Miksi lääkikseen haussa ei ole psykologisia testejä??
Luulisi, että lääketieteelliseen haun osana olisi myös psykologiset testit, sillä ei kuka tahansa sovellu HOITOalalle. Lääkäri on osa hoitohenkilökuntaa, ja nimenomaan se joka päättää ja on vastuussa ihmisten hoidosta! Lääkikseen voi päästä vaikka psykopaatti, joka on lahjakas fysiikassa ja kemiassa. Kaikki ihmiset eivät todellakaan sovellu hoitotyöhön. Liian moni hakee lääkikseen myös rahan ja statuksen vuoksi, eikä sen vuoksi että ovat aidosti kiinnostuneita lääketieteestä ja ihmisten auttamisesta.
Kommentit (47)
Koska lääkikseen hakee myös ihmisiä joista tulee tutkijoita.
Lääketieteessä ei uskota psykologisiin testeihin.
Ne, jotka eivät halua ihmisläheiselle alalle, niin heistä tulee tutkijoita, röntgenlääkäreitä ja patologeja.
Vierailija kirjoitti:
Lääketieteessä ei uskota psykologisiin testeihin.
Näin. Fysiikka ja kemia on olennaisempaa kuin ajan tuhlaaminen pseudotieteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Lääkäri ei ole hoitoalalla. Ammatissa on olennaisinta ongelmanratkaisu. Ei mukavuus.
Lääkäri on osa hoitohenkilökuntaa vaikka ei hoitaja olekaan.
Vierailija kirjoitti:
Ne, jotka eivät halua ihmisläheiselle alalle, niin heistä tulee tutkijoita, röntgenlääkäreitä ja patologeja.
Tulisikin aina. Mutta niitä persoonallilsuushäiriöisiä eksyy valitettavasti jopa psykiatreiksi.
Vierailija kirjoitti:
Koska lääkikseen hakee myös ihmisiä joista tulee tutkijoita.
Eli tutkijalääkäriksi pitäisi olla ihan oma haku. Kliiniseen hoitotyöhön pitäisi olla psykologin testi. Ja psykologia ei ole mikään pseudotiede, vaan ihan oikea tieteenalansa !
Sieltä loppuisi potenttiaaliset hakijat, jos vielä olisi psygologiset testitkin. Mutta muuten olen samaa mieltä. Olisi mukava jos lääkärit olisivat edes jollain tasolla normaaleita. Esimerkiksi yksi lääkäri ei kertaakaan katsonut silmiin kun keskusteltiin vaivasta. Jotenkin erittäin häiritsevää, mutta kyllä minä sain varmaan ihan oikeat lääkkeet, joten lopputulos ihan ok.
Hyvä pointti. Mutta se olisi liian kallista seuloa. Ja seulottavaa riittäisi...
Ei lääkikseen tarvii olla "lahjakas" kun pänttäilee edes fysiikan perusteet kunnolla, opettelee ulkoa IFA:aa ja käy kirjoituksen valmennuskurssin. Vähän psykopaatti yleensä tarvii kyllä olla.
Mutta, kyse on siis rahasta. Meillä ei ole muutenkaan ennaltaehkäisevää järjestelmää yhteiskunnassamme, vaan moni asia perustuu virheiden korjaamiseen, karsiutumiseen... minimiperiaate. Paljon kärsimystä on tietysti tämän vuoksi matkan varrella.
Voisi olla hyvä jos kaikilla potilailla olisi oma tukihenkilö, joka koordinoisi laajempaa hoitoverkostoa vähän samaan tapaan kuin sosiaalihuollon asiakkailla jo vähän enemmän on.
Lääkäri tuntee kyllä monia vaivoja nimeltä, mutta ei kovin monia hoitoja, joten monesti tarjotaan ensimmäiseksi kaikkein radikaaleinta hoitoa. Oma juttunsa on ensihoitolääketiede ja kirurgia, jossa vastuuta ei oikein voida jakaa monelle osapuolelle.
Lääketieteen nimi pitäisi ehkä jotenkin muuttaa yliopistoissa tai koulutusohjelma pistää uusiksi sekä yhteydet lääkeyhtiöihin selvittää. Myös ammattiopistoista ja ammattikorkeakouluista sekä muilta yliopiston aloilta valmistuu ongelmia ratkaisevia parantamisen ammattilaisia. Heillä ei kuitenkaan ole samoja vallankäyttöoikeuksia eikä näkyvyyttä kuten lääkäreillä, jotka voivat pahimmillaan lehdissä naureskella räkäisesti tehokkaille hoidoille, joita lääketieteen koulutusohjelmassa ei käsitellä.
