Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Köyhä tai pienituloinen! Olisin kiitollinen, jos voisit vastata mulle..
10.01.2020 |
Olen itsekin pienituloinen ja rahat tiukassa. En avaa omia ajatuksiani enempää, ettei se johdattele vastaamaan tietyllä tavalla.
Miten pienituloisuus näkyy arjessanne? Mitkä ovat niitä asioita, joita haluaisit tehdä, mutta ei ole varaa? Mitkä ovat niitä suurimpia asioita sinulle siinä, että on tiukkaa? Onko se esimerkiksi jonkun tietyn asian puute? Jääkö jotain sinulle tärkeää tekemättä tai kokematta?
Koetko eriarvoisuutta? Miltä sinusta tuntuu se, että toiset lapset pääsevät hienoille reissuille? Minne sinä haluaisit lapset viedä? Onko sinusta joskus vähän epäreilua, että toiset lapset pitävät vaikkapa hoplop synttäreitä? Voitko käsi sydämellä sanoa, ettei koskaan harmita se, että muilla lapsilla on esim hienoja ja kalliita vaatteita? Mitä ajattelet, kun lapsi kertoo, että kaveri lähtee kesällä sinne ja tänne?
Kommentit (113)
Tämän keskustelun perusteella pätee vanha sanonta:
Köyhä ei ole se, jolla vähän on vaan se, jolla paljon puuttuu.
En ole koskaan kokenut perhettämme köyhäksi, vaikka emme ole käyneet etelän lomilla ( ei kiinnosta), lapset eivät ole käyneet huvipuistoissa ( kaverin mukana joskus, eivät pitäneet sitä kovin kummoisena elämyksenä).
Itse asiassa emme ole tinkineet paljonkaan. Meille oikea elämä on tällaista: maalla hyvin pitkälle omavaraisina, harrastukset sitä mitä kotona voi harrastaa eikä matkustelu kiinnosta.
Siinäkään ei ole tingitty, vaan lapset ovat saaneet harrastaa mitä ovat tahtoneet, kalliimpiakin. Oikeasti harmittaa lahjakkaitten lapsiurheilijoitten puolesta. Ikävää, kun huippu-urheilijan ura voi tyssätä jo lapsena siihen, että ei ole varaa maksaa lisenssejä, matkoja, varusteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voitteko kuvitella? Lasten opettaja oli ekana koulupäivänä kysynyt vuoron perään jokaiselta oppilaalta, mitä tämä oli tehnyt joululomalla. Törkeää! Opettajan tehtävänä ei ole lisätä eriarvoisuuden kokemusta!!!!
Et tainnut ymmärtää asiaa. Ihmiset ovat erilaisia, kokemukset erilaista, mutta eriarvoisuus ei ole sama asia.
Ehkä sinä kuvittelet tavallista kotijoulua viettäneen olevan kateellinen Thaimaanlomalla käyneelle. Mutta ehkä se onkin toisin päin. Paljon ulkomaiden hotelleissa ja lentokoneissa kulkeva lapsi voi hyvinkin olla kateellinen sille lapselle, joka vietti joulun kotona, rakensi kotipihalle lumilinnaa ja sai lahjaksi mummon kutomat villasukat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voitteko kuvitella? Lasten opettaja oli ekana koulupäivänä kysynyt vuoron perään jokaiselta oppilaalta, mitä tämä oli tehnyt joululomalla. Törkeää! Opettajan tehtävänä ei ole lisätä eriarvoisuuden kokemusta!!!!
Et tainnut ymmärtää asiaa. Ihmiset ovat erilaisia, kokemukset erilaista, mutta eriarvoisuus ei ole sama asia.
Ehkä sinä kuvittelet tavallista kotijoulua viettäneen olevan kateellinen Thaimaanlomalla käyneelle. Mutta ehkä se onkin toisin päin. Paljon ulkomaiden hotelleissa ja lentokoneissa kulkeva lapsi voi hyvinkin olla kateellinen sille lapselle, joka vietti joulun kotona, rakensi kotipihalle lumilinnaa ja sai lahjaksi mummon kutomat villasukat.
