Köyhä tai pienituloinen! Olisin kiitollinen, jos voisit vastata mulle..

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin lapsille jotain extraa. Haluaisin tarjota heille edes sen mitä itse sain lama-ajan lapsena. On väsyttävää koko ajan kytätä hintoja ja pohtia milloin ostaa mitäkin. Koko ajan on pidettävä puskuria yllättävien menojen varalta ja nipistettävä päivittäisistä asioista. Lista tarvittavista, mutta ei välttämättömistä hankinnoista kasvaa kokoa ajan. Kun tv pimenee, uutta ei hankita pitkään aikaan. Tuntuu, että vapaa-aika menee tori.fin selailuun ja kirppareiden kiertelyyn. Ruuan tekeminen itse on halvin tapa ruokkia perhe, mutta sekin vaatii aikaa. Pitäisi töissäkin käydä... Harva ymmärtää miten paljon säätämistä lapsen talvikenkien hankkiminen on, kun ei ole varaa vain marssia kauppaan ja ostaa vettäpitävät ja lämpimät kengät lapsille. Tiedän, että saan perheen ruokkimisen ja vaatettamisen edullisesti näyttämään helpolta, mutta oikeasti se on rasittavaa. Onhan elämäntapamme ekologinen, mutta oikeasti tämä on pakkorako ja tuntuu ikävältä juuri siksi ettei se perustu vapaaehtoisuuteen.

Allekirjoitan täysin!!!

Me olemme mieheni kanssa molemmat vakituisissa töissä, mutta palkka on pieni. Laskut, asumiskulut, ruoka yms vievät lähes kaiken. Halvat harrastukset on varaa maksaa lapsille. Kaikki on yhtä laskemista. Ruokaan saa mennä tietty määrä rahaa ja se ei saa ylittyä. Pakko laskea koko ajan. Pakko on pitää puskuria, koska meidän perheessä on kolmella silmälasit, auto pakollinen, pesukone perheessä välttämätön, sairastumisia voi tulla, kipeä hammas hoidettava jne..

Nyt jo selaan kirppareita etsien sopivia kevätkamppeita. Eikä meillä todellakaan ole varaa merkkikamoihin edes käytettynä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin lapsille jotain extraa. Haluaisin tarjota heille edes sen mitä itse sain lama-ajan lapsena. On väsyttävää koko ajan kytätä hintoja ja pohtia milloin ostaa mitäkin. Koko ajan on pidettävä puskuria yllättävien menojen varalta ja nipistettävä päivittäisistä asioista. Lista tarvittavista, mutta ei välttämättömistä hankinnoista kasvaa kokoa ajan. Kun tv pimenee, uutta ei hankita pitkään aikaan. Tuntuu, että vapaa-aika menee tori.fin selailuun ja kirppareiden kiertelyyn. Ruuan tekeminen itse on halvin tapa ruokkia perhe, mutta sekin vaatii aikaa. Pitäisi töissäkin käydä... Harva ymmärtää miten paljon säätämistä lapsen talvikenkien hankkiminen on, kun ei ole varaa vain marssia kauppaan ja ostaa vettäpitävät ja lämpimät kengät lapsille. Tiedän, että saan perheen ruokkimisen ja vaatettamisen edullisesti näyttämään helpolta, mutta oikeasti se on rasittavaa. Onhan elämäntapamme ekologinen, mutta oikeasti tämä on pakkorako ja tuntuu ikävältä juuri siksi ettei se perustu vapaaehtoisuuteen.

Allekirjoitan täysin!!!

Me olemme mieheni kanssa molemmat vakituisissa töissä, mutta palkka on pieni. Laskut, asumiskulut, ruoka yms vievät lähes kaiken. Halvat harrastukset on varaa maksaa lapsille. Kaikki on yhtä laskemista. Ruokaan saa mennä tietty määrä rahaa ja se ei saa ylittyä. Pakko laskea koko ajan. Pakko on pitää puskuria, koska meidän perheessä on kolmella silmälasit, auto pakollinen, pesukone perheessä välttämätön, sairastumisia voi tulla, kipeä hammas hoidettava jne..

