Köyhä tai pienituloinen! Olisin kiitollinen, jos voisit vastata mulle..

En koe. Lapsen isovanhemmat asuvat ulkomailla ja hankkivat mm. lentoliput, lintsiliput, hoplop synttärit ja merkkivaatteet paikatakseen huonoa omaatuntoaan. Heille on aivan sama ostavatko lennot itselleen, vai meille, joten pääsemme matkustelemaan.

Muuten kaikki rahat menevät kasvispitoiseen kotiruokaan ja vaatimattomaan elämään. Olen hyvin onnellinen, ettei omat valintani kuormita tätä ekosfääriä: perheellämne ei autoa, pieni koti, ei lihansyönti, kaikki vaatteet kirppikseltä, kotoilua ja luonnossa harrastamista jne.

Itseeni panostus on kyllä aika nollassa: ei kampaamo- tai hierontakäyntejä, ei meikkejä ja merkkivaatteita, ei kalliita sisustusjuttuja... olen silti onnellinen.

Vierailija kirjoitti:

Yhtään et johdattele :)

Lapsen tarhassa ja nyt koulussa (samat kaverit siis molemmissa, vaihtuvuus ollut vähäistä) eniten reissaa, järkkää niitä hoplop synttäreitä, pitää omaa lomaa koulusta ja pukee lapsiaan ikätasoa vanhemmaksi etc. ne pienituloisenmat. No puolustuksena, että tällä seudulla ei juurikaan ole työttömiä (okt ainoa vaihtoehto ja auto välttämätön) eli ne kaikkein pienituloisimmat puuttuu.

Miten kukaan voi olla näin kateellinen? Apua!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me nyt ei varsinaisesti köyhiä olla, ei mitään rikkaitakaan kyllä. Mutta minua ei harmita ettei ole kalliita lomamatkoja, HopLop synttäreitä tai lapsilla kalliita vaatteita. En arvosta tuollaisia asioita, tai materiaa ylipäänsä. Rahaa on ruokaan ja kaikkeen pakolliseen.

Miten kalliita ne HopLop-synttärit nykyään sitten on? Ei ne ainakaan kymmenen vuotta sitten kovin kalliita olleet.

Yhtä halpaa lystiä kuin järjestää itse, jos stressille ja ylimääräiselle vaivalle laittaa hintalapun. Ei tarvitse keksiä juhlapuuhaa ja syötäviä ja lapset viihtyvät. Järjestimme kerran ja olin hyvin tyytyväinen. En joka vuosi kyllä kehtaisi/ haluaisi järjestää vain jossain hoplopissa. Kotisynttäreissä on jotenkin aina hienompi tunnelma, varsinkin kun on nähnyt vaivaa.

Olen köyhä. Saan 1500 egeä kuukaudessa bruttona. En ole ikinä ollut kateellinen parempiosaisille. Ruokakaupassa saatan joskus ajatella kunpa olisi rahaa ostaa tuota. Olen myös poikkeuksellisen onnellinen ihminen. Käsittämätöntä, kuinka turhasta ihmiset marisevat. Olin jo lapsena köyhä enkä kadehtinut silloinkaan.

Minua ei harmita se, että muiden lapsilla on hienoja, kalliita vaatteita ja pääsevät hienoille reissuille tms. Minulla ei ole ollut sellaisia itsellänikään koskaan, joten en osaa kaivata enkä varmaan kaipaisi vaikka olisi varaakin. Eivätkä lapsemmekaan osaa oikein sellaista kaivata, heillä on kaikki tarvittava. Mikä harmittaa on taloudellisen niukkuuden vaikutus parisuhteeseen ja sitä kautta kodin ilmapiiriin koska miehelleni mainitut materiaaliset asiat ovat tärkeitä eli hän on tilanteesta masentuneempi ja hän tavoittelee näitä asioita lähes pakkomielteisesti. Ilotontahan se on sitten.

Köyhyytemme on siis todennäköisesti/toivottavasti melko väliaikaista (vaikka jo muutaman vuoden kestänyt), mies on yrittäjä ja rahat uppoavat siihen ja elämme käytännössä paljon niukemmin kuin monet ei-velkaiset tukien saajat. Tätä kestää kuitenkin vakuuttelemalla itselleen, että tämä on investointi tulevaisuuteen ja väliaikainen tila.