Tämä on niin totta. Lasten ilmastomielenosoituksesta oli uutisissa haastattelu, jossa paljon matkusteleva poika hyvin selvästi häpesi sitä, että heidän perheensä matkustelee paljon ja toivoi tämän muuttuvan. Ylpeä ja onnellinen oli se lapsi, joka silmät säteillen kertoi ettei ollut koskaan lentänyt lentokoneella!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voitteko kuvitella? Lasten opettaja oli ekana koulupäivänä kysynyt vuoron perään jokaiselta oppilaalta, mitä tämä oli tehnyt joululomalla. Törkeää! Opettajan tehtävänä ei ole lisätä eriarvoisuuden kokemusta!!!!
Et tainnut ymmärtää asiaa. Ihmiset ovat erilaisia, kokemukset erilaista, mutta eriarvoisuus ei ole sama asia.
Ehkä sinä kuvittelet tavallista kotijoulua viettäneen olevan kateellinen Thaimaanlomalla käyneelle. Mutta ehkä se onkin toisin päin. Paljon ulkomaiden hotelleissa ja lentokoneissa kulkeva lapsi voi hyvinkin olla kateellinen sille lapselle, joka vietti joulun kotona, rakensi kotipihalle lumilinnaa ja sai lahjaksi mummon kutomat villasukat.
Miksi meidän pitää AINA vertailla toisiamme?
Miksi köyhät kehuskelevat näillä mummolan villasukkajouluilla ja rikkaat Thaimaan matkoillaan?
Apua, mitä keskustelua.
Olen ollut tosi pienituloinen ja 5-2 dieetit on tosi helppoja toteuttaa, joten paino pysyy kurissa kun jääkaapissa loistaa loppukuusta pelkkä valo. Joten dieetti on joka kuukausi 20-10. Harmittaa vaan, kun jengi luulee että kuntoilen kovasti ja olisi kallis salikortti :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos lapsi pukeutuu likaisesta, nuhjuisesti, eikä hänellä ole vaatteita, johtuu tämä vanhempien päihteidenkäytöstä ja tähän puututaan kyllä.
Suomessa ei voi perheen ansiotasoa päätellä lapsen vaatteista!
Vierailija kirjoitti:
En koe. Lapsen isovanhemmat asuvat ulkomailla ja hankkivat mm. lentoliput, lintsiliput, hoplop synttärit ja merkkivaatteet paikatakseen huonoa omaatuntoaan. Heille on aivan sama ostavatko lennot itselleen, vai meille, joten pääsemme matkustelemaan.
Muuten kaikki rahat menevät kasvispitoiseen kotiruokaan ja vaatimattomaan elämään. Olen hyvin onnellinen, ettei omat valintani kuormita tätä ekosfääriä: perheellämne ei autoa, pieni koti, ei lihansyönti, kaikki vaatteet kirppikseltä, kotoilua ja luonnossa harrastamista jne.
Itseeni panostus on kyllä aika nollassa: ei kampaamo- tai hierontakäyntejä, ei meikkejä ja merkkivaatteita, ei kalliita sisustusjuttuja... olen silti onnellinen.
No siinä on taas yksi tyypillinen vihervassari. Ollaan muka niin köyhiä ja silti onnellisia kun mukamas ei kuormiteta ympäristöä kun ei syö lihaa eikä ole autoa mutta kyllä sitä silti matkustetaan lentokoneella ulkomaille ja varsinkin kun joku muu maksaa. Tällasta tää sitten vaan joillakin on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pahinta on, etten voi tarjota lapsilleni elämyksiä ja samoja asioita, mitä ikätoverit saavat. En tarkoita etelänmatkoja, sillä niihin tuskin kaikilla keskituloisillakaan on varaa. Haluaisin joku viikonloppu viedä lapset vaikkapa kaupungille. Käytäisiin syömässä ja jätskillä. Saisivat valita jotain mieluista. Haluaisin viedä heidät kesällä huvipuistoon ja kesäteatteriin. Ostaa sen saman muotilelun tai merkkivaatteen, mitä kavereilla.
