En saa mennä katsomaan mummua saattohoitokotiin, koska äiti ei halua että mummu "vielä viimeisenä v*ttuiluna hänelle käännyttää minut uskovaisten p*skapuheisiin"

Pyztyisitkö käymään äitisi tietämättä? Mielestäni kohtuutonta, ettet pääse hyvästelemään häntä.

Mielestäni sinulla on oikeus mennä.

Kyllä sinun pitäisi päästä käymään. Älä silti suotta kerro äidillesi käynnistä, vältät sen maailmansodan :)

Äitisi on idiootti. Mene itse tai pyydä joku viemään. Ei sun tarvitse äitisi henkisiä sairauksia hoitaa.

Tarvitseeko äitisi tietää?

Pääsetkö sinne ilman kyytiä tai saatko jonkun kyyditsemään sinua? Jos isäsi ei suostu niin joku sukulainen?

Äidilläsi taitaa olla ongelmia ja isäsikin aika tossukka jos ei tässä asiassa ole sinun puolellasi.

Onko äitisi ihan terve mieleltään.

Uskomatonta, että hän kieltää lastaan käymästä kuolevan mummonsa luona.

Ei ole normaalia elämää, ei todellakaan.

Ei kaikesta tartte tehdä tiliä aikuisille. Mitään pahaa et kellekään tee, jos menet pitämään mummuasi kädestä.

Lienee provo. Siinä vaiheessa kun vanhus menee lopun edellä sekavaksi, niin kyllä ne uskontojututkin loppuu. Uskovainen isäni ei viimeisinä viikkoina puhunut enää mitään mistään uskonnosta, lähinnä näytti muistavan asioita siitä kun on ollut lapsi ja kyseli äitiään ja veljeään.

Sinulla on oikeus mennä eikä äidilläsi mitään oikeutta estää. Aivan törkeää toimintaa äidiltäsi.

Jos pystyt helposti menemään yksin salaa, niin teet sen. Muussa tapauksessa vaadit isääsi auttamaan.

Entä onko sinulla joku muu sukulainen tai ystävä joka voi auttaa vierailun järjestämisessä?

Todellakin kannattaa mennä. Muuten kadut sitä.

Menet hyvästelemään mummosi, etkä tarvitse siihen äitisi tai kenenkään muunkaan lupaa. Jos sinä haluat mennä, niin menet ja sillä siisti. Kadut varmasti, jos et menekään. Äidille ei tarvitse selittää yhtään mitään, hänellä on ongelmia itsellään ja itsensä kanssa liikaa ja ne eivät vähene vailla sinä mummun luona kävisitkin.

Sanoisin että äitisi toimii pelkojensa takia vastuuttomasti. On hyvin tärkeää että voi käydä hyvästelemässä tärkeitä läheisiä jos se suinkin on mahdollista. Ajattelisin asiaa näin:

1. Et käy hyvästelemässä Mummoa

- Sinua vaivaa ja ehkä hävettää asia koko loppuikäsi.

- olet vihainen ja ehkä katkera äidillesi, mahdollisesti vuosia. Vaikka hän vuosien päästä sanoisi että oli väärässä, ei se tehnyttä muuttaisi mitenkään.

2. Käyt hyvästelemässä mummosi

- Tiedät että Mummosi kanssa ei jäänyt asioita sanomatta ja se lohduttaa vuosien ajan.

- Saat ehkä aikaan riidan äitisi kanssa.

- Käännyt ehkä uskoon kuten äitisi pelkäisi(?)

14-vuotiaana on kova paikka kääntyä auktoriteettia, erityisesti omaa vanhempaa vastaan, mutta sanoisin että tässä nyt äitisi on omien pelkojensa vanki eikä näe pitkällä tähtäimellä.

ps. Jos käännyt uskoon kuten äitisi pelkäisi (ei varmaan todennäköistä), olisiko se niin paha asia ja tarvitseeko sitä hänelle kertoa, jos se hänelle tuo ahdistusta?

