Köyhä tai pienituloinen! Olisin kiitollinen, jos voisit vastata mulle..

Up

"Minun ei tarvitse pelätä että lapseni eivät koe kuuluvansa joukkoon tai kokevat häpeää asumisolosuhteistaan tai vaatteistaan."

Tämä! Itselläni lapsuus oli köyhää, koulussa oli ulkopuolinen ja kiusattu sen vuoksi. En olisi halunnut hienompia vaatteita yms niiden itsensä vuoksi, vaan siksi, että pääsisin mukaan muiden joukkoon.

En ikinä pyytänyt mitään. Opin, että olen hyvä lapsi, kun tyydyn vähään.

Tottakai tajuan täällä mainitun niukan elämän ekologisuuden. Niukkuus voi kaventaa myös muuten elämää kuin materian osalta.

Työttömänä olen ollut yli 5 vuotta ja koko ajan köyhtynyt. Usein tuntuu että ei ole ihmisarvoon oikeutta kun ei ole työelämässä. Olen tottunut katsomaan kaupoissa hintoja ja valitsemaan hyvää ja edullista. Kosmetiikan haluaisin saada aina laadukkaana ja se auttaa ikääntyvää kehoani ja edes osa ihmisarvosta säilyy. Vaatteet ovat aika vanhoja ja eivät onneksi minua paljon kiinnosta. Onneksi meillä on ihana uusi koti ja mulla on hyvä mies jonka ansiosta voin olla elossa ja elää tätä kuitenkin ainutkertaista elämääni. 

Olen työtön ja työvoimapoliittisessakoulutuksesaa eli saan työmarkkinatuen lisäksi sen 9€/päivä.

Mietin tarkemmin hankintoja, en voi pitää autoa, asun pienemmässä asunnossa kuin haluaisin, en matkustele. Teen paljon asioita jotka ovat ilmaisia esimerkiksi uimahalliin menon sijasta teen jumpan ulkona olevilla jumppapaikoilla. En käytä alkoholia ollenkaan, en kylläkään edes halua.

Ainoastaan tämä asuminen sellainen mistä en pidä. En oikeastaan tarvitsisi kovinkaan paljon isompia tuloja.

Pistää silmään se, että jos on työtön, koulutuksessa tai pienituloinen, näyttää olevan kovin vähän mahdollisuuksia vaikuttaa omiin tuloihin. Teen itse pätkätöitä, kun niitä on tarjolla, mutta siihen nähden miten kuluttavaa aina uuden työpätkän aloittaminen ja uuteen paikkaan tutustumi on, en ikinä suosittele kenenkään kadehtia tilannetta, jossa ei saa oikeaa, säännöllistä kuukausipalkkaa. Se loputon epävarmuus, minkä verran tulot vaikuttavat (työttömyys-)etuuksiin, kauanko työtä riittää ja kauanko joutuu odottamaan, että saa rahansa, on NIIN KULUTTAVAA, että en ihmettele, että kaikki eivät sitä kestä.

Köyhä varaton yksinelävä saa 500 eur perusosan /kk peruselämiseen.  Asumismenot kustannetaan myös. Kyllähän sen luulisi ruokaan (laskuihin etc. pakolliseen)  hyvin riittävän. 

Useimmilla varmasti riittääkin ja monella jää vielä jotain säästöönkin. Meitä on niin moneksi ja asemillekin jää..

Ei todellakaan jää 500 e asumismenojen jälkeen! Kaikilla on omavastuu asumisesta. Monilla on myös lapsia ja lapsikorotus on alle 4 e arkipäivältä, viikonloppunakin on syötävä. Palkkaan taas ei saa lapsikorotusta!

Puhutaan toimeentulotukea saavasta ihmisestä. Eli minimaaliset tulot eikä säästöjä. 

