Miten kukaan voi tehdä lapselle karhunpalveluksen antamalla kaikessa periksi "ettei tule paha mieli"

Siksipä ne eivät kestä yhtäkään vastamäkeä. Nähty on sukulaisten jälkeläisistä. Eivät osaa tehdä minkäänlaisia omia päätöksiä edes aikuisina vaan äidille soitetaan monta kertaa päivässä ja äitihän se neuvoo väärin :-)

En kyllä tunne yhtään sellaista vanhempaa. Elämästä tulisi mahdotonta, jos antaisi lapselle aina mitä se tahtoo.

Se on sitä kuuluisaa curlingvanhemmuutta. Jostain syystä tosi muodikasta nykyään. Ja sen kyllä huomaa.

Instassa storeissa (monta joka päivä) saa seurata yhtä tällaista. Lapsi päättää kaikesta ja huone on lattiasta kattoon täynnä leluja. Sitten jos tekee jotain kiellettyä ja on siitä paha mieli saa lisää lahjoja koska eihän se ilkeyttään..

Jos suunnitelma ei onnistu syystä x, lisää leluja ja huvimatkoja koska voi pettymys ei saa tulla.

Kaverin lapsi on tuollainen oman elämänsä prinsessa, isi ja äiti ottaa pikavippejä että rinsessä saa (taas) uuden puhelimen tai uuden tabletin tai merkkikengät... lapsi syö pelkästään herkkuja ja paisuu kuin pullataikina, mutta kun rinsessalle tulee mieliharmi jos ei saa suklaata ja pitsaa!

Vaikka vanhemmat tuottaisi pettymyksiä kielloin ja rajoituksin on tullut huomattua että mummit varsinkin tekevät ap:n mainitsemia karhunpalveluksia. Lasteni mummeille pidin asiasta puhuttelun kun tekivät niin kilpasillaan ollakseen lasten mielestä "Se kivempi mummi"

Vierailija kirjoitti:

Vaikka vanhemmat tuottaisi pettymyksiä kielloin ja rajoituksin on tullut huomattua että mummit varsinkin tekevät ap:n mainitsemia karhunpalveluksia. Lasteni mummeille pidin asiasta puhuttelun kun tekivät niin kilpasillaan ollakseen lasten mielestä "Se kivempi mummi"

JOO TÄMÄ! Äiti sanoo ettei ole karkkipäivä-mummi antaa karkkipussin ja tikkarin. Äiti sanoo ettei tivoliin mennä uudestaan kun eilen käytiin-mummi vie.

En tiedä mistä johtuu, mutta aina kun näen jonkun pitkähiuksisen pikkupojan, niin heti tulee ajatus vanhemmista, jotka eivät halua pahoittaa lapsen mieltä, ja viedä sitä parturiin.

Eihän pitkässä tukassa sinällään mitään pahaa ole, mutta mieleen tulee äidin puhumana "pikku Pertti ei halua mennä parturiin, niin annettiin periksi, ja annetaan sen kasvaa". Ja "Pertti tykkää pitkästä tukasta, ja onhan toi tosi nätti".

Ihmettelen miten ne sellaiset vanhemmat itse jaksaa? Omaan nilkaanhan se lapsen pillin mukaan tanssiminen lopulta kalahtaa, kun toinen uuvuttaa vanhempansa (tai pikemmin vanhemmat lapsen vaatimuksiin suostumalla itse itsensä) jatkuvalla kärttämisellä ja manipuloinnilla. Olen seurannut kummilapsen äitiä, joka hyppää lapsen joka oikun mukaan ja on nyt viidennen vuoden kohdalla ihan puhki.

Jos lapsi on mun ja mieheni seurassa, ei edes aloita vaatimuksiaan, kun on huomannut, ettei meidän kanssa temppuilu auta. Enkä ole siis mikään n*tsi, vaan en esimerkiksi anna lapsen syödä puolta paketillista jäätelöä, vaan sanon että yksi annos riitää. Ja että ruoka syödään ensin ja pöydässä istuen, ei ympäri taloa vaellellen. Ihmeellisiä nämä nykyajan vanhemmat!

Äitini teki tuota toisella tapaa eli hoiti ruokahuollon kotona täysin. Sillä seurauksella, että olin kotoa muuttaessa ihan kädetön keittiössä. Aikanaan tietty oli kiva, kun pääsi helpolla. Todellisuus valkeni sitten myöhemmin j omien lasten kanssa olenkin toiminut toisin. Viisi vuotiaasta alkaen ovat olleet mukana vähintään pilkkomassa tai kattamassa pöytää. Tuntevat raaka-aineita ja osaavat koko ajan enemmän keittiössä.

Minä oon antanu lapsilleni kaiken ja myös vaihtoehtoja. Olemme keskustelleet erinlaisista vaihtoehdoista. Olen antanut heille vapautta ja päätösvaltaa. Kaikki lapseni ovat muita huomioon ottavia, työssäkäyviä kansalaisia. Mun perhe on ihana😍.

Minulle annettiin lapsena lähes kaikessa periksi, sanoisin että 9/10 tilanteessa ja ihan hyvä minusta tuli.

Sehän riippuu lapsen luonteesta, minkälainen siitä tulee. Jos on taipuvainen despoottisuuteen ja toisten hyväksikäyttämiseen niin sen ruokkiminen tietysti luo hirviön. 

