Köyhä tai pienituloinen! Olisin kiitollinen, jos voisit vastata mulle..

No jaa, olen ollut pienituloinen nyt jo ainakin viisi vuotta, mutta enpä koe jääneeni mistään paitsi. Lapsetkaan eivät ole valittaneet rahapulaa, vaikka 17-vuotias haluaisi meille kalliimman auton (olen eronnut, ja lapset saavat kyytejä lähinnä isältään, jonka auto ei kuulemma ole ihan kuuminta hottia - minulla ei ole autoa, koska asumme keskustassa). Olen yksinhuoltaja, mutta ehkä kokonaistilanteeseemme on vaikuttanut myös se, että asumme omistusasunnossa, olen perinyt melkein 100,000 euroa, joten minulla on ihan hyvin säästöjä, joista voi tarvittaessa jotain nykäistä. Lisäksi isovanhemmat maksavat lasten puhelinlaskut ja joskus antavat lapsille rahaakin. Matkustetaan joka vuosi ulkomaillekin, vaikka ei varmaan ympäristösyistä pitäisi. Viime vuonna kumpikin lapseni pääsi sekä etelänmatkalle että pitemmälle reissulle Eurooppaan sukulaisten luo.

Lapsilla ei ole enää kalliita harrastuksia, mutta luopuivat niistä ihan omasta halustaan tai pikemminkin motivaation puutteen takia jo joitakin vuosia sitten. Syömme hyvin, elektroniikkaa on riittävästi ja se on riittävän laadukasta, tehdään mitä halutaan. Oikeasti en edes ymmärrä mitä muuta voisimme vielä haluta?

Viime vuonna verotettavat tuloni olivat 23,000 euroa, edellisenä 16,000€. Joskus on ollut vieläkin vähemmän. Säästöön jää aina jotain.

Vierailija kirjoitti:

Olen taloudellisesti riippuvainen muista ihmisistä vielä kolmekymppisenäkin. Jos haluan jotain huvia elämään, sen todennäköisesti kustantaa joku muu, tai juttu jää idean tasolle. Joudun jatkuvasti käymään mielessäni vaihtokauppaa eri kulujen välillä: jos haluan uudet kengät, raha täytyy pihistellä jostain muusta. Säästöjä ei ole eikä tule. Tili on usein lähes nollilla vuokran ja muiden kuun alkuun sijoittuvien laskujen jälkeen. Lapsia ei tulisi mielenkään hankkia tähän konkurssiin, onneksi en vanhemmaksi haluaisikaan.

Ja koenko eriarvoisuutta: en henkilökohtaisesti, vaikka tunnistan sitä ympärilläni. Esimerkiksi sairaanhoitajien palkka on mielestäni kohtuuttoman pieni työn vaativuuteen nähden. En kuitenkaan koe, ettei minulla olisi ollut yhteiskunnan puolesta mahdollisuutta opiskella vaikka lääkäriksi. Sen sijaan olin lahjakas muun tyyppisissä asioissa, minkä vuoksi tein valintoja, joiden myötä päädyin nykyiseen tilanteeseeni. Pienituloisten sosiaaliturvan soisin olevan paremmalla tolalla, mutten omakohtaisesti tunne katkeruutta, kateutta tai eriarvoisuutta, enkä syytä ketään tilanteestani. Ehkä koulu (peruskoulu ja lukio) olisi voinut valmentaa sukupolveani ennakoimaan tulevaisuutta paremmin, opetus oli siinä mielessä aikaansa jäljessä. Koulussa esimerkiksi rohkaistiin kouluttautumaan alalle, jonka olisi voinut jo silloisen tutkimustiedon valossa ennakoida katoavan. Opetus tähtäsi elämänpolkuun "koulu - työ - perhe - eläke". Kyvyt sopeutua elämän katkonaisuuteen ja elämänpolkuun "koulu - työttömyys" ovat olemattomat.