Tiedän, että olen liian vanha vastaamaan. Halusit varmaan vastauksia lapsiperheiltä.  No, olin tietenkin köyhä jo ollessani yksinhuoltaja ja niin oli toki lapsikin. Ketoi minulle tosin myöhemmin, ettei oikeastaan kokenut itseään köyhäksi. Siskoni osti pojalle paljon muotileluja tuolloin. Hän oli parempipalkkainen ja sinkku. Meillä ei tosin ollut autoa, mökkiä, koiraakaan. Kissa oli :) Matkustimme jopa kaksi kertaa pojan lapsuudessa etelään.  Lyhyt nousukausi antoi mahdollisuuden jopa muuttaa isompaan vuokra-asuntoon yksiöstä. Oma huone oli pojalle tärkeä, annoin hänelle ilman muuta kaksion makuuhuoneen ja nukuin itse olohuoneessa.  Halusin itse niin matkustaa jo silloin, enkä uskaltanut jättää poikaa kahdeksi viikoksi vanhemmilleni. Siellä kun tapeltiin jatkuvasti. Mentiin sitten porukalla. Ja tunnustan, että lainalla. Aurinkotili auttoi, eikä yhtään tehnyt pahaa maksaa matkaa jälkeenpäin. Se vaan oli hassua, että yhden aikuisen kanssa matkustava lapsi ei saanut niin suurta alennusta kuin kahden aikuisen kanssa.

Mopoa ei poika koskaan kinunnut, kuulema koska tiesi, etten sitä pysty hankkimaan. Aina välillä tuli hetkiä, jolloin olin toivoton. Joku yhtäkkinen meno - esim. minun hammaslääkärilaskuni (silloin maksettiin koko maksu, ilman Kela-korvauksia, näin siis aikuisilla, ei erityisryhmissä). Kunnalliseen hoitoon pääsi jos oli raskaana. Onneksi olin tuolloin vielä aika terve, niinkuin lapsikin.

Nykypäivänä hankalin asia minulle köyhyydessä on auton puute. Vaikka kuinka hehkutetaan, ettei tässä kaupungissa muka autoa tarvitse niin on se taas huomattu, että tarvitsee. Huonekalukauppoihinkaan ei pääse kuin taksilla. Ja sillä omalla autolla. Kunnon nojatuoli olisi pakollinen selkäongelmienkin takia. Tuolin saisin vähittäin maksamalla, mutta se kokoaminen pitää tilata kun on siellä fyysisessä kaupassa! Verkkokaupan tuotteita ei koota.

Matkustamaan en tietenkään enää pysty. Vaikka aikaa olisi. Eläke on siihen liian pieni.

Tein juuri äsken elinajanennuste-kyselyn. Siis 20 vuottako tätä vielä? No, en oikeasti tuohon usko.

Tuleekohan tähän ketjuun näiden viisastelijoiden, aina oikeassa olijoiden,  tyrmääviä kommentteja? Olisi tosi hyvä, jos pitäisitte nyt näppinne kurissa.

Eniten kaipaisin autoa, sillä lapsiperheenä olisi niin paljon mukavampi liikkua omalla autolla. Mutta siihen ei ole varaa, ja täällä missä asumme (mahdollisimman ahtaasti ja halvalla luonnollisesti) julkisilla liikkuminen nippa nappa onnistuu kuitenkin. Mutta vaikeeta on ja busseja saa aina odotella ja/tai olla paikalla liian aikaisin, kun johonkin on menossa. Eikä aina mahdu vaunujen kanssa kyytiin ja sitten odotellaan seuraavaa lasten kanssa joskus tunninkin verran. Pitäisi kai vain muuttaa parempien kulkuyhteyksien luo, mutta sitten taas vuokra olisi korkeampi...

Muuten minua ei kauheasti haittaa esim. ostaa vaatteita tarjouksista tai käytettynä, minulla on silmää vaatteille ja osaan niitä myös korjata ja tuunata. Niinpä lapset on aina (käytännöllisyyden sallimissa rajoissa) nätisti puettu. Varakkaammilla perheillä on toki kalliimmat vaatteet, mutta raha ei takaa hyvää makua. Joillain on toki sekä varaa laatuun että tyylitajua ja värisilmää, mutta se on loppupeleissä aika harvinaista.

Vierailija kirjoitti:

Ei todellakaan jää 500 e asumismenojen jälkeen!

Sitten voi olla vielä lypsyvaraa sillä sen verran katsotaan että pitää jäädä välttämättömiin jokapäiväisiin menoihin kuussa.

Sehän on puhtaasti laskennallinen juttu eikä ole mikään työttömien etuoikeus vaan kaikille jos ei rahat riitä