Hassua. Juttelin vähän aikaa sitten oikeasti törkeän rikkaan kaverini kanssa, joka valitteli, että ei saa millään omia lapsiaan kanssaan kaupungille, varsinkaan ostoksille. Toinen lapsista on jo lukiossa ja kulkee melkoisissa rytkyissä ihan omasta halustaan. Aikoo kuulemma isona kodittomaksi (nykyinen kämppä maksaa pari miltsiä).
Että juu, vähän kuulostaa siltä, että eipä se ns. köyhän elämä välttämättä olennaisesti poikkea rikkaan elämästä. Rikkaammat vaan voivat elellä vähän prameammassa ympäristössä.
Nuorista on pian todella noloa ostaa mitään turhaa tai syödä lihaa ja matkustella kesäisin Kreikkaan! Ei kehtaa kavereille kertoa. Kirppikset ja kasvissyönti on pian arkipäivää ihan kaikissa tuloluokissa.
Mistä sinä tiedät että nuorista on pian todella noloa syödä lihaa ja että krppikset ja kasvissyönti on pian arkipäivää. Ehkä sinun unelmissasi on tai teidän puolueellanne on mutta turha sitä vihervassarin mantraa ja propagandaa on tänne tulla hypettämään jossa oikeasti keskustellaan siitä että miten köyhät elävät. Teidänlaisenne eivät ole köyhyyttä nähnytkään kun aina on käsi toisten taskussa. Oliko se niin että vasta sitten kun pakkasta on yli 25 astetta niin silloin vasta vihervassarin kädet ovat omissa taskuissa.
Mikä on pienituloisen tai köyhän määritelmä? Saan itse osan vuodesta toimeentulotukea, sitten osan vuotta on tuloja, mutta keskimäärin kuukausitulot ovat ehkä n. 1000 euron luokkaa. Tähän plus Kelan maksamat tuet. Eli olen varmasti määritelmien mukaan pienituloinen. Saan vanhemmiltani satunnaisesti avustusta, mikä on naamioitu synttärilahjaksi tms.
Pienituloisuus ei näy arjessani mitenkään, koska eläisin aika samanlaista elämää, vaikka olisi isotkin tulot. No, ainoa ero on se, että nyt en voi ostaa omaa asuntoa, mutta onneksi minulla on edullinen vuokra-asunto. En koe eriarvoisuutta, koska en koe, että mitään olennaista puuttuu.
Ei harmita se, jos jollain on kalliita merkkivaatteita, koska olen aina tykännyt kirpputoreista ja löydän sieltä hienoja vaatteita. Usein kun kiertelen vaatekauppoja olen lähinnä turhautunut tarjontaan, jos ei senhetkinen muoti satu miellyttämään. Koen, että kirpputorilta teen oikeasti hyviä löytöjä - ja vielä halvalla. Olen ostanut melkein kaikki huonekalut, verhot, yms. kirpputorilta, jotain olen ostanut Ikeasta. Mutta olen kylläkin vaan pitänyt kätevänä sitä, että löydän halvalla asioita.
Mitä ajattelen kun lapsi kertoo, että kaveri menee kesällä sinne ja tänne? No, olen itse vähän arka ja maailman tapahtumat pelottaa sen verran, etten edes uskaltaisi lähteä minnekään kauhean eksoottiseen tai jännittävään paikkaan, joten en varmaan uskaltaisi mennä samoilemaan viidakkoon, vaikka rahaa olisikin. Ja kun olen yh, niin kahden lapsen kanssa yksin lähteminen jännittää muutenkin, ja en tykkää matkustella minkään kaveriperheen kanssa. Olen kuitenkin näillä tuloillani pystynyt matkustelemaan lasten kanssa sellaisissa kohteissa, jotka eivät jännitä, kuten eurooppalaisissa kaupungeissa. Kohteet ovat olleet minua oikeasti kiinnostavia se matkat ovat olleet lasten kanssa kivoja ja rentoja.