Mikä harmittaa on se, että asumme kaukana läheisistä eikä ole varaa muuttaa. Esikoinen aloittaa luultavasti koulutkin täällä, joten tännepähän jäämme. Toivottavasti ajan kanssa sopeudumme paremmin ja voimme muuttaa kivempaan asuntoonkin. Kyllähän se välillä rassaa kun tekisi mieli vaikka mandariineja, mutta ei raaski ostaa kuin perunoita.

Köyhilläkin voi olla merkkivaatteita ja sekös kateellisia harmittaa. Tämä on kyllä tosi kurja ilmiö.

Meillä on ollut sairauden vuoksi työttömyyttä ja rahat tosi tiukilla jo monta vuotta ja olemme saaneet vaatekaupat Hopesta. lapsemme ovat saaneet monia vaatteita, jopa muutamia merkkivaatteita hopen avustuksella: iso osa lahjoittajista on kai aika hyvin toimeentulevia perheitä, koska lahjoitusvaatteissa voi olla myös merkkivaatteita. Itseäni tämä hävettää, kun en tykkää merkeistä, mutta ovat kyllä olleet kestäviä ja kauniita vaatteita. Ihana kun on saanut pukeutua ja pukea lapset ns. normaalisti :)

Sairaus estää kyllä enemmän kuin pienituloisuus. Rahan vähyyteen tottuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pahinta on, etten voi tarjota lapsilleni elämyksiä ja samoja asioita, mitä ikätoverit saavat. En tarkoita etelänmatkoja, sillä niihin tuskin kaikilla keskituloisillakaan on varaa. Haluaisin joku viikonloppu viedä lapset vaikkapa kaupungille. Käytäisiin syömässä ja jätskillä. Saisivat valita jotain mieluista. Haluaisin viedä heidät kesällä huvipuistoon ja kesäteatteriin. Ostaa sen saman muotilelun tai merkkivaatteen, mitä kavereilla.

Hassua. Juttelin vähän aikaa sitten oikeasti törkeän rikkaan kaverini kanssa, joka valitteli, että ei saa millään omia lapsiaan kanssaan kaupungille, varsinkaan ostoksille. Toinen lapsista on jo lukiossa ja kulkee melkoisissa rytkyissä ihan omasta halustaan. Aikoo kuulemma isona kodittomaksi (nykyinen kämppä maksaa pari miltsiä).

Että juu, vähän kuulostaa siltä, että eipä se ns. köyhän elämä välttämättä olennaisesti poikkea rikkaan elämästä. Rikkaammat vaan voivat elellä vähän prameammassa ympäristössä.

Nuorista on pian todella noloa ostaa mitään turhaa tai syödä lihaa ja matkustella kesäisin Kreikkaan! Ei kehtaa kavereille kertoa. Kirppikset ja kasvissyönti on pian arkipäivää ihan kaikissa tuloluokissa.

Köyhän elämäntapa on vastuullista elämää, johon kaikkien keskituloisten Audi- ja Mersumiesten ja -naisten tulisi perheineen pyrkiä.

