Lue keskustelun säännöt.
Lapsi aloitti päiväkodin tällä viikolla ja jotenkin nyt vasta tajuaa sen kuinka vähän sitä yhteistä aikaa jää.
11.01.2020 |
Kyllähän sen ajan vähyyden etukäteen tiesi, mutta ei sitä silti hahmottanut kunnolla. Päiväkodin jälkeinen aika hurahtaa hetkessä. Lapsi nukkuu yöllä 12h ja on hoidossa 8h (+matkat yhteensä 20min)
Eli aikaa yhdessä meillä on päivässä alle 4h. Tuntuu vaan hassulta että päiväkodin henkilökunta viettää minua enemmän aikaa lapseni kanssa.
Muilla samanlaisia tuntemuksia?
Kommentit (26)
Meillä on "onneksi" vähäuninen lapsi. Unien vähäisyyden avulla yhteistä aikaa saadaan pari tuntia myös aamuisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies vaihtoi lopulta työpaikkaansa juuri siitä syystä ettei ehtinyt näe lapsia käytännössä ollenkaan arkipäivinä. Onhan se hieman naurettavaa että lapset viettävät suurimman osan ajastaan hoitajien kanssa.
Tähän vähän ohiksena huutelen kun olen töissä päiväkodissa. Niin ihan säälittää, kun on yllättävän paljon lapsia, joilla on vielä pitkän päiväkotipäivän (7-16) jälkeen iltaisin harrastuksia, jopa viittä eriä harrastetaan: pianonsoittoa, voimistelua, jalkapalloa, tanssia, taidekerhoa. Missä välin ollaan vaan perheen kanssa?
Tuo olisi minun painajainen. Olemme onneksi siinä mielessä onnekkaassa asemassa että minä pystyn olemaan kotona lasten kanssa pitkään. En kestäisi jos näkisin heitä vain muutaman tunnin iltaisin. Kaikki sympatiani teille jotka joudutte itsestänne riippumattomista syistä tekemään niin.
Vierailija kirjoitti:
Tähän vähän ohiksena huutelen kun olen töissä päiväkodissa. Niin ihan säälittää, kun on yllättävän paljon lapsia, joilla on vielä pitkän päiväkotipäivän (7-16) jälkeen iltaisin harrastuksia, jopa viittä eriä harrastetaan: pianonsoittoa, voimistelua, jalkapalloa, tanssia, taidekerhoa. Missä välin ollaan vaan perheen kanssa?
Juuri miehen kanssa muutama viikko sitten juteltiin siitä että meidän lapset ei kyllä ala mitään harrastamaan ennen kouluikää, muutoin emme heitä enää näe. Perhefutis viikonloppuisin sää riittää siihen asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tähän vähän ohiksena huutelen kun olen töissä päiväkodissa. Niin ihan säälittää, kun on yllättävän paljon lapsia, joilla on vielä pitkän päiväkotipäivän (7-16) jälkeen iltaisin harrastuksia, jopa viittä eriä harrastetaan: pianonsoittoa, voimistelua, jalkapalloa, tanssia, taidekerhoa. Missä välin ollaan vaan perheen kanssa?
Meidän 5v harrastaa paljon, koska haluaa olla lajin suhteen tosissaan. Ja me haluamme hänelle sen mahdollistaa. Isovanhemmat auttaa kuskauksissa, koska osa treeneistä on jo ennen neljää. Ne päivät jolloin mitään ei ole, vietetään tiivistä aikaa yhdessä. Jonain päivänä tämä kaikki vaiva palkitaan.
Niin. Ja edellisessä ketjussa, joka koski lastentarhanopettajien palkkaa, ei kyllä kovin osoitettu arvostusta työlle. Kävisi kuulemma kaikki mummut ja naapurin tytöt lastenvahdiksi. Vaan eipä ajatella mistä se lapsi saa vaikutteensa ja oppinsa suurimmaksi osaksi, kun kotona ei aikuista paljoa ehdi nähdä. Ja vanhemmat oman työpäivänsä jälkeen väsyneinä ei jaksa alkaa kieltämään lasta, joten mennään mistä aita on matalin. Nämä lapsoset sitten kiukkuaa hoidossa kun ei menekään kaikki kuten haluaisi. Raskasta työtä, vaihdoin alaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuon takia olin kotona 6 vuotta ja sen jälkeen tein vielä toiset 6 vuotta osa-aikatöitä.