Emme ole köyhiä. Ehkä juuri keskituloisia, mutta ns siellä keskituloisten alarajalla. Laskut on aina varaa maksaa ja ruokaa pöydässä. Lapset saa harrastaa, mutta yksi harrastus per lapsi. Ei ole varaa maksaa kahta.

Haluaisin matkustaa. Emme ole koskaan päässeet matkalle. Koko perhe haaveilee lomasta. Se voisi olla joku ihana rantaloma vaikkapa Kreikkaan tai kaupunkiloma Lontooseen.

Itselleni haluaisin ostaa joskus sitä, mitä oikeasti haluan. Mulla on kyllä kaikki tarvittava, mutta usein joutuu valita asioita hinnan mukaan, eikä sitä, mistä tykkää. Jos vanhat lenkkarit hajoaa, voin ostaa uudet, mutta hintaraja on tietty ja joudun aina etsiä alennuskengät. Voin ostaa uuden talvitakin, jos tarvitsee, mutta joskus on pakko ostaa kirpparilta tai yleensä aina joku halpa. Eli kaipaan sitä, että voisin ostaa juuri sitä, mistä pidän.

Lapsille ostan kirpparilta ja alesta. Merkkivaatteisiin ei ole varaa edes käytettyihin. Se merkkivaate maksaa usein käytettynäkin pajon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos mulla olisi lapsia, joutuisin menemään takaisin hyväpalkkaisiin töihin, juuri noista syistä, että lapset saisi elää samaan tyyliin kuin kaverinsa, eikä he tuntisi jäävänsä paitsi jostain mitä muut saavat.

Nyt kun lapsia ei ole, mulla on varaa tehdä sitä työtä mitä haluan, ja hyväksyä siitä seuraava pieni palkka.

Tämä ei tietenkään ole sattumaa, vaan olen elämäni tällaiseksi tieten tahtoen järjestänyt. Lasten teko olisi ollut valinta, joka olisi vaikuttanut koko elämäntyyliini.

Tuo on hyvä. Itselläni on tavallaan juuri toisinpäin. Työ menetys johtui terveydestä ja lapsi tuli vahingossa. Ja ehkäisystä huolimatta. Minulla oli ehkäisy, koska raskaus olisi ollut ja olisin suuri riski ja pahensi terveydentilaani. Mutta en hennonut tehdä aborttia. Mietin pitkään adoptiota, mutta en pystynyt antamaan lasta pois parempiin taloudellisiin oloihin. Rakkautta hän ainakin saa nyt. Hän ei koe olevansa eriarvoiseen. Ehkä siksi, että saa paljon rakkautta ja huomiota. Meillä ongelmakohtia on harrastus. Siinä hän tuntee olevansa eriarvoinen. Siinä mennään hinnan, ei taitotason mukaan.

Rakkaus ja tuki perheeltä on oikeasti iso tekijä lapsen myöhemmässä menestyksessä. Niitä ei saa kaikki, oli rahaa tai ei. Sun lapsi on hyvässä asemassa.

Menestystä ja kaikkea hyvää teille!

se jota lainasit

Vierailija kirjoitti:

No jaa, olen ollut pienituloinen nyt jo ainakin viisi vuotta, mutta enpä koe jääneeni mistään paitsi. Lapsetkaan eivät ole valittaneet rahapulaa, vaikka 17-vuotias haluaisi meille kalliimman auton (olen eronnut, ja lapset saavat kyytejä lähinnä isältään, jonka auto ei kuulemma ole ihan kuuminta hottia - minulla ei ole autoa, koska asumme keskustassa). Olen yksinhuoltaja, mutta ehkä kokonaistilanteeseemme on vaikuttanut myös se, että asumme omistusasunnossa, olen perinyt melkein 100,000 euroa, joten minulla on ihan hyvin säästöjä, joista voi tarvittaessa jotain nykäistä. Lisäksi isovanhemmat maksavat lasten puhelinlaskut ja joskus antavat lapsille rahaakin. Matkustetaan joka vuosi ulkomaillekin, vaikka ei varmaan ympäristösyistä pitäisi. Viime vuonna kumpikin lapseni pääsi sekä etelänmatkalle että pitemmälle reissulle Eurooppaan sukulaisten luo.