Haluaisin kyllä viedä lapsia erilaisiin paikkoihin, mutta rahan lisäksi ihan yhtä suuri este taitaa olla se, että ihan joka paikkaan en edes uskaltaisi yksin lasten lasten kanssa. Mutta ehkä joku useamman viikon Japanin kiertely tai kuukauden inter rail Euroopassa olisivat sellaisia unelmamatkoja, joita en ehkä pysty koskaan toteuttamaan. Toisen lapsen unelma on joskus päästä rantalomalle - itse en ole rantalomaihmisiä, mutta vanhana omatoimimatkailijana uskoisin, että kunhan molemmat lapset ovat uimataitoisia, voi rantaloma järjestyä pienemmälläkin budjetilla. Ei sen tarvitse olla mikään all inclusive Thaimaan kohteeseen. Joku Espanjan rannikon pikkukaupunki, jonka lähistölle saa halpalennot, se voisi onnistua.
Niin joo kesällä pääsemme vanhempieni mökille, eli ei tarvitse olla koko kesää kotona. Mökillä saadaan halutessamme olla vaikka koko loma. Jos minulla olisi rahaa, ostaisin varmaan oman mökin, mutta nyt kun ei ole, olen iloinen siitä, että on kuitenkin edes se lapsuudestani tuttu ja rakas mökki, jossa on meillekin tilaa, ja jossa lapset voivat nauttia metsän rauhasta, uida ja saada vaihtelua.
Ei tunnu epäreilulta, että muut lapset järjestävät Hoplop-synttäreitä, vaan päinvastoin se on ihan ok. Omat lapsenihan saavat sitä kautta ylimääräisiä Hoplop-käyntejä, eikä tarvitse itse maksaa sitä käyntiä (no, synttärilahja toki, mutta lapsi veisi ihan samanlaisen synttärilahjan kotisynttäreillekin). En taida olla vielä ikinä itse vienyt lapsia Hoplopiin, ja kuitenkin molemmat ovat Hoplopissa käyneet useamman kerran juuri kaverisynttäreiden ansiosta. En edes itse kokisi varakkaampanakaan tarpeelliseksi mitään spektaakkelisynttäreitä. Omat lapseni ovat olleet tyytyväisiä kotona järjestettyihin synttäreihin, joihin on helposti, pienellä vaivalla ja halvalla saanut heitä kiinnostavan teeman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yhtä halpaa lystiä kuin järjestää itse, jos stressille ja ylimääräiselle vaivalle laittaa hintalapun. Ei tarvitse keksiä juhlapuuhaa ja syötäviä ja lapset viihtyvät. Järjestimme kerran ja olin hyvin tyytyväinen. En joka vuosi kyllä kehtaisi/ haluaisi järjestää vain jossain hoplopissa. Kotisynttäreissä on jotenkin aina hienompi tunnelma, varsinkin kun on nähnyt vaivaa.
Ei hyvään tunnelmaan niin kauheasti vaivannäköäkään tarvitse...
Oma koemukseni on se, että lapset ovat tykänneet kaikista synttäreistä, olivat sitten Hoplopissa tai kotona, ja oli ohjelmana sitten lempielokuvan katsomista tai jotain erilaisia leikkejä, ja oli teemaa tai ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei koeta eriarvoisuutta. Kaikenmaailman hoplopsynttärit ja puuhamaat ym kuulostaa lähes helvetille. Koulun mukana oli lapsen pakko mennä Linnanmäelle. Osallistui pitkin hampain, mutta valehteli opettajalle että ei ole varaa ruokaan eikä rannekkeeseen niin koulu maksoi ne. Sanoi että turha laittaa rahaa tuollaiseen turhuuteen. Ei halua mennä minnekään kun olen kysynyt. Kuulemma Lontooseen voisi suostua menemään. Ehkä mennään sitten sinne kunhan on hieman vanhempi. Hän muistuttaa minua aika paljon nuorena. Minäkin koin pitkästymistä kaikesta mukahauskasta. Itse en viitsi lastani pakottaa. Rohkaista tietty koitan edes yrittämään välillä näitä ihmisten pakkomielteitä.