Entinen ystäväni oli, tai varmaan on vieläkin tuollainen  ja menettänyt monia ihmisiä elämästään kun kukaan ei kestä hänen oikkuiluaan. Ikääntyvät vanhemmat laittavat viimeiset rahansa tyttärensä vuokraan, bensaan, lemmikkien hoitokuluihin, matkoihin ja  vaatteisiin. Instgramissa antaa ymmärtää olevansa vähintään miljonääriperitär vaikka on tavallisen  duunariperheen tytär. Hemmoteltu ainokainen.

Vaimon 3kymppinen tytär vieläkin samanlainen, vaikka jo oma perhe...

Pojasta varmaan tulee myös, 16 vee ja vielä pitää rapsutella ym. ym....

Lapset pompottaa äitiään mennen tullen.

Monta kertaa asiasta olen sanonut, mutta enää en jaksa välittää, toivottavasti tietää mitä tekee.

Rajojen asettaminen lapselle

Miksi rajoja tarvitaan?

Rajoja tarvitaan, kun lapsi haluaa jotakin, jota ei voi saada, tai hän joutuu odottamaan sitä. Lapsi oppii vanhemman opastuksella vähitellen ottamaan huomioon toisten tarpeita ja yhteisiä pelisääntöjä ja hoitamaan yhteisiä velvollisuuksia ikä- ja kehitystasonsa mukaisesti. Rajoja tarvitaan lapsen suojelemiseksi asioilta, joita hän ei voi vielä käsitellä ja ymmärtää, kuten väkivallan, seksin tai pornon näkeminen.

Rajat toimivat sekä vanhempien että lapsen parhaaksi. Rajoilla vanhempi muun muassa

Suojelee lapsensa kasvua ja kehitystä.

Varmistaa sekä omien että lastensa tarpeiden tyydyttymisen.

Luo lapselleen fyysistä ja psyykkistä turvallisuutta.

Tukee lapsen sisäistä, kypsymätöntä itsesäätelyjärjestelmää, kun lapsi ei vielä itse kykene säätelemään omaa toimintaansa.

Opettaa, mikä elämässä on sallittua ja mikä ei, mikä yleisesti hyväksyttyä ja mikä ei.

Asettaa lapselle ikä- ja kehitystasoon sopivia vaatimuksia ja odotuksia.

Opettaa lapselle itsehillintää ja -hallintaa, tärkeitä elämän taitoja.

Auttaa lastaan rakentamaan totuudenmukaista kuvaa itsestään ja kyvyistään, mikä luo pohjaa terveelle itsetunnolle.

Vanhemman on tärkeä ymmärtää, että rajat suojelevat eivätkä vahingoita lasta. Tällöin uskaltaa asettaa rajoja ja pitää niistä kiinni hermostumatta ja tuntematta syyllisyyttä.

Vanhempi voi joskus tuntea riittämättömyyttä ja epävarmuutta siitä, kuinka ja missä tilanteissa asettaa lapselle sopivia rajoja. Lapsensa parhaaseen pyrkivä vanhempi haluaa kunnioittaa lapsensa mielipiteitä, ajatuksia ja toiveita ja antaa matkaeväiksi tulevaisuuteen mahdollisimman paljon onnen, ilon ja onnistumisen tunteita, ei turhautumista, kiukkua ja pettymyksiä.

Lapsen elämänkokemus ja tiedot eivät kuitenkaan riitä siihen, että tämä pystyisi aina tekemään itsensä kannalta turvallisia ja järkeviä ratkaisuja. Vanhempi vastaa muun muassa

lapsen päivittäisestä ulkoilusta

terveellisestä ruokavaliosta

sopivasta vaatetuksesta

riittävästä levosta ja unesta

puhtaudesta

harrastusten ja kotiin kutsuttavien ystävien määrästä

mediankäytön rajoista (laatu ja aika)

perheen raha-asioiden hoitamisesta.

Vanhempi, joka ei koskaan rajoita lastaan tai vaadi tältä mitään, tekee lapselleen karhunpalveluksen: kenenkään on vaikea sietää pikku-tyrannia, joka ei ole oppinut ihmisten välisen kanssakäymisen pelisääntöjä, vaatii kaiken itselleen, ei huomaa toisten tarpeita eikä malta odottaa tarpeidensa tyydyttymistä. Sisäisesti tällainen lapsi, joka joutuu jatkuvasti tekemään liian suuria itseään ja perhettäänkin koskevia päätöksiä, on turvaton ja voi kokea syyllisyyttä ja masennusta.

On tietysti hyvä, että lapsi saa opetella myös tekemään itse päätöksiä ja valintoja, mutta ne pitää sovittaa perheen rajoihin ja lapsen ikä- ja kehitystasoon. Lapsen on usein helpompi totella, jos hän saa samalla myös päättää tai valita jotakin itseään koskevaa: ”Nyt meidän on aika pukea päälle. Haluatko laittaa lelut odottamaan laatikkoon vai tähän pöydälle?”

https://www.mll.fi/vanhemmille/tietoa-lapsiperheen-elamasta/vanhemmuus-…

En kyllä tiedä miten selvitä ilman, että tuottaisi lapselle pettymyksiä..