Miten työpaikalla tullaan kaapista?

Ei kuulu työpaikalle mitenkään.

Hanki otsatatuointi, jossa suuntaus lukee. Ei tarvi kenenkään kysellä.

Kuuluuko seksuaalisuutesi oleellisesti työpaikallesi?

Avataan ensin ovi. Mutta ei kaappiin mennessä ovea saa kokonaan sulkeakaan, ettei happi lopu. Susiekin muisti tuon ohjeen monesti kirjassa Velho ja Leijona

Normaalin jutustelun lomassa, tyyliin "käytiin vaimon kanssa elokuvissa". Ei siitä sen suurempaa numeroa tarvitse tehdä, muttei salaillakaan.

Miksi ihmeessä asiasta pitäisi edes puhua työpaikalla? Ärsyttää tämä nykymeno asian ympärillä.

Miksi se pitäisi erikseen tuoda ilmi koko porukalle yhtä aikaa? Eikö asiaa voi pitää niin normaalina, että toteat sen vaan jossain keskustelun yhteydessä ja jos vastapuoli haluaa jatkaa aiheesta, kerrot sitten enemmän.

Oletan, että kyse on seksuaalisesta suuntautumisesta. Minulle ja hyvin monelle muullekin on ihan yksi ja hailee kenen kanssa viereisen toimistohuoneen Merja seurustelee, enemmänkin nämä julkiset esiintulot ovat normaalissa, 2020-vuoden työpaikassa kiusallisia tilanteita. Suurin osa ihmisistä suhtautuu ihan positiivisesti tai neutraalisti asiaan. Osalle on ongelma, mutta ei se sitä ongelmaa lievitä, että asian käy läväyttämässä päin näköä. Aika harva heteronormatiivisessa suhteessa eläväkään ilmoittaa uusista parisuhteistaan tai tulevista häistään julkisesti koko työporukalle.

Mullakin on salaisuus! En ole kertonut kenellekään olevani hetero.

Oltiin mieheni/vaimoni kanssa paikassa X.

Työkaveri kysyy lisää jos kiinnostaa.

Mun työpaikassa haluaisivat tietää siitä paikasta eikä siitä kenen kanssa siellä olin.

Ei se homous ole mikään uniikin lumihiutaleen merkki, jos on koskaan ollutkaan, eikä kuulu työpaikalle.

Hypätään ja otetaan telemark-alastulo huutaen samalla "TA-DAAA!"

Ihan sama kuka kenenkin kanssa kutee niinkauan kunhan ei tule mun iholle kii tai lähentelemään,lääppimään.

Odota, että tulee uusi harjoittelija, joka kysyy onko puolisoa, kun vastaat ei ole, niin sitten se kysyy tykkäätkö tytöistä vai pojista. Näin kävi mulle, vaikka olenkin ihan hetero :D

En oikein ymmärrä näitä kommentteja "asia ei kuulu työpaikalle". Yhteiskunta on heteronormatiivinen ja jos taas työpaikalla ei tiedetä jonkun yksityiselämästä mitään, niin ei sekään välttämättä ole hyvä. Mutta ei se tietysti ole sen kummempi tieto kuin että vaikka Merja on naimisissa ja pari lasta, Juha taas lapseton ja eronnut. Kysyin joskus asiaa homoystävältäni ja hän kertoi, että uusi työkaveri voi kysyä vaikka että onko hänellä lapsia. Jos taas olisi tiedossa, että hän on homo, keskustelu kulkisi kenties toisenlaista reittiä. (Joo, homot voivat hankkia lapsia, mutta on monia homoja, jotka eivät useammin hanki.)

Ja kun joku kuitenkin ihmettelee, niin ei, en ole itse sellaisessa työpaikassa, jossa riittää, että tulet töihin tekemään töitä ja et ota ollenkaan kontakteja muihin töissä oleviin. Tietyn sosiaalisuuden ylläpito on työpaikallamme ihan normaalia. Omista elämän tapahtumista puhuminen tai siviilisääty ovat ihan tavallisia asioita, eikä niistä puhuminen työkaverien kanssa ole häiritsevää yksityiselämän utelua.

