Olenko psykoosissa?

Minulla ei oikeastaan ole mitään syytä elää. Olen kaikin puolin huono enkä keksi mitään muuta hyvää sanottavaa itsestäni kuin sen, että minusta pääsee pian eroon tätä menoa.

Olen typerä, ruma, lihava, sosiaalisesti kömpelö, yksinäinen, itsekeskeinen ja sairas. Inhoan itsessäni aivan kaikkea ja niin inhoavat kaikki muutkin.

Ap

Olet arvokas.

Mitä sitten vaikka olisitkin ruma, typerä tai matalasti koulutettu? Sinullakin on oikeus elää ja joku rakastaa vielä sinuakin.

Päivystykseen tai 112 soitto heti, jos itsetuhoajatukset tulevat liian voimakkaiksi tai pelkäät että saatat tehdä jotain itsellesi.

Ihan paskoja neuvoja ja ohjeita enimmäkseen tässä langassa. Tarvitset hyvän psykiatrisen hoitosuhteen nyt ensimmäiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei oikeastaan ole mitään syytä elää. Olen kaikin puolin huono enkä keksi mitään muuta hyvää sanottavaa itsestäni kuin sen, että minusta pääsee pian eroon tätä menoa.

Olen typerä, ruma, lihava, sosiaalisesti kömpelö, yksinäinen, itsekeskeinen ja sairas. Inhoan itsessäni aivan kaikkea ja niin inhoavat kaikki muutkin.

Ap

Tuo et ole sinä, se on vain ääni päässäsi. Tunnistat siitä ehkä vanhempiesi äänen, jonka olet omaksunut osaksi sisäistä puhettasi. Olet ikävä kyllä saanut vahvat tunnelukot, mutta se ei ole sinun syysi. Tunnelukoista on mahdollista päästä eroon. Jo pelkkä itsenäinen tunnelukkotyöskentely esim. Kimmo Takasen kirjojen avulla voi viedä pitkälle, jos terapiaan on pitkät jonot. Sinulla näyttäisi olevan vahvana esim. epäonnistumisen tunnelukko. Siksi ehkä eräs kirjoittaja vastasi ikävällä tavalla, koska tunnisti sinussa alitajuntaisesti oman tunnelukkonsa, jota yrittää kompensoida.

Minulla on koko ajan sellainen koti-ikävän tunne, jota en osaa selittää. Itken ikävääni joka ilta. Minulla on pakkoajatuksia vanhemmistani ja siitä että heille sattuu jotain ja se on todella ahdistavaa. Minulla on ikävä vanhempiani, mutta minulla ei ole heihin enää yhteyttä. Minusta tuntuu kuin olisin yhtäkkiä muuttunut joksikin muuksi, kuin olisin muukalainen tällä planeetalla. Olo on epätodellinen kuin elokuvaa katsoisi.

Ap

itse tunto ei voi parantua ennekuin löytää ELÄMÄN jota ei ihmisessä ole 

Joh 

27 Kaikki on minun Isäni antanut minun haltuuni, eikä kukaan muu tunne Poikaa kuin Isä, eikä Isää tunne kukaan muu kuin Poika ja se, kenelle Poika tahtoo hänet ilmoittaa.

28 Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon.

29 Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne.

30 Sillä minun ikeeni on sovelias, ja minun kuormani on keveä."

Mutta aivan aluksi toki päivystykseen/opiskelijaterveydenhuoltoon, koska tilanne on akuutti.

Se tunnelukoista kirjoittanut

Vierailija kirjoitti:

Mutta aivan aluksi toki päivystykseen/opiskelijaterveydenhuoltoon, koska tilanne on akuutti.

Se tunnelukoista kirjoittanut

Samaa mieltä.

Nimim. joskus psykoottisen masennuksen sairastanut

Voi ap <3 näytä tämä ketju vanhemmillesi

Et ole. Etkä sä mitään erikoisempaa apua saa kuin kukaan muukaan tai mitä tähän asti olet saanut. Älä ainakaan lääkehakuisena mene minnekään, älä sano että tarvitsisit jotain lääkettä. Siitä leimasta et pääse sen paremmin irti kuin somatisaatioleimastasikaan. Sekin on sinussa ja pysyy myös aivan tavallisten flunssakausien aikaan. Olet aina sitä, minkä leiman ne kulloinkin haluavat laittaa, oli se mitenkaukana totuudesta tahansa.

