Lue keskustelun säännöt.
Olenko psykoosissa?
07.01.2020 |
Hei. Olen 17-vuotias lukiolainen ja epäilen olevani psykoosissa tai ainakin henkinen hyvinvointini on todella vaakalaudalla. Lintsailen koulusta koska olen kuolemanväsynyt ja paniikissa koko ajan, haluaisin olla pimeässä yksin ja nukkua. Tänään en mennyt kouluun, menin metsään ja nukuin meidän puuliiterissä. Siellä oli pakkasta, mutta olin todella väsynyt enkä jaksanut välittää. Rukoilin että jaksaisin edes tämän päivän. Metsämme lähellä on junarata, suunnittelin kuinka menisin sinne makaamaan. Jouduin keskittämään kaikki voimani siihen etten menisi radalle. Minulla on paha olo, en tunne olevani oma itseni, tiedän ettei tämä ole normaalia. En uskalla puhua kenellekään tästä. En enää jaksa tätä.
Nyt vain kadun, etten mennyt radalle.
Mihin voin soittaa?
Kommentit (75)
Psykiatrit ja psykologit myös jatkuvasti tivaavat MIKSI teen näin. Miksi? Miksi minä näin teen? En tiedä, haen apua etten tappaisi itseäni tai ettei minun tarvitsisi pelätä itseäni, en minä tiedä mikä minuun menee kun se olo tulee. En myöskään tiedä mistä nämä ongelmat ovat tulleet, kun lapsesta asti on noita ollut, veikkaan että sen on synnynnäistä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ahdistuneisuushäiriö ja pakkoajatukset ovat rankkaa. Minulla ne aiheutti synnytys. Vuosi oli yhtä helvettiä, mutta onneksi ne ei ole tulleet takaisin. Aikaa siitä on jo 15 vuotta eli toivoa on. Mene koulun terveydenhoitajalle ja kerro tilanteestasi. Sano ettet saa kotoa mitään tukea ja pyydä tekemään lastensuojeluilmoitus.
Minulla oli nuorena tuo sama ongelma.
Ratkaisuna on se että otat vastuun elämästäsi ja hoidat sen koulun tai se jää kesken ja myöhemmin aikuisena on vaikeampaa kun pitää olla tuloja ja opiskella. Työssäkäynti ja opiskelu se vasta raskasta on.
Eli jätät kaiken ylimääräisen väliin ettei sinulle käy kuten minulle kävi ja jouduin kodittomaksi neljäksi vuodeksi muutettuani armeijaikäisen poikaystävän luo pakoillessani vastuuta opinnoista ja työelämästä.
Ero tuli ja jouduin pihalle. Eikä vanhempanikaan enää jaksaneet samaa leikkiä siitä että minun pitäisi saada olla vain omassa huoneessa omissa oloissa.
Elämästä pitää ottaa vastuu. Kukaan muu ei sinua tule auttamaan, sen voin kertoa. Ymmärtäjiä riittää ja saat vähän sairaslomaa, mutta ongelma ei poistu ennen kuin hoidat sen koulun pois edestä. Se on jatkuvasti edessä ja tulee lopulta joka yö uniisi, jos et nyt tartu työn alle ja tee mitä sun pitää tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli nuorena tuo sama ongelma.
Ratkaisuna on se että otat vastuun elämästäsi ja hoidat sen koulun tai se jää kesken ja myöhemmin aikuisena on vaikeampaa kun pitää olla tuloja ja opiskella. Työssäkäynti ja opiskelu se vasta raskasta on.
Eli jätät kaiken ylimääräisen väliin ettei sinulle käy kuten minulle kävi ja jouduin kodittomaksi neljäksi vuodeksi muutettuani armeijaikäisen poikaystävän luo pakoillessani vastuuta opinnoista ja työelämästä.
Ero tuli ja jouduin pihalle. Eikä vanhempanikaan enää jaksaneet samaa leikkiä siitä että minun pitäisi saada olla vain omassa huoneessa omissa oloissa.
Elämästä pitää ottaa vastuu. Kukaan muu ei sinua tule auttamaan, sen voin kertoa. Ymmärtäjiä riittää ja saat vähän sairaslomaa, mutta ongelma ei poistu ennen kuin hoidat sen koulun pois edestä. Se on jatkuvasti edessä ja tulee lopulta joka yö uniisi, jos et nyt tartu työn alle ja tee mitä sun pitää tehdä.
Siis mun resepti oli että nukut hyvin 8-10h ja koulua. Keskityt loppupäivän opiskeluun ja taas unille. Älypuhelimet ja netit pois jos et niitä käytä opinnoissasi.
Muuten elämä menee pieleen ja pilaat elämäsi. Siitä voit syyttää vain itseäsi.
Nyt on aika opiskella. Oikeastaan kaveritkin voi jättää sivuun, jos olet noin väsynyt ja ainoastaan opiskella ja tehdä koulutöitä heidän kanssaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en saa unta. En voi nukkua. Olen yrittänyt opiskella, mutta sekin on uskomattoman raskasta. En myöskään pidä lukiota minulle sopivana paikkana. Haluan töihin ja haluan elää itsenäisesti. Haluaisin kokeilla paniikkihäiriöön lääkitystä, mutta en pääse psykiatrille vielä pitkiin aikoihin, jono menee syksyn puolelle. Keväällä oloni pahenee aina. En halua elää näin, tämä ei ole mitenkään omaa valintaani. Kukaan ei valitse sairastua.
Ap
Soita noihin annettuihin numeroihin, missä osataan auttaa, pian! Täältä ei oikeaa apua saa, pahimmassa tapauksessa voi tulla pelkkää lokaa niskaan... Kaikkea hyvää sinulle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se koulu on pakko hoitaa.
Kaikki on tehneet sen ja sinä teet samoin. Ei sulle tulla antamaan mitään erityisapuja asian suhteen.
Elämässä pitää tehdä asioita vaikka tuntuisi ikävältä.
Et sä voi jäädä kotiin makaamaan jos työpaikalla odotetaan sua. Työkaverit ja pomo odottaa ja et voi pettää muita ihmisiä.
Olet kansalainen ja opiskelet ja sitten opiskelet lisää. Toki voit pitää kohta välivuoden ja mennä armeijaan.
Armeijassa voisit saada vähän sisua ja itsekuria itsellesi.
Paniikkihäiriön lääkkeet vaikuttaa negatiivisesti kehittyville aivoille. Aivothan kehittyy vielä 25-vuotiaaksi asti ja joillain kolmekymppiseksi asti. Älä nyt vaan pilaa aivojasi lääkkeillä.
Ei päihteitäkään suositella kehittyville aivoille. Toki meillä saa ostaa alkoholia jos on 18v, mutta aivot pilaantuu.
Sama käy päivittäisessä mielialalääkityksessä. Ne vaikuttaa nuoriin pahentavasti.
Ainoa asia mitä tarvitset on oma päätös hoitaa opinnot opinto kerrallaan läpi.
Kun ajattelet koko pötköä niin ahdistaa varmasti.
Läksy kerrallaan ja lause kerrallaan aloitat opiskelun ja et petä itseäsi millään itsepetoksilla.
Kukaan ei hoida koulua ja tuloja sulle sun puolestas. Olet lähellä aikuisuutta ja otat nyt itseäs niskasta kiinni.
Askel askeleelta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei krooninen väsymysoireyhtymä löydykään usein pääkuvista tai verikokeista. Reumalääkäri sen kirjasi ylös kun olin tarpeeksi monta VUOTTA valittanut oireista. Se nimenomaan tulee helposti huolehtijoille, murehtijoille, suorittajille, perfektionisteille, traumatisoituneille. Se että murehdit kovasti perhettäsi, tulevaisuuttasi, terveydentilaasi jne kuvaa hyvin että olet juurikin tuon tyyppinen ihminen. Oikeasti mielisairaat ei juurikaan enää mieti (en halua käyttää sitä h-sanaa), elävät niin muissa maailmoissa. Ihminen on kokonaisuus. Jos olet vuosia stressitilassa, kroppasi väsyy myös mikä pahimmillaan laukaisee CFS;n (krooninen väsymysoireyhtymä). Ei kannata antaa periksi tuumaakaan. N31
Vierailija kirjoitti:
Minä en saa unta. En voi nukkua. Olen yrittänyt opiskella, mutta sekin on uskomattoman raskasta. En myöskään pidä lukiota minulle sopivana paikkana. Haluan töihin ja haluan elää itsenäisesti. Haluaisin kokeilla paniikkihäiriöön lääkitystä, mutta en pääse psykiatrille vielä pitkiin aikoihin, jono menee syksyn puolelle. Keväällä oloni pahenee aina. En halua elää näin, tämä ei ole mitenkään omaa valintaani. Kukaan ei valitse sairastua.
Ap
Myös psyykkisen huonon voinnin takia voi mennä terveyskeskuksen päivystykseen. Kävelet sisään ja kerrot tuon kaiken. Liioittele mieluummin kuin vähättele.
Älä yritä hoitaa asiaa vanhempiesi kautta. Heidän voi monestakin syystä olla vaikeaa ymmärtää ja hyväksyä tilannetta.
Sattuuko sinulla olemaan yksityinen sairasvakuutus? Se korvaisi yksityisen psykiatrin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän erittäin hyvin etten voi jäädä kotiin makaamaan ja että jotain pitäisi tehdä. Olen useampaan kertaan todennut että apua olen hakenut ja olen jonossa, mutta pitkään pitää odottaa. Tällä hetkellä kun ainoa ajatus on oma kuolema on hyvin vaikea opiskella tai tehdä yhtään mitään. Armeijaan ei oteta itsetuhoisia tai muille vaaraksi olevia.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eniten tässä surettaa omien vanhempieni puolesta. Heille olen varmasti pettymys. En pärjää koulussa eikä minussa ole mitään mistä he voisivat olla ylpeitä. Isosiskoni opiskelee yliopistossa ja oli viiden laudaturin ylioppilas ja saa yliopistossakin huippuarvosanoja, hän on kaunis ja älykäs, menestyjä. Minä taas olen tällainen onneton pullukka joka ei pärjää edes peruskoulussa. Omat vanhempani ovat tavallisia duunareita mutta he toivovat molemmista lapsista akateemisia ja heille korkeakoulutus tuntuu olevan itseisarvo. He haluavat meille parempaa. Minä kuitenkin haluaisin olla ihan tavallinen perusduunari ja tehdä jotain rutiininomaista työtä, en kaipaa mitään älyllistä haastetta enkä ole ikinä halunnutkaan yliopistoon. Tämän takia koen kuitenkin olevani epäonnistunut enkä ansaitse mielestäni elää.
Ap
Se on sinun elämäsi, ei sinun tarvitse olla vanhempiesi mieliksi joka asiassa. Amis on ihan hyvä koulu eikä kaikista tarvitse tulla akateemisia. Kannattaa ensin laittaa pää kuntoon ja miettiä sitten opiskeluasioita.
Tietysti ansaitset elää. Jokaisella on ihmisarvo, jokainen on tärkeä omana itsenään. Olet olemassa, se riittää. Olet ainutlaatuinen. Sinä riität.
Tunnelukot saavat meidät näkemään asiat vääristyneinä. Jo pelkkä tunnelukkojen olemassaolon tiedostaminen on alku muutokselle. Myös vanhemmillasi on tunnelukkoja, jotka selittävät heidän käytöstään.
Minusta tarvisit nyt lepoa ja rakkautta. Unohda ne vanhempasi kun eivät he nähtävästi osaa sinua auttaa, kunnes voit paremmin.
Varmasti olet kaiken rakkauden arvoinen ja henkesi on kallis. Jumala rakastaa sinua enemmän kuin kukaan ja Hän on aina kanssasi.
Olet kokeillut jo montaa väylää, mutta entä seurakunnat?
Tarvitsen elämällesi merkityksen ja sitä rakkautta ja turvaa. Ei tuosta tilanteesta hetkessä toivuta siksi perusduunariksi, mutta jos löydät oikean avun niin vuodessa tai parissa voit olla jo tukevasti omilla jaloillasi.
Tiedän kokemuksella ettet varmasti syö hyvin, nukkumusongelmat myönsit myös ja opiskelukaan ei suju. Jos olet itsetuhoinen, ymmärtää sen että itsestä huolehtiminen ravinnollakin on hankalaa. Moni osa-alue on pielessä ja siksi aivosi sumussa, en usko että mitään pysyvää haittaa on kuitenkaan tapahtunut ja tulet olemaan virkeämpi ja selväjärkisempi kuin osaat nyt kuvitellakaan.
Olet vielä niin nuori että otat valtavat paineet vanhempiesi mielipiteistä, mutta sinun pitää seurata omaa sydäntäsi ja tehdä niin kuin hyvältä tuntuu ja toivoa parasta. Jos he eivät sitten ole sinusta ylpeitä kaiken jälkeen, se on heidän häpeä. Muista, että et ole yksin.
En syö terveellisesti, syön leipää ja pullaa ja muuta epäterveellistä. En ole jaksanut pitkiin aikoihin välittää miltä näytän tai mitä syön. En liiku enkä tee mitään. En enää pidä yhteyttä kavereihin. En haluaisi olla tällainen luuseri, haluaisin olla kuin siskoni.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Se koulu on pakko hoitaa.
Kaikki on tehneet sen ja sinä teet samoin. Ei sulle tulla antamaan mitään erityisapuja asian suhteen.
Elämässä pitää tehdä asioita vaikka tuntuisi ikävältä.
Et sä voi jäädä kotiin makaamaan jos työpaikalla odotetaan sua. Työkaverit ja pomo odottaa ja et voi pettää muita ihmisiä.
Olet kansalainen ja opiskelet ja sitten opiskelet lisää. Toki voit pitää kohta välivuoden ja mennä armeijaan.
Armeijassa voisit saada vähän sisua ja itsekuria itsellesi.
https://www.tunnelukkosi.fi/tunnelukot/index.htm
Sinunkin kannattaa vilkaista tätä. Kompensoitu epäonnistumisen tunnelukko? Vaativuus, rankaisevuus? Voit vapauttaa itsesi. Jos tämä herättää sinussa vastareaktion, yritä nähdä että ne ovat tunnelukkosi, jotka vastustavat. Sinäkin olet tärkeä ja arvokas omana itsenäsi, sinäkin riität.
<3