Lapsilla ei ole enää kalliita harrastuksia, mutta luopuivat niistä ihan omasta halustaan tai pikemminkin motivaation puutteen takia jo joitakin vuosia sitten. Syömme hyvin, elektroniikkaa on riittävästi ja se on riittävän laadukasta, tehdään mitä halutaan. Oikeasti en edes ymmärrä mitä muuta voisimme vielä haluta?

Viime vuonna verotettavat tuloni olivat 23,000 euroa, edellisenä 16,000€. Joskus on ollut vieläkin vähemmän. Säästöön jää aina jotain.

Tää keskustelu oli köyhille. Sähän olet oikeastaan rikas.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No jaa, olen ollut pienituloinen nyt jo ainakin viisi vuotta, mutta enpä koe jääneeni mistään paitsi. Lapsetkaan eivät ole valittaneet rahapulaa, vaikka 17-vuotias haluaisi meille kalliimman auton (olen eronnut, ja lapset saavat kyytejä lähinnä isältään, jonka auto ei kuulemma ole ihan kuuminta hottia - minulla ei ole autoa, koska asumme keskustassa). Olen yksinhuoltaja, mutta ehkä kokonaistilanteeseemme on vaikuttanut myös se, että asumme omistusasunnossa, olen perinyt melkein 100,000 euroa, joten minulla on ihan hyvin säästöjä, joista voi tarvittaessa jotain nykäistä. Lisäksi isovanhemmat maksavat lasten puhelinlaskut ja joskus antavat lapsille rahaakin. Matkustetaan joka vuosi ulkomaillekin, vaikka ei varmaan ympäristösyistä pitäisi. Viime vuonna kumpikin lapseni pääsi sekä etelänmatkalle että pitemmälle reissulle Eurooppaan sukulaisten luo.

Lapsilla ei ole enää kalliita harrastuksia, mutta luopuivat niistä ihan omasta halustaan tai pikemminkin motivaation puutteen takia jo joitakin vuosia sitten. Syömme hyvin, elektroniikkaa on riittävästi ja se on riittävän laadukasta, tehdään mitä halutaan. Oikeasti en edes ymmärrä mitä muuta voisimme vielä haluta?

Viime vuonna verotettavat tuloni olivat 23,000 euroa, edellisenä 16,000€. Joskus on ollut vieläkin vähemmän. Säästöön jää aina jotain.

Tää keskustelu oli köyhille. Sähän olet oikeastaan rikas.

Jep. Meikäläisen verotettavat tulot tais olla jotain päälle 300e.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No jaa, olen ollut pienituloinen nyt jo ainakin viisi vuotta, mutta enpä koe jääneeni mistään paitsi. Lapsetkaan eivät ole valittaneet rahapulaa, vaikka 17-vuotias haluaisi meille kalliimman auton (olen eronnut, ja lapset saavat kyytejä lähinnä isältään, jonka auto ei kuulemma ole ihan kuuminta hottia - minulla ei ole autoa, koska asumme keskustassa). Olen yksinhuoltaja, mutta ehkä kokonaistilanteeseemme on vaikuttanut myös se, että asumme omistusasunnossa, olen perinyt melkein 100,000 euroa, joten minulla on ihan hyvin säästöjä, joista voi tarvittaessa jotain nykäistä. Lisäksi isovanhemmat maksavat lasten puhelinlaskut ja joskus antavat lapsille rahaakin. Matkustetaan joka vuosi ulkomaillekin, vaikka ei varmaan ympäristösyistä pitäisi. Viime vuonna kumpikin lapseni pääsi sekä etelänmatkalle että pitemmälle reissulle Eurooppaan sukulaisten luo.

Lapsilla ei ole enää kalliita harrastuksia, mutta luopuivat niistä ihan omasta halustaan tai pikemminkin motivaation puutteen takia jo joitakin vuosia sitten. Syömme hyvin, elektroniikkaa on riittävästi ja se on riittävän laadukasta, tehdään mitä halutaan. Oikeasti en edes ymmärrä mitä muuta voisimme vielä haluta?