Kun olin pienituloinen ja yhden lapsen yh, ei vielä ollut tällaista kuin nykyään, eli hyvin pitkälti kaikilla oli samat jutut ja menot ja harrasteet, riippumatta tuloista. Lapset oli kaveria pankinjohtajan pojasta työttömän lapsiin. Nykyään omassa pienituloisuudessa harmittaa se että tarvitsisin terveyspalveluja, mutta ne maksavat minulle, kun minulla ei ole työterveyttä. Joudun siis pienestäni maksamaan sellaista mitä työterveyden omaava saa ilmaiseksi vaikka hänellä olisi varaa siitä maksaa. Peräänkuuluttaisin ilmaista terveydenhoitoa myös köyhille. Muita juttuja  on esim. hierojalla käynti ja muu mobilisaatiohoito/fyssari perussairauteeni, joka noita vaatisi, mutta ei ole varaa. Silmälasit pitäisi uusia, mutta ei ole varaa, ihon aurinkoläiskät haluaisin hiotuttaa pois, koska näytän kamalalta kesäisin, mutta ei ole todellakaan varaa. Auto piti laittaa pois kun ei ollut varaa sekä maksaa sen arvioimisesta mikä on vialla, ja mitä maksaa vika korjata, plus korjauttaa. Nyt en pääse sitten liikkumaan koska ei ole julkista liikennettä, tai on, mutta kävelyä tulee liikaa sairauteeni nähden kun molemmissa päissä pysäkkiä pitäisi kävellä kilsa. 2km kävelyä on ihan ehdoton maksimi, ja sitten pitää saada lepuuttaa jalkoja jo useampi tunti, joten 3km liikkuminen 1km kävely, 1km bussi, 1 km kävely ja sitten pitäisi tehdä ostoksia vielä, ei vain onnistu. Käyn siis lähikaupassa vain, ja maksan kalliimpaa hintaa.

Että onhan näitä.

Mulla näkyy lähinnä niin, etten voi hankkia esim. niitä lääkäri- tai muita terveyspalveluja, joita haluaisin.

Lasten kohdalla en koe alemmuutta vertaillessa toisiin, vaan omaan lapsuuteeni, joka oli täysin toisenlainen ja paljon vauraampi, kuin omieni. Lapseni eivät saa murto-osaakaan niistä kokemuksista, joita itse sain lapsena, koska emme mene koskaan minnekään, tai harrasta perheenä mitään, koska ei ole rahaa sellaiseen.

Jos housut menee rikki, ne on pakko hankkia, ja aina ei kirppiksiltä löydy ja toisekseen menee rahaa niitä kiertämiseenkin (asutaan haja asutusalueella). Pienikin "ylimääräinen" kulu kuukaudessa kaataa koko budjetin. Eihän se näin kuuluisi olla.

Lähes kaikki tapahtumat ym. jätettävä väliin. Juhliin saamat kutsut jätettävä väliin.

Rahattomuus rajoittaa kaikkea, ikävä kyllä.

Ihan sitä tuntee itsensä täysin noupadiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No jaa, olen ollut pienituloinen nyt jo ainakin viisi vuotta, mutta enpä koe jääneeni mistään paitsi. Lapsetkaan eivät ole valittaneet rahapulaa, vaikka 17-vuotias haluaisi meille kalliimman auton (olen eronnut, ja lapset saavat kyytejä lähinnä isältään, jonka auto ei kuulemma ole ihan kuuminta hottia - minulla ei ole autoa, koska asumme keskustassa). Olen yksinhuoltaja, mutta ehkä kokonaistilanteeseemme on vaikuttanut myös se, että asumme omistusasunnossa, olen perinyt melkein 100,000 euroa, joten minulla on ihan hyvin säästöjä, joista voi tarvittaessa jotain nykäistä. Lisäksi isovanhemmat maksavat lasten puhelinlaskut ja joskus antavat lapsille rahaakin. Matkustetaan joka vuosi ulkomaillekin, vaikka ei varmaan ympäristösyistä pitäisi. Viime vuonna kumpikin lapseni pääsi sekä etelänmatkalle että pitemmälle reissulle Eurooppaan sukulaisten luo.

Lapsilla ei ole enää kalliita harrastuksia, mutta luopuivat niistä ihan omasta halustaan tai pikemminkin motivaation puutteen takia jo joitakin vuosia sitten. Syömme hyvin, elektroniikkaa on riittävästi ja se on riittävän laadukasta, tehdään mitä halutaan. Oikeasti en edes ymmärrä mitä muuta voisimme vielä haluta?

Viime vuonna verotettavat tuloni olivat 23,000 euroa, edellisenä 16,000€. Joskus on ollut vieläkin vähemmän. Säästöön jää aina jotain.

Tää keskustelu oli köyhille. Sähän olet oikeastaan rikas.

Itse asiassa ei, vaan köyhille ja pienituloisille. Se lukee otsikossa.

23000 e/v on pienituloinen.

eri

Eli joku miljonääriurheilijakin on köyhä kun verotettavat tulot on 0e ?