Nämä, jotka kysyvät, kuuluuko suuntaus oleellisesti työpaikalle: jos työpaikalla on tapana puhua vähääkään henkilökohtaisista asioista, niin kuuluu. Jos mainitaan keskustelussa puoliso ja/tai lapset, niin silloin kuuluu. Jos työkavereiden kanssa ei ole tapana puhua koskaan mistään henkilökohtaisista asioista edes maininnan tasolla, niin sitten ei.

Olen hetero, mutta ymmärrän silti sen, että moni joutuu tulemaan kaapista monessa eri yhteydessä, koska oletusarvona on heterous. Jos vaikkapa aloittaja on nainen, oletetaan, että hänen (mahdollinen) kumppaninsa on mies. Jos ei ole heteroseksuaali, pitää aina vieraammassa porukassa miettiä (vaikka ei haluaisikaan) sitä, miten joku mahdollisesti nyt suhtautuu siihen, että en olekaan hetero. Kannattaa ymmärtää tämä ennen kuin kirjoittaa, ettei asia kuulu työpaikalle.

Vierailija kirjoitti:

En oikein ymmärrä näitä kommentteja "asia ei kuulu työpaikalle". Yhteiskunta on heteronormatiivinen ja jos taas työpaikalla ei tiedetä jonkun yksityiselämästä mitään, niin ei sekään välttämättä ole hyvä. Mutta ei se tietysti ole sen kummempi tieto kuin että vaikka Merja on naimisissa ja pari lasta, Juha taas lapseton ja eronnut. Kysyin joskus asiaa homoystävältäni ja hän kertoi, että uusi työkaveri voi kysyä vaikka että onko hänellä lapsia. Jos taas olisi tiedossa, että hän on homo, keskustelu kulkisi kenties toisenlaista reittiä. (Joo, homot voivat hankkia lapsia, mutta on monia homoja, jotka eivät useammin hanki.)

Ja kun joku kuitenkin ihmettelee, niin ei, en ole itse sellaisessa työpaikassa, jossa riittää, että tulet töihin tekemään töitä ja et ota ollenkaan kontakteja muihin töissä oleviin. Tietyn sosiaalisuuden ylläpito on työpaikallamme ihan normaalia. Omista elämän tapahtumista puhuminen tai siviilisääty ovat ihan tavallisia asioita, eikä niistä puhuminen työkaverien kanssa ole häiritsevää yksityiselämän utelua.

No jos työpaikallasi on normaalia jutella työkaverin siviilisäädystä ja vastaavista mielestäni aika henkilökohtaisista asioista, niin siinä tapauksessa joku varmaan kysyy sinultakin jossain vaiheessa, jolloin voit asian kertoa ilman sen ihmeempiä julkistustilaisuuksia? Ja jos keskusteluss ajoju kysyy, onko lapsia, niin pihan siinä yhteydessä sanoa, että emme oli vaimoni/mieheni kanssa vielä harkinneet asiaa/löytäneet luovuttajaa. Itselleni olisi liian henkilökohtaista vastata tuollaisiin parisuhdekyselyihin ihan heteronakin eikä lapsi/lapsettomuusasiani nähdäkseni työkavereille kuulu, vaikka muuten puhutaankin laajalti asioista. Minusta on ok ja kiva kuulla työkavereiden asioista ja jos he keskustelun sille suunnalle ohjaavat, niin kysyn kyllä lapsista tai puolison kanssa tehdystä reissusta tai uudesta mahdollisesta treffiseuralaisesta, mutta mielestäni tietty hienotunteisuus pitäisi muistaa työelämän ja yksityiselämän asioiden välillä.

Olin ollut työpaikalla ehkä vuoden verran enkä suoraan kertonut olevani toisen naisen kanssa suhteessa. Kuitenkin ihmiset puheista päättelivät asian ja pienehkö kaupunki niin moni tiesi ehkä muutenkin. Ainoastaan yksi nainen aina kyseli miten miehesi jne ja lopulta sitten sanoin hänelle suoraan että olen naimisissa naisen kanssa. Myöhemmin kävi ilmi että muut olivat tälle yrittäneet jo aiemmin sanoa asiasta mutta oli nauranut että kyllä hän lesbon tuntisi. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä asiasta pitäisi edes puhua työpaikalla? Ärsyttää tämä nykymeno asian ympärillä.

Toisaalta moni puhuu vaimostaan/miehestään työpaikalla. Onko se oman suuntautumisensa promotointia? Olisiko väliä, jos toinen puhuisi vastaavasti samaa sukupuolta olevasta puolisostaan tai työpaikan avec-tilaisuuteen tulee samaa sukupuolta olevan puolisonsa kanssa?