Viime vuonna verotettavat tuloni olivat 23,000 euroa, edellisenä 16,000€. Joskus on ollut vieläkin vähemmän. Säästöön jää aina jotain.

Tää keskustelu oli köyhille. Sähän olet oikeastaan rikas.

Itse asiassa ei, vaan köyhille ja pienituloisille. Se lukee otsikossa.

23000 e/v on pienituloinen.

eri

Siis eihän keskituloisillakaan ole varaa reissailla merkkivaatteet päällä... jos on ns ylempää keskituloa, niin ehkä joo. Mun bruttopalkka on 2500 ja miehen 3300 ja kolme lasta. Lainat, laskut, ruoka yms saadaan maksettua. Lapsilla on harrastukset ja ne saadaan maksettua. Joskus alesta voin jonkun merkkivaatteen lapsille ostaa. Säästöön jää vähän ja ne menee jouluun, uusiin talvirenkaisiin tms.

Ulkomailla ei todellakaan ole varaa käydä.

Olen töissä, mutta pieni palkka. Lisäksi olen kahden lapsen yh. Merkkivaatteet, matkat, kallis eloktroniikka jne ei tule kuuloonikaan. Kotipizza on meille liian kallis, mutta haluaisin joskus hakea kotzonen. Joskus harvoin on varaa hakea toisesta paikasta pizzaa. Hoplopin synttärit maksaisivat meille sen, millä pitää ostaa vähintään kahden kuukauden ruoka ja pesuaineet.

Ulkomaille meno tuntuu niin utopistiselta, etten edes haaveile aikaisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No jaa, olen ollut pienituloinen nyt jo ainakin viisi vuotta, mutta enpä koe jääneeni mistään paitsi. Lapsetkaan eivät ole valittaneet rahapulaa, vaikka 17-vuotias haluaisi meille kalliimman auton (olen eronnut, ja lapset saavat kyytejä lähinnä isältään, jonka auto ei kuulemma ole ihan kuuminta hottia - minulla ei ole autoa, koska asumme keskustassa). Olen yksinhuoltaja, mutta ehkä kokonaistilanteeseemme on vaikuttanut myös se, että asumme omistusasunnossa, olen perinyt melkein 100,000 euroa, joten minulla on ihan hyvin säästöjä, joista voi tarvittaessa jotain nykäistä. Lisäksi isovanhemmat maksavat lasten puhelinlaskut ja joskus antavat lapsille rahaakin. Matkustetaan joka vuosi ulkomaillekin, vaikka ei varmaan ympäristösyistä pitäisi. Viime vuonna kumpikin lapseni pääsi sekä etelänmatkalle että pitemmälle reissulle Eurooppaan sukulaisten luo.

Lapsilla ei ole enää kalliita harrastuksia, mutta luopuivat niistä ihan omasta halustaan tai pikemminkin motivaation puutteen takia jo joitakin vuosia sitten. Syömme hyvin, elektroniikkaa on riittävästi ja se on riittävän laadukasta, tehdään mitä halutaan. Oikeasti en edes ymmärrä mitä muuta voisimme vielä haluta?

Viime vuonna verotettavat tuloni olivat 23,000 euroa, edellisenä 16,000€. Joskus on ollut vieläkin vähemmän. Säästöön jää aina jotain.

Tää keskustelu oli köyhille. Sähän olet oikeastaan rikas.

Itse asiassa ei, vaan köyhille ja pienituloisille. Se lukee otsikossa.

23000 e/v on pienituloinen.

eri

Joo, mutta noilla pienillä tuloilla ei silllon ole niin merkitystä kun on saanut 100 000 euroa perintöä ja asuu (velattomassa?) omistusasunnossa.