Nyt jo selaan kirppareita etsien sopivia kevätkamppeita. Eikä meillä todellakaan ole varaa merkkikamoihin edes käytettynä.

"Kiva" kuulla, kohtalotoveri. On tosi raskasta olla koko ajan askel edellä siltä varalta, että jotain tapahtuu tai jokin menee rikki. Sukset ostetaan kesällä ja pyörät talvella niin säästä eniten. Tsemppiä teille!

Tunnen itseni aina raha-asioista puhuttaessa outolinnuksi. Tuloni ovat todella pienet (viime kuussa sain palkkatuloa 880 €, ja tämän lisäksi lapsilisän, ei mitään muita tuloja) mies tienaa jotakuinkin 2000 €/kk käteen.

On omistusasunto (asuntolainaa), kaksi autoa ja lapsi.

Mutta rahasta ei ole ikinä ollut pulaa.

Tiedän että elämme nykymittapuulla todella, todella nuukasti. Mutta tämä on vapaaehtoista, rahaa jää joka kuukausi säästöön, eikä todellakaan ole tunnetta että jäätäisiin mistään paitsi. Nuuka rahankäyttökin tuntuu vain järkevältä taloudenhoidolta, eikä miltään vastenmieliseltä pihistelyltä.

Joo, ei meillä ole merkkivaatteita, itselleni en ole ostanut edes merkittömiäkään uusia vaatteita yli vuoteen (koska vanhat ovat mielestäni ihan käyttökelpoisia, ehjiä ja sopivia), lapsellekin etsin alennuksista tai jopa fb:n kirppis/roskalava-ryhmistä. No, jos joskus haluaa jotain (esim. Syksyllä halusi Vans-merkkiset tennarit) niin ne hankitaan. Mutta hyvin harvoin mitään keksii pyytää. Harrastusmahdollisuuksiakin hänelle olisi, mutta ei ole kiinnostunut ratsastuksesta eikä jääkiekoista tms, haluaa harrastaa seurakunnan kerhoa, joka maksaa 10 €/vuosi.

En koe mitään eriarvoisuutta. Kaikkea tehdään mitä halutaan, mutta ei kyllä toisaalta ole haluja matkusteluun tms. On käyty ulkomailla aikoinaan kyllä muutamillakin reissuilla, mutta ei houkuta ainakaan toistaiseksi lähtemään uudestaan.

Vierailija kirjoitti:

Tunnen itseni aina raha-asioista puhuttaessa outolinnuksi. Tuloni ovat todella pienet (viime kuussa sain palkkatuloa 880 €, ja tämän lisäksi lapsilisän, ei mitään muita tuloja) mies tienaa jotakuinkin 2000 €/kk käteen.

On omistusasunto (asuntolainaa), kaksi autoa ja lapsi.

Mutta rahasta ei ole ikinä ollut pulaa.

Tiedän että elämme nykymittapuulla todella, todella nuukasti. Mutta tämä on vapaaehtoista, rahaa jää joka kuukausi säästöön, eikä todellakaan ole tunnetta että jäätäisiin mistään paitsi. Nuuka rahankäyttökin tuntuu vain järkevältä taloudenhoidolta, eikä miltään vastenmieliseltä pihistelyltä.

Joo, ei meillä ole merkkivaatteita, itselleni en ole ostanut edes merkittömiäkään uusia vaatteita yli vuoteen (koska vanhat ovat mielestäni ihan käyttökelpoisia, ehjiä ja sopivia), lapsellekin etsin alennuksista tai jopa fb:n kirppis/roskalava-ryhmistä. No, jos joskus haluaa jotain (esim. Syksyllä halusi Vans-merkkiset tennarit) niin ne hankitaan. Mutta hyvin harvoin mitään keksii pyytää. Harrastusmahdollisuuksiakin hänelle olisi, mutta ei ole kiinnostunut ratsastuksesta eikä jääkiekoista tms, haluaa harrastaa seurakunnan kerhoa, joka maksaa 10 €/vuosi.