Työkaverini ovat suurimmaksi osaksi Venäjältä, Aasian maista sekä Afrikasta lähtöisin. En ole heille kertonut vaikka aina tauoilla henkilökohtaisista asioista puhetta. Joillekin suomalaiselle olen maininnut kun suoraan kysyneet ja kun valitsin myös pahimman juoruajan niin oletan hänen tiedottaneen koko työyhteisölle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En oikein ymmärrä näitä kommentteja "asia ei kuulu työpaikalle". Yhteiskunta on heteronormatiivinen ja jos taas työpaikalla ei tiedetä jonkun yksityiselämästä mitään, niin ei sekään välttämättä ole hyvä. Mutta ei se tietysti ole sen kummempi tieto kuin että vaikka Merja on naimisissa ja pari lasta, Juha taas lapseton ja eronnut. Kysyin joskus asiaa homoystävältäni ja hän kertoi, että uusi työkaveri voi kysyä vaikka että onko hänellä lapsia. Jos taas olisi tiedossa, että hän on homo, keskustelu kulkisi kenties toisenlaista reittiä. (Joo, homot voivat hankkia lapsia, mutta on monia homoja, jotka eivät useammin hanki.)

Ja kun joku kuitenkin ihmettelee, niin ei, en ole itse sellaisessa työpaikassa, jossa riittää, että tulet töihin tekemään töitä ja et ota ollenkaan kontakteja muihin töissä oleviin. Tietyn sosiaalisuuden ylläpito on työpaikallamme ihan normaalia. Omista elämän tapahtumista puhuminen tai siviilisääty ovat ihan tavallisia asioita, eikä niistä puhuminen työkaverien kanssa ole häiritsevää yksityiselämän utelua.

No jos työpaikallasi on normaalia jutella työkaverin siviilisäädystä ja vastaavista mielestäni aika henkilökohtaisista asioista, niin siinä tapauksessa joku varmaan kysyy sinultakin jossain vaiheessa, jolloin voit asian kertoa ilman sen ihmeempiä julkistustilaisuuksia? Ja jos keskusteluss ajoju kysyy, onko lapsia, niin pihan siinä yhteydessä sanoa, että emme oli vaimoni/mieheni kanssa vielä harkinneet asiaa/löytäneet luovuttajaa. Itselleni olisi liian henkilökohtaista vastata tuollaisiin parisuhdekyselyihin ihan heteronakin eikä lapsi/lapsettomuusasiani nähdäkseni työkavereille kuulu, vaikka muuten puhutaankin laajalti asioista. Minusta on ok ja kiva kuulla työkavereiden asioista ja jos he keskustelun sille suunnalle ohjaavat, niin kysyn kyllä lapsista tai puolison kanssa tehdystä reissusta tai uudesta mahdollisesta treffiseuralaisesta, mutta mielestäni tietty hienotunteisuus pitäisi muistaa työelämän ja yksityiselämän asioiden välillä.

En niin väittänytkään, että kaikki asiat pitää kysyä suoraan. Ja tietenkin on noin, että kaikesta ei halua puhua, koska on yksityisiä asioita. Yleensä nuo parisuhdeasiatkin tulevat esille keskustelun lomassa, eikä niin, että erikseen asiasta kysytään.

Tuo "onko lapsia" nyt varmaan on sellainen tavallinen kysymys tietyn ikäisille. Ei kysyjä ole kiinnostunut siitä, oletko halunnut lapsia/onko suunnitteilla/oletko vela/onko asia kipeä ja siihen voi vastata vain kyllä tai ei.

Ihmettelen aina näitä vastauksia, joissa julistetaan, etteivät perhesuhteet yms. kuulu työpaikalle. Luojan kiitos en ole itse koskaan ollut työpaikassa, jossa työkaverit eivät puhu mitään omasta elämästään. Kuulostaa todella ankealta. Kaikissa työpaikoissani työkaverit ovat tutustuneet toisiinsa ja mitäpä siitä on seurannut? Mukavia lounas- ja kahvihetkiä, kun voi puhua muustakin kuin työstä. Myös after workeja yms. on silloin tällöin ja ilmapiiri on mukava ja rento.