Mitä jos hakeutuisit johonkin opistotyyliseen sisäoppilaitokseen? Voisit joko jatkaa lukiota tai siirtyä ammatillisen alan opintoihin. Voisiko olla mahdollista, että hyötyisit tällaisesta muutoksesta elämässäsi? Asuisit viikot opiskelupaikassa, mutta pääsisit viikonlopuiksi vanhempiesi luo. Jos olet pohtinut jopa itsemurhaa, sinulla on varmasti rohkeutta kokeilla tällaista isoa muutosta, joka voi viedä elämäsi aivan eri suuntaan - ehkä paljon parempaan. Tämän mahdollistama pieni etäisyys vanhempiisi voi hyvin herättää koko perhettä miettimään suhdettanne ja jopa kehittämään sitä terveempään suuntaan.

Muista, että maailma on mahdollisuuksia täynnä. Joskus pitää vain poiketa tutulta polulta eikä ainakaan jäädä umpikujiin junnaamaan. Jos joku tilanne on huono, muuta sitä omalla toiminnallasi. Lähde pois, muuta suuntaa, etsi uutta. Tsemppiä!

Itse olen ollut syvästi väsynyt ja masentunut kerran ja se kesti pitkän aikaa. Vanhemmat luuli minun olevan laiska.  Minullakin oli hankaluuksia saada apua. Hain 4 eri paikkaan. Yksi niisä oli Sekaisin chatti. Jouduin soittamaan ainakin kuusi kertaa ennen kuin sain tarvittavaa apua. Pääsin mt-toimistoon jossa minulle määrättiin lomaa. Myöhemmin sain lääkkeitä jotka auttavat vain osittain, mutta suurin muutos tulee sisältäpäin. lääkkeiden ja hyvän hoidon ansiosta olen nyt paljon paremmassa kunnossa. Hoito kesti vuoden. Ympärstön viihtyvyys vaikuttaa myös paljon hyvinvointiin. Huonossa ympäristössä voi huonosti ja hyvässä ympäristössä hyvin. 

Mene päivystykseen ja pyydä Ketipinoria. Se on muodissa nyt, helppo saada. Sitä saa ahdistukseen ja unettomuuteen todella helposti myös päivystyksestä. Olantsapiini tai jokin beetasalpaaja tulee myös varmasti jos vain pyydät ja olet valmis ottamaan apua vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Olen lukenut tuosta kroonisesta väsymysoireyhtymästä ja oireiluni on tismalleen samanlaista, olen jopa menettänyt normaalin puhekykyni ja alkanut hakea sanoja ja selvästi tyhmentynyt. Itken koko ajan ja joka paikkaan sattuu, kaikki uuvuttaa enkä pysty tekemään edes sellaisia juttuja joita haluaisin. Tuota sairautta kuitenkin aika nihkeästi diagnosoidaan ja siihen on vaikea saada apua ja vanhempieni mielestä se on myös höpöpuhetta ja huomionhakua.

Ap

Alku tässä lainauksessa kuulostaa psykoottiselta, vaikealta masennukselta. Tarvitset nopeasti lääkkeet tai mahdollisesti sähköhoitoa osastolla. Älä tee mitään ratkaisevaa nyt, sillä et ole kunnossa ja oikealla hoidolla paranet nopeasti. Älä välitä perheensi mielipiteestä, koska ilmeisesti he eivät kovin paljon välitä sinusta ja koko perhe dynamiikka on kieroutunut. Soita 112 ja pyydä apua. Kerro olevasi itsetuhoinen.

Mene vaikka päivystykseen.

Vierailija kirjoitti:

Mene päivystykseen ja pyydä Ketipinoria. Se on muodissa nyt, helppo saada. Sitä saa ahdistukseen ja unettomuuteen todella helposti myös päivystyksestä. Olantsapiini tai jokin beetasalpaaja tulee myös varmasti jos vain pyydät ja olet valmis ottamaan apua vastaan.