Jos köyhä syö peruskotiruokaa sesonkituotteista, ulkoilee ja kävelee paljon, ei juo tai polta, hän pysyy helposti hoikkana ja terveenä eikä tarvitse mitään Terveystaloa ja lääkefirmoja. Ruokavaliolla on suuri yhteys terveyteen ja mielialaan. Siihen kannattaa köyhänkin satsata!

Vierailija kirjoitti:

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2015091720371181_uu.shtml

Varkauden kaupunginhallitus hyväksyi heinäkuussa yksimielisesti päätöksen sosiaali- ja terveyskeskuksen johtajan Seppo Lehdon palkan korottamisesta vajaalla 26 prosentilla.

Aiemmin Seppo Lehto tienasi virassaan sosiaali- ja terveyskeskuksen johtajana 11 000 euroa kuukaudessa, mutta kaupunginhallituksen yksimielisellä päätöksellä Lehdon uusi kuukausipalkka on 13 846 euroa.

Tilastokeskuksen palkkatilaston mukaan sosiaali- ja terveysjohtajien keskipalkka oli viime vuonna 6 141 euroa kuukaudessa, eli Lehdon palkka ennen palkankorotustakin oli jo reilusti enemmän kuin tämä. Mediaani- eli yleisin palkka taas oli 5 940 euroa kuukaudessa.

Kunnalla ja valtiolla palkat pitäisi oikeasti puolittaa.

Lisäksi vielä väkimäärä puoleen.

Vasta sitten olisi Suomen talous terveellä pohjalla.

Voitteko kuvitella? Lasten opettaja oli ekana koulupäivänä kysynyt vuoron perään jokaiselta oppilaalta, mitä tämä oli tehnyt joululomalla. Törkeää! Opettajan tehtävänä ei ole lisätä eriarvoisuuden kokemusta!!!!

Vierailija kirjoitti:

Voitteko kuvitella? Lasten opettaja oli ekana koulupäivänä kysynyt vuoron perään jokaiselta oppilaalta, mitä tämä oli tehnyt joululomalla. Törkeää! Opettajan tehtävänä ei ole lisätä eriarvoisuuden kokemusta!!!!

Tai kateuden:

Ehkäpä joku pienituloisen perhe oli säästänyt koko vuoden, elänyt supertiukilla ja ostanut halpisliput ja airnbiin Eurooppaan.

Ei näin! Köyhien lasten ei kuulu matkustella!

Vierailija kirjoitti:

Olen köyhä. Saan 1500 egeä kuukaudessa bruttona. En ole ikinä ollut kateellinen parempiosaisille. Ruokakaupassa saatan joskus ajatella kunpa olisi rahaa ostaa tuota. Olen myös poikkeuksellisen onnellinen ihminen. Käsittämätöntä, kuinka turhasta ihmiset marisevat. Olin jo lapsena köyhä enkä kadehtinut silloinkaan.

Hassuinta on se, että kun köyhyydestä nouseekin yhtäkkiä hyvätuloiseksi, kuten mulle kävi, ei osaakaan ostaa mitään. Edelleen kaupassa lasken hintoja ja jätän ylimääräiset ostamatta. Nyt olen kyllä päättänyt että vaatevarastoa uusin, ainakin rintaliivejä ja farkut pitää ostaa. Olin siis pitkään työttömänä, kunnes yllättäen sain hyväpalkkaisen työn. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen köyhä. Saan 1500 egeä kuukaudessa bruttona. En ole ikinä ollut kateellinen parempiosaisille. Ruokakaupassa saatan joskus ajatella kunpa olisi rahaa ostaa tuota. Olen myös poikkeuksellisen onnellinen ihminen. Käsittämätöntä, kuinka turhasta ihmiset marisevat. Olin jo lapsena köyhä enkä kadehtinut silloinkaan.

Hassuinta on se, että kun köyhyydestä nouseekin yhtäkkiä hyvätuloiseksi, kuten mulle kävi, ei osaakaan ostaa mitään. Edelleen kaupassa lasken hintoja ja jätän ylimääräiset ostamatta. Nyt olen kyllä päättänyt että vaatevarastoa uusin, ainakin rintaliivejä ja farkut pitää ostaa. Olin siis pitkään työttömänä, kunnes yllättäen sain hyväpalkkaisen työn. 