Mun nettopalkka on 1800 ja mies työtön, joten pienituloisia ollaan. Lapsille ja itselleni ostan paljon vaatteita ja muuta tarpeellista ihan kirppiksiltä. Siellä yritän saada myös edes hiukan tuloja heille pieneksikäyneistä vaatteista, kengistä ja harrastusvälineistä. Mies pärjää ainakin toistaiseksi vanhoilla vermeillään. Itselleni ostan vain äärimmäisessä tarpeessa. Kalleimmat vaatteet meillä taitaa olla Tokmannilta ja New Yorkerista. Toisaalta en mitään sen kummallisempaa haikailekaan. Kunhan on ehjää ja puhdasta.

Poika olisi halunnut jatkaa lätkän peluuta, mutta tuo oli ihan liian kallis harrastus. Onneksi päätti lopettaa koulun vuoksi. Ei halunnut, että koulu kärsii, kun harkkoja on niin paljon. Tytär harrastaa pianon soittoa. Onneksi musiikkiopistossa on edullista harrastaa. Pianon saimme käytettynä melkein ilmaiseksi ja sen viritys maksettiin kirpparituloilla.

Tukholman ja Tallinnan risteilyt jää meidän perheeltä väliin, samoin huvipuistoreissut. Pelataan paljon lautapelejä perheen kanssa, käydään puistoissa ja ilmaistapahtumissa. Kirjasto on aivan verraton ilon aihe meillä! Kiitokset kaikille veronmaksajille :).

Olishan se hienoa päästä ulkomaille lomailemaan tai edes Suomessa kiertämään, mutta ehkä sitten tulevaisuudessa, kun mieskin toivottavasti työllistyy. Onneksi tähän asti lapset ovat ymmärtäneet, että kaikkeen ei rahat riitä. Ovat sen luonteisia, että uskon, etteivät tästä aikuisinakaan ole katkeria.

Tärkeintä on hyvä terveys ja se, että saadaan olla yhdessä. Siitä nautin joka päivä!

Me nyt ei varsinaisesti köyhiä olla, ei mitään rikkaitakaan kyllä. Mutta minua ei harmita ettei ole kalliita lomamatkoja, HopLop synttäreitä tai lapsilla kalliita vaatteita. En arvosta tuollaisia asioita, tai materiaa ylipäänsä. Rahaa on ruokaan ja kaikkeen pakolliseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No jaa, olen ollut pienituloinen nyt jo ainakin viisi vuotta, mutta enpä koe jääneeni mistään paitsi. Lapsetkaan eivät ole valittaneet rahapulaa, vaikka 17-vuotias haluaisi meille kalliimman auton (olen eronnut, ja lapset saavat kyytejä lähinnä isältään, jonka auto ei kuulemma ole ihan kuuminta hottia - minulla ei ole autoa, koska asumme keskustassa). Olen yksinhuoltaja, mutta ehkä kokonaistilanteeseemme on vaikuttanut myös se, että asumme omistusasunnossa, olen perinyt melkein 100,000 euroa, joten minulla on ihan hyvin säästöjä, joista voi tarvittaessa jotain nykäistä. Lisäksi isovanhemmat maksavat lasten puhelinlaskut ja joskus antavat lapsille rahaakin. Matkustetaan joka vuosi ulkomaillekin, vaikka ei varmaan ympäristösyistä pitäisi. Viime vuonna kumpikin lapseni pääsi sekä etelänmatkalle että pitemmälle reissulle Eurooppaan sukulaisten luo.

Lapsilla ei ole enää kalliita harrastuksia, mutta luopuivat niistä ihan omasta halustaan tai pikemminkin motivaation puutteen takia jo joitakin vuosia sitten. Syömme hyvin, elektroniikkaa on riittävästi ja se on riittävän laadukasta, tehdään mitä halutaan. Oikeasti en edes ymmärrä mitä muuta voisimme vielä haluta?

Viime vuonna verotettavat tuloni olivat 23,000 euroa, edellisenä 16,000€. Joskus on ollut vieläkin vähemmän. Säästöön jää aina jotain.

Tää keskustelu oli köyhille. Sähän olet oikeastaan rikas.

Itse asiassa ei, vaan köyhille ja pienituloisille. Se lukee otsikossa.

