpeitolla ja matolla.
Verhoilla saa myös helposti isonkin muutoksen sisustuksen. Vallilan kuoseista pidän, koska niissä on erilaisia kuvioita, myös 'maisemakuvia'.
Kirjahyllykö pois ... ei onnistuisi meillä. Mihin me sitten kirjat laittaisimme, kun meillä on niitä paljon.
Vallilan rievut on viimeisiä, joita ostaisin. Kamalia.
Vallilalla on kyllä niin paljon erilaisia verhokuoseja, että ilmeisesti ei tiedetäkään. Kuvitellaan vaan, että ne on kaikki niitä isokuvioisia puuvillaverhoja.
Enkä minäkään käsitä tuota intoa, että kirjahyllyt pitäisi heittää pois. Eikö ihmisillä todellakaan ole enää kirjoja? Minulla on, ja tarvitsen niitä. Ei ne ole mitään koristeita. Niitä luetaan.
No me hankkiuduttiin eroon isosta kirjahyllystä ja melkein kaikista kirjoista, kun ei niitä tullut luettua kuitenkaan uudestaan. Meillä ne olivat siis lähinnä tilaa viemässä.
Saako kysyä mitä teit sillä tilalla joka vapautui kirjojen poistuessa? Ilmeisesti tarvitsit sen tilan johonkin muuhun käyttöön, kun kirjat ja hylly olivat vain "tilaa viemässä".
Vierailija kirjoitti:
Tavaran vähennys. Kummasti koti alkoi tuntua väljältä ja seesteiseltä kun muuton yhteydessä lähti 1/3 omaisuudesta. Ei me minimalisteja olla vieläkään, mutta nyt kotona on parjatun konmaritetusti vaan tavaraa joka on tarpeellista ja/tai ilahduttavaa. Ei myöskään tehty mitään "heitän tämän pois jotta voin ostaa uuden tilalle"-juttuja.
Tämä. Ja koti pysyy siistinä vaikka meillä on useampi lapsi.
Ja hän on siis mielestäsi jotenkin edustava tyyppi kodinsisustajasta? 😂