En tarkoita, että teidän lapsi, mutta jotkut lapset köyhissä perheissä lakkaavat toivomasta, haluamasta ja pyytämästä asioita, joskus jopa perustarpeiden tyydyttämiseen liittyviä, koska ajattelevät, ettei niihin ole kuitenkaan rahaa. Se varmaan on yksi osasyy periytyvään köyhyyteen, kun mieli on lakannut täysin ajattelemasta, että itselleen voi saada asioita (mm. opiskelun kautta kohtuuhyväpalkkaisen työn).
Ympäristön kannaltahan tämä on aivan ihanne. Turha kulutus tuhoaa koko maapallon.
Niin, jos passivoituminen tapahtuisi vain tavaroiden haluamisessa. Jos taas ihminen passivoituu, eikä osaa ajatella, että omalta elämältä voi haluta jotain, se on kaikkea muuta kuin ihanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pienituloisuus näkyy siinä, että minulla ei ole varaa asioihin joita yleensä pidetään itsestäänselvyyksinä. Minulla ei esimerkiksi ole ajokorttia. Siinä missä normaalituloiselle rahattomuus on sitä, että joutuu vähentämään kulutustaan, minulle rahattomuus on sitä, että tilillä on nolla euroa. Elän kädestä suuhun. Läheiseni ovat pelastaneet minut rahapulasta monta kertaa ja tästä koen suurta häpeää ja syyllisyyttä. Käyn töissä, mutta alle kympin tuntipalkka ei riitä elämiseen.
Minulta jäävät kokematta monet sellaiset haaveet ja harrastukset jotka normaalituloiselle olisivat ihan helppoja toteuttaa. Maailmassa on monia paikkoja, jotka haluaisin nähdä, mutta ei minulla ole mahdollisuutta matkustaa. En voi harrastaa niitä asioita joista olisin kiinnostunut. Haluaisin myös asua miellyttävämmässä ympäristössä kuin levottomassa lähiössä jonka kaduilta löytyy huumeruiskuja.
Vanhuus pelottaa, koska tiedän mikä on pelkän yhteiskunnan tarjoamien palveluiden taso ja riittävyys. Toivon kuolevani ennen kuin olen siinä kunnossa etten enää pärjää itse.
Lapsia minulla ei ole ja olen jo ohittanut lastentekoiän.
Minulla on ollut aivan samanlaiset mahdollisuudet kuin useimmilla muillakin, lapsuudenkotini ei ollut köyhä ja minua on aina kannustettu tavoitteissani. En syytä tästä tilanteestani ympäristöä. Asiani voisivat myös olla paljon huonommin. Minulla on kuitenkin läheisiä ihmisiä, vakituinen työ vaikka huonosti palkattu onkin, ja terveyteni on hyvä.
Nyt tulee epäsuosittu vastaus: olen minimituilla mutta käytän lapseeni suuria summia.
Hoplopit, kylpylälomat, oopperat, risteilyt = kaikki koettu, jo alle kouluikäisenä. Ja 100% omakustanteisesti. Minä olen sellainen tapaus, että pidän kunnia-asianani järjestää lapselleni elämyksiä ja kokemuksia edes pari kertaa vuodessa. Tosin Hoplopissa nyt käydään lähes kerran kuussa, risteily on must kerran kesässä, kuten huvipuistoreissukin kaikilla herkuilla. En säästä fanaattisesti, vaan yksinkertaisesti pidän juoksevat menot pieninä ja harvoina, ja käytän rahaa stressaamatta lapseeni.
Mitään ideologiaa tai traumaa tämän takana ei ole, muistelen vaan omaa lapsuuttani ja koen että haluan pystyä samaan kuin omat vanhempani. Hekin pienistä tuloistaan järkkäsivät vaikka mitä kivaa, ja minulla oli todella mukava lapsuus sen ansiosta. Oli kieltämättä myös mukavaa olla koulussa se, jolla oli automaattisesti hyvälaatuiset urheiluvälineet ja muuta arjen luksusta. Kivittäkää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen sosiaalialalla työskentelevä sinkkunainen. Säästöjä ei ole yhtään. Loppukuusta on rahat vähissä. Viikko ennen tilipäivää joudun tarkistelemaan, onko varmasti rahaa. Nyt on viikko tilipäivään ja rahaa noin 60 euroa. Joskus loppuu bussilippu huonoon saumaan ja silloin kävellään jne.Työni vaatii yliopistokoulutuksen,joten epäreilulta tuntuu.Enkä ole työuran alussa vaan palkkataso on vaan tätä luokkaa.Luottokortti ei ole mulla lomia ja luksusta varten vaan ihan arjen loppukuuta turvaamassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voitteko kuvitella? Lasten opettaja oli ekana koulupäivänä kysynyt vuoron perään jokaiselta oppilaalta, mitä tämä oli tehnyt joululomalla. Törkeää! Opettajan tehtävänä ei ole lisätä eriarvoisuuden kokemusta!!!!