Mutta maksan tietysti tästä valinnasta toisenlaisen hinnan nyt 50-vuotiaana kun teen määräaikaisuuksia ja välillä olen työtönkin. Luulin, että töitä riittäisi tutkinnollani tauoista huoöimatta. Kaikkea ei voi saada, enkä usko että valitsisin toisin vaikka voisin.
Aivan. Ajatelkaapa, että tämän palstan keskustelunaiheiden perusteella moni ikävä kyllä ajattelee, että on sama, kuka lastasi päiväkodissa hoitaa. Koulutusta väheksytään eikä palkkaakaan sopisi hirveästi saada.
Ja lapsesi viettää siellä suurimman osan lapsuudestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tähän vähän ohiksena huutelen kun olen töissä päiväkodissa. Niin ihan säälittää, kun on yllättävän paljon lapsia, joilla on vielä pitkän päiväkotipäivän (7-16) jälkeen iltaisin harrastuksia, jopa viittä eriä harrastetaan: pianonsoittoa, voimistelua, jalkapalloa, tanssia, taidekerhoa. Missä välin ollaan vaan perheen kanssa?
Meidän 5v harrastaa paljon, koska haluaa olla lajin suhteen tosissaan. Ja me haluamme hänelle sen mahdollistaa. Isovanhemmat auttaa kuskauksissa, koska osa treeneistä on jo ennen neljää. Ne päivät jolloin mitään ei ole, vietetään tiivistä aikaa yhdessä. Jonain päivänä tämä kaikki vaiva palkitaan.
Onkohan tässä 5v vai äippä lajin suhteen tosissaan ja odottamassa päivää, jolloin vaiva palkitaan? Lähes tragikoominen kirjoitus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tähän vähän ohiksena huutelen kun olen töissä päiväkodissa. Niin ihan säälittää, kun on yllättävän paljon lapsia, joilla on vielä pitkän päiväkotipäivän (7-16) jälkeen iltaisin harrastuksia, jopa viittä eriä harrastetaan: pianonsoittoa, voimistelua, jalkapalloa, tanssia, taidekerhoa. Missä välin ollaan vaan perheen kanssa?
Meidän 5v harrastaa paljon, koska haluaa olla lajin suhteen tosissaan. Ja me haluamme hänelle sen mahdollistaa. Isovanhemmat auttaa kuskauksissa, koska osa treeneistä on jo ennen neljää. Ne päivät jolloin mitään ei ole, vietetään tiivistä aikaa yhdessä. Jonain päivänä tämä kaikki vaiva palkitaan.
Miten ihmeessä se jonain päivänä palkitaan ja miten 5v voi "haluta olla lajin suhteen tosissaan"?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tähän vähän ohiksena huutelen kun olen töissä päiväkodissa. Niin ihan säälittää, kun on yllättävän paljon lapsia, joilla on vielä pitkän päiväkotipäivän (7-16) jälkeen iltaisin harrastuksia, jopa viittä eriä harrastetaan: pianonsoittoa, voimistelua, jalkapalloa, tanssia, taidekerhoa. Missä välin ollaan vaan perheen kanssa?
Meidän 5v harrastaa paljon, koska haluaa olla lajin suhteen tosissaan. Ja me haluamme hänelle sen mahdollistaa. Isovanhemmat auttaa kuskauksissa, koska osa treeneistä on jo ennen neljää. Ne päivät jolloin mitään ei ole, vietetään tiivistä aikaa yhdessä. Jonain päivänä tämä kaikki vaiva palkitaan.
Hyvä vitsi, 5-vuotias ei halua/tajua mitään tuollaista "lajin suhteen tosissaan".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tähän vähän ohiksena huutelen kun olen töissä päiväkodissa. Niin ihan säälittää, kun on yllättävän paljon lapsia, joilla on vielä pitkän päiväkotipäivän (7-16) jälkeen iltaisin harrastuksia, jopa viittä eriä harrastetaan: pianonsoittoa, voimistelua, jalkapalloa, tanssia, taidekerhoa. Missä välin ollaan vaan perheen kanssa?
Meidän 5v harrastaa paljon, koska haluaa olla lajin suhteen tosissaan. Ja me haluamme hänelle sen mahdollistaa. Isovanhemmat auttaa kuskauksissa, koska osa treeneistä on jo ennen neljää. Ne päivät jolloin mitään ei ole, vietetään tiivistä aikaa yhdessä. Jonain päivänä tämä kaikki vaiva palkitaan.
Onkohan tässä 5v vai äippä lajin suhteen tosissaan ja odottamassa päivää, jolloin vaiva palkitaan? Lähes tragikoominen kirjoitus.