23000 e/v on pienituloinen.

eri

Ei ole jos on perintöä 100000, ja isovanhemmat kustantaa lapsien kulut. Ihan samaa rahaa se on, on se sitten saatu palkkana tai perintönä. Onko esim pääomatuloja miljoonia saava työssä käymätön henkilö pienituloinen?

Vierailija kirjoitti:

Yhtään et johdattele :)

Lapsen tarhassa ja nyt koulussa (samat kaverit siis molemmissa, vaihtuvuus ollut vähäistä) eniten reissaa, järkkää niitä hoplop synttäreitä, pitää omaa lomaa koulusta ja pukee lapsiaan ikätasoa vanhemmaksi etc. ne pienituloisenmat. No puolustuksena, että tällä seudulla ei juurikaan ole työttömiä (okt ainoa vaihtoehto ja auto välttämätön) eli ne kaikkein pienituloisimmat puuttuu.

Mistä tiedät heidän tulonsa? Ehkä vain luulet että ovat pienituloisempia?

Haluaisin, ettei tarvitsisi parin päivän välein käydä varmistamassa että kuinka paljon (vähän) tilillä on rahaa. Aina ennen pientäkin kauppareissua pitää varmistaa että onhan sitä.

Haluaisin että voitaisiin syödä monipuolisemmin ja vähän vähemmän hiilaripitoista ruokaa.

Haluaisin uudemman auton. Vihaan meidän 20v vanhaa rotiskoa, jossa ajomukavuuskin on huono eikä mikään oikein toimi.

Haluaisin ostaa itselleni uusia (mielellään eettisiä/kotimaisia) vaatteita. Kuljen pelkissä kirppisvaatteissa ja kierrän jatkuvasti kirppareita että löydän oikeassa koossa siistiä vaatetta ennenkuin vanhat hajoaa. Pyöritän muutamia siistejä vaatteita töissä, kotona kuljen hyvin rikkinäisissä ja kulahtaneissa.

Haluaisin kauniita alusvaatteita vanhojen, reikiintyneiden tilalle.

Haluaisin koiran.

Haluaisin kunnolliset talvivaatteet, jotta lasten kanssa ulkoilu olisi mukavampaa. Nyt käytän miehen vanhaa talvitakkia.

Haluaisin tehdä enemmän myös maksullisia asioita perheen ja erityisesti puolison kanssa. Leffat, pakopelit, ravintolat, keilaaminen, keikat..

Haluaisin tehdä pieniä kotimaanreissuja. Kylpylään, eläintarhaan, lintsille..

Haluaisin joskus päästä ulkomaille (viimeksi olen ollut viisi vuotta sitten). Joka toinen talvikin riittäisi.

Haluaisin käydä säännöllisesti hierojalla. Joskus voisin käydä kampaajallakin, mutta itsevärjäyskin kelpaa. Nyt on liian harvoin varaa hiusväriin.

Haluaisin pihalle upotetun paljun, johon voisi talvellakin joskus sujahtaa.

Haluaisin toisen lapsen, mutta siihen ei ole varaa.

Haluaisin uuden harrastuksen, ehkä jotain joogaa/ilmajoogaa/trapetsia.

Haluaisin viedä lapsen laivalle ekaa kertaa elämässään.

Haluaisin pitää kuukauden kesäloman. Olen 32v enkä ole koskaan ollut yli viikkoa tekemättä töitä.

Haluaisin uuden maton olohuoneeseen.

Haluaisin joskus ostaa kauniin ja ison kukkakimpun kukkakaupasta.

Haluaisin viedä lapsen oksentaman petauspatjan pesulaan, enkä hinkata sitä ite juuriharjalla hiki otsalla.

Haluaisin vaikka kerran vuodessa siivoojan kotiin, joka hinkkaisi kaiken pinttyneen, mitä ei olla itse jaksettu.

Varmaan haluaisin paljon muutakin.

Polarn o pyretin bodyn hinta = toisinaan meidän koko viikon ruokabudjetti. Toisinaan se voi olla jopa 50e.