Et tainnut ymmärtää asiaa. Ihmiset ovat erilaisia, kokemukset erilaista, mutta eriarvoisuus ei ole sama asia.
Ehkä sinä kuvittelet tavallista kotijoulua viettäneen olevan kateellinen Thaimaanlomalla käyneelle. Mutta ehkä se onkin toisin päin. Paljon ulkomaiden hotelleissa ja lentokoneissa kulkeva lapsi voi hyvinkin olla kateellinen sille lapselle, joka vietti joulun kotona, rakensi kotipihalle lumilinnaa ja sai lahjaksi mummon kutomat villasukat.
Mieheni matkustaa paljon työkseen ja olemme joka joulu matkoilla.
Pistevaraukset pitää tehdä ajoissa ja myös tänä vuonna tehtiin heti loppiaisen jälkeen.
Meidän lapset eivät ole ikinä olleet kateellisia muille, jotka jää kotiin. Päinvastoin. Kaikki odotetaan innolla. Ja kyllä, jokaiselta olen erikseen kysynyt, kun ollaan oltu kaksin.
5 hengen pistepaikat eivät ole tulleet ilmaiseksi, kyllä niihin on lennetty ja paljon ja se aika on ollut pois perheeltä.
Vierailija kirjoitti:
Nyt tulee epäsuosittu vastaus: olen minimituilla mutta käytän lapseeni suuria summia.
Hoplopit, kylpylälomat, oopperat, risteilyt = kaikki koettu, jo alle kouluikäisenä. Ja 100% omakustanteisesti. Minä olen sellainen tapaus, että pidän kunnia-asianani järjestää lapselleni elämyksiä ja kokemuksia edes pari kertaa vuodessa. Tosin Hoplopissa nyt käydään lähes kerran kuussa, risteily on must kerran kesässä, kuten huvipuistoreissukin kaikilla herkuilla. En säästä fanaattisesti, vaan yksinkertaisesti pidän juoksevat menot pieninä ja harvoina, ja käytän rahaa stressaamatta lapseeni.
Mitään ideologiaa tai traumaa tämän takana ei ole, muistelen vaan omaa lapsuuttani ja koen että haluan pystyä samaan kuin omat vanhempani. Hekin pienistä tuloistaan järkkäsivät vaikka mitä kivaa, ja minulla oli todella mukava lapsuus sen ansiosta. Oli kieltämättä myös mukavaa olla koulussa se, jolla oli automaattisesti hyvälaatuiset urheiluvälineet ja muuta arjen luksusta. Kivittäkää.
Manmuttimarkkinat aina keväällä on meidän panos.
Ostetaan vuoden pyykinpesuaineet, hammastahnat jne. Laskimen kanssa kuljetaan kaupassa.
Varataan matka heti koulujen loppumisen jälkeen.
Ollaan tehty tämä jo 5 v, siitä asti, kun esikoinen meni kouluun.