En koe mitään eriarvoisuutta. Kaikkea tehdään mitä halutaan, mutta ei kyllä toisaalta ole haluja matkusteluun tms. On käyty ulkomailla aikoinaan kyllä muutamillakin reissuilla, mutta ei houkuta ainakaan toistaiseksi lähtemään uudestaan.

Teillä ei voi kovinkaan suuri asuntolaina olla, vai miten teille on myönnetty lainaa noilla tuloilla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen itseni aina raha-asioista puhuttaessa outolinnuksi. Tuloni ovat todella pienet (viime kuussa sain palkkatuloa 880 €, ja tämän lisäksi lapsilisän, ei mitään muita tuloja) mies tienaa jotakuinkin 2000 €/kk käteen.

On omistusasunto (asuntolainaa), kaksi autoa ja lapsi.

Mutta rahasta ei ole ikinä ollut pulaa.

Tiedän että elämme nykymittapuulla todella, todella nuukasti. Mutta tämä on vapaaehtoista, rahaa jää joka kuukausi säästöön, eikä todellakaan ole tunnetta että jäätäisiin mistään paitsi. Nuuka rahankäyttökin tuntuu vain järkevältä taloudenhoidolta, eikä miltään vastenmieliseltä pihistelyltä.

Joo, ei meillä ole merkkivaatteita, itselleni en ole ostanut edes merkittömiäkään uusia vaatteita yli vuoteen (koska vanhat ovat mielestäni ihan käyttökelpoisia, ehjiä ja sopivia), lapsellekin etsin alennuksista tai jopa fb:n kirppis/roskalava-ryhmistä. No, jos joskus haluaa jotain (esim. Syksyllä halusi Vans-merkkiset tennarit) niin ne hankitaan. Mutta hyvin harvoin mitään keksii pyytää. Harrastusmahdollisuuksiakin hänelle olisi, mutta ei ole kiinnostunut ratsastuksesta eikä jääkiekoista tms, haluaa harrastaa seurakunnan kerhoa, joka maksaa 10 €/vuosi.

En koe mitään eriarvoisuutta. Kaikkea tehdään mitä halutaan, mutta ei kyllä toisaalta ole haluja matkusteluun tms. On käyty ulkomailla aikoinaan kyllä muutamillakin reissuilla, mutta ei houkuta ainakaan toistaiseksi lähtemään uudestaan.

Teillä ei voi kovinkaan suuri asuntolaina olla, vai miten teille on myönnetty lainaa noilla tuloilla?

Lainaa myönnettäessä olin vielä vakituisessa kokoaikatyössä.

Olen työmarkkinatuelle pudonneena työttömänä sinkkuna toki pienituloinen, mutta koska minulla on säästöjä, toistaiseksi ei ole tarvinnut nuukailla mitenkään erityisesti. Toisaalta esim. shoppailu tai matkustelu eivät koskaan ole kuuluneet harrastuksiini, mikä helpottaa sopeutumista.

Koenko eriarvoisuutta? Kyllä! Mutta ennen muuta siten, että työhistoriastani ja erinomaisesta opintomenestyksestäni ja ilmeisesti ihan kohtalaisesta älystäni ja työkyvystäni huolimatta minua ei palkata töihin. Siis se riepoo, että minua kai nyt sitten pidetään firmoissa jotenkin täysin arvottomana, jonain yhteiskunnan ongelmajätteenä, jonka kyvyille ei ole mitään käyttöä keksittävissä.

Ei minuakaan kiinnosta esim. vaatteiden ostelu tai matkustelu, enkä niiden osalta koe jääväni mistään paitsi. Jollekin toiselle se on jokin toinen kuluttamisen muoto, joka ei tunnu menetykseltä. Mutta jos valintaa ei voi tehdä itse, alkaa pienituloisuus vaikuttaa enemmän myös henkisesti. Esim. jos et voi valita maksatko lainaa omasta asunnosta vai vuokraa. Saatat joutua maksamaan enemmän vuokraa, mutta et silti ole tarpeeksi maksukykyinen asuntolainaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhtään et johdattele :)

Lapsen tarhassa ja nyt koulussa (samat kaverit siis molemmissa, vaihtuvuus ollut vähäistä) eniten reissaa, järkkää niitä hoplop synttäreitä, pitää omaa lomaa koulusta ja pukee lapsiaan ikätasoa vanhemmaksi etc. ne pienituloisenmat. No puolustuksena, että tällä seudulla ei juurikaan ole työttömiä (okt ainoa vaihtoehto ja auto välttämätön) eli ne kaikkein pienituloisimmat puuttuu.