Niin ja mikähän se vanhemman tehtävä oikeasti on? Valmistaa jälkikasvu itsenäiseen elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tähän vähän ohiksena huutelen kun olen töissä päiväkodissa. Niin ihan säälittää, kun on yllättävän paljon lapsia, joilla on vielä pitkän päiväkotipäivän (7-16) jälkeen iltaisin harrastuksia, jopa viittä eriä harrastetaan: pianonsoittoa, voimistelua, jalkapalloa, tanssia, taidekerhoa. Missä välin ollaan vaan perheen kanssa?
Tuon ikäisenä harrastetaan paljon yhdessä vanhemman kanssa. Itse käyn uimassa, perheparkourissa ja perheluistelussa joka viikko yhdessä lapsen kanssa. Sen lisäksi hänellä on vielä se "oma" muskari jossa vanhempi ei ole läsnä. Kotona vielä pelataan ja leikitään melkein joka ilta. Päivän päätteeksi vielä iltatoimet ja iltasatu. Kyllä sen lapsen kanssa voi puuhata yhdessä vaikka harrastuksia olisikin. Voi kun olisi sitä omaakin aikaa kun itse menee heti nukkumaan kun lapsi nukahtaa. Muuten ei oikein jaksaisi.
Tämä sama asia tuli minulle järkytyksenä kun lapsemme aloitti päiväkodin. Aamulla meillä on yhteistä aikaa noin tunti, mutta se kuluu pelkästään aamuhommiin, minun osaltani isoksi osaksi meikkaamiseen, itseni ja lapsen pukemiseen jne, eli on kyllä niin kaukana laatuajasta kuin vaan olla voi.
Illalla aikaa on 2,5h jossa täytyy ehtiä laittamaan ruoka, syömään ja hoitamaan kaikki 3v lapsen iltatoimet (eli näissä kestää kun tyyppiä joutuu käskemään sen sata kertaa).
Jos ollaan niin hurjia että lähdetään puistoon, kavereille kyläilemään, ravintolaan, whatever, ilta on ihan hirveän kiireinen.
Käytännössä leppoisaa yhdessäoloaikaa on vain viikonloppuisin, joskin nekin tuntuvat olevan aina täynnä kyläilyjä, reissuja, juhlia ja kavereiden näkemisiä. Tämä elämänvaihe on onnellisin mitä minulla on ollut mutta myös raskain. Hyvänä esimerkkinä tästä on se, että olen viimeksi ollut yli 1h yksin toukokuussa.
Tehkää molemmat lyhennettyä viikkoa. Näin lapselle tulee hoitoaikaa paljon vähemmän ja molemmille vanhemmille aikaa lapsen kanssa.
Perhepäivähoitajana olen monesti miettinyt samaa, kuinka onnekas olen kun saan viettää lasten kanssa parhaan osan päivästä. Usein siihen sisältyy monta tärkeää edistysaskelta, uusia sanoja, ensiaskelia, onnistumisen kokemuksia ja riemua pikkuisen kasvoilla. Olen tehnyt tätä työtä pitkään ja rakkaudella, juurikin siksi kun ei omia lapsia ole, siitä todella nauttii. Olen kannustanut vanhempia nauttimaan lastensa seurasta ja olemaan mahdollisimman paljon läsnä, sillä se aika menee ohi niin nopeasti. Tärkeämpää kuin oikeastaan mikään muu on antaa pienelle lapselle syliaikaa ja aitoa huomiota, ei älypuhelimen ohi. Yhdessä oleminen ja yhdessä tekeminen on sitä parhainta aikaa ja sitä, mitä varmaan vanhana muistetaan elämän tähtihetkinä tai kadutaan, että se jäi vähille.
Usein vähän säälittää, jos näkee miten väsyneet vanhemmat vain toivovat saavansa lapsensa mahdollisimman aikaisin unille saadakseen itse omaa aikaa. Moni vielä toivoo, ettei lapsi nukkuisi yhtään päivällä, että saisi nukahtamaan jo vaikka heti iltaruoan syötyään. Oma aika on tärkeää, mutta niin on lapsen kanssa vietetty aikakin. Usein myös pienetkin unet virkistävät iltaa sen verran, ettei hoidon jälkeen lapsi ole väsykiukkuinen vaan jaksaa olla ja leikkiä ennen oikeaa uniaika.