Näistä olen säästänyt tai säästän:
ajokortti + auto
matkakortti
ruoka
vaatteet ja kengät
kaikki huvitukset (elokuvat, teatteri, konsertit)
kännykkä (nykyinen auttamattoman vanhanaikainen)
nopea nettiyhteys
sähkö (valaistus minimissä, tv harvoin auki, pakastimesta ruoka jääkaappiin sulamaan kylmän hyödyntämiseksi, lattialämmitys minimiin tai pois, lataan kännykän muualla kuin kotona=heh,heh)
kosmetiikka ja puhdistusaineet (en osta kuin tarjouksesta ja hyödynnän kaikki loppuun saakka)
musiikin kuuntelulaitteet
tietokone
matkat
liikuntaan tarvittavat pääsymaksut ja välineet (yhdet kunnon lenkkarit riittävät)
Mitenkö elän? En oikein tunnekaan eläväni. Lasten kulut menevät kaiken edelle, en heillekään pysty tarjoamaan mitään ylimääräistä, vaatteet ostan hyvälaatuisesta päästä juuri sen vuoksi, että heikkolaatuinen ei kestä eikä sovi edes kierrätykseen. Nuorempana halveksin itseäni, jos erehdyin ostamaan jotain keinoainejuttuja, nykyisin ostan laatua, mutta olen silti tarkka hinnasta.
Harmittaa tämä elämisen kalleus, kun tulot ovat tosi pienet.
Olen päätynyt naimisiinmenon myötä ihan päinvastaiseen tilanteeseen, mutta kerron lapsuudestani eli köyhyys lapsen kannalta.
Meillä oli syötiin todella halvalla, paljon makaronia, jauhelihaa, kanankoipia, riisiä yms. Kerran kaverilla söin rintafilettä ja ero oli huomattava, mutta meillä vain ei ollut rahaa. Asuimme todella ahtaasti, neliöitä oli paljon alle 10/hlö ja vessoja yksi. Matkoille pääsin onneksi isovanhempien mukana. Kaikki vaatteet piti korjata ja muodin mukaan en päässyt pukeutumaan. Sain kerran elämässäni uudet merkkifarkut joita olin halunnut kolmen vuoden ajan, en tiedä miten äiti sai säästettyä 800mk yhden lapsen farkkuihin, mutta olin äärimmäisen kiitollinen siitä että sain sellaiset kuin muillakin ja vielä uudet!
Sain harrastaa ratsastusta koska isovanhemmat maksoivat sen, äiti maksoi kansalaisopiston pianotunnit. Emme todellakaan käyneet ulkona syömässä, emme omistaneet autoa (edelleen auton kyyti tuntuu vähän luksukselta, vaikka meillä auto nykyään itsellämmekin on). Äiti teki kamalasti itse ruokia, kuten leipoi sämpylöitä yms, mutta silloin se tuntui niin hirveän köyhältä ja olisin halunnut juuri sellaista paahtoleipää kuin kaikilla muillakin :D Kamalan paljon jäi äitiä arvostamatta silloin, mahtui sattua myös se arvostelu jota hän sai kohdata meiltä lapsilta kun ei ollut samoja lähtökohtia kuin muilla.
Jos yhtään lohduttaa, niin nyt osaan arvostaa äitini tekoja ja olen sen hänelle monta kertaa sanonutkin. Meilläkin tehdään ruokaa mahdollisimman paljon itse ja alusta asti, vaikka rahaa onkin käydä ulkonakin syömässä. Korjaan vaatteet niin pitkälle kuin mahdollista ja pyrin käyttämään rahaa fiksusti. Olen äärimmäisen kiitollinen, että minun lapsillani ja minulla äitinä, on erilaiset mahdollisuudet. Minun ei tarvitse pelätä että lapseni eivät koe kuuluvansa joukkoon tai kokevat häpeää asumisolosuhteistaan tai vaatteistaan.
Työtön olen nyt niin kyllä on rahasta tiukkaa.. säästöjä (mitä kerrytin kun olin töissä) olen joutunut käyttämään työttömyystuen lisäksi että saan vuokrat ja tähelliset menot (sähkö, puhelin/netti, vakuutuksen) maksettua. Ruuasta karsin niin paljon kun voin. Asumistukea kyllä saan mutta silti ei riitä. En tiedä vaikuttaako se että on ammattiliiton kassan jäsen tuohon ettei asumistuen määrä suurene, kelan rahoilla kun olin nuorempana työttömänä niin sillo eli huoletta, rahat riitti vuokraan, laskuihin ja ruokaan. Nykyään jostain pitää karsia ja silti miinusta.
Alue: Aihe vapaa
Kommentti ei koskenut tuota työpaikkaa...