Ei todellakaan ketipinoria noin nuorelle ja jo valmiiksi itsetuhoiselle ihmiselle! Sivuvaikutukset ovat arvaamattomia eikä sen vaikutuksia käsittääkseni ole juuri tutkittu noin nuorilla käyttäjillä. Itse sain sivuvaikutuksena todella pahat itsetuhoiset pakkoajatukset, pari muuta tuttua sai vain järkyttävän aivosumun ja väsymyksen. Joillekin voi auttaa, mutta monilla tuo vain pahentaa masennusta. Ja itsetuhoisuus on kaiketi varsin yleinen sivuvaikutus.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on koko ajan sellainen koti-ikävän tunne, jota en osaa selittää. Itken ikävääni joka ilta. Minulla on pakkoajatuksia vanhemmistani ja siitä että heille sattuu jotain ja se on todella ahdistavaa. Minulla on ikävä vanhempiani, mutta minulla ei ole heihin enää yhteyttä. Minusta tuntuu kuin olisin yhtäkkiä muuttunut joksikin muuksi, kuin olisin muukalainen tällä planeetalla. Olo on epätodellinen kuin elokuvaa katsoisi.

Ap

Ehkä olet onneton siksi, että et saa elää haluamaasi elämää? Tai siis, haluat täyttää vanhempiesi toiveita. Tiedätkö mitä? Niitä ei tarvitse täyttää. Saat jättää lukion kesken ja mennä amikseen. Tai sitten käy lukio loppuun ja jatka sieltä ammattikorkeaan.

Akateemisuus ei tee kenestäkään parempaa ihmistä, että ei sinusta mitään luuseria tule sen perusteella, että et hae yliopistoon.

Kannattaa miettiä, mikä ala kiinnostaa sinua (käy vaikka ammatinvalintapsykologilla) ja ottaa selvää, missä sitä voi opiskella, milloin on seuraava haku ja voitko hyväksilukea jotain lukion kursseja tms. 

Tsemppiä, ap! 

Melkein kohtalotovereita kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen lukenut tuosta kroonisesta väsymysoireyhtymästä ja oireiluni on tismalleen samanlaista, olen jopa menettänyt normaalin puhekykyni ja alkanut hakea sanoja ja selvästi tyhmentynyt. Itken koko ajan ja joka paikkaan sattuu, kaikki uuvuttaa enkä pysty tekemään edes sellaisia juttuja joita haluaisin. Tuota sairautta kuitenkin aika nihkeästi diagnosoidaan ja siihen on vaikea saada apua ja vanhempieni mielestä se on myös höpöpuhetta ja huomionhakua.

Ap

Alku tässä lainauksessa kuulostaa psykoottiselta, vaikealta masennukselta. Tarvitset nopeasti lääkkeet tai mahdollisesti sähköhoitoa osastolla. Älä tee mitään ratkaisevaa nyt, sillä et ole kunnossa ja oikealla hoidolla paranet nopeasti. Älä välitä perheensi mielipiteestä, koska ilmeisesti he eivät kovin paljon välitä sinusta ja koko perhe dynamiikka on kieroutunut. Soita 112 ja pyydä apua. Kerro olevasi itsetuhoinen.

Joo, kannattaa friteerata aivot sähköllä... Not?

Vierailija kirjoitti:

Mitä sitten vaikka olisitkin ruma, typerä tai matalasti koulutettu? Sinullakin on oikeus elää ja joku rakastaa vielä sinuakin.

Rasvattu köysikin on huomattavasti houkuttelevampi vaihtoehto kuin rumana, typeränä ja matalasti koulutettuna eläminen. Kaikki eivät myöskään löydä rakkautta, varsinkin edellä mainituilla korteilla se voi olla neulan heinäsuovasta hakua. Onkohan todellista rakkautta olemassakaan, vai perustuuko kaikki lopulta ehdollisuuteen? Epäilen jälkimmäistä.