Tässä työssä palkka lienee vielä pienempi kuin päiväkodissa, ja moni pitää hulluna kun ylipäänsä teen niin vähän arvostettua työtä. Kuitenkin itse koen tämän tärkeäksi ja paras palaute tulee juuri lapsilta ja heidän vanhemmiltaan, jotka näkevät sen eron mitä tuttu oma hoitaja pienen ryhmän kanssa on verrattuna päiväkodin kiireeseen, massatoimintaan ja meteliin. Perhepäivähoitajat vähenevät vuosi vuodelta, paitsi heikon palkkauksen, myös työn vaativuuden (erityisesti vastuun) takia. Kaikki eivät myöskään halua, että työt tulevat kotiin. Uusimman uudistuksen mukaan perhepäivähoitajaa ei lasketa edes päiväkodin lastenhoitajan kanssa samalle taitotasolle, vaikka käytännössä teen samat työt kuin lastentarhanopettaja päiväkodissa niin vasujen kuin muiden suunnitelmien ja niiden toteutuksen ja dokumentoinnin kanssa. Lisäksi sitä laittaa työajan ulkopuolella ruoat, siivoaa paikat ja pyykkää lakanat, toimii vanhemmille tarvittaessa 24/7 terapeuttina ja kasvatusapuna, tekee paperityöt ja valmistelee seuraavan päivän tuokiot, askartelut ja vielä tiimin toimintaa päälle. Jokin tässä kuviossa on pielessä, mutta harva siihen kiinnittää huomiota, päättäjät eivät ainakaan, vaikka pienryhmä ja sama hoitaja olisi etenkin pienen lapsen kannalta usein paras ratkaisu ja loppujen lopuksi varmasti kaupungeille/kunnille edullisempikin ratkaisu.
Aika moni kyseenalaisti meidän 5-vuotiaan harrastamisen.
Ei ole vain äiti lajin suhteen tosissaan, vaan juurikin poika. Hänellä ei ole missään vaiheessa ollut mitään muuta haavetta kuin pelata kyseistä lajia ja päästä siinä idoliensa tasolle. Ehkä poikani on sitten harvinaisen kypsä ikäisekseen kun hän kykenee tavoitteelliseen harrastamiseen tuon ikäisenä. Vaikka omat lapsenne eivät siihen kykene, ei se tarkoita etteivätkö muut lapset voisi niin tehdä.
Lapseni on onnellinen lajinsa parissa ja ei voi saada siitä tarpeekseen, eikö vain sillä ole väliä? Jos tilanne muuttuisi, harrastuksen saisi lopettaa.
Ja mielestäni vanhemman tärkein tehtävä on olla lapsen tukena ja turvana sekä mahdollistaa hänelle mielekkäitä asioita. Sitä minä ja mieheni juurikin teemme.
Vierailija kirjoitti:
Aika moni kyseenalaisti meidän 5-vuotiaan harrastamisen.
Ei ole vain äiti lajin suhteen tosissaan, vaan juurikin poika. Hänellä ei ole missään vaiheessa ollut mitään muuta haavetta kuin pelata kyseistä lajia ja päästä siinä idoliensa tasolle. Ehkä poikani on sitten harvinaisen kypsä ikäisekseen kun hän kykenee tavoitteelliseen harrastamiseen tuon ikäisenä. Vaikka omat lapsenne eivät siihen kykene, ei se tarkoita etteivätkö muut lapset voisi niin tehdä.
Lapseni on onnellinen lajinsa parissa ja ei voi saada siitä tarpeekseen, eikö vain sillä ole väliä? Jos tilanne muuttuisi, harrastuksen saisi lopettaa.Ja mielestäni vanhemman tärkein tehtävä on olla lapsen tukena ja turvana sekä mahdollistaa hänelle mielekkäitä asioita. Sitä minä ja mieheni juurikin teemme.
Viisivuotiaan lapsen vanhemman tärkein tehtävä on olla hänelle läsnä mahdollisimman paljon. Ja kehittää lasta monipuolisesti, ei vain yhteen asiaan. Viisivuotias, ei vaikka kuinka olisi varhaiskypsä, tiedä mitä loppuelämältään haluaa.
Meillä yhteinen aika kestää vain reilun tunnin :( Onneksi mies ja lapsi ehtivät saada yhteistä aikaa joka päivä enemmän. Rakastan työtäni, mutta tämän takia olen alkanut harkitsemaan yrittäjyydestä luopumista. Tankkaan läheisyyttä nukkuvasta lapsesta, yleensä jään aina nukuttamisen jälkeen hänen viereensä pötköttämään. Onhan tämä aika kamalaa.