Kuulin kerran lääkiksen opiskelijasta, nuoresta naisesta, joka kysyi bileissä vieraalta mieheltä ihan tosissaan, saisiko leikkiä miestä, sitomalla itseensä dil don ja p***a miestä B:hen. Vähän sairas täyttyy olla mieleltään. Enpä haluaisi olla sellaisen lääkärin asiakas, joka noin kieroutuneesti miettii.
Sitten valmennuskurssilla harjoteltaisiin psykologisiin testeihin ja psykologi huokailisi, kun kaikki vastaisivat kysymyksiin samat litanjat
Eihän yliopistossa ole juuri muuallakaan (onko missään?). Työelämä sitten karsii ja ohjaa sopiviin tehtäviin. Eikä ole varmaan varaa hukata kyvykkäitä nuoria sen takia ettei ole 19-vuotiaana johonkin muottiin sopiva.
Mitä sellaisella psykologin vetämällä ryhmätuokiolla edes saadaan esiin? Lähinnä sen saako suutaan auki seurassa.
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Voisi olla hyvä jos kaikilla potilailla olisi oma tukihenkilö, joka koordinoisi laajempaa hoitoverkostoa vähän samaan tapaan kuin sosiaalihuollon asiakkailla jo vähän enemmän on.
1) Lääkäri tuntee kyllä monia vaivoja nimeltä, mutta ei kovin monia hoitoja, joten monesti tarjotaan ensimmäiseksi kaikkein radikaaleinta hoitoa. Oma juttunsa on ensihoitolääketiede ja kirurgia, jossa vastuuta ei oikein voida jakaa monelle osapuolelle.
Lääketieteen nimi pitäisi ehkä jotenkin muuttaa yliopistoissa tai koulutusohjelma pistää uusiksi sekä yhteydet lääkeyhtiöihin selvittää. 2) Myös ammattiopistoista ja ammattikorkeakouluista sekä muilta yliopiston aloilta valmistuu ongelmia ratkaisevia parantamisen ammattilaisia. Heillä ei kuitenkaan ole samoja vallankäyttöoikeuksia eikä näkyvyyttä kuten lääkäreillä, jotka voivat pahimmillaan lehdissä naureskella räkäisesti tehokkaille 3) hoidoille, joita lääketieteen koulutusohjelmassa ei käsitellä.
Annapa esimerkkejä yllä olevista lihavoiduista väitteistäsi.
Vierailija kirjoitti:
Lääkäri ei ole hoitoalalla. Ammatissa on olennaisinta ongelmanratkaisu. Ei mukavuus.
Lääkärin persoonalla on tutkimusten mukaan merkittävä osuus potilaan hoidossa.
Mikäli potilas kokee lääkärin potilasta kuuntelevaksi ja hänen ongelmiinsa paneutuvaksi, on tällä seikalla suuri positiivinen merkitys potilaan sairauden kulussa.
Kääntäen; jos potilas kokee, että lääkäri ei ole kunnolla kiinnostuntu potilaasta oireineen, on paranemisennuste heikompi.
Vuorovaikutustaidot ovat siis hyvin tärkeässä asemassa potilaiden hoidossa.
Eräs lääketieteen emeritusproffa tuli julkisuuteen muutama vuosi sitten aiheesta, aika tylystikin. Hän totesi, että puuttuvien psykologisten testien johdosta lääkärin toimessa on paljon tehtävään sopimattomia henkilöitä. Emeritusproffan mielestä psykologiset testit tulisi ehdottomasti saada aikaan lääkikseen pyrkiville.
Ongelmanratkaisukyky on toki tärkeä, mutta se sisältyy myös opetukseen - ja ongelmanratkaiskykyä on helpompi oppia kuin muuttaa persoonaa.
Myöskään psykologin koulutukseen ei ole nykyään psykologisia testejä, miettikääa sitä...
Edelliseen lisäys :. piti kirjoittaa kateiinin sijasta kationi.
Vierailija kirjoitti:
Myöskään psykologin koulutukseen ei ole nykyään psykologisia testejä, miettikääa sitä...
Varmaan se on niinkin, että jos on ihan hirveä luonne niin ei jaksa kahlata läpi 5-6 vuotta yliopistoa, tai ainakaan ei saa töitä kun kukaan ei halua olla kanssaan tekemisissä? Lisäksi moni on psyykkisesti keskeneräinen nuorena, viisi vuotta myöhemmin tilanne voi olla jo ihan toinen.
Tärkeää olisi että ne joilla on jo jokin mielisairaus (ahdistus, masennus ym) eivät pääsisi hoitoalalle, koska kuka haluaa lääkärikseen jonkun neuroottisen hullun?
Lääkäri ei ole hoitoalalla. Ammatissa on olennaisinta ongelmanratkaisu. Ei mukavuus.