Molon talvihaalarin hinta= mitä käytämme koko jouluun ruokineen ja lahjoineen

Risteily? Ei ole varaa matkustaa edes satamaan. Bensat edestakaisin satamaan maksaisi noin 120e. Junaliput halvimmillaankin sama meiltä neljältä

Harrastukset? Seurakunnann ilmainen kokkikerho ja sähly.

Tässä sinulle, joka väitit merkkikamojen olevan pienituloisten juttu

Vuosia kun on elänyt pienituloisena on myöskin oppinut muuntumaan sen mukaan että rahaa ei ole ylimääräiseen. Olen tyytyväinen nykyiseen elämään mutta jos alkaisin jossitella niin tottakai olisi kiva mennä kauppaan ja ostaa kaikki tarvitsema ja olla miettimättä mitäs sitten syödään. Mutta tiedostaa sen että jossittelemalla koko elämänlaatukin huononisi. En halua miettiä mitä mulla ei ole ja mitä kaikkea pitäisi saada vaan elää hetkessä tätä arkea ja tilannetta mikä meillä nyt on.

Käymme muutaman kerran vuodessa elokuvissa, syömässä tms. Ne on niitä luksus juttuja meille. Retkeilemme myös paljon luonnossa mikä on kaikille mieluista, eikä siihen rahaa pala paljoa. Kaikki isommat reissut on sitten tarkoin mietitty ja punnittu miten halvimmalla reissusta selviää ja tähän saakka olemme matkustaneet vain kotimaassa. Kuitenkaan lapseni ei ole koskaan valittanut sitä miten muut menee ja tekee ja saa kaikkea.

Miten näkyy arjessa? Halpoja ruokia ja vertailen hintoja. Vaatteet korjaan itse, koska ei ole varaa ostaa uusia. Pitäisi ostaa uudet silmälasit, mutta millä rahalla. Sama verikokeiden kanssa. Pitäisi mennä kokeisiin tarkistuttaa onko tullut sairauksia, joita suvussa on. Haluaisin harrastaa uintia terveydellisistä syistä ja pidän uimisesta. Parempia aikoja odotellessa.

Haluaisin lapsille jotain extraa. Haluaisin tarjota heille edes sen mitä itse sain lama-ajan lapsena. On väsyttävää koko ajan kytätä hintoja ja pohtia milloin ostaa mitäkin. Koko ajan on pidettävä puskuria yllättävien menojen varalta ja nipistettävä päivittäisistä asioista. Lista tarvittavista, mutta ei välttämättömistä hankinnoista kasvaa kokoa ajan. Kun tv pimenee, uutta ei hankita pitkään aikaan. Tuntuu, että vapaa-aika menee tori.fin selailuun ja kirppareiden kiertelyyn. Ruuan tekeminen itse on halvin tapa ruokkia perhe, mutta sekin vaatii aikaa. Pitäisi töissäkin käydä... Harva ymmärtää miten paljon säätämistä lapsen talvikenkien hankkiminen on, kun ei ole varaa vain marssia kauppaan ja ostaa vettäpitävät ja lämpimät kengät lapsille. Tiedän, että saan perheen ruokkimisen ja vaatettamisen edullisesti näyttämään helpolta, mutta oikeasti se on rasittavaa. Onhan elämäntapamme ekologinen, mutta oikeasti tämä on pakkorako ja tuntuu ikävältä juuri siksi ettei se perustu vapaaehtoisuuteen.

Pahinta on, etten voi tarjota lapsilleni elämyksiä ja samoja asioita, mitä ikätoverit saavat. En tarkoita etelänmatkoja, sillä niihin tuskin kaikilla keskituloisillakaan on varaa. Haluaisin joku viikonloppu viedä lapset vaikkapa kaupungille. Käytäisiin syömässä ja jätskillä. Saisivat valita jotain mieluista. Haluaisin viedä heidät kesällä huvipuistoon ja kesäteatteriin. Ostaa sen saman muotilelun tai merkkivaatteen, mitä kavereilla.