Miten jotkut osaavat sisustaa kestävästi? Kyllästyn aina parissa vuodessa...

Minkä ikäinen olet? Ehkä vaan haet vielä tyyliäsi.

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäinen olet? Ehkä vaan haet vielä tyyliäsi.

39-vuotias... Saisi jo se oma tyyli löytyä. Ostaessa totta kai ne ostokset tuntuu omalta jutulta aina, mutta silti niihin kyllästyy usein.

No mun täytyy ihan auoraan sanoa, että mä en pelkästään jätä seuraamatta trendejä, vaan mä myös aktiivisesti kartan niitä. Jätän siis omaan silmään kivoja juttuja hankkimatta, jos epäilen, että tämä on kohta joka paikassa. Oon kyllä hyvä haistamaan trendejä, siitä on apua. Siitä, että sisustaa vanhoilla huonekaluilla ja esineillä, on myös apua. Ne eivät samalla tavalla viittaa lähimenneisyyteen, vaikka olisivatkin (olleet) myös trendikkäitä.

Mutta jos on vaihtelunhaluinen, niin ei kait sille mitään voi. Kannattaa ehkä miettiä, miten sitä sisustusta voisi uudistaa panematta lopulta kauheasti uusiksi.

Klassinen sisustus on ajaton ja kestää vuosikymmeniä. Se ei tietysti sovi kaikille.

Itse ainakiin ihmettelen sitä kun jollain on esim samalainen musiikkimaku vuodesta ja vuodenajasta toiseen. Minullla se menee ennemminkin mielialan mukaan. Muttta toki sisustuksessa kyllä sitä enemmän pyrkii miettimään sitä viihtyvyyttä selllaisen maltillisuuden kautta eli neuraaalit sävyt vaikka aikaajoin ehkä tuleee fiiliksiä että voisi vähän irroitellakin. Muttta tietysti miksi sitä ei voisi esim väreilläkin leikitellä hillitymminkin jos harmonia säilyy.

Minulla oli pitkään sama ongelma kun sisustin linjalla ikea/kirppari. Ostin aina kaikkea kivaa mikä ei kuitenkaan sattunut lompakkoon kamalasti. Kun sitten valmistuin ja menin työelämään, aloin ostamaan vähän kalliimpia asioita, ihan designia.

Jotenkin kun maksaa sohvasta 4tonnia ja pöydästä tonnin, lampusta 800e jne, ostoksia harkitsee enemmän ja ei tule pieneen mieleenkään vaihtaa niitä kun on joutunut oikeasti säästämään ja tekemään töitä niiden saamiseksi.

Mulla ei ole yhtään klassinen tai hillitty tyyli, mutta keäen silti kyllästy. Itse asiassa jyst ne hillitymmät ratkaisut ovat niitä, jotkabovat kaduttaneet.

Nro 3

Vaihdan huonekaluja vain, jos todella vihaan niitä tai käyttötarve muuttuu. Sisustusta ei kyllä hienoksi voi kehua.

En vaihda koko sisustusta kerralla uuteen, ja peruslinjaus pysyy. En osta mitään hetken mielijohteesta, vaikka se joskus voi siltä näyttääkin, kun bongaan kaupan ohi kulkiessani jotain, mitä olen 20 vuotta etsinyt.

Yksi hyvä konsti on se, että hankkii jonkun sisustuselementin, jota katsellessa silmä ja sielu lepää, ja rakentaa muun sisustuksen sen ympärille.

Pilipalirihkamaan kyllästyy yleensä aika nopeasti. Käsintehtyjä jaksaa usein katsella pidempäänkin, kunhan valitsee lähtökohtaisesti sellaisia, mitkä ovat oikeasti omaan makuun sopivia.

Minulle värit ovat tärkeitä. Vääränlaisiin väreihin kyllästyn nopeasti, mutta oikeanlaisia voin katsella vuosikausia. Ja ne minun sisustusvärini eivät kaikilta osin ole samat kuin ne värit, joita puen päälleni.

MIten sisustukseen voi kyllästyä? Käyttöesineitä kaikki.

Meillä on kerroksellinen sisustus, jossa on paljon vanhoja perinnöksi saatuja huonekaluja ja niiden joukossa uusia, esim. sohvia ja muita kangaspäällisiä kalusteita, jotka olemme halunneet ostaa uutena. Näistä muodostuu sellainen perusta, jota en hirveästi halua muuttaa.