Ehdotus:

Ole sinä nyt aikuinen äidillesi.

- Kerro että et halua olla hänelle vuosia vihainen ja katkera siitä että hän kielsi sinua sanomasta mummollesi hyvästejä.

- Kerro että et ole aikeissa kääntyä mihinkään uskoon tuosta vain.

- Kerro että miltä äidistäsi tuntuisi jos sinä kieltäisit omia (tulevia) lapsiasi käymästä hänen luonaan kun aika sitten hänellä, kuten meillä kaikilla, koittaa.

- Pyydä äitiäsi perustelemaan faktoihin pohjautuen miksi hän ei sinua päästä mummon luo.

- Kysy miksi hän ei luota sinun omaan arvostelukykyyn.

- Kerro että mutu (=musta tuntuu) ei ole hyväksyttävä argumentti.

En yleensä neuvo lapsien toimivan vanhempiensa toiveita vastaan, mutta tämä asia on annettujen tietojen valossa aika yksiselitteisesti sinun oman päätösvallan asia.

Jos ei ole provo, niin onhan tuo aivan selvää, että menet. Asia ei kuulu kusipäiselle äidillesi mitenkään.

Ihan tuttu provotyyli. Mitä sinä näistä saat?

Just, tyypillistä vallankäyttöä.

Mieheni oli 11-vuotias kun oma, helluintailainen mummonsa kuoli ja äiti oli kieltänyt menemästä katsomaan. Meni niin pitkälle että vei ja haki mieheni koulusta, ettei vaan koulumatkalla mene vanhainkotiin. 

Anoppini ei kuulu kirkkoon ja on näitä 70-luvun taistolaisia. Jaksaa vielä 20 vuotta tämän tapahtuneen jälkeen puhua pahaa anopistaan mieheni, tämän isän ja minun kuullen. Lapsi pitää aina jättää aikuisten kiistojen ulkopuolelle. Eihän anoppi merkkaa äidille mitään, koska ei ole sukulainen, mutta hän on lapsen mummo. 

Vierailija kirjoitti:

Just, tyypillistä vallankäyttöä.

Mieheni oli 11-vuotias kun oma, helluintailainen mummonsa kuoli ja äiti oli kieltänyt menemästä katsomaan. Meni niin pitkälle että vei ja haki mieheni koulusta, ettei vaan koulumatkalla mene vanhainkotiin. 

Anoppini ei kuulu kirkkoon ja on näitä 70-luvun taistolaisia. Jaksaa vielä 20 vuotta tämän tapahtuneen jälkeen puhua pahaa anopistaan mieheni, tämän isän ja minun kuullen. Lapsi pitää aina jättää aikuisten kiistojen ulkopuolelle. Eihän anoppi merkkaa äidille mitään, koska ei ole sukulainen, mutta hän on lapsen mummo. 

Niin ja tässäkin oli kyseessä mieheni isän äiti. 

Jotenkin kyllä ihmetyttää, miten jotkut ei-uskovat ihmiset tuntuvat pitävän kristinuskoa niin älyttömän voimallisena. Hetki samassa huoneessa kuolevan ja mahdollisesti sekavan uskismummon kanssa, niin vips vaan niin lapsenlapsi hurahtaa...

Uskomatonta miten äitisi puhuu kuolemansairaasta ihmisestä. Oli heidän välinsä mitkä tahansa, sinun ei tarvitse kuulla kun sinulle rakasta ihmistä parjataan tuolla tavalla.

Komppaan muita. Mene ominpäin. Kerrot tai olet kertomatta äidillesi. Tämä ei ole sellainen asia, missä vanhemmilla pitäisi olla valta, ellei ole pelkoa väkivallasta tai hyväksikäytöstä. Ja jos sellaisista olisi, niin tietenkin viisaat vanhemmat kertovat tämmöisistä asioista, vaikka se kuinka voisi aikuisesta tuntua ahdistavalta.