Mistä tiedät heidän tulonsa? Ehkä vain luulet että ovat pienituloisempia?

Tiedän ammatit, ja olen niissä postinumerovertailuissa itse siellä ylimmässä desiilissä. Jos niillä olis rahaa enemmän, ne muuttais hienompiin taloihin kalliimmille alueille :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No jaa, olen ollut pienituloinen nyt jo ainakin viisi vuotta, mutta enpä koe jääneeni mistään paitsi. Lapsetkaan eivät ole valittaneet rahapulaa, vaikka 17-vuotias haluaisi meille kalliimman auton (olen eronnut, ja lapset saavat kyytejä lähinnä isältään, jonka auto ei kuulemma ole ihan kuuminta hottia - minulla ei ole autoa, koska asumme keskustassa). Olen yksinhuoltaja, mutta ehkä kokonaistilanteeseemme on vaikuttanut myös se, että asumme omistusasunnossa, olen perinyt melkein 100,000 euroa, joten minulla on ihan hyvin säästöjä, joista voi tarvittaessa jotain nykäistä. Lisäksi isovanhemmat maksavat lasten puhelinlaskut ja joskus antavat lapsille rahaakin. Matkustetaan joka vuosi ulkomaillekin, vaikka ei varmaan ympäristösyistä pitäisi. Viime vuonna kumpikin lapseni pääsi sekä etelänmatkalle että pitemmälle reissulle Eurooppaan sukulaisten luo.

Lapsilla ei ole enää kalliita harrastuksia, mutta luopuivat niistä ihan omasta halustaan tai pikemminkin motivaation puutteen takia jo joitakin vuosia sitten. Syömme hyvin, elektroniikkaa on riittävästi ja se on riittävän laadukasta, tehdään mitä halutaan. Oikeasti en edes ymmärrä mitä muuta voisimme vielä haluta?

Viime vuonna verotettavat tuloni olivat 23,000 euroa, edellisenä 16,000€. Joskus on ollut vieläkin vähemmän. Säästöön jää aina jotain.

Tää keskustelu oli köyhille. Sähän olet oikeastaan rikas.

Mutta pienituloinen. Ei kaikki pienituloiset ole köyhiä. Ei ne suuret tulot, vaan pienet menot.

Ei koeta eriarvoisuutta. Kaikenmaailman hoplopsynttärit ja puuhamaat ym kuulostaa lähes helvetille. Koulun mukana oli lapsen pakko mennä Linnanmäelle. Osallistui pitkin hampain, mutta valehteli opettajalle että ei ole varaa ruokaan eikä rannekkeeseen niin koulu maksoi ne. Sanoi että turha laittaa rahaa tuollaiseen turhuuteen. Ei halua mennä minnekään kun olen kysynyt. Kuulemma Lontooseen voisi suostua menemään. Ehkä mennään sitten sinne kunhan on hieman vanhempi. Hän muistuttaa minua aika paljon nuorena. Minäkin koin pitkästymistä kaikesta mukahauskasta. Itse en viitsi lastani pakottaa. Rohkaista tietty koitan edes yrittämään välillä näitä ihmisten pakkomielteitä.

Vierailija kirjoitti:

Miten näkyy arjessa? Halpoja ruokia ja vertailen hintoja. Vaatteet korjaan itse, koska ei ole varaa ostaa uusia. Pitäisi ostaa uudet silmälasit, mutta millä rahalla. Sama verikokeiden kanssa. Pitäisi mennä kokeisiin tarkistuttaa onko tullut sairauksia, joita suvussa on. Haluaisin harrastaa uintia terveydellisistä syistä ja pidän uimisesta. Parempia aikoja odotellessa.