Niin kuin kaikissa sisustusvinkeissä aina neuvotaan, vaihtelemalla tekstiilejä (tyynynpäällisten ja peittojen lisäksi myös mattoja) ja sisustusesineitä, saa yleisilmettä kuitenkin muutettua paljon. Esim. meillä on arkiolohuoneessa nyt talvella mummon vanha itämainen villamatto, samettiset beigen sävyiset tyynynpäälliset ja ruskea villahuopa. Vaikka huoneen sisustus: kirjahyllyt, sohva ja antiikkipöytä tuoleineen pysyvät samoina, se oli aivan eri näköinen kesällä, kun vaihdoin matoksi valkoisen nukkamaton ja vaihdoin koristetyynynpäällisiksi pellavaiset valko-siniraidalliset ja pari punaista. Nyt ilme on äärimmäisen klassinen, kesällä se oli jopa beach house -tyylisen raikas perusvärien ansiosta.   

Tällaisilla pienillä kikkailuilla saan aikaiseksi vaihtelua, jota aina välillä kaipaan. Kukat, maljakot, kynttiläasetelmat ja esim. pöytälamppujen paikan vaihtaminen muuttavat myös tunnelmaa tarvittaessa. 

Edellisillä sukupolvilla oli eri mentaliteetti. Tämä kulutus sukupolvi haluu joka päivä uusia juttuja ettei tylsisty.

Tähän ylipäätän jatkuva kasvu perustuu.

Itse olen kauppa-alan ja osakkaiden painajainen kun en koskaan osta mitään uutta.

Pitkäjänteistä tutkiskelua, mulla kesti 5v saada sisustus johon silmä ei väsy.

Minulla on vähän päinvastainen "ongelma". Ongelma lainausmerkeissä, koska en sitä nyt oikeasti ongelmaksi koe. En halua koskaan muuttaa mitään. Jos jotain menee auttamatta rikki niin, ettei sitä voi korjata, melkein itken. Ja etsin samanlaisen tilalle. Onneksi rikki on mennyt vuosien varrella vain sohva ja sänky.

Kun alkaa kyllästyttää, käyn maali- ja kangaskaupassa. Samat huonekalut, samat seinät, mutta vaihtavat vaan väriä.

Meillä oli muutama tumma talonpoikaisperintöhuonekalu, joiden värin mukaan valittiin muut huonekalut. Olen tasaisin väliajoin 15 vuoden ajan katunut ja harmitellut asiaa, olen ollut maalaamassa ja vaihtamassa koko kalustusta, mutta sitten se pahin palo on aina laantunut. Mun neuvo onkin, että kun se kyllästyminen iskee, suuntaa mielenkiinto ja energiat muihin asioihin ja odota että se tunne menee ohi.

Sanoit, ettet seuraa ollenkaan trendejä, mutta kannattaisi kuitenkin, jos oma tyyli on ihan hukassa. Trendien seuraaminen ei edellytä että oma koti pitäisi muuttaa trendien mukaiseksi.

Itse aika ajoin selaan sisustus kirjoja,

-lehtiä ja - blogeja. Huomaan, että vuosi vuoden jälkeen samat asiat viehättää, silmä poimii niitä samoja asioita kuvista sieltä trendien seastakin. Se on varmaan se oma maku. Myönnän kyllä, että hullaannun milloin mistäkin uudesta, mutta onneksi en ole sisustamisen suhteen tuumasta toimeen -tyyppiä ja lopulta riittää kun ne asiat näkee kuvissa.

Asiaan voi vaikuttaa myös se, sisustaako ns. puhtaasti estetiikan mukaan, vai tarpeen ja merkityksen mukaan.

Estetiikan mukaan sisustamisella tarkoitan sitä, että hankitaan tietyn laiset ja tietyn tyyliset huonekalut ja tavarat ja sisustushärpåkkeet siksi, että halutaan tätä tyyliä. Joko siksi, että se on nyt trendikästö tai siksi, että jostain syystä koetaan se omaksi. Se on varmasti todella tyylikästä, mutta väistämättä se menee vanhaksi. Trendit vaihtuvat ja itsekin muuttuu ja kehittyyniin että se joskus ”omalta” tuntunut tyyli ei enää olekaan ihan minua.