Minäkin uskon joulupukkiin :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhtään et johdattele :)

Lapsen tarhassa ja nyt koulussa (samat kaverit siis molemmissa, vaihtuvuus ollut vähäistä) eniten reissaa, järkkää niitä hoplop synttäreitä, pitää omaa lomaa koulusta ja pukee lapsiaan ikätasoa vanhemmaksi etc. ne pienituloisenmat. No puolustuksena, että tällä seudulla ei juurikaan ole työttömiä (okt ainoa vaihtoehto ja auto välttämätön) eli ne kaikkein pienituloisimmat puuttuu.

Taidat itsekin tietää, että yleisesti ottaen varakkaat matkustavat eniten. Pukeutumiseen en osaa ottaa kantaa, koska en edes erota merkkivaatteita ja trendit vaihtuvat. Eli kyllä ne reissaavat perheet ovat pääsääntöisesti keskituloisista rikkaisiin.

Me ollaan molemmat matalapalkkaisella alalla. Vakituiset työt olleet jo vuosia. Minä lastenhoitaja ja mies ajaa rekkaa. Asutaan omakotitalossa ja olemme remonttitaitoisia, joten ollaan tosi nätiksi saatu talo. Meidän palkoilla maksaa lainat, laskut, ruuat ja lapsille harrastuksen. Vanhempi tyttö pelaa lentopalloa ja nuorempi harrastaa cheerleadingia. Kerran vuodessa mennään Särkänniemeen ja pari kertaa vuodessa leffaan. Kaverisynttärit on varaa pitää, mutta ei olisi varaa pitää niitä HopLopissa. Vaikka meidän asumiskulut ja menot ovat yllättävän pienet ja olemme todella tarkkoja rahasta, niin ei meillä olisi varaa millään mennä ulkomaille. Sesonkien ulkopuolella saa edullisimmat matkat, mutta vaikka kuinka halvalla löytäisi, niin ei. Lennot, hotellit, ruoka, nähtävyydet yms maksaisi neljältä halvimmillaankin niin paljon, että ei.

Me ollaan oltu Tallinnassa ja Tukholmassa kaupunkilomilla. Meidän tuloilla 500e lomamatka on kallis.

Antamillasi tiedoilla köyhyys on valehtelua. Muuten juuri katsoin, että maaliskuun lopulla saa lennot 4 henkilölle EasyJetillä Berliiniin ja huoneiston kokonaan itselle 3 päiväksi juurikin melko tasan tarkkaan 500 eurolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen köyhä. Saan 1500 egeä kuukaudessa bruttona. En ole ikinä ollut kateellinen parempiosaisille. Ruokakaupassa saatan joskus ajatella kunpa olisi rahaa ostaa tuota. Olen myös poikkeuksellisen onnellinen ihminen. Käsittämätöntä, kuinka turhasta ihmiset marisevat. Olin jo lapsena köyhä enkä kadehtinut silloinkaan.

Hassuinta on se, että kun köyhyydestä nouseekin yhtäkkiä hyvätuloiseksi, kuten mulle kävi, ei osaakaan ostaa mitään. Edelleen kaupassa lasken hintoja ja jätän ylimääräiset ostamatta. Nyt olen kyllä päättänyt että vaatevarastoa uusin, ainakin rintaliivejä ja farkut pitää ostaa. Olin siis pitkään työttömänä, kunnes yllättäen sain hyväpalkkaisen työn. 

Minäkin uskon joulupukkiin :D

Ei ole pakko uskoa. Mulle tarjottiin tätä työtä. Esimiehenä on siellä nykyään pitkäaikainen  ystäväni ja olimme eräässä edellisessä työpaikassa työkavereita. Että ihan hyvä veli-järjestelmällä sain tuon työn. Itse työstä en kovin paljon tykkää, mutta kyllä palkka houkutteli. Aloitin marraskuussa eli vasta kaksi palkkaa saanut.