Jos olet työtön, niin tiedäthän, että voisit käydä työttömien terveystarkastuksessa ilmaiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin käydä ulkona syömässä, teatterissa, kylpylässä, laskettelemassa, rantalomilla. Lasten kavereiden perheet harrastaa näitä kaikkia.

En haluaisi mitään näistä. Sen sijaan jos rahaa olisi investoisin joihinkin harrastuksiin ja yksityislääkäriin. Erilaisia vaivoja on kertynyt. Voisin myös lähteä halpislomalle jonnekin esim. vaeltamaan, kaupunkilomat ja turistikohteen ei minua kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Emme ole köyhiä. Ehkä juuri keskituloisia, mutta ns siellä keskituloisten alarajalla. Laskut on aina varaa maksaa ja ruokaa pöydässä. Lapset saa harrastaa, mutta yksi harrastus per lapsi. Ei ole varaa maksaa kahta.

Haluaisin matkustaa. Emme ole koskaan päässeet matkalle. Koko perhe haaveilee lomasta. Se voisi olla joku ihana rantaloma vaikkapa Kreikkaan tai kaupunkiloma Lontooseen.

Itselleni haluaisin ostaa joskus sitä, mitä oikeasti haluan. Mulla on kyllä kaikki tarvittava, mutta usein joutuu valita asioita hinnan mukaan, eikä sitä, mistä tykkää. Jos vanhat lenkkarit hajoaa, voin ostaa uudet, mutta hintaraja on tietty ja joudun aina etsiä alennuskengät. Voin ostaa uuden talvitakin, jos tarvitsee, mutta joskus on pakko ostaa kirpparilta tai yleensä aina joku halpa. Eli kaipaan sitä, että voisin ostaa juuri sitä, mistä pidän.

Lapsille ostan kirpparilta ja alesta. Merkkivaatteisiin ei ole varaa edes käytettyihin. Se merkkivaate maksaa usein käytettynäkin pajon.

Ihan oharina, että Kreikan reissun heittää helposti parilla tonnilla ja justiinsa oltiin Englannissa pari viikkoa eikä sekään maksanut neljältä ihmiseltä kuin kolmisen tonnia, vuokrattiin autokin (tosin kaikkia öitä ei oltu hotelleissa). Jos ei tarvitse lentää kalleimmilla lennoilla, yöpyä Dorchesterissa ja ajaa suurimmalla vuokramersulla, ei tuo matkailu nyt niin hirveän kallista ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No jaa, olen ollut pienituloinen nyt jo ainakin viisi vuotta, mutta enpä koe jääneeni mistään paitsi. Lapsetkaan eivät ole valittaneet rahapulaa, vaikka 17-vuotias haluaisi meille kalliimman auton (olen eronnut, ja lapset saavat kyytejä lähinnä isältään, jonka auto ei kuulemma ole ihan kuuminta hottia - minulla ei ole autoa, koska asumme keskustassa). Olen yksinhuoltaja, mutta ehkä kokonaistilanteeseemme on vaikuttanut myös se, että asumme omistusasunnossa, olen perinyt melkein 100,000 euroa, joten minulla on ihan hyvin säästöjä, joista voi tarvittaessa jotain nykäistä. Lisäksi isovanhemmat maksavat lasten puhelinlaskut ja joskus antavat lapsille rahaakin. Matkustetaan joka vuosi ulkomaillekin, vaikka ei varmaan ympäristösyistä pitäisi. Viime vuonna kumpikin lapseni pääsi sekä etelänmatkalle että pitemmälle reissulle Eurooppaan sukulaisten luo.

Lapsilla ei ole enää kalliita harrastuksia, mutta luopuivat niistä ihan omasta halustaan tai pikemminkin motivaation puutteen takia jo joitakin vuosia sitten. Syömme hyvin, elektroniikkaa on riittävästi ja se on riittävän laadukasta, tehdään mitä halutaan. Oikeasti en edes ymmärrä mitä muuta voisimme vielä haluta?

Viime vuonna verotettavat tuloni olivat 23,000 euroa, edellisenä 16,000€. Joskus on ollut vieläkin vähemmän. Säästöön jää aina jotain.

Tää keskustelu oli köyhille. Sähän olet oikeastaan rikas.

Itse asiassa ei, vaan köyhille ja pienituloisille. Se lukee otsikossa.

23000 e/v on pienituloinen.

eri

Joo, mutta noilla pienillä tuloilla ei silllon ole niin merkitystä kun on saanut 100 000 euroa perintöä ja asuu (velattomassa?) omistusasunnossa.

Olen siis perinyt nuo rahat jo vuosia sitten, eikä ole tarvinnut vielä säästöjä syödä. Asuntolainaakaan ei ole enää kuin muutama tonni jäljellä, mutta hulluhan tällaisena aikana velkoja maksaa kun ei niistä mene korkoakaan.

Vierailija kirjoitti:

Me nyt ei varsinaisesti köyhiä olla, ei mitään rikkaitakaan kyllä. Mutta minua ei harmita ettei ole kalliita lomamatkoja, HopLop synttäreitä tai lapsilla kalliita vaatteita. En arvosta tuollaisia asioita, tai materiaa ylipäänsä. Rahaa on ruokaan ja kaikkeen pakolliseen.

Miten kalliita ne HopLop-synttärit nykyään sitten on? Ei ne ainakaan kymmenen vuotta sitten kovin kalliita olleet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No jaa, olen ollut pienituloinen nyt jo ainakin viisi vuotta, mutta enpä koe jääneeni mistään paitsi. Lapsetkaan eivät ole valittaneet rahapulaa, vaikka 17-vuotias haluaisi meille kalliimman auton (olen eronnut, ja lapset saavat kyytejä lähinnä isältään, jonka auto ei kuulemma ole ihan kuuminta hottia - minulla ei ole autoa, koska asumme keskustassa). Olen yksinhuoltaja, mutta ehkä kokonaistilanteeseemme on vaikuttanut myös se, että asumme omistusasunnossa, olen perinyt melkein 100,000 euroa, joten minulla on ihan hyvin säästöjä, joista voi tarvittaessa jotain nykäistä. Lisäksi isovanhemmat maksavat lasten puhelinlaskut ja joskus antavat lapsille rahaakin. Matkustetaan joka vuosi ulkomaillekin, vaikka ei varmaan ympäristösyistä pitäisi. Viime vuonna kumpikin lapseni pääsi sekä etelänmatkalle että pitemmälle reissulle Eurooppaan sukulaisten luo.

Lapsilla ei ole enää kalliita harrastuksia, mutta luopuivat niistä ihan omasta halustaan tai pikemminkin motivaation puutteen takia jo joitakin vuosia sitten. Syömme hyvin, elektroniikkaa on riittävästi ja se on riittävän laadukasta, tehdään mitä halutaan. Oikeasti en edes ymmärrä mitä muuta voisimme vielä haluta?

Viime vuonna verotettavat tuloni olivat 23,000 euroa, edellisenä 16,000€. Joskus on ollut vieläkin vähemmän. Säästöön jää aina jotain.

Tää keskustelu oli köyhille. Sähän olet oikeastaan rikas.

Itse asiassa ei, vaan köyhille ja pienituloisille. Se lukee otsikossa.

23000 e/v on pienituloinen.

eri

Ei ole jos on perintöä 100000, ja isovanhemmat kustantaa lapsien kulut. Ihan samaa rahaa se on, on se sitten saatu palkkana tai perintönä. Onko esim pääomatuloja miljoonia saava työssä käymätön henkilö pienituloinen?

Jos ihmisellä on miljoonatulot, oli ne sitten palkka- tai pääomatuloja, hän ei ole pienituloinen.

Vierailija kirjoitti:

Ap on toimittaja. :D Toivottavasti tulee hyvä artikkeli.

Aika vainoharhaista tuo toimittajaksi epäily. Minuakin luultin. kun mt työttömänä kyselyn tein.  Ja mitä siitä vaikka olisikin? Tällä palstalla käy ihmisiä kaikilta aloilta. Relatkaa.

Vierailija kirjoitti:

Pahinta on, etten voi tarjota lapsilleni elämyksiä ja samoja asioita, mitä ikätoverit saavat. En tarkoita etelänmatkoja, sillä niihin tuskin kaikilla keskituloisillakaan on varaa. Haluaisin joku viikonloppu viedä lapset vaikkapa kaupungille. Käytäisiin syömässä ja jätskillä. Saisivat valita jotain mieluista. Haluaisin viedä heidät kesällä huvipuistoon ja kesäteatteriin. Ostaa sen saman muotilelun tai merkkivaatteen, mitä kavereilla.

Hassua. Juttelin vähän aikaa sitten oikeasti törkeän rikkaan kaverini kanssa, joka valitteli, että ei saa millään omia lapsiaan kanssaan kaupungille, varsinkaan ostoksille. Toinen lapsista on jo lukiossa ja kulkee melkoisissa rytkyissä ihan omasta halustaan. Aikoo kuulemma isona kodittomaksi (nykyinen kämppä maksaa pari miltsiä).

Että juu, vähän kuulostaa siltä, että eipä se ns. köyhän elämä välttämättä olennaisesti poikkea rikkaan elämästä. Rikkaammat vaan voivat elellä vähän prameammassa ympäristössä.

Vierailija kirjoitti:

Ei koeta eriarvoisuutta. Kaikenmaailman hoplopsynttärit ja puuhamaat ym kuulostaa lähes helvetille. Koulun mukana oli lapsen pakko mennä Linnanmäelle. Osallistui pitkin hampain, mutta valehteli opettajalle että ei ole varaa ruokaan eikä rannekkeeseen niin koulu maksoi ne. Sanoi että turha laittaa rahaa tuollaiseen turhuuteen. Ei halua mennä minnekään kun olen kysynyt. Kuulemma Lontooseen voisi suostua menemään. Ehkä mennään sitten sinne kunhan on hieman vanhempi. Hän muistuttaa minua aika paljon nuorena. Minäkin koin pitkästymistä kaikesta mukahauskasta. Itse en viitsi lastani pakottaa. Rohkaista tietty koitan edes yrittämään välillä näitä ihmisten pakkomielteitä.

En tarkoita, että teidän lapsi, mutta jotkut lapset köyhissä perheissä lakkaavat toivomasta, haluamasta ja pyytämästä asioita, joskus jopa perustarpeiden tyydyttämiseen liittyviä, koska ajattelevät, ettei niihin ole kuitenkaan rahaa. Se varmaan on yksi osasyy periytyvään köyhyyteen, kun mieli on lakannut täysin ajattelemasta, että itselleen voi saada asioita (mm. opiskelun kautta kohtuuhyväpalkkaisen työn).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei koeta eriarvoisuutta. Kaikenmaailman hoplopsynttärit ja puuhamaat ym kuulostaa lähes helvetille. Koulun mukana oli lapsen pakko mennä Linnanmäelle. Osallistui pitkin hampain, mutta valehteli opettajalle että ei ole varaa ruokaan eikä rannekkeeseen niin koulu maksoi ne. Sanoi että turha laittaa rahaa tuollaiseen turhuuteen. Ei halua mennä minnekään kun olen kysynyt. Kuulemma Lontooseen voisi suostua menemään. Ehkä mennään sitten sinne kunhan on hieman vanhempi. Hän muistuttaa minua aika paljon nuorena. Minäkin koin pitkästymistä kaikesta mukahauskasta. Itse en viitsi lastani pakottaa. Rohkaista tietty koitan edes yrittämään välillä näitä ihmisten pakkomielteitä.

En tarkoita, että teidän lapsi, mutta jotkut lapset köyhissä perheissä lakkaavat toivomasta, haluamasta ja pyytämästä asioita, joskus jopa perustarpeiden tyydyttämiseen liittyviä, koska ajattelevät, ettei niihin ole kuitenkaan rahaa. Se varmaan on yksi osasyy periytyvään köyhyyteen, kun mieli on lakannut täysin ajattelemasta, että itselleen voi saada asioita (mm. opiskelun kautta kohtuuhyväpalkkaisen työn).

Ympäristön kannaltahan tämä on aivan ihanne. Turha kulutus tuhoaa koko maapallon.