Tarpeen ja merkityksen mukaan sisustaminen taas tarkoittaa sitä, että tavaroita, huonekaluja ja esineitä hankitaan sillä perusteella, että ne ovat merkityksellisiä itselle joko ne vastaavat johonkin funktionaaliseen käyttötarpeeseen mahdollisimman hyvin, tai ne ovat kuuluneet johonkin itselle tärkeään elämänvaiheeseen tai tärkeälle ihmiselle. Ja tärkeästä käyttötavarasta. Ihmisen historiakin muuttuu ja lisääntyy koko ajan, mutta ei siltijuuri mikään osa siitä muutu merkityksettömäksi. Tämmöinen sisustus elää, muttei mene vanhaksi.

Kukin asustelee kodissaan omalla tavallaan. Sinä tykkäät vaihtaa sisustusta, joten mikset vain vaihda. Minä taas en tykkää vaihtaa sisustusta, joten samat kamat pysyvät käytössäni vuosista toisiin. Tosin en osta mitään hetken mielijohteesta, vaan saatan etsiä oikeaa kattolamppua vuosikausia. Tai mietin uutta verhoilua eteisen penkkiin yhtä lailla, kunnes tajuan mitä väriä siihen haluan. Tykkään tehdä itse, niin kudoin kangaspuissa  omat verhoni ja ne näyttävät vuodesta toiseen aina yhtä hyviltä. Haalin kirppiksiltä ihmisten hylkäämiä käsitöitä, joita voi tuunailla tyynynpäällisiksi tai mitä sitten keksiikään. Hyvää ja kauniisti tehtyä, jos tuuri käy. Viimeksi löysin upeat käsin kirjaillut villakankaat, joissa on ollut jokin suunnitelma tekijällä ja minä jalostan niistä tuolin päälliset. Voit arvata, ettei sellaisia ihan pikku kummassa osaa hävittää. Mutta tämä siis mun linjaukseni, mutta en ole pätkääkään trendikäs sisustaja. Ystäväni on ammatiltaan sisustussuunnitelija ja muuttaisi kodissani varmasti kaiken tämän hetken tyyliseksi, mutta nounou, en suostu,

Aloittajalla ei ole omaa tyyliä, omaa makua, ja sekin heivieröinen, mitä on, kestää hetken. Ei ole oppinut sietämään pettymyksiä :D

Ei kaikkia vaan kiinnosta katsoa samaa sisustusta vuosikaudet. Ei toisilla välttämättä ole kyse siitä, että heidän kotinsa olisi sisustettu jotenkin kestävämmin, vaan ehkä he eivät vaan välitä sisustamisesta. Minua ei sisustaminen hirveästi kiinnosta, joten meillä on ollut samat kamat ja verhot jo kahdeksan vuotta. Sen sijaan harrastukseni vaihtuvat parin kuukauden välein, kun löydän jotain uutta, joka näyttää hauskalta. Ei kyse ole siitä, etten löytäisi kestäviä harrastuksia tai harrastaisin jotain mistä en pidä, koska pidän jollain tasolla melkein kaikista kokeilemistani jutuista. Uuden houkutus on vaan minulle suurempi. Ja se on ihan okei.

Vaihtelen korkeintaan sohvatyynyjä ja verhoja, joskus mattoja. 

Olen 37-vuotias ja nykyään pysähdyn miettimään että haluanko todella jotakin, vai haluanko siksi että haluaisin jotenkin pysyä trendikkäänä vai haluanko jotain uutta siksi, että omassa elämässä mättää jokin. Ja samalla myös mietin, mitä muuta sillä rahalla saisi. Auttaa kummasti. Mutta sitten on myös se, että oma tyylini on hiljalleen muokkautunut hyvin varmaksi, ja vähän ajattomammaksi. Silloin ei tee edes mieli uusia mitään, ellei sitten ole pakko jonkin hajotessa lopullisesti. 

Minua on usein myös naurattanut se, että olen omasta mielestäni keksinyt hauskan sisustusidean, ja sitten se tupsahtaa sieltä sun täältä silmille vähän ajan päästä. Haluaisin pitää itseäni siis trendsetterina mutta luultavasti olen silti harmaata massaa ja kyse on sattumista.