Suurin murhe elämässäsi tällä hetkellä?

Vierailija kirjoitti:

Selittämätön lapsettomuus

Selvitä oireettoman kohtutulehduksen mahdollisuus. Se oli minulla syynä lähes kahden vuoden plussattomaan lapsettomuuteen

Yksi parhaimmista ystävistäni kuoli kurkkupaiseeseen vuosi sitten ja hän vieläkin kummittelee mielessäni viikottain. Kauankohan tämä raastava suru kestää, en ole koskaan menettänyt ketään niin läheistä.

Suurimpana murheena tulevaisuuden näkymät. Mt-ongelmat estävät pääsemästä elämässä mihinkään.

Pari vuotta olen nyt ollut avun piirissä, mutta on vaikea saada hyvää hoitosuhdetta, vuorossa kuudes eri lääkäri ensi kuussa. Omasta elämästä selittäminen aina uudelle ihmiselle vaikeaa, kun ei tiedä itsekään mitä tapahtuu. Kahdeksan vuotta sitten yritin itsemurhaa ja siitä lähtien tuntuu kuin olisi jo kuollut.

Korkeakouluopinnot keskeytyvät jälleen. Mikään ei oikein kiinnosta.

Jatkuva hermosärky eikä mikään auta

Seurusteluahdistus. Olen suhteessa miehen kanssa, jonka kanssa yhteinen tekeminen, kuten leffassakäynti tai retkeily, on kivaa ja toimii. Ilman tekemistä luonne-erot ja erilaiset toimintatavat arjessa tulevat kuitenkin esiin niin pahasti, etten näe jutulla tulevaisuutta. Ihastuminen on haihtunut pois.

Minun pitäisi päättää juttu, mutten halua loukata ja tiedä, miten se tulisi tehdä.

Isäni alkoholismi ja oma jatkuva häpeä sekä sosiaalinen ahdistus

Onko miehen syöpä kokonaan poissa. Saan tietää perjantaina ja on vatsa sekaisin ja nukkuminen on mitä on.

Rahattomuus

Lapseni on erityislapsi. Ei tule ikinä elämään normaalia elämää.

Mies on jättäytynyt pois töistä lapsen vuoksi ja minulla alkaa nyt yt.t.

Murhetta kerrakseen. Asuntolainaa on onneksi jäljellä vain n 50 000 e.

Työ jossa huono palkka, teen intohimosta mutta nyt työoloja ja aikoja on kurjistettu enkä nää työllä enää tulevaisuutta. Usko yritykseen jossa työskentelen on mennyt täysin.

- Ikävä muutama vuosi sitten kuollutta miestä ja lasta.

- yksinhuoltajuus ja vastuu lapsista

- pelko siitä että löydänkö enää puolisoa, vai joudunko olemaan loppu elämän yksin

- oma terveys

Vaimon terveys. Ei oikein osaa odottaa mitään yhteiseltä elämältä.

Äidin syöpädiagnoosi, mutta tässä uskon vakaasti, että hoidoilla onnistuu.

Kyllä se on ylipaino, vaikka mitä tekee niin kilot eivät tahdo lähteä, ovat kasvattaneet juuret.

Positiivista taas on että melko lailla kaikki muut ongelmat ovat ajan kanssa ratkenneet, että ainoastaan tämän kanssa kamppaillaan enää.

Inhoan työtäni, mutta siitä maksetaan hyvin, ja pelkään tyttömyyttä tai pienituloisuutta, koska minulla on kaikki elämän suuret hankinnat vielä edessä. Tiedän, että vastaavaa duunia en saa hakemallakaan. Olen 20, opiskelen alaa, vakiduunissa toimistotyöaikoina, saan päättää työt ja vapaat ja saisin täydestä työkuukaudesta yli 3000 euroa. Koska hyödynnän mahdollisuutta olla vapaalla enkä tee kesälläkään yhtään täyttä kuukautta, tuloistani ei mene edes veroa kuin 2%, eli saan opiskelijaksi todella hyvin rahaa pienillä tunneilla. Tällä alalla jopa ilmaistyö opiskelijoilla on yleistä, ja tiedän, miten etuoikeutettu olen kun minut valittiin tuohon, mutta en voi sille mitään, että joka päivä töihin herääminen v*tuttaa ja lasken päivän aikana minuutteja. Työkaverit ja esimies ovat mukavia, ko. työ vaan ei ole juttuni.

Yksinäisyys

Juuri tällä hetkellä se, että kohta on pakko ottaa putipuhdas ja vastavahattu auto tallista ja lähteä ajamaan tuonne märälle tielle, josssa se likaantuu.

Mä huoomasin että murehtimisesta ei ole mitäään hyötyä niin lopetin sen. Nyt jo puolet ajasta kuluu töissä ja puoleet vapaa aikaa niiin ei tässä edes ehdi murehtia - onneksi. Vihaaan vapaa aikaa ja murehtimista.

Ystävän kuolema. Lapseni laihtuminen.

Täit

neitsyt. kokematon